IRC-Galleria

Varrel tän matkan kaikki tavattii tavallaa,
kasattu palasii mitkä lattial hajallaa.
Rakens kertoi satoi uudestaa kasaa ja,
sama ilosuus jokanen kerta kasassa.
Mielikuvitus sai hämillee ittesä,
liiti yli rajojen se kävi ku itsestää.
Ja nii kaikoten iän kans hiljallee,
pienen lapsen huvit ja kaikki kirjat ne.

Mis sisältö tuntu lapsen nii todelta,
nyt oravanpyörä koputtelee ovea.
Ei oo enää utran junnu jengi kasassa,
nähty vuosii toisii tuntuu pahalta.
parasta aikaa eikä aikaakaa takas saa,
arkiset rutiinit painaa vaa jalassa.

Sola - Menneitä pyöritellen

Ei mieleni muutu ei mustasta valkoseks,
pikkusen kaikkoen pikkusen hajotes.
Ruuvini löystyy se mieltäni virittää,
lyönnit kuulen sun kellosi tikittää.
Iskusi rinnasta aatokset mielestä,
mitä millonkin on sit kierolla mielessä.
Kääntää se kieputtaa kohtelee ku riepua,
tunne on vieruuttaa tahtoni riehua.

Päästää nää höyryt päästää ne kunnol,
puhdistaa tää puhdistaa oma tunto.
Ottaa niskast kii jättää kai vanha,
aika mikä potkii liian lakkaamatta.
Lakkaamatta se vaikeuttaa olooni,
ote katoo ku yritän tukee johonki.
Kaadun kaadun ja aina kertaallee.
mikää ei muutu vaik kuinka vertailee.

Sola - Otetta kadottaes

Joo pitkäst aikaa tännekki päin jotain uutta täst pieni pala seuraavast kappaleest mikä tullaa äänitettynä kuulemaa.

Haihdutan kyynelt vihaa lähinnä turhuuksii,
siks silmiini avaan suljen nähdessä julmuuksii.
Ku ollaan vaa tähteinä suurenpaa projektii,
kunnes veremme bensana syötettynä koneisii.
Sinne tää päättyy patterit on kulutettu,
laatu heittelee nyt siitä millä sitä on uuvutettu.
Puudutettuu pika toistoo --- jaksaa enää voiko,
toista mahdollisuut kysyy enää mistää täältä voitko.

Sola - Tää tunne tää...

www.mikseri.net/Sola Biisi nimeltää Delirium.
Kiinostuneet eiku tsekkaamaan.

Joo vähä tälläst kuvallisenpaa materialia :)
Tää tulee olemaan nauhotettuna joku päivä, kuhan saan fiksailtua muita verssuja ja tätäki.

Jalkansa nostaa maastaan lintu pienoisin,
lento radassaan totuttuihin kieltoihin.
Pysyvä onki on sillä nyt onni pysyvi,
vapaana liitäen vaik tuulis yltyiski.
Siivis voimaa se kannattaa vastaamaa,
päivien päähä lapsiaan ottaa vastaan ja.
Kuvat albumist viel uutuudest tuoreit,
pahimmat muistonsa pikku hiljaa kuolleit.

Uudet vuoret alla, matkaten rauhassa,
vaik tuulesta virta kylmääki kaulalla.
Ei mikään nii, pysty ikinä hautaamaa,
päämäärää kun korvis sointuna laulaa vaa.
Kuiskaus korvaa, rakkaus meit liidättää,
ota rennosti, lento radaltas kiidättää.
Siipesi levitä levitä lennä täält,
älä odota, pääset pois lentämäl.

Sola - Vapain lintu

Olipa taas päivä ei paljoo tullu duunattuu,
seinät vielki tyhjän ei oo kuvia ruuvattu.
Ja jalkojen alla paljon pikku kiviä,
jotka nipistää täältä tunnetta rivissä.
Peili sentää näyttää kalpenevan totuuden,
hyväksyny omaksunu oman pikku osuuden.
Sen et saaliina vaa pedoille dunkkaan,
pumppu kurkus aina ku rupeen punkkaa.

Sohvaa josta kääntyleis aluset luistaa,
haluis tai ei on pakko se muistaa.
Miten helppoo oli astuu katettuu pöytää,
mässää mamman muonat nyt vaikee löytää.
Kotia askelii ku määrää humala,
pentuna luovuin uskost jääköö jumala.
Ja muu hilpetööri jota mielee syötetää,
mielee joka haurautta nielee myönteellä.

Sola - Tyhjät neliöt

En silmiini sulje en uneeni nukahda,
kävelen kävelen sytytän tupakan.
Kierrän mä korttelin kaaran mä ympäri,
likaiset vaatteet kuin mieleni ylläni.
Yllättäin nyt kuudelta heräsin,
nukuin taas tunnin kun unea elätin.
Unen mä selätin muistista menetin,
niin kuin useesti muut miljoonat setelit.

En oo perheeni ilonen pilleri,
saastaisel surulla täytän mä itteni.
Sillä mä kuljen nyt vuosii jo tullu,
täytettyy mieltäni täytetty hulluut.
Purettu kerros mis tunteeni eli,
muutama shokki se kivulla repi.
En unta mä tarvii en unta mä eti,
en lampaita laske ku kaadun mä petii.

---

Nukahdan nukahdan silmäni painavat,
alas ne painuvat lentävät haikarat.
Vievämmällä aikansa rahastaa rahastaa,
kunnes taas nukahtaa ja taas palataa.
Unessa unessa en mä haaveile,
alenmas painun ei aikaa kaikelle.
Vieköö aikansa anastaa anastaa,
kunnes nukahdan.

---

Kiertelen totuut sitä väistellen,
ettei vaa nää värit täälkää räikene.
Kirkkaisii keltaisii punaisii vihreisii,
tää väritön mukavast päättyvä pisteisii.
Virkeisii lopulta luovasti rennosti,
tahdissa kunnes päättypi lennost kii.
Ottavat vaa mut lennost nii häkkii,
ja pitävät lukos vaik kuinka siel sätkii.

Nii vaa äkkii kaikki on kuolutta,
arvostus kunnia enää voi puolustaa.
Sielua luovuutta paheita nuoruutta,
puuduttaa oman suunsa suoruutta.
Josta liikaa ei kuullu ei mitää,
ja kärsinnäl siit kärsii ny pitää.
Joten pidän silmäni auki huomisee,
nukahdan antaa vaa sen tuomitsee.

Sola - Eteerisyys

Heräten sängylt ei kyl jaksais avata silmii,
tavata tyhjyyt palata b luokan filmii.
Mis roolitus vituillaa ja juoni tiputtaa,
heti kärrylt ja kattominen lähinnä kiduttaa.
Murto osa tietää ku muut kattoo sivusta,
ku kerron sinusta minusta minusta sinusta.
Ei koskaa vois tulla yhtä välinpitämätön,
(mitään väliä) et välitänkö.

Enää sinusta kuitenki annan kaiken lipua,
tää draama kohta valmis vailla enää yhtä sivua.
Ja sirua mikä on vielki paikallaa,
psykologi sano et (kaikki hyvä aikanaa).
Nyt viel aikansa turtunu taivaltaa,
alla taivaan odotellen laivaansa.
Kaikki paikallaa vaik kai tää muuttuneen,
mut viel huomen peilissa kuva tän murtuneen.

Sola - Elän elämääni

Avaan taas silmät ehkä nään tänää parenmin,
ei tartteis tutkiskella kaikkea tarkenmin.
Vaatimus voitto haalimus haalistuu,
sitä mukaa mitä mukaa toivoo vaatii just.
Jotain mikä omaa ollu omaa ollu joskus,
vielkää tottunu näkee miten siihe tottus.
Toisen kanssa kulkee nyt siniset silmät,
nykynen rakkaus mut toinen on nyt sillä.

Sillä tää pitää kestää jaksaa huominen,
antaa itellee aikaa eli nautin juomisest.
Kalja viina situkka lonkku kiljuki,
kotiviini kai pidän eniten pirtust nii.
Aina mä tipun nii muisti katoilee,
aamul herään taas siihen yrjötylle matolle.
Ja kaapis tilaa sakoille vaik puolillaa,
kohta lusimas eessä päin olevii huolia.

Sola - Henkinen halkeeminen

Mitäs mä mietin ku se raja onki siel nii,
alla silmin ottaa ottee ottaa kiinni.
Vetää linjaa linjaa tuskast hiljaa,
vaiti väkisin näkiski pöydäl mustaa viljaa.
Mitä väki pakol syödä syöttää sen syövälle,
syötävä se on kura vettä päälle nyökäte.
Turha hyökäte ahmien hotkien sitä,
ku se ulos vauhdil suustani tulla pitää.

Anna ei puhet ei puheevuoroo kuulukkaa,
ei jonotus numeroo siks tää odotus puuduttaa.
Suututtaa mut suuttua ei saa ei surra,
ei iloita ilosta ei kirota turhaan.
Ku näkee ajatukset näkee mieleni,
kielimuuriiton ymmärtää kaiken tietenki.
Tietenki karkuu pääseminen pikku este,
ku maailma sen raja ja mä oon siel hetke.

Sola -Synkkiä rajoja