IRC-Galleria

J_E_E_P_U

J_E_E_P_U

Olen sinun uusi uskontosi! PALVO MINUA!

Elämäntarinani. (part. 2)Sunnuntai 10.01.2010 03:35

Elämäni jatkuu...
Olkaa kilttejä ja kuunelkaa tämä musiikki samalla, kun te luette tätä, koska kirjoitin tätä kuunnellasseni sitä.
http://www.youtube.com/watch?v=YGRO05WcNDk&feature=related

Isän hautajaisista ei jäänyt paljoa muuta mieleen kuin se etten itkenyt pisaraakaan ja mieleen kaivertui hiekkatien ääni kun sitä pitkin käveli, joka kerta kun kuulen sen äänen, silloin näen itseni siinä hautajais-saattueessa heti isän arkun takana eräänlaisessa paraati paikalla.
Isällä ei ollut paljoa mitään omaisuutta. Ainoa suuri asia jonka hän jätti meille perinnöksi oli hänen valtava velka kirjansa (n. 10 000€) jota äiti jäi maksamaan seuraaviksi 7 vuodeksi. Luotto tiedot oli sen takia mennyt, joten mitään ei saanut anteeksi mistään.

Ystävystyin samoihin aikoihin äidin kaverin tyttären kanssa, joka oli minua huomattavasti vanhempi, mutta se ei häirinnyt meitä kumpaakaan. Hän taisi olla 16 vuotias mutta erittäin mukava minulle.
Ei keretty kuin vähän aikaa tuntea kun olin jo hänenkin hautajaisissa auto-onnettomuuden takia. Sen jälkeen ja muidenkin ihmisten kuolemien jälkeen en enään uskonut siihen, että joku voisi elää, vaan jäin odottamaan, että ihmiset kuolisivat vähitellen.

Taas uusi koulu. Lapin yliopiston Harjoittelu koulu. (4-6lk)
Sillä välin kun äiti hieroi tuttavuuksia hänen uuden miesystävänsä kanssa nimeltä harri, johon olin itsekkin innostunut:
Minä yritin vaihteeksi hankkia oikeasti kavereita, jolloin huomasin vain sen että petin taas itseäni. He kääntyivät minua vastaan ja alkoivat kiustata. Ainoa paikka missä tunsin oloni turvalliseksi oli yksi suuri kivi koulun pihalla jonka päällä aina istuin. En tehnyt muuta kuin istuin ja katsoin ihmisiä jotka heitti kuulia tai vaihteli niitä pokemon kortteja. Itsekkin yritin sitä. Äiti on aina pitänyt huolta minusta ja antanut sen mitä hän vain pystyi antamaan. Pyysin häneltä pokemon kortteja ja kuulia joita sain. Sain niitä aika paljonkin jolloin uskalsin mennä niiden kanssa muille juttelemaan pokemoneista ja kuulista joista en ollut ollenkaan kiinnostunut mutte sekin hetki jolloin keskusteltiin vaihdoista oli ainoa ihmiskontakti jonka sain. Tein todella huonoja vaihtoja, mutta en välittänyt siitä, koska sain jutella ihmisen kanssa ja nähdä lopussa hänen hymynsä.

Ala-aste meni jälleen koulukiusattuna ja välillä isosiskon pelastamana. Nyt se oli menneisyyttä jolloin siirryttiin yläasteelle.
Sain kavereita. Vain muutaman, mutta se oli minun mielestä hirvittävä määrä ottaen sen huomioon ettei minulla ollut ennen koskaan kavereita, mutta sekin muuttui vähän ajan päästä jolloin en enään jaksanut esittää jotain muuta kuin itseäni vain sen takia että voisin jutella ihmisille ja kun he huomasivat että minulla oli omiakin mielipiteitä, silloin he hylkäsivät minut aika kirjaimillisesti. Koulussa oli mukavia ihmisiä joilla oli iloinen persoona, mutta tietysti minua katsottiin sielläkin eräänlaisena kummajaisena, joka oli hieman erinlainen muista.
Minua väteltiin ja pidettiin niinkuin ilmana. Vaikka en ollut enään niin koulukiusattu kuitenkin en tiennyt kumpi oli olla pahempi, olla pelkkää ilmaa vai olla koulukiusattu? Sillä kun on koulukiusattu on sentään ihmiskontakti. Ryhmätyöt oli kamalia, koska minua ei koskaan kuunneltu eikä minun koskaan annettu tehdä mitään koska "en kuitenkaan osaa mitään" Yläasteella äiti järjesti minut terapeutille koska hän sai vihdoinkin tuen sen järjestämiseen.
Mutta en koskaan keksinyt terapeutille mitään sanottavaa, jolloin aika meni siihen kuinka pelasin hänen kanssaan lautapelia. Se oli uusi kokemus, Koska en koskaan ennen pelannut mitään vastaavaa kenenkään muun kanssa, kuin minun isosiskon kanssa.

Rippileirin aika. Menin sinne ja pelasin hieman lautapeliä isosien kanssa ja jonkun muun rippiläisen kanssa joka oli siellä sitten ihastunut minuun. Hän kysyi minun puhelin-numeroani ja annoin sen hänelle, jolloin me alettiin pitää yhteyttä toisiimme leirin jälkeen ja me alettiin vähän ajan päästä seurustella joka kesti reilun 1½ vuotta. Se oli aika järkyttävää koska en ylipäätään osannut olla muiden ihmisten kanssa, mutta se oli kuin taivaasta sillä oli joku joka ihaili minua juuri sellaisena niinkuin minä olin eikä minään muuna. Seurustelu elämässäni siloin minä olin täysin eri ihminen kuin normaalisti, silloin minä uskallan oikeasti näyttää tunteeni ja ilmaista mielipiteeni paremmin.
Yläasteen jälkeen muutin Ouluun koska isäpuolella (äiti ja harri menivät naimisiin vuona 2005) on työpaikka siellä. Hän on tällä hetkellä betonimestari firman toimitusjohtaja.
Uuteen paikaan oli vaikea sopeutua koska tyttöystävä oli Rovaniemellä ja en tuntenut ketään oulusta.

Aloitin uuden koulun ammattioppilaitoksesta suunnitteluassistentin puolelta, jota vihasin sydämmen pohjasta asti, koska luokka oli täynnä omahyväisiä nokan pitkin katsojia.
Minua taas pieni muotoisesti kiusattiin ja syrjiminen oli tällä kertaa oma hakuista, koska en halunnut olla tekemisissä heidän kanssaan, vaikka se olisi viimeinen asia minkä saisin tehdä.

Seurusteluni Anittan kanssa päättyi liian pitkän välimatkan takia.
Silloin minä aloin murehtia kavereista ja hain vapaaehtoiseen taidekouluun jotta voisin tutustua ihmisiin mutta se oli suurinpiirtein samanlaista kuin koulussakin koska ihmiset olivat kuin minua ei olisi ollut olemassa. Siinä välissä Rovaniemeltä soitettiin ja tutustuin ihmisiin rovaniemeltä sen puhelun ansiosta jolloin tutustuin kirsiin ja aloin seurustelemaan hänen kanssaan vain pari kuukautta kunnes joku oli levittänyt valhetta siitä että olin pettänyt häntä jolloin me erottiin. (olin yhä silloin neitsyt)

En muista oikein ollenkaan tätä tilannetta mutta taidekoululta joku oli antanut minun numeron eräälle Ninalle koska oltiin kuulema niin samanhenkisiä. Tapasin hänet Anttilan edessä ensimmäistä kertaa, jolloin ajattelin mielessäni, että voisin samantien kääntyä kotiin, sillä tälläinen henkilö ei voisi kiinnostua minusta millään lailla.
Toisin kävi. Alettiin nähdä todella usein jolloin ihastuin häneen ja tulin aina silloin, kun hän pyysi, vaikka kuinka kiireinen olisin ollut. Vaikka olisi ollut keskiyö jolloin vaihdoin yövaatteet normaaleihin ja tulin näkemään häntä, jota tapahtui joskus silloin tällöin. Lopulta Nina muutti Helsiinkiin jostakin käsittämättömästä syystä ja aloin pitämään häneen yhteyttä puhelimella ja mesessä.
Kunnes eräänä päivänä hän vain hermostui ja alkoi syyttää minua kaikesta, haukkui minut maanrakoon ja kielsi enään minua pitämästä häneen yhteyttä. Yritin olla pitämättä yhteyttä mutta noin kerran kuukaudesas lähetin hänelle viestin jossa kerroin kuinka välitin hänestä.

Kyllästyin ja törmäsin sattumalta kaupungissa henkilöön nimeltä Senja. Oikeastaan Senja seurasi minua kaupungilla jolloin käännyin ympäri ja sain hänet kiinni itseteosta. Sain hänen numeronsa jonka jälkeen pidettiin yhteyttä kunnes yhtäkkiä seurusteltiinkin. Se oli outo suhde ilman minkäänlaista kontaktia. Yhä hyvin oltaisiin voitu olla kavereita nimittäin mitään eroa ei ollut siinä että seurusteltiinko vai oltiinko kavereita.
Eräänä päivänä Nina soitti minulle, koska oli ajatellut, että olisi turvallista soittaa nyt minulle ja kaverustua minun kanssa, koska seurustelin.
Toisin kävi. Ihastuimme toisiimme ja Nina vaati minua eroamaan Senjasta jonka tein. Sen jälkeen alettiin seurustelemaan ja nähtiin lähes joka päivä toisiamme.

Sain ammattioppilaitoksen tutkinnon loppuun vietyä ja olin virallisesti nyt suunnitteluassistentti jolla oli myös ajokortti.
Olin iloinen Ninan kanssa kunnes aika juuri ennen armeijaa hän yllättäen sanoikin että ei halua enään seurustella minun kanssa ja jätti suuren kysymyksen ilmaan että miksi?

Armeija alkoi ja hain rauhanturvaaja joukkoihin, joka oli ollut minun lapsuuden haave jo nuoresta lähtien, mutta ero Ninasta ja riita hänen kanssaan sai minut sekaisin ja masentuneeksi.
Näin vihollisia joka puolella ja sain hätisteltyä kaverinikin pois, jolloin olin taas yksinäinen ja itsetuhoinen.
Armeijassa huomattiin tämä ja käskettiin minun lähteä kotiin juuri kun olin vannonut sotilasvalan.

Armeijan jälkeen jäin työttömäksi jota olen yhä mutta sain joitakin välejä korjattua kavereidan kanssa, mutta en luota heihin, koska uskon että he jättävät minut yksin ennemmin tai myöhemmin.
Ninaankin minulla on parantunut välit.
Nyt tällä hetkellä en luota keheenkään ja odotan sitä että jään taas täysin yksin.

Elämässäni on tapahtunut paljon enemmän mutta tässä se oli tiivistettynä mahdollisimman lyhyeksi.

Elämäntarinani. (part. 1)Lauantai 09.01.2010 01:07

Nyt ku niin moni on pyytäny tätä (2 ihmistä) niin sitähän vois lopulta kirjottaakki tän...

Eli synnyin Seinäjoella ilman ongelmia terveenä poikana.
Asuttii silloin Nurmossa jossa oli sellainen mukava omakotitalo. Siellä oli myös isän saksanpaimen koira lemmikkinä mutta se jouduttiin antamaan pois koska se koira ei ollut tottunut pikku lapsiin ja äiti pelkäs isosiskoni ja minun puolesta.
Puol vuotta kerettiin siellä asua kunnes muutettiin Rovaniemelle.
Siellä kun oli äidin suku ja parempi asuin ympäristö.
Isä puolestaan ajoi siellä muutenki tunturi rallia jota se oli harrastanut jo aika kauan aikaa. Se oli ihan menestynykki. Voitti kisoja ja sillä on vieläkin aika komea palkintokaappi mun seinäjoen mummon luona.

En muista paljoakaan mun aikaisesta elämästä kuin sen että isä oli saanu sillä ralli urallaan ja muilla tyhmillä ajatuksillaan aika kivat velat kasattua itsellensä. Äiti ei tykänny siitä eikä isäkään.
Tämä johti siihen että lähes joka ilta tuli aika kova riita joka jatkui niin kauan kunnes äiti sai selkäänsä.
Kun älysin tämän niin löysin aina itseni iltaisin itseni istumassa vanhempien makuhuoneen oven vieressä kuuntelemassa heidän riitoja ja tappelua.
Näihin aikoihin en omannut mitään muita kavereita kuin siskoni jota seurasin aika innokkaasti joka paikkaan ja lasten vahti jolle esitin aina tyhmimmät mahdolliset kysymykset.
Minun muut ajanvietto tapani oli avaimien piilottaminen kukkaruukkuihin ja tupakkien piilottaminen hyllyjen välikköihin.

Muutettiin muutaman kerran mutta mitään erikoista ei tapahtunun siinä välillä vaan kaikki meni niin kuin aina ennenkin, eli piilottelua ja riitoja. Toisin joskus äitini joutui lähtemään karkuun kotoa koska muuten isä olisi tappanut äidin. Äiti haki aina suojapaikkaa poliisilta ja muualta mutta paikkoja ei annettu koska suojapaikan hakijan kriteereitä ei kuulemma täyttynyt. Sinä aikana isä osti pistoolin ja piti tälläisellä ostoksella perheen kasassa uhkaamalla ampumalla koko perheen ja itsensä jos äiti lähtisi minnekkään, välillä sitä joutui juoksemaan karkuun ampumista mutta jouduttiin aina takaisin lähtöpisteeseen ja leikkimään perhettä kun ei päästy eroon isästä.

Siinä 6 vuoden iässä lähdin ensimmäistä kertaa kouluun (1.lk) vuoden etu ajassa mitä normaalisti mentäisiin, koska minulta oli todettu dysfasia enkä yhäkään osannut puhua.
Koulu oli Pärinharjun dysfasia luokka johon koottiin muita dysfasia poikia. Opeteltiin viittomankieltä ja normaalit asiat mitä silloin nyt opetettiinkaan ekalla luokalla. Sieltä sain myös minun ensimmäisen kaverini Santun. Se oli aika huvittavaa koska minä olin mykkä ja santun puheista ei saanut hullukaan selvää, eikä viittomankielen opetuskaan auttanut koska se oli vasta alkanut ja osattiin vain perus sanat, mutta jollakin tavalla me pystyttiin aina kommunikoimaan.
Kävin sitten sen ekan luokan kahdesti vain jotta oltaisiin "normaalien" ihmisten tasolla mutta toisinpäinhän se tuntui olevan kun me osattiin jo aakkoset sun muut jo hyvin kun taas muille se tuntui olevan hankalaa.

7 ja puoli-vuotiaana siirryin painajais kouluun 2 luokalle.
Siellä oli erittäin tiukka lestadiolais kuri koska minun luokalle oli sattumoisin tullut opettaja jonka mielestä hänen uskonnolliset opetuksensa on ainoita oikeita. Päivät meni opetellessa ulkoa raamattua, erinlaisia virsejä ja toki myös matikkaa sun muuta, jos joku ei pysynyt mukana, niin sai armottomasti selkäänsä.
En saanut sieltä kavereita ja santtukin oli jäänyt edelliseen kouluun.
Itseasiassa minua koulukiusattiin aika rankastikkin esim, lukitsemalla ullakolle ja fyysistä että henkitä pahoinpitelyä.
Isosiskokin oli samassa koulussa. Toisin luokkaa ylempänä, mutta hän oli menestyvä ja suosittu koulussa. Hän välillä aina pelasti minut koulukiusaajien kynsistä ja valitti opettajille mutta opettajat eivät kuunelleet. Vanhemmat eivät tienneet mitään mitä koulussa tapahtui mutta silloin kun äitini sai tietää menon, niin hän uhkasi ottaa lapset pois koulusta, jolloin rehtori soitti äidille ja yritti taivutella ettei veisi isosiskoa pois koulusta koska hän oli niin arvokas koululle. Minusta hän ei maininnut sanaakaan, joten äiti vei meidät kummatkin pois toiseen kouluun.
Se koulu olikin sen verran kaukana että kuljettiin sinne koulubussilla. Koulun muutto ei muuttanut tilannettani minnekkään koska samantien tuli uudet koulukiusaajat ja syrjinnät, kun taas sisko pysyi suosittuna. Usein tulin koulun loputtua bussikuskin kantamana kotiin koska nukahtelin jatkuvasti bussin penkeille jolloin kuljettaja joutui aina kantamaan minut kotiovelle.
Samassa koulussa vietin aikani 4 luokkaan asti.

Kun olin 8 niin äiti sai vihdoinkin asumis eron isästä, jolloin sisko, minä ja äiti muutettiin johonkin luhti taloon asumaan ja isä osti vanhan ja ison omakotitalon jota hän kunnosti, johon hän sanoi, että tulemme vielä muuttamaan sinne yhteen asumaan kaikki ja tulemaan elämään onnellisena uuden talon alla. Vierailin siellä aika usein yökylässä mutta eräänä syyskuun päivänä vierailin siellä vain huomatakseni että isä oli ampunut itsensä sillä sen omalla pistoolillansa ja jättänyt itsemurha viestin jota en ole vieläkään lukenut. Tämä johti hautajaisiin ja uuteen muuttoon rovaniemen keskustaan.

Mutta nyt lähden kaupungille ja kirjoitan loput illalla...

äänestys.Maanantai 28.12.2009 00:43

Kirjoittaisinko elämän tarinani tänne kyllä vai ei???

BTWPerjantai 18.12.2009 01:00

Kävin lenkillä :) oikein juoksu lenkki

PIM POM!Torstai 17.12.2009 23:49

Hei!
Minä olen kiertävä pervo!
Saanko uppoutua tisseihisi?

Miau mau.Keskiviikko 16.12.2009 22:51

Tööt tööt olen töötti nappula...
Mut tällä nappulalla on nappi jota painaa aina joskus :D
se on mukavaa!
*painallus*

IhastusMaanantai 14.12.2009 01:42

Mä taidan ihastua aivan liian helposti.
Taas uusi ihastus, jota ei uskalla lähestyä sen lähemmin :(
Oon myös liian ujo verrattuna siihen, mitä haluaisin tehdä.
Pään sisällä liikkuu kaikkea. Esim "Pyydä häntä ulos ja juttele mukavia"
"Kehu häntä" "Jos näet häntä kaupungilla, niin juokse vaikka kiinni ja sano, että törmäsit sattumalta" :) Mut ujous iskee aina.. Perseestä...
Jos mietitte että kehen oon ihastunu, nii oon aivan liian ujo kertomaan sitä, koska sehän saattaisi lukea sen...

Btw. Näin juuri äsken hyvän leffan, hyvillä näyttelijöillä, hyvän tarinan kera... Kannattaa kattoa... Alfie on leffan nimi.

Karjalan piirakka fail.Tiistai 08.12.2009 01:23

No prkl ku ees karjalan piirakan syöminenkää ei onnistu.
Eli söin karjalan piirakkaa jonka päällä oli munavoita <3
ku söin sitä nii laitoin käden sen piirakan alle ettei se tavara tippuis lattialle nii saatana ku se koko munavoi tippu siihen kädelle ja kädeltä hihan sisää ja nyt koko paska on mun paidan sisällä!

Ihana video!Tiistai 08.12.2009 00:13

Löysin aivan ihanan videon jonka haluun jakaa teidän kanssa :) musta oli ihan hauska... ironiaa parhaimmillaan.

[Ei aihetta]Maanantai 07.12.2009 06:33

Oletko sinä minun jumalatar?
Näenkö minä unta? Sillä linnunradalle lensin, kun sinut näin.
Mitä minä olen tehnyt että saan kokea rakkauden?
Saan kokea sinut minun vierellä kietoutuneena peittoon silkkiin.
Katseeni harhailee. Sille en mitään voi, sillä paljas ihosi saa minut unohtamaan itseni. Hivelen sormillani selkääsi, en saa tarpeekseni.
kosketan kädelläni reittäsi. Se tunne vihloo minua.
Tulen lähemmäksi ja kuuntelen hengitystäsi. Tasainen ja rauhoittunut. Rauhoitun itsekkin. Rentoudun.
Haistan hiuksiasi. Ei tuoksua toista ole. Hengitän syvään.
Se sydämmeni saa hakkaamaan.
Hivuttaudun lähemmäksi.
Lasken pääni pääsi viereen. Katson silmiisi. katson käsiäsi. Katson vartaloasi. Katson sääriäsi.
Suljen silmäni ja tulen lähemmäksi. Olen kiinni sinussa.
Lämpösi saa minut väsyneeksi.
Otan sinut syliisi jolloin otat minut syliisi.
Nukahdan nähden maailman joka minulle on avautunut ja sen kauneuden jonka sain kun sinut tapasin.
Olen siunattu. Sallitko minun nauttivan?
Rakas.