IRC-Galleria

Elämäni jatkuu...
Olkaa kilttejä ja kuunelkaa tämä musiikki samalla, kun te luette tätä, koska kirjoitin tätä kuunnellasseni sitä.
http://www.youtube.com/watch?v=YGRO05WcNDk&feature=related

Isän hautajaisista ei jäänyt paljoa muuta mieleen kuin se etten itkenyt pisaraakaan ja mieleen kaivertui hiekkatien ääni kun sitä pitkin käveli, joka kerta kun kuulen sen äänen, silloin näen itseni siinä hautajais-saattueessa heti isän arkun takana eräänlaisessa paraati paikalla.
Isällä ei ollut paljoa mitään omaisuutta. Ainoa suuri asia jonka hän jätti meille perinnöksi oli hänen valtava velka kirjansa (n. 10 000€) jota äiti jäi maksamaan seuraaviksi 7 vuodeksi. Luotto tiedot oli sen takia mennyt, joten mitään ei saanut anteeksi mistään.

Ystävystyin samoihin aikoihin äidin kaverin tyttären kanssa, joka oli minua huomattavasti vanhempi, mutta se ei häirinnyt meitä kumpaakaan. Hän taisi olla 16 vuotias mutta erittäin mukava minulle.
Ei keretty kuin vähän aikaa tuntea kun olin jo hänenkin hautajaisissa auto-onnettomuuden takia. Sen jälkeen ja muidenkin ihmisten kuolemien jälkeen en enään uskonut siihen, että joku voisi elää, vaan jäin odottamaan, että ihmiset kuolisivat vähitellen.

Taas uusi koulu. Lapin yliopiston Harjoittelu koulu. (4-6lk)
Sillä välin kun äiti hieroi tuttavuuksia hänen uuden miesystävänsä kanssa nimeltä harri, johon olin itsekkin innostunut:
Minä yritin vaihteeksi hankkia oikeasti kavereita, jolloin huomasin vain sen että petin taas itseäni. He kääntyivät minua vastaan ja alkoivat kiustata. Ainoa paikka missä tunsin oloni turvalliseksi oli yksi suuri kivi koulun pihalla jonka päällä aina istuin. En tehnyt muuta kuin istuin ja katsoin ihmisiä jotka heitti kuulia tai vaihteli niitä pokemon kortteja. Itsekkin yritin sitä. Äiti on aina pitänyt huolta minusta ja antanut sen mitä hän vain pystyi antamaan. Pyysin häneltä pokemon kortteja ja kuulia joita sain. Sain niitä aika paljonkin jolloin uskalsin mennä niiden kanssa muille juttelemaan pokemoneista ja kuulista joista en ollut ollenkaan kiinnostunut mutte sekin hetki jolloin keskusteltiin vaihdoista oli ainoa ihmiskontakti jonka sain. Tein todella huonoja vaihtoja, mutta en välittänyt siitä, koska sain jutella ihmisen kanssa ja nähdä lopussa hänen hymynsä.

Ala-aste meni jälleen koulukiusattuna ja välillä isosiskon pelastamana. Nyt se oli menneisyyttä jolloin siirryttiin yläasteelle.
Sain kavereita. Vain muutaman, mutta se oli minun mielestä hirvittävä määrä ottaen sen huomioon ettei minulla ollut ennen koskaan kavereita, mutta sekin muuttui vähän ajan päästä jolloin en enään jaksanut esittää jotain muuta kuin itseäni vain sen takia että voisin jutella ihmisille ja kun he huomasivat että minulla oli omiakin mielipiteitä, silloin he hylkäsivät minut aika kirjaimillisesti. Koulussa oli mukavia ihmisiä joilla oli iloinen persoona, mutta tietysti minua katsottiin sielläkin eräänlaisena kummajaisena, joka oli hieman erinlainen muista.
Minua väteltiin ja pidettiin niinkuin ilmana. Vaikka en ollut enään niin koulukiusattu kuitenkin en tiennyt kumpi oli olla pahempi, olla pelkkää ilmaa vai olla koulukiusattu? Sillä kun on koulukiusattu on sentään ihmiskontakti. Ryhmätyöt oli kamalia, koska minua ei koskaan kuunneltu eikä minun koskaan annettu tehdä mitään koska "en kuitenkaan osaa mitään" Yläasteella äiti järjesti minut terapeutille koska hän sai vihdoinkin tuen sen järjestämiseen.
Mutta en koskaan keksinyt terapeutille mitään sanottavaa, jolloin aika meni siihen kuinka pelasin hänen kanssaan lautapelia. Se oli uusi kokemus, Koska en koskaan ennen pelannut mitään vastaavaa kenenkään muun kanssa, kuin minun isosiskon kanssa.

Rippileirin aika. Menin sinne ja pelasin hieman lautapeliä isosien kanssa ja jonkun muun rippiläisen kanssa joka oli siellä sitten ihastunut minuun. Hän kysyi minun puhelin-numeroani ja annoin sen hänelle, jolloin me alettiin pitää yhteyttä toisiimme leirin jälkeen ja me alettiin vähän ajan päästä seurustella joka kesti reilun 1½ vuotta. Se oli aika järkyttävää koska en ylipäätään osannut olla muiden ihmisten kanssa, mutta se oli kuin taivaasta sillä oli joku joka ihaili minua juuri sellaisena niinkuin minä olin eikä minään muuna. Seurustelu elämässäni siloin minä olin täysin eri ihminen kuin normaalisti, silloin minä uskallan oikeasti näyttää tunteeni ja ilmaista mielipiteeni paremmin.
Yläasteen jälkeen muutin Ouluun koska isäpuolella (äiti ja harri menivät naimisiin vuona 2005) on työpaikka siellä. Hän on tällä hetkellä betonimestari firman toimitusjohtaja.
Uuteen paikaan oli vaikea sopeutua koska tyttöystävä oli Rovaniemellä ja en tuntenut ketään oulusta.

Aloitin uuden koulun ammattioppilaitoksesta suunnitteluassistentin puolelta, jota vihasin sydämmen pohjasta asti, koska luokka oli täynnä omahyväisiä nokan pitkin katsojia.
Minua taas pieni muotoisesti kiusattiin ja syrjiminen oli tällä kertaa oma hakuista, koska en halunnut olla tekemisissä heidän kanssaan, vaikka se olisi viimeinen asia minkä saisin tehdä.

Seurusteluni Anittan kanssa päättyi liian pitkän välimatkan takia.
Silloin minä aloin murehtia kavereista ja hain vapaaehtoiseen taidekouluun jotta voisin tutustua ihmisiin mutta se oli suurinpiirtein samanlaista kuin koulussakin koska ihmiset olivat kuin minua ei olisi ollut olemassa. Siinä välissä Rovaniemeltä soitettiin ja tutustuin ihmisiin rovaniemeltä sen puhelun ansiosta jolloin tutustuin kirsiin ja aloin seurustelemaan hänen kanssaan vain pari kuukautta kunnes joku oli levittänyt valhetta siitä että olin pettänyt häntä jolloin me erottiin. (olin yhä silloin neitsyt)

En muista oikein ollenkaan tätä tilannetta mutta taidekoululta joku oli antanut minun numeron eräälle Ninalle koska oltiin kuulema niin samanhenkisiä. Tapasin hänet Anttilan edessä ensimmäistä kertaa, jolloin ajattelin mielessäni, että voisin samantien kääntyä kotiin, sillä tälläinen henkilö ei voisi kiinnostua minusta millään lailla.
Toisin kävi. Alettiin nähdä todella usein jolloin ihastuin häneen ja tulin aina silloin, kun hän pyysi, vaikka kuinka kiireinen olisin ollut. Vaikka olisi ollut keskiyö jolloin vaihdoin yövaatteet normaaleihin ja tulin näkemään häntä, jota tapahtui joskus silloin tällöin. Lopulta Nina muutti Helsiinkiin jostakin käsittämättömästä syystä ja aloin pitämään häneen yhteyttä puhelimella ja mesessä.
Kunnes eräänä päivänä hän vain hermostui ja alkoi syyttää minua kaikesta, haukkui minut maanrakoon ja kielsi enään minua pitämästä häneen yhteyttä. Yritin olla pitämättä yhteyttä mutta noin kerran kuukaudesas lähetin hänelle viestin jossa kerroin kuinka välitin hänestä.

Kyllästyin ja törmäsin sattumalta kaupungissa henkilöön nimeltä Senja. Oikeastaan Senja seurasi minua kaupungilla jolloin käännyin ympäri ja sain hänet kiinni itseteosta. Sain hänen numeronsa jonka jälkeen pidettiin yhteyttä kunnes yhtäkkiä seurusteltiinkin. Se oli outo suhde ilman minkäänlaista kontaktia. Yhä hyvin oltaisiin voitu olla kavereita nimittäin mitään eroa ei ollut siinä että seurusteltiinko vai oltiinko kavereita.
Eräänä päivänä Nina soitti minulle, koska oli ajatellut, että olisi turvallista soittaa nyt minulle ja kaverustua minun kanssa, koska seurustelin.
Toisin kävi. Ihastuimme toisiimme ja Nina vaati minua eroamaan Senjasta jonka tein. Sen jälkeen alettiin seurustelemaan ja nähtiin lähes joka päivä toisiamme.

Sain ammattioppilaitoksen tutkinnon loppuun vietyä ja olin virallisesti nyt suunnitteluassistentti jolla oli myös ajokortti.
Olin iloinen Ninan kanssa kunnes aika juuri ennen armeijaa hän yllättäen sanoikin että ei halua enään seurustella minun kanssa ja jätti suuren kysymyksen ilmaan että miksi?

Armeija alkoi ja hain rauhanturvaaja joukkoihin, joka oli ollut minun lapsuuden haave jo nuoresta lähtien, mutta ero Ninasta ja riita hänen kanssaan sai minut sekaisin ja masentuneeksi.
Näin vihollisia joka puolella ja sain hätisteltyä kaverinikin pois, jolloin olin taas yksinäinen ja itsetuhoinen.
Armeijassa huomattiin tämä ja käskettiin minun lähteä kotiin juuri kun olin vannonut sotilasvalan.

Armeijan jälkeen jäin työttömäksi jota olen yhä mutta sain joitakin välejä korjattua kavereidan kanssa, mutta en luota heihin, koska uskon että he jättävät minut yksin ennemmin tai myöhemmin.
Ninaankin minulla on parantunut välit.
Nyt tällä hetkellä en luota keheenkään ja odotan sitä että jään taas täysin yksin.

Elämässäni on tapahtunut paljon enemmän mutta tässä se oli tiivistettynä mahdollisimman lyhyeksi.