IRC-Galleria

Löysin harvinaisen selvästi selitetyn selityksen ärsyttävän vaikeasti selitettävään asiaan:

THINKING TOOLS: YOU CAN PROVE A NEGATIVE
Steven D. Hales

A principle of folk logic is that one can’t prove a negative. Dr. Nelson L. Price, a Georgia minister, writes on his website that ‘one of the laws of logic is that you can’t prove a negative.’ Julian Noble, a physicist at the University of Virginia, agrees, writing in his ‘Electric Blanket of Doom’ talk that ‘we can’t prove a negative proposition.’ University of California at Berkeley Professor of Epidemiology Patricia Buffler asserts that ‘The reality is that we can never prove the negative, we can never prove the lack of effect, we can never prove that something is safe.’ A quick search on Google or Lexis-Nexis will give a mountain of similar examples.

But there is one big, fat problem with all this. Among professional logicians, guess how many think that you can’t prove a negative? That’s right: zero. Yes, Virginia, you can prove a negative, and it’s easy, too. For one thing, a real, actual law of logic is a negative, namely the law of non-contradiction. This law states that that a proposition cannot be both true and not true. Nothing is both true and false. Furthermore, you can prove this law. It can be formally derived from the empty set using provably valid rules of inference. (I’ll spare you the boring details). One of the laws of logic is a provable negative. Wait… this means we’ve just proven that it is not the case that one of the laws of logic is that you can’t prove a negative. So we’ve proven yet another negative! In fact, ‘you can’t prove a negative’ is a negative; so if you could prove it true, it wouldn’t be true! Uh-oh.

Not only that, but any claim can be expressed as a negative, thanks to the rule of double negation. This rule states that any proposition P is logically equivalent to not-not-P. So pick anything you think you can prove. Think you can prove your own existence? At least to your own satisfaction? Then, using the exact same reasoning, plus the little step of double negation, you can prove that you arenÂ’t nonexistent. Congratulations, youÂ’ve just proven a negative. The beautiful part is that you can do this trick with absolutely any proposition whatsoever. Prove P is true and you can prove that P is not false.

Some people seem to think that you can’t prove a specific sort of negative claim, namely that a thing does not exist. So it is impossible to prove that Santa Claus, unicorns, the Loch Ness Monster, God, pink elephants, WMD in Iraq, and Bigfoot don’t exist. Of course, this rather depends on what one has in mind by ‘prove.’ Can you construct a valid deductive argument with all true premises that yields the conclusion that there are no unicorns? Sure. Here’s one, using the valid inference procedure of modus tollens:

1. If unicorns had existed, then there is evidence in the fossil record.
2. There is no evidence of unicorns in the fossil record.
3. Therefore, unicorns never existed.

Someone might object that that was a bit too fast; after all, I didnÂ’t prove that the two premises were true. I just asserted that they were true. Well, thatÂ’s right. However, it would be a grievous mistake to insist that someone prove all the premises of any argument they might give. HereÂ’s why. The only way to prove, say, that there is no evidence of unicorns in the fossil record, is by giving an argument to that conclusion. Of course one would then have to prove the premises of that argument by giving further arguments, and then prove the premises of those further arguments, ad infinitum. Which premises we should take on credit and which need payment up front is a matter of long and involved debate among epistemologists. But one thing is certain: if proving things requires that an infinite number of premises get proved first, weÂ’re not going to prove much of anything at all, positive or negative.

Maybe people mean that no inductive argument will conclusively, indubitably prove a negative proposition beyond all shadow of a doubt. For example, suppose someone argues Hales Thinking that weÂ’ve scoured the world for Bigfoot, found no credible evidence of BigfootÂ’s existence, and therefore there is no Bigfoot. A classic inductive argument. A Sasquatch defender can always rejoin that Bigfoot is reclusive, and might just be hiding in that next stand of trees. You canÂ’t prove heÂ’s not! (until the search of that tree stand comes up empty too). The problem here isnÂ’t that inductive arguments wonÂ’t give us certainty about negative claims (like the nonexistence of Bigfoot), but that inductive arguments wonÂ’t give us certainty about anything at all, positive or negative. All observed swans are white, therefore all swans are white looked like a pretty good inductive argument until black swans were discovered in Australia.

The very nature of an inductive argument is to make a conclusion probable, but not certain, given the truth of the premises. That just what an inductive argument is. We’d better not dismiss induction because we’re not getting certainty out of it, though. Why do you think that the sun will rise tomorrow? Not because of observation (you can’t observe the future!), but because that’s what it has always done in the past. Why do you think that if you turn on the kitchen tap that water will come out instead of chocolate? Why do you think you’ll find your house where you last left it? Why do you think lunch will be nourishing instead of deadly? Again, because that’s the way things have always been in the past. In other words, we use inferences — induction — from past experiences in every aspect of our lives. As Bertrand Russell pointed out, the chicken who expects to be fed when he sees the farmer approaching, since that is what had always happened in the past, is in for a big surprise when instead of receiving dinner, he becomes dinner. But if the chicken had rejected inductive reasoning altogether, then every appearance of the farmer would be a surprise.

So why is it that people insist that you canÂ’t prove a negative? I think it is the result of two things. (1) an acknowledgement that induction is not bulletproof, airtight, and infallible, and (2) a desperate desire to keep believing whatever one believes, even if all the evidence is against it. ThatÂ’s why people keep believing in alien abductions, even when flying saucers always turn out to be weather balloons, stealth jets, comets, or too much alcohol. You canÂ’t prove a negative! You canÂ’t prove that there are no alien abductions! Meaning: your argument against aliens is inductive, therefore not incontrovertible, and since I want to believe in aliens, IÂ’m going to dismiss the argument no matter how overwhelming the evidence against aliens, and no matter how vanishingly small the chance of extraterrestrial abduction.

If we’re going to dismiss inductive arguments because they produce conclusions that are probable but not definite, then we are in deep doo-doo. Despite its fallibility, induction is vital in every aspect of our lives, from the mundane to the most sophisticated science. Without induction we know basically nothing about the world apart from our own immediate per¬ceptions. So we’d better keep induction, warts and all, and use it to form negative beliefs as well as positive ones. You can prove a negative — at least as much as you can prove anything at all.

(Steven Hales is professor of philosophy at Bloomsburg University, Pennsylvania.)
(Thinking Tools is a regular feature that introduces tips and pointers on thinking clearly and rigorously.)

Luin taas pitkästä aikaa Illuminatus! -triologian ja vastaan tuli selkein selitys siitä mitä alempana yritin selittää:

"
It is now theoretically possible to link the human nervous system into a radio network so that, micro-miniaturized receivers being implanted in peopleÂ’s brains, the messages coming out of these radios would be indistinguishable to the subjects from the voice of their own thoughts. One central transmitter, located in the nationÂ’s capital, could broadcast all day long what the authorities wanted the people to believe. The average man on the receiving end of these broadcasts would not even know he was a robot; he would think it was his own voice he was listening to. The average woman could be treated similarly.

It is ironic that people will find such a concept both shocking and frightening. Like Orwell’s 1984, this is not a fantasy of the future but a parable of the present. Every citizen in every authoritarian society already has such a “radio” built into his or her brain. This radio is the little voice that asks, each time a desire is formed, “Is it safe? Will my wife (my husband / my boss / my church / my community) approve? Will people ridicule and mock me? Will the police come and arrest me?” This little voice the Freudians call “The Superego”, which Freud himself vividly characterized as “the ego’s harsh master”. With a more functional approach, Perls, Hefferline and Goodman, in Gestalt Therapy, describe this process as “a set of conditioned verbal habits”.

This set, which is fairly uniform throughout any authoritarian society, determines the actions which will, and will not, occur there. Let us consider humanity a biogram (the basic DNA blueprint of the human organism and its potentials [e.g. instinct, natural desire, and free will]) united with a logogram (this “set of conditioned verbal habits”). The biogram has not changed in several hundred thousand years; the logogram is different in each society. When the logogram reinforces the biogram, we have a libertarian society, such as can still be found among some American Indian tribes. Like Confucianism before it became authoritarian and rigidified, American Indian ethics is based on speaking from the heart and acting from the heart — that is, from the biogram.

No authoritarian society can tolerate this. All authority is based on conditioning men and women to act from the logogram, since the logogram is a set created by those in authority.

Every authoritarian logogram divides society, as it divides the individual, into alienated halves. Those at the bottom suffer what I shall call the burden of nescience. The natural sensory activity of the biogram — what the person sees, hears, smells, tastes, feels, and above all, what the organism as a whole, or as a potential whole, wants — is always irrelevant and immaterial. The authoritarian logogram, not the field of sensed experience, determines what is relevant and material. This is as true of a highly paid advertising copywriter as it is of an engine lathe operator. The person acts, not on personal experience and the evaluations of the nervous system, but on the orders from above. Thus, personal experience and personal judgment being nonoperational, these functions also become less “real.” They exist, if at all, only in that fantasy land which Freud called the Unconscious. Since nobody has found a way to prove that the Freudian Unconscious really exists, it can be doubted that personal experience and personal judgment exist; it is an act of faith to assume that they do. The organism has become, as Marx said, “a tool, a machine, a robot.”

Those at the top of the authoritarian pyramid, however, suffer an equal and opposite burden of omniscience. All that is forbidden to the servile classes — the web of perception, evaluation, and participation in the sensed universe — is demanded of the members of the master class. They must attempt to do the seeing, hearing, smelling, tasting, feeling, and decision-making for the whole society.

But a man with a gun is told only that which people assume will not provoke him to pull the trigger. Since all authority and government are based on force, the master class, with its burden of omniscience, faces the servile class, with its burden of nescience, precisely as a highwayman faces his victim. Communication is only possible between equals. The master class never abstracts enough information from the servile class to know what is actually going on in the world where the actual productivity of society occurs. Furthermore, the logogram of any authoritarian society remains fairly inflexible as time passes, but everything else in the universe constantly changes. The result can only be progressive disorientation among the rulers. The end is debacle.

The schizophrenia of authoritarianism exists both in the individual and in the whole society.

I call this the Snafu Principle.

— Hagbard Celine, H.M., S.H.; Never Whistle While You’re Pissing (i. e. Robert Shea and Robert Anton Wilson, excpert known the Illuminatus! trilogy.)
"

“Principles are tyrants. They are the worst tyrants of all because they dwell in your own mind. So don’t stick up for principles- fuck them. You then discover that the principles that you have been sticking up for were not ‘your’ principles, but those most convenient to other systems (of society)”… Sticking to principles is “politically most convenient… it helps the government if it can reply on its opponents to come out onto the streets and protest… once they are on the street they can be shot”…


...“Morality that depends upon individual judgment is a vigorous living thing; but when morality becomes equated with a rigid code of law and dogma then it is no longer part of us, we are ‘distinct’ from it and can grow free. The church did mankind the favor of thus enslaving morality long, long ago.”...

- Ramsey Dukes

Vanha Zen koan: "If you see the Buddha, Kill Him"


Tapa tapa
tai tapa vahvistuu
ja tappaa tappajan

Superego on sisäinen kyttä. Se säätelee käyttäytymistä ja rankaisee "virheistä". Se huolehtii että agentti toimii "oikein" ja vastuullisesti, tuottavasti jne. Tavallaan sisäisestä valvontasysteemistä voi olla hyötyä. Yleensä Superego kontrolloi ID:tä ja säännöstelee Egon toimintaa. Täysin kontrolloimaton ID saattaa aiheuttaa tajutonta tuhoa ja vahinkoa. Mutta Superego ei ole välttämätön, jos kykenee hallitsemaan tuhoisia älynväläyksiä tietoisen Egon avulla.

Jos Superego saa tarpeeksi määräämisoikeutta, se alkaa ohjailemaan ja säännöstelemään toimintaa. Ongelmana on, että sisäinen kyttä (Superego) saattaa olla koulutettu niin että se palvelee muiden tarkoitusperiä eikä toimi niin että se edistää agentin omia tavoitteta. Superegon toiminta on suurimmaksi osaksi huomaamatonta ja tiedostomatonta. Siihen vaikuttava tieto voi ohjat käyttäytymistä ilman että agentti havaitsee toimivansa eri tavalla. Monet pitävät Superegoa yhteiskunnan kulmakivenä. Yleiset normit, moraalit ja sosiaalisen kanssakäynnin rajoittaminen tekee yhteiskunnasta sivistyneen, turvallisen ja ennalta-arvattavan.

Superegon aiheuttamia vakavia ongelmia ei juurikaan huomata. Jos agenttia käsketään tekemään jotain, niin että käsky sisäistetään, se tarttuu agentin Superegoon. Näin Superego alkaa ohjaamaan tekemisiä. Agentin käyttäytymistä voi siis manipuloida todella helposti. Auktoriteettiasemassa olevilla henkilöillä (opettajat, vanhemmat, media, asiantuntijat, lääkärit jne.) on valtava manipulaatiovalta. Mitä absoluuttisempi valta, sitä korruptoituneempi mieli. Agentit koulutetaan melkein poikkeuksetta, niin että ne palvelevat muiden tarkoitusperiä eivätkä toimi omien tavoitteiden edistämiseksi. Kaikista pyritään tekemään "vapaaehtoisia" orjia.

Superegon tyranniasta voi kuitenkin päästä eroon. Yksi ratkaisu siihen on oman toiminnan jatkuva kyseenalaistaminen ja vastaanotettujen signaalien epäileminen. Jatkuva rajojen rikkominen ja käsitysten päivittäminen. Tai yksinkertaisemmin niin ettei ota mitään vakavasti. Superegoon sitoutuneet vakiintuneet toimintatavat voi syrjäyttää tietoisuuden avulla, niin ettei luota tai usko enää omiin tai muiden väitteisiin.

Superegon ohjaamat käyttäytymismallit voi yrittää siirtää taka-alalle, niin että tehtävä siirtyy Egolle (esim. käytännöllinen päätöksienteko). Mutta Superego kyttää kuitenkin taustalla. Jos Ego ei hoida valvontatehtävää hyvin ja antaa ID:n impulsseille liikaa valtaa (valvonta on oletuksena Superegon tehtävä), Superego puuttuu peliin tukahduttamalla kaikki impulssit ja jatkamalla kuivaa linjaa.

Toisin sanoen, jos agentille on opetettu joku asia käskemällä (esim. ei saa leikkiä tulella), ja hän uskoo käskyyn, ilman ettei hän kokeilee tai päättelee onko opettaja oikeassa, hän palvelee automaattisesti opettajan tarkoitusperiä. Käsky siirtyy Superegolle, joka pitää huolta että sitä noudatetaan. Mutta jos agentti ei hyväksy opettajan käskyä faktana vaan kokeilee itse että onko opettaja oikeassa ja pyrkii ymmärtämään käskyn syyt sekä mahdolliset hyödyt ja haitat, hän tajuaa asian niin että käsky ei muutu Superegon määräämäksi "oikeaksi" reaktioksi. Käskyn käsittely jää Egon tehtäväksi. Henkilö voi hallita itse tekemisiään ilman syyllisyydentuntoa yms. Superegon langettamia rangaistuksia, pelkoja tai ahdistuksia. Kyseinen toimintatapa aiheuttaa sen, että joutuu kantamaan enemmän vastuuta teoista mutta se antaa paljon enemmän mahdollisuuksia.

Eli ulkoisten vaikuttajien "manipulaatiosta" voi vapautua, jos ei anna aktoriteetille (Superegolle) valtaa vaan pyrkii ohjaamaan itseään Egolla ja rajaa ID:n niin että se tuottaa enemmän energiaa kuin harmia, jotta Superegon ei tarvitse tulla peliin.

Superegosta ei voi päästä pysyvästi kokonaan eroon mutta sen voi polkea palvelemaan Egoa niin että Superegon ei ahmi kaikkea Egon valtaa oletuksena. Näin myös ID:n hallitsemattomat voimat saadaan osittain vapautettua. Näin voidaan välttyä opettajien manipuloinnilta ja vapautua noidankehästä.

Oppi muokkaa agentteja. Siitä voi olla hyötyä mutta tavallisesti hyöty ei kohdistu agenttiin muuta kuin kuvitteellisesti. Varsinainen hyöty saadaan, kun agenteista manipuloidaan palvelijoita tms. Agentille voi helposti opettaa että "tappaminen on oikein" ja "tappaminen on väärin". Opettaja kontrolloi sitä keitä saa tappaa ja keitä ei. Jos tappaa jonkun ja jos Superego on oppinut että ei saa tappaa, se rankaisee rankasti. Sotatilanteessa, kun opetetaan että tiettyjä ihmisiä saa tappaa, tappaminen hoituu hyvällä omatunnolla ilman että edes välttämättä ajattelee tekevänsä väärin, koska mielessä on vihollisen tuhoaminen, mikä tuntuu oikeelta ja sen takia ajatusta ei tarvitse viedä pidemmälle.

Ongelma? Se että agentit ei toteuta omaa tahtoaan vaan tyytyy siihen mitä heille annetaan. He sopeutuu toimimaan opetettujen tapojen mukaan. Joillekin agenteille se sopii. Mutta mielestäni nykyinen systeemi, joka ehdollistaa melkein kaikki agentit palvelemaan muiden päämääriä, tekee heistä syövän kaltaisen kuluttajan. Siinäkään ei välttämättä ole mitään vikaa mutta vaihtoehtojakin on olemassa.

Yhdessä oppiminen sujuu luonnostaan ja on hauskaa agenttien kesken, jos kukaan ei kuvittele olevan muita korkeammassa asemassa. Eikä tarvi pelätä että auktoriteetillä on pahat mielessä. Monessa systeemissä ollaan jo havaittu, että kannattaa siirtyä hierarkiasta kohti rinnakkaisuutta.

ESIMERKKI SUPEREGON JA ID:N VÄLISESTÄ SUHTEESTA:
Agentti polttaa itsensä ID:n hallitsemattomien ja villien voimien takia. Negatiivinen reaktio vaikuttaa pysyvästi Superegoon, niin ettei agentti suostu polttamaan itseään toista kertaa. Negatiivinen reaktio vaikuttaa Superegoon, niin että agentti alkaa vastustamaan ajatusta itsensä uudelleenpolttamisesta. Lisäksi superegon tiedostomaton osa saa agentin varomaan ja välttelemään vaistomaisesti tulta. Prosessi tapahtuu tiedostomattomasti, ilman että se vaatii tietoista ajattelua.

ESIMERKKI SUPEREGON VASTUSTUKSESTA:
Agentti on katkaissut kätensä ja Superego valvoo ettei niin tapahdu uudestaan. Agentti tarvitsee todella paljon tahdonvoimaa, jotta hän pystyy katkaisemaan toisen kätensä. Ego on se osa-alue, joka mahdollistaa sen, että agentti saa suostuteltua itsensä irroittamaan toisenkin käden. Tietoinen osa Superegosta vastustaa ajatusta, ensimmäisen tuskaisen kokeilu perusteella. Ego pystyy kuitenkin ajattelemaan, että käden katkominen on tarpeellista. Ajattelu ei kuitenkaan riitä, vaan agentin täytyy vielä pakottaa itsensä toimimaan tahdotulla tavalla. Mitä vahvempi Ego, sitä heikompi Superego. Tarpeeksi vahvan Egon avulla, agentti pystyy amputoimaan kaikki raajat. Torsoksi muuttuminen osottautuu kuitenkin virheeksi ja Superego alkaa taas vastustamaan raajojen katkomista.

ESIMERKKI SUPEREGON HAJOTTAMISESTA:
Agentti ei ole käynyt suihkussa. Hänellä on huonoja kokemuksia vedestä mutta hänen Ego vaatii peseytymistä. Agentti pakottaa itsensä menemään suihkuun. Suihkussa käyminen ei osottaudu tuskalliseksi kokemukseksi. Tietoisuus hajoittaa Superegon vastustuksen suihkussä käyntiä kohtaan ja seuraava suihkussakäynti onnistuu ilman Superegon vastustusta.

ESIMERKKI SUPEREGON TUHOAMISESTA:
Agentille on opetettu, että sauhuttelu on vaarallista. Opetettu tieto siirtyy tietoisesti Superegolle mm. valistussaarnausten, vanhempien ja opettajien johdosta. Mitä vahvemmin agentti vakuuttuu sauhuttelun vaarallisuudesta, sitä vahvemmin pelko uppoaa Superegoon. Agentti alkaa epäilemään, että onkohan sauhuttelu sittenkään niin vaarallista kuin sanotaan. Hän pakottaa itsensä sauhuttelemaan ja hän huomaa että se on hauskaa ja vaaratonta. Tietoisuus tuhoaa Superegon sauhuttelupelon.

ESIMERKKI SUPEREGON SYRJÄYTTÄMISESTÄ:
Agentille yritetään opettaa, että poliisi on ystävä. Agentti tiedostaa asian muttei usko siihen lainkaan. Tieto ei tartu Superegoon. Agentin käyttäytyminen ei muutu. Enintään hänen Ego saa ihmeteltävää, että mikä saa ihmiset uskomaan, että poliisi on ystävä. Tarvittaessa hän voi käyttää sitä tietoa hyväksi.

Jos agentille yritetään opettaa, että poliisi on sika, mikä saattaa olla agentin mielestä vähän uskottavampaa, hän saattaa joutua pyörittelemään sitä väitettä tietoisesti Egon ja Superegon välillä, kunnes agentti päättää olla uskomatta siihen. Tietoinen osa Superegoa kuitenkin joutuu kosketuksiin väitteen kanssa ja saattaa aiheuttaa agentille epävarman epäillyksen, että ehkä poliisi voisi olla jollain todennäksöisyydellä sika.

The greatest danger of rationality and logic is not in the
method but in substituting the method for life. To apply
rational and logical processes to solve a problem is one
thing—but to try to live within a rational model is not liv-
ing. Life, with all its hell and joys, must be an adventure in
order to remain human.

Life inherently is a-rational. It is whole and chaotic. It can
only be "taken apart" for a peek. What we see is only a
dislodged part—how we live is whole. The attempt to make
life safe for breeding and for the meager indulgences of
housewives has created this new race of Zombies.

Division is simply a convenience for fulfilling the desire
to control—to have more for less. But it is this "less" that is
the lie, the ultimate illusion. This "less" is a lie greater than
any lie ever told. There is no way to have "more" for
"less." Even God gave up his solitude for "more." The
earth and the sky and the heaven are one. To divide them
for convenience is one thing—to act as if this division were
truth is another.

The facts are that with all this "more" we have "less." We
have become so rational, so logical, so full of self-satisfac-
tion that we are empty.

Yet, in this search for more individuality—more form—
we find even less and less of life. People are as empty in
their individuality as they are in their collectivity.

People feel an absence to the point that they must drown
themselves in a world of addictions. An interesting quality
about addiction, however, is that it offers the person a
chance to have the experience of re-birth. It allows him to
change—with justification. Recovery from an addiction
allows a person to change and "gives" him permission to do
things which would ordinarily disrupt his relations to those
around him. (Keep in mind that most people do not want
anyone to change.) He has hit bottom. He must learn to say
no. Much like a transpersonal crisis, recovery makes a per-
son special and unique. He has overcome. He has done
something special.

Addictions are created in order to be cured. People need
to feel and not to feel—desperately they want more in order
to pay for their debts of the past. The addiction I am refer-
ring to is called—form.

The process of substituting form for essence can only
continue for so long—ten years, twenty or one-hundred
years. Sooner, rather than later, the machine collapses and,
with the collapse, comes the potential for recovery.

We see the emptiness of dogma, the emptiness of ritual,
the true Pharisee—the middle class—lost in form and cir-
cumstances, clutching desperately to symbols. We begin to
realize that form cannot replace substance. We begin to
realize that grand ideals, assertions and "acting-out" are not
enough. We begin to realize that the Zombie is not just
within but also without.

Still , we do not yet fully appreciate the depths of this
depression—this emptiness—waiting not so silently behind
us and in front of us. Yes, there is a new force on the hori-
zon—a new cry for life. There is a strong desire to put an
end to this non-living—this powerlessness—this non-pur-
pose. The Zombie is waiting for a great thunder-storm—to
be reborn.

However, neither crying nor waiting will help—
It is the time to be bold—to dance on the edge of the
abyss—to fly again—where?

BECOME WHO YOU ARE
THERE ARE NO GUARANTEES

All in One, One in All, or Double or Nothing? A means to an ends or a end to a means? The Devil wears mirror shades. Look into its eyes see a reflection of yourself, but read between the lines....I've got this thing going on 24/7 when I look at something I close my eyes and I see a Negative of it. If somethings spinning one way, I close eyes and its spinning the other way. I see the Abyss like a fractal mirror. Each reflection a slightly different variable. Such iz the Nature of (in)Evolution. "Life sucks order from the Sea of disorder".
Some say Daath is not The Abyss, do the clothes make a man? It's the shadow or empty side of Tipereth (the black sun). The Abyss- well, it's the Void of eastern mysticism. It's that which pre-existed the Big Bang. THATness. Some people think that death is related to the ego-less state of being is a mystery to me since the egoless state is simply a state of detachment. Look into the Abyss. What do you see? It's a mirror. No big deal for some. Death for others. Picture a beautifully colorful sunrise or sunset - therein is the Abyss -what came out of it. Flowers bloom. Some people walk through life and never once realize the beauty around them. Be where you are.Become. NOW.

Affirmation: Here I am. I am I not Eye the Outer Child. I have Nothing to say, but I'll say it anyway..."Maddens is a state of mind so is death-Like death madness is ever becoming, ever- changing, elusive ecstatic..."~Wisdom of S'LBA.

A few winters ago I was contemplating about Daath/Abyss. I was thinking about my self initiation when I was 15. When I gave myself my first tattoo on my left arm, the word DEATH....and then my whole state of mind/life changed.... At that moment I'm walking along I look down and there's a copy of the NECRNOMICON siting on a bench. Immediately I am struck by this. I put it in my pocket...

"I AM THE FLAME THAT BURNS IN EVERY HEART OF MAN, AND IN THE CORE OF EVERY STAR. I AM LIFE, AND THE GIVER OF LIFE, YET THEREFORE IS THE KNOWLEDGE OF ME THE KNOWLEDGE OF DEATH"~LIBER AL, II, 6

Some say Confusion is the effect of the Abyss, I say Fusion not confusion. Knowledge is nothing but an illusion if we confuse the map with territory. The great path which we must cross. For those who search to tranzcend, must dissolve the Ego and be silent. The abyss is the most critical way to spiritual path, coz in this way are disguising diverse conscious and unconscious forms through apparent realities or aspect of individual's will which tends to turns aside us from the search we have started. Some people spend their whole life being torn into pieces by not excepting the irrational elements of their nature and an initiated must know very well the roots of his nature as so,I think that any initiative process of any magical system has a point of culmination, I think this process must be complemented and continued in other existential planes or cosmic sphere which surpass any rational critic; The voices of reason through reality in confrontation with the mental visions that confront us. We/I many years ago Danced around moments of time to create Multidimensional images of what we thought to be our "true will"& is through this (con)fusion/FUSION which are invoked unconscious Qilithic forms az an extends-ion of our psychic energy and our initiation process continues by merging with the "other". These Qilithic forms in Daath are known as Choronzon/Nyarlathotep.

The principal word to describe this initiation is DAATH and this only will come when the supreme wimsical will of Chaos gives us it's consent to act accord with it. Through Death(not physical). We rebirth having as result the awaken in sub-conscious of a powerful and unified force called "Universal mind". Mind that controls all lauguage, bodys, souls changes from moment to moment and our only possibility to attain any kind of true continuity. "One thing leading to the next" is to do huge and interrupted efforts of collective will with-out uniformity. In this process of self initiation there are moments of trifling frustration, Fear, conflicts and boredom which are the reflections to be caught in an external world and as much we're caught in the external universe. The more forsaken we feel as much inside ourselves as we descend. The feeling of security is lost, and when such security is attained you will experience the experience of liberty and Chaos. There may be no purpose but we must create purpose for ourselves in the path of life and so attaining the total knowledge of our nature and to awake the powers of Chaos which are in ourselves through the true will, coz the free acts of will determines the definitive equilibrium anyway. So, we must fight like brave warriors of Cthulhu to cross ourselves, our own abyss of knowledge to explore inside ourselves to transcend the whole spiritual paths which are hidden in the unconscious veils...Turn inside out...YOU'LL NEVER FIND YOURSELF WHEN YOUR TRAPPED WITHIN YOUR SELF.
Though the oceans of Daath...See the sunlight shining on the waves?
FINIS

Tänne menossa kohta:

http://equinoxfestival.org/timeline.html

....................ORDER.........DISORDER..............
.................../...........\......../...........\................
DESTRUCTION....CREATIVITY....DESTRUCTION
ANERISTIC............ERISIAN..........ERISTIC.....

....................................USKO...........................................
................................./.............\......................................
.........................EPÄUSKO....TOSIUSKO................................
............................./.....\......../............\.............................
..........NEVER MIND...(CON)FUSION.....PLACEBO..................
............../............|......../.......\..............|............\..............
......HÄVITYS.....PAKOVOIMA...PAKOTUSVOIMA....FANAATTISUUS.

Ylläoleva on yksinkertaistettu kaavio minkä avulla uskoa voi käyttää hyödyksi pelkän kaiken kieltämisen sijasta.

Kyseinen menetelmä perustuu kaaosmagiasta tuttuun "nothing is true, everything is permitted" -ajatustavalle.

Tosiusko aiheuttaa vähintään jonkinasteisen placebo-efektin vaikkei uskolla olisi mitään tekemistä ympäröivän todellisuuden kanssa. Placebo vaikuttaa pakotusvoimaan, joka muokkaa maailmankäsitystä uskon mukaisesti. Voi siis ajatella, että uskomalla tosissaan hyödyllisiin asioihin, voidaan aiheuttaa hyödyllisiä asioita. Vaarana on, että tosiusko on vaikea korvata vaihtoehtoisella uskolla, jos tilanne vaatii sitä ja se johtaa pahimmillaan fanaattisuuteen.

Epäuskon ja Tosiuskon yhdistelmällä saadaan fuusio (confusion, koska totuus muuttuu epävarmaksi mutta kuitenkin toimii niin kuin usko olemassa olevista ristiriidoista huolimatta). Epäuskon ja tosiuskon fuusiota voi käyttää monipuolisemmin kuin pelkkää tosiuskoa. Uskosta pitäisi pyrkiä tekemään niin vahva kuin mahdollista kuitenkin niin että vastapaino, joka on epäusko, voi tarvittaessa korvata uskon hyödyllisemmällä uskolla.

Epäusko yksinään voi aiheuttaa fuusion muiden ympäröivien mahdollisuuksien kanssa (mm. todennäköisyyksien laskennalla) mutta siitä puuttuu placeboefekti. Se voi johtaa välinpitämättömään ajattelutapaan ja hävittää osan voimavaroista. Toisaalta sen avulla voi hävittää kaikki todellisuusrakenteet päästä ja kehittyä niin että yksikertaisille usko-manipulaatioille ei ole enää tarvetta.

Järki on muodostunut monelle melkein automaattiseksi päätöksenteon mekanismiksi mutta huolellinen järjenkäyttö on harvinaista ja sokea järkeen luottaminen saattaa johtaa tarpeettomiin ongelmiin ja sotkuihin. Järki ei ole välttämättä tarpeeksi objektiivinen mekanismi, jotta se pystyisi synnyttämään tarpeeksi varmoja ja hyödyllisiä tuloksia eikä tuloksen vääristyneisyyttä usein huomata.

Mielipiteet, tieto, oletukset, houkutukset, vakiintuneet tavat, ennakkoluulot yms. vaikuttaa päätöksentekoon niin että varsinainen järkiprosessi saattaa jäädä väliin. Näin käy esim. jos jotain vaihtoehtoa kohtaan tunnetaan suurta halua tai himoa; tai periaatteet estävät muiden vaihtoehtojen toteuttamisen; tai uskotaan tai luullaan että yksi vaihtoehto on ylivoimainen muihin nähden. Valinta saattaa tuntua järkevältä vaikka päätöksenteossa ei tarvitse käyttää varsinaista järkeä.

Järkeilyyn perustuva päätöksenteko tapahtuu mm. arvostelemalla ja vertailemalla eri vaihtoehtoja. Arvostelu voidaan luokitella järkeilyksi, jos se tehdään järkiperustein. Johtopäätös on yleensä järkevämpi, jos kaikki subjektiiviset tuntemukset karsitaan pois ja päätöksenteko tehdään tieteellisesti. Ilman subjektiivisia mittareita tapahtuva vaihtoehtojen arvosteleminen johtaa yleensä järkevään lopputulokseen. Subjektiiviset mittarit ovat harvoin tarpeeksi aitoja tai tarkkoja että niitä kannattaisi käyttää. Yleensä ne ovat vääristyneitä ja ohjelmallisia rajoittimia. Ne saattavat kuitenkin sekoittua huomaamatta päätöksentekoprosessiin. Ne kannattaa järkeistää, jos niitä halutaan välttämättä käyttää järjellisen päätöksenteon apuvälineinä.

Ennen lopputuloksen toteuttamisvaihetta vastaan tulee kuitenkin mahdollisia esteitä:

1. Agentti voi toimia järkevän johtopäätöksen vastaisesti vaikka hän haluaisi toimia sen mukaan ja tietää että hänen kannattaisi toimia sen mukaan (akrasia). Syynä tähän voi olla motivaation puute, laiskuus, välinpitämättömyys, pelko ja masokismi

2. Agentti voi toimia niin kuin uskoo olevan oikein, vaikka hänen tekisikin mieli toimia järkevän johtopäätöksen mukaisesti mm. moraalikäsityksen tai epävarmuuden takia

3. Agentti tekee kompromissin niin että lopputulos ei sodi liikaa tunteiden yms. kanssa

4. Agentti pakotetaan toimimaan järkevän johtopäätöksen vastaisesti

Vaikka järkeilyyn perustuvassa päätöksenteossa toimittaisi mahdollisimman huolellisesti, lopputulos saattaa silti muuttua hyödyttömäksi. Tieto on aina puutteellista eikä objektiivisien ominaisuuksien vertailussa pysty huomioimaan kaikkia asioita ja virhearviointeja syntyy helposti. Lisäksi, järkiprosessi on usein tarpeettoman hidasta, vaivalloista ja tylsää.

Järjellisen päätöksenteon sijasta voidaan voidaan käyttää sattumaa. Agentti voi toteuttaa heti ensimmäisenä mieleen tulevan ajatuksen. Tai käyttää automaattikirjoitusta listan kirjoittamiseen ja arpoa siitä vaihtoehto. Automaattikirjoitettuun listaan tulee yleensä muutama vaihtoehto mitä ei missään nimessä halua tehdä. Ne voi pyyhkiä yli mutta listaan kannattaa jättää joku epämiellyttävältä tuntuva vaihtoehto, siltä varalta että vaihtoehto on epämiellyttävä vain sen takia luullaan että se on epämukava.

Sattuma on nopea ja järjetön menetelmä joka saa agentin ajautumaan erikoisiin ja haastaviin tilanteisiin joihin on vaikea sotkeutua järkeilemällä. Se saattaa aiheuttaa hyödyllisiä vahinkoja. Sattuma laajentaa kokemusmahdollisuuksia ja tuhoaa vakiintuneita käsityksiä. Se on objektiivinen päätöksenteon väline mutta sen käyttö vaatii rohkeutta eikä sitä yleensä kannata käyttää joka tilanteessa.

Intuitio on kiistelty ja vähän tutkittu päätöksenteon väline. Se sekoitetaan usein tunteisiin minne se hukkuu. Väitetään, että intuitio on tiedostomattoman tahdon kommunikointiväline ja ajaa ihmisen tilanteisiin missä kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Niin kuin planeetta kiertoradalla. Järkkymätön, itsenäinen, mieletön, jyräävä voima.

Intuition tuottamat ajatukset muodostuvat mielen tiedostomattomissa syövereissä. Mekanismi synnyttää mm. oivalluksia ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Sen käyttö ei vaadi järjen käyttöä. Teoriassa, jos intuitiota käytetään päätöksenteossa, se tulostaa optimaalisen lopputuloksen ilman vaivannäköä. Tietoinen prosessointiteho on tehoton verrattuna tiedostomattomaan. Lisäksi, tietoisuus ei pääse häiritsemään tuloksen objektiivisuutta.

Ongelmana on, kuinka käyttää intuitiota? Järjen käytön vähentäminen voi auttaa intuitiota saamaan merkittävämmän aseman ajatusprosesseissa. Samalla turhat järjelliset esteet vähentyvät. Mitä enemmän intuitiota käyttää hyödyksi, sitä vahvemmaksi sen ääni muuttuu.

Jos ajatellaan että intuitio syntyy tahdon vaikutuksesta, sitä voidaan osittain ohjailla vaikuttamalla tiedostomattomaan tahtoon. Eli jos käytetään jotain itsepsyykkausmenetelmää, joka manipuloi tahdon tahtomaan tiettyä asiaa tai toimimaan tietyllä tavalla, se tahtoon sulautuva asia saadaan automaattisesti läpi käyttämällä intuitiota päätöksenteossa. Menetelmä vaatii, että haluttu asia, millä muokataan tahtoa, repressoidaan (unohdetaan ja tukahdutetaan) sen jälkeen kun se on uponnut tiedostomattomaan tahtoon, niin että se jää muhimaan mielen syövereihin ja nousee intuition voimalla silloin kun tilanne vaatii sitä. Intuitio ohittaa järjen niin että tiedostetun mielen haluama (mutta tahallisesti unohdettu) asia toteutuu tahdon voimalla.