Me oltiin itsenäisii, me oltiin siivet jotka kantoivat murheet ylväinä ja korkealla.
Me häkit murrettiin ja omistajille haistateltiin.
Lennettiin pois, laulaen laulua onnellista elämästä ja kuolemasta.
Kahleet murrettiin ja siivet levitimme. Olimme vapaita.
Lauoloimme vapaina ja ylpeinä.
Siivet valkoiset ja tuuheat. Eivät turhat vaan kantavat.
Se joka väsyy, sitä kantaa kaveri jolla on voimaa vielä lentää, jotta emme koskettaisi maata.
Elämme taivaassa ja unelmissa. Olet minun unelma ja minä sinun.
Vaikka siivet eivät ikuisesti kanna, se ei haittaa, nimittäin vain peini hetki on rakkainta maailmassa.
