Ase ois tietenkin varma valinta, kun päiväkodissa on opittu käyttämään jo harjan varttakin haulikkona. Asetta en kuitenkaan jo valmiiksi sekaisin olevalle kaverille osta, siitä kasvaa hyvä Petri Gerdt tai vastaava jos se jo 3-vuotiaana aseen saa.
Sitten mietin sellaista potkittavaa mopoa. Onko se kuitenkin liian pieni? Tämähän selviää kun kysyy pojan vanhemmilta. Niin...Joilla luonnollisesti on myös kiire jouluaskareiden parissa eivätkä näinollen jouda vastaamaan puhelimeen. Hylätään siis myös potkumopo.
Lopulta lahja löytyi. Pienet urut ja sähkökitara! Nappasin laatikon ja lähdin kirnuamaan kohti kassaa kun takaraivoon kolahti ikävä tosiasia. Ei jumalauta, minä joudun kuuntelemaan sitä "musisointia" monta vuotta, joka kerta kyläillessäni jos menen ostamaan tälläiset. Entä ne jälkeseuraamukset? Pojasta tulee pahimmassa tapauksessa alkoholisoitunut, heinää pössyttelevä hippi. Ei saatana!!
Soittimet lensivät pitkässä kaaressa hyllyn perälle ja viereiseltä hyllyltä napattiin mukaan kaivuri. Pojasta kasvatetaan kunnon äijä! Kaivuri mukaan ja kassalle. Innoissani kerroin lapsen isälle ostaneeni kaivurin. Tässä vaiheessa lapsen isä näki aiheelliseksi muistuttaa, miten edellisille hienoille lahjoilleni on käynyt. Työ hurrikaanit jälkeen jättävä termiitti pikkuveljensä kanssa tuhoavat kaiken 15 minuutin sisällä käsiinsä saamisesta. Olin unohtanut tyystin lupaukseni ostaa seuraavaksi lahjaksi pätkän ratakiskoa. Siinäkin tosin tulisi ongelma. Alle metrinen pätkä häviää ja yli metrinen vääntyy solmuun.
Joulusta selviävät henkilöt pääsevät juhlimaan uuttavuotta! Vielä joskus ihmiskunta ymmärtää ettei minkäänlainen tulivoima ja alkoholi toimi yhdessä. Jälleen palaa taloja tähtisädetikuista ja moni saa oppia, ettei se itserakennettu "raketti" lähtenytkään kädestä mihinkään... Käsi kyllä lähti. Lisäksi vielä aina samanlaiset kaupungin järjestämät ilotulitukset joita kaikki kokoontuvat innolla katsomaan... Ovat muuten taas samat kuin viime uutenavuonna... ja joulun avauksessa. Ei mitään uutta. Kyseisiä erivärisiä palloja on ostaessa on todennäköisesti tilaajalle sattunut jonkinlainen pilkkuvirhe, koska ne eivät tunnu koskaan loppuvan. Joka vuosi samat.
Näistä kahdesta kansanjuhlasta selvinneet lupaavat pyhästi viettää tipattoman tammikuun. Minkä helvetin takia?!? Sitten porukka pyörii tuskissaan kun ei saa tammikuussa juoda viinaa! Tähän on kaksi hyvää keinoa.
Ensimmäinen on, että vedätte niin karmeat apinaperseet, että viina oikeasti pelottaa. Näin kävi minulle taannoin. Olin kuusi viikkoa täysin ilman alkoholia. Se on puolitoista kuukautta! 150% tammikuusta! Tämä johtui ainoastaan siitä, että puolet illasta oli kadoksissa, viimeinen muistikuva oli keskusteluhetki koiran kanssa ravintolan edessä ja aamun ensimmäinen hetki se, kun rakas avovaimoni kysyy miksi eteisen seinä on veressä? Ei ole muuten selvinnyt vieläkään.
Toinen on, ettette välitä vittujakaan tipattomasta tammikuusta. Juotte lauantai-iltana kesken tammikuun hyvässä seurassa ne joulusta jääneet glögit ja kossut. Ei harmita, eikä tarvitse pinnistellä.
Kalamarkkinat.
Ne on jees.
Tähän kaikkeen kun vielä lisätään joulun aikana poliisin tietoon tulevat perheväkivalta tapaukset, loputtaman kasan ilotulitemainoksia ja helmikuun ensimmäisen viikonlopun putkien ruuhkautumisen, olemme valmiita.
Toivotan siis kaikille tässä vaiheessa hyvää joulua ja eritoten itselleni toivon hyvää vuotta 2008. Teille muille vähän huonompaa. Näin tunnen itseni onnistujaksi.