Monituisen erimoiset netin deitti-ilmoitukseni ovat saaneet vajaassa 8 vuodessa varmaan jotain about 400 vastausta (ja hyvä jos 14 tapaamista). KERRAN olen saanut vastauksen että "sä saattasit sopia yhelle mun kaverille". Ja tämäkin sitten kun en ollut viikkoon vastannut naisen yritelmään.
Miksi ihmiset ovat näin itsekkäitä? Eikö deitti-palstoja voisi selailla myös sillä silmällä sopisiko joku jollekin kaverilleen. 99,9% se vain on niin että kun ihminen huomaa että "ei tämmöne mulle kelpaa" niin back-nappulaa vaan ja uutta klikkausta kehiin parempiin targeteihin päin.
Sama baarissa. Sama kaikkialla.
Ainut mikä saa kaverit sopimaan jollekin sokkotreffejä tms on jos esim joku nainen on palannut joltain reissultaan kotiin ja yhyttänyt miehensä cheerleader-porukan kanssa kuivauskaapista niin sitten naisen työkaverit järkkää sille sokkotreffit jonkun tuntemansa mukavan miehen kanssa.
Jos jotakuta siis todella paljon säälitään niin koitetaan pikaisin lääkitsevin toimenpitein kompensoida sen sydämen tolaa.
Eli onni onnettomuudessa olisi aina se jos ero olisi mahdollisimman kamala.
Se että joku vaan eroaa, joo, sovittamattomia ristiriitoja vaan alko leijuilemaan ilmassa. Niin kukapa siinä tilanteessa sille mitään sopis kenenkään kanssa.
Minulle kävi pari päivää sitten niin että nainen Mesessä ymmärsi sanomani väärin ja oletti että ehdotin hänelle treffejä. Joten sitten hän selitti "No minulla kyllä on jo ukko, mutta.. Sinä voisit oikeastaan sopia hyvin yhdelle mun kaverille." And so Sääli had done it again. Sain yhden naisen kotisivulinkin, ja kohta se tupsahtikin Meseen, ja muutamassa minsassa sain numban johon ottaa yhteyttä kun haluan tavata, sitten kun ja jos ja kun ja etenkin kun Helsingissä seuraavan kerran palloan.
Ei varmaan olisi lainmukaista ilmotella tai kailotella että maksaa tuhat euroa rakkaudesta. Kai se paritukseksi katsottais tms (puhumattakaan ET:ismistä [ET=epätoivo, tuo aikamme vitsaus]). Ja harva tollasia kailottelis tai makselis.
Mutta ajatellaanpa niin että tarkka määritelmä olisi "1000 euroa sille joka antaa ratkaisevan vihjeen joka johtaa siihen että maksaja pääsee asumaan vähintään vuoden vastakkaista sukupuolta olevan kanssa saman katon alla, nukkuen samassa sängyssä."
Useimmilla on asumiskulut helpostikin 300-500e/kk. Itselläni vain jotain 145e ja siinä on netti ja sanomalehti mukana. Eli 870e säästäisin vuodessa jos laittaisin jonkun naisen kanssa puokkiin. Ja mikä arvo laitetaan sille että nainen tekee kaikki pyykit ja tiskit ja ruoat ja siivoiluistakin 90%. Puhumattakaan jostain elämänlaadun kohoamisesta. Love kicks ass et cetera. Helposti luulis ihmisten makselevan tonnin per love.
Joku vois sitten heittää että no vaikeehan sitä on toisille ihmisille tietää mikä ois sopiva. Itse oon laittanu useimmille vonkaajattarille että "onko sulla siskoo tai kaveria joka ois mulle sopiva". Siihen laittavat melkein kaikki jotain tyyliin "no enhän mä tiedä millanen sä oot että.."
No mitä sitten ite koittavat herutella minua?!? Monet vieläpä yhden pienehköresoluutioisen jpegin kuvan perusteella...
Kyllä jos tällanen bounty hunter -ideologia leviäis niin eiköhän siitä hyötys kaikki. Kyyhkyläisten yhdistelijät sais hunisevaa ja kyyhkyliinit hunajaa.
Mutta kuten todettua, taitaa olla laitonta puuhastelua. Paritukseen rinnastettavaa? Vai ihmiskauppaan? Vai jotain vieläkin syntisempää? Vai löytyykö lakikirjasta jotain kohtaa joka puhuu rakkauden löytöpalkkiosta. Tuskin edes koko rakkaus-sana koko opuksessa vilahtaa.
just my 5 cents,
K
Uusimmat blogimerkinnät
- Galtsu-heruttelusta 16.05.
- Tää on fakta juttu 27.02.
- Sattumaa? 10.06.
- Kaksi vanhaa runoani 05.06.
- Suuria mysteereitä vol 3 04.06.
- Niin hämärää että heikompaa hirvittä... 20.05.
- Mitähän tapahtui? 17.05.
- Mitä tämä runoni tarkoittaa? 15.05.
- Mitäköhän tarkoittaa adjektiivi omahyväi... 04.04.
- Kaksi tankarunoa maaliskuulta 04.04.