IRC-Galleria

Pitkäst aikaa tännekki jotain uutta mitä kirjotellu.

Verse 1:
Oon ku säe äänettä nuotti ilman soitint,
yritän duunaa nii automatisoituna toimin.
Ilman omii aivoi teen menetelmän mukaa,
tää on hyvää duunii nii edutki lupaa.
Lähinpänä parikytä vuotta hikee,
yöllä onneks saa vetaa kuuden tunni sikeet.
Univelkaa korot nousee liia ripeest.
lama on rumaa eikä oo kaunist likeel.

Siten sitkeet ei itke ne uskoo,
oravanpyörää syksyiseen aamuruskoon.
Ei tilaisuut muuttaa menetelmää,
nii pienii ollaa ja jokainen pelkää.
Systeemin kääntyvän vastaa miettikää,
se on kääntyny jo aikoi sitte vierimää.
Meidän pikku työmuurahaisten päälle,
routa vie meidät ja tyhjin käsin jäämme.

Verse 2:
Liia selkeet aivan liian selkeet,
tääl asustaa uusioperhee uusio perheet.
Kaunis kukka ei meikel tääl parane,
uskollisuus on nimenomaan enää vain sanane.
ei oo enää rehellisii perheitte isii,
tai äitei näkee lapsuudest asti jo silmin.
Naapuril on aina se mitä itse halajaa,
se on meidä sielussa tää paha paha maa.

Jota luodaa kulisseihi kaunistamaa,
valhetta että kyllä kaunis on vielä samaa.
Sisäistä rakkautta miehel ja naisel,
nykysin lähentää vkloppusin aineet.
Rikas mies jos oisin sä saisit kaiken,
vaik totuus et sä jäisit yksin nainen.
Sovinistinen kansa valmiita sikoja,
kaksinaamasuutta liian täynnä vikoja.