IRC-Galleria

Tässäpä omaa tulkintaa yhdestä runostani jonka vähän ennen joulua tekaisin.

Runo keskellä yötä

iqLwrYcsfÄoGhfSt
---UMxrIkÖacJnL

---

gHmiNjäH

---

raK

---

a

---

Stan

---

fsINuqAb
----kOcSnZeiFmUj
WpajRiyVhngDwAh

Runon nimi siis on tuo "Runo keskellä yötä". Mistä runo kertoo? Kuka teki runon, ja kenelle. Mitä runo kuvastaa? Hakkaako joku humalassa näppäimistöä yrittäen kirjoittaa "minä rakastan sinua"?

No. Ajattelin tuota tehdessäni että se on yritys sanoa jotenkin tuoreesti se suurin klisee mitä maailmassa on. Samalla kuvailen sitä miten suu hapuilee, kerää rohkeutta, sanoakseen ne sanat.

Nuo viivat on tuossa vain koska välilyönnit ei näkyisi, siis kirjaimet tulisi rivin alkuun. Ja tarkoitukseni on että kirjaimet muodostavat tiimalasin muodon.

"rakastan" on juuri tiimalasin keskiössä, kolmelle riville jaettuna. Ihan keskimmäisimpänä a, eli aakkosten ensimmäinen kirjain. Alfa. Alku. Suomen kielen rakastan/rakastaa-sanat ovat siitä kauniita että niissä se a, eli alku toistuu. Toisin kuin love, älskar, jetaime jne. Alku toistuu. Eli uudistumista tapahtuu. Rakkaus ei jähmety fossiiliksi vaan pysyy tuoreena, pulppuaa lisää ja lisää ehtymättömästä alkulähteen runsAudensArvestA plup plup plup...

Runon voisi miettiä olevan myös x:n muodossa. Mitä x merkitsee länsimaisessa kulttuurissa, tai ehkä muuallakin? Jotain mennyttä, entistä. X-rakkaus, x-vaimo jne. Toisaalta myös aarteet merkitään x:llä, ainakin merirosvoelokuvissa. Ja sitten on porno, eli xxx. X:n voisi ajatella myös kuvaavan kahden viivan kohtauspaikkaa. Kaksi viivaa jotka ovat päällekkäin, siitähän X muodostuu.

Kuvastaako runo sitä että rakkaus on kokonaisvaltaista? Runossa on käytössä kaikki aakkosten 29 kirjainta. Minä rakastan sinua -lausahduksessa olisi käytössä vain: a, i, k, m, n, r, s, t, u, ä. Eli 10 kirjainta.

Se että sanat ovat sitä selvempiä mitä keskemmäs mennään, voisi ajatella kuvastavan sitä miten rakkaus saa näkemään asiat tarkemmin ja selkeämmin. Toisaalta se että runo on tiimalasin muodossa voisi ajatella kuvastavan sitä että joku näkee selkeästi että rakkauden hiekanjyvät valuu jatkuvasti alas.

Ennen kuin sanat on selkeitä on sekamelskaa, näin myös selkeiden sanojen jälkeen. Kuvastaako tämä että maailma koetaan sekamelskana silloin kun siitä puuttuu se ketä rakastaa?

Selkeitä ja konkreettisia vastauksia ei ole. Ei tässä runossa. En tehnyt sitä kenellekään tietylle tai kenestäkään tietystä. Mietin vain miten voisin nuo sanat jotenkin tuoreesti sanoa, vaikkei olekaan ketään kenelle ne sanoa. No, sanoin ne paperille, ja sitten muutaman päivän päästä näppäimistölle, ja muutaman viikon päästä netille, ja tänne, ja tämän vilkaisijoille, ja onhan sekin jo jotain.

Hyvin yksinkertainen runo, hyvin yksinkertainen idea ja toteutus, mutta sisällöstä voi silti löytää vaikka mitä. Jos vaan tarkentaa katsetta ja mieltä siihen, eikä vain hutaisemalla lue ja sitten karkaa jonnekin tositv:n ääreen.

Sellaisia useimmat runot ovat. Eivät kertakäyttöpopcornia, vaan jotain mitä voi ja kannattaa miettiä puoli tuntia, tai tunti tai vaikka koko ilta. Labyrintti jota voi lähteä samoilemaan ja katsoa mitä tulee vastaan.

Toisaalta, 95% ihmisistä ei ole juuri lukenut runoja lainkaan, ja usein he näkevät runoissa vain panssarioven tai tiiliseinän. Jossa ehkä lukee jotain kuten "se-kun-A:n-kääntää-ylösalaisin-ja-ottaa-keskiviivan-pois-kirjain-sana" tai "black sabbath", sitten he lukevat sen, ja kääntyvät ja jatkavat matkaansa.

Ja netissä tämä vielä korostuu. Hektistä linkkien klikkailua, Back-nappula-rumbaa, jossa harvoin tulee syvennyttyä mihinkään. Koomassa vaan satoja sivuja ja kuvia tunnissa selataan.

Olisi hyvin eri asia saada postissa kirje jossa on käsinkirjoitettuna (tai edes varpailla tai nenillä) tuo runo. Vaikka sisältö tosiaan olisi ihan sama, kokemus olisi niin erilainen. Silloin sitä miettisi. Mitä se tarkoittaa, keneltä se on, mitä se yrittää. Se voisi olla kirjoitettuna äkkiä huulipunalla tikkukirjaimin Suomen kartalle, tai huolellisesti tekstaten lyijykynällä vaaleanpunaiselle viivoitetulle kirjepaperille - mutta mitä nämä on ja miten.. (Kaikilla aivan samoin. Samaa fonttia, saman kokoisena, samanlaiseen taustaan. Onko tätä lausetta kirjoitettu minuutti, vai 16 sekuntia, vai hioinko tätä 11 minuuttia 21 sekuntia, etpä sitä voi juuri mistään päätellä.) Se olisi isolla todennäköisyydellä kiinnostavinta mitä sille ihmiselle sinä päivänä tapahtuisi. Mutta näin netissä, 100 000 ihmistä jos näkisi tuon, tuskin kellekään tuo jäisi päivän kohokohdaksi.

Netti ja maailma on eri asioita. Ja se on vain erittäin hyvä asia.

No niin, siinäpä hiukan p-sananjauhantaa yhdestä kökkörunosta. Hauskaa iltaa kaikille, alan juomaan kahvia ja katsomaan telkkarin viihdetarjoilua.