IRC-Galleria

Tässä on 4 tankaa, ei 1 runo:

Näin leuallasi
sänkeä. Kosketin, se
olikin näytön
pintaa, pölyä. Sinut
sormellani sheivasin.



Näin kaulallasi
fritsun. Se olikin vain
monitorini
pölyä. Koskematta
siirsin sen tapettiisi.



Katson kaulasi
kuvaa, miltä näyttäisi
sälekaihdinten
varjo siinä, aamulla,
sormieni lomasta?



Kasvoillasi on
jumalaiset pikselit.
Silti tahtoisin
lisätä niihin, vähän
vain, saturaatiota.

Tuosta laulun nimestä tulee mieleen Grass in January. Mutta se kuulostaa härskiltä. Butterflies in January sitten.

Alusta tulee mieleen tämä:http://www.youtube.com/watch?v=H2t2KvVp6sM

2:32 kohdasta tulee mieleen Inception.

RUNO MASENTUNEELLE

Tahtoisin olla sinun personal trainer.
Aamuyöllä kun alkaisi olla vaaleansinisen ja valkean välisen väristä
kipuaisin portaita tai jotain parvekkeellesi,
jotenkin linkoaisin oven auki,
tulisin sisään ja yrittäisin olla tallomatta kissan päälle,
jos sinulla sellainen tai sellaisia on,
joka tapauksessa yrittäisin olla tallomatta mitään,
kännykkäni olisi pois päältä,
sipsuttaisin hiljalleen huoneesi luo,
sänkysi viereen.
Seisoisin siinä katsomassa kun nukut,
ehkä kääntyilisit unissasi välillä nytkähdellen,
ja minä katsoisin sinua siinä.
Olisit minuutteja liikkumatta kuin tuntiviisari.
Kun heräisit huomaisit pehmeästi tokkuran halki
minun olevan huoneessa,
yöpöydälläsi tuore teekuppi ja monta voileipää,
vaikka millä herkuilla täytelty patonki.
Sitten en tiedä miten toimisin tai mitä sanoisin tai miltä tuntuisi,
minusta tai sinusta, mutta jossain vaiheessa
olisin taluttanut sinut ulos, puistoon tai rannalle,
ja meillä olisi vaikka mitä ruokaa korissa,
punavalkearuutuisen liinan alla.
Ja kahdenlaiset punaviinipullot.
Viettäisimme päivää, olisimme auringon alla,
seuraisimme maailmaa, aistisimme mitä tapahtuu,
joku keulisi moottoripyörällä ohi punamustassa nahkatakissa,
nauttisimme siitä ettei välttämättä mitään edes tapahdu.
Yksi vesipisara putoaisi poskellesi sinisestä taivaasta,
kimmahtaisi pikkurillini kärkeen hajanaisina tirskeinä.
Olisin siinä, ja sinä olisit siinä.
Ja maailma olisi.
Paljoine hetkineen.


OODI ITIKALLE

Minä luulin että itikka on se tarkka tieteellinen sana,
ja hyttynen on vain joku yleisnimitys kaikille pienille hyönteisille.
Itikkahan kuulostaakin juuri oikealta,
pieneltä vittumaiselta inisijältä jonka haluaa liiskata paskaks.
Hyttynen taas kuulostaa ihan viattomalta, kepeältä, neutraalilta,
ei siitä mitään harmia ole, sehän on vain hyttynen.
Itikka kuulostaa siltä kuin se voisi lävistää sydämen sekunnissa kuin atomipommi.
Vasta tänä vuonna, kuin jotain jonkunlaiselta taivaalta,
minulle paljastui että minun itikka on muun Suomen hyttynen.
Täällä Savossa itikat on itikoita, muualla vain jotain hyttysiä.
Itikat saavat minut verenhimoisiksi ja panevat nyrkkini kiehumaan.
Vitun verenimijähuorat!
Ensi kesänä leikkaan jokaiselta kiinni saamaltani itikalta kärsän tylpillä Fiskarseilla,
hitaas-
ti.

Aina sama maalaus, aina samalla seinällä, aina
ihan se sama, sillä samalla seinällä, tai jos
värit haalistuvatkin ja kangas kupriintuu, niin
sen verran hitaanlaisen kaltaisesti, ettei sitä
voisi mitenkään huomata. Ja ne samat kehykset.
Televisiossakin aina samat sarjat, samoilta
kanavilta, tismalleen samoina aikoina, ei
muutoksia, ja aina samat elokuvat, tai ehkä
joskus eri, mutta samat juonet, lähes tyystin
samat dialogit, pienoisin näyttelijävariaatioin.
Tapetit samat, verhot samat, ikkunat samat,
huoneet samat katto sama lattia sama, ovet ja
ovenkarmit samanlaisia ja samoja, samoja. Kappale
se sama soimassa joka kerta, aina samasta
radiosta, samalla volyymillä, samalla lailla
seinistä kaikuen hievahduksen, se yksi ja sama
levytys, enintään joskus uusi viiru levyn
pinnalla, tai sitten muuten vaan satunnainen
rapsahdus, mikä lie yksittäinen pölyhiutaleklöntti
päättänyt laskeutua tuomaan päivään jotain
erilaista tunnelmaa, eri kohdassa kuin edellisten
iltojen klöntit, mutta vuosien mittaan joskus
väistämättä myös samassa kohtaa kuin joku toinen
joskus. Tyhjiä tuoleja, upottavia nojatuoleja,
tomuisia mattoja, raskaita ryijyjä, lasiesineitä,
muoviesineitä, tyhjiä juomalaseja, kuivuneine
tunnistamattomine nesteineen, kirjoituspöydän
kulmalla kuulakärkikynä, aina samassa asennossa.
Ja nurkasta sitä samaa musiikkia, niitä samoja
nuotteja niihin samoihin korviin, jotka kokisivat
ne samoin, nyt kuin silloin. Aina, aina samat
säät, ehkä eri määrät pisaroita tai paistetta
välillä, mutta samanlaisesti samoihin kohtiin,
samalta kuulostaen kuin muulloinkin. Joka kerta
samat ruoat, hiukan eri järjestyksessä,
lämpöisyydessä minimaalisia vaihteluita,
vaihteluja, lautaset samat, lautanen sama.
Ikuisesti se sama vuodenaika, sama planeetta, sama
kohta sitä planeettaa, joka sekunti täysin eri
koordinaateissa sitä samaa ääretöntä universumia,
samanlaisen sama suunta, ja sama tai vain huonompi
vauhti kulloinkin. Tai jos ei aivan noin niin se,
että siltä ainakin aina tuntuisi tuntuvan.

Itsenäisyyspäivänä oli jollain sivustolla sellainen banneri, jossa oli Suomen lippu, ja sitten luki "Juhli itsenäisyyspäivää panemalla lutkaa!"

Harmittaa kun en ottanut siitä kuvakaappausta. Vaikka ei se mikään ufo ollut jonka näki vain muutama. Ja varmaan jotkut muut ottivat siitä vaikka mitä.

Se oli vaan niin hyvin sanottu.

Itse juhlin syömällä Ben&Jerrysiä. Maun nimi ei ollut "Slutty Strawberry Delight" tai "Berry Bitch Extravaganza".

En muista makua, eikä sillä ole niin väliä. Se päivä tuli ja meni. Tänäänkin on joku päivä.

"Aion selostaa vielä paljon lisää tuohon deitti-ilmoitukseesi liittyen, mutta lyhyesti voisin todeta, että en ole koskaan opetellut pelaamaan shakkia, enkä ole kovin hyvä tammessakaan (tosin näiden kahden rinnastaminen on varmasti jo lähtökohtaisesti sama kuin toteaisi, että en ole lukenut Finnegan's Wakea, mutta viime aikoina ei ole tullut luettua Seiskaakaan - sinänsä ero ei välttämättä liity niinkään siihen, kumpi on hienompaa tai arvokkaampaa, vaikka sehän on tavallaan selviö, vaan siihen, että niiden käyttötarkoitus ja -tapa on eri. Näin siis luulisin, mutta en tiedä, koska en osaa shakkia. Voisin kuitenkin kuvitella että se on ainakin jonkintasoinen älyllinen haaste kun taas tammea voi pelata yhdellä kädellä ja yhdellä silmällä lähinnä seurapelinä, vaikkei miksei joku shakkiakin voisi tällä tavoin pelata, en tosiaan tiedä.) Nyt oli kyllä kieliopillisesti varsin lennokas virke, mutta tämähän ei olekaan tieteellinen artikkeli. ps. En ole liiemmin lukenut Finnegan's Wakea enkä Seiskaa. Molemmat kiinnostavat jonain mistä voi selailla sivun tai pari, silloin kun tuntuu siltä että tarvitsee lauseita päähänsä pyörimään. Inspiroivat toki varsin eri tavoin, vaikkeivät välttämättä eri asioihin. Nyt jätän kommentoinnin toistaiseksi tähän (olen väsynyt ja varmaankin parempi että vaikenen ennen kuin ulosantini laatu laskee tämän radikaalimmin), palaan asiaan ja muihin asioihin seuraavan puheenvuorosi jälkeen."

Eipä ole vielä nainen kommentoinut mitään lisää. Milloinkahan sitten.

Ja asiaan ja muihin asioihin ei seuraavan puheenvuoroni jälkeen ole palannut. Täällä ainakaan. Facebook-viestiini jotain vastasi. Noin kuukausi meni siihenkin vastata. Vaikka ei sen mielestäni siihen Muut-kansioon pitäisi mennä, koska meillä on yksi yhteinen kaverilistalainen.

15.10 nainen lisää kommentin mulle.

Viikko tuosta ja huomaan sen kommentin. Samana päivänä vähän aiemmin nainen on muuttanut itsensä täällä sinkuksi.

Sinä ja seuraavana päivänä viestittelemme.

Naisesta ei sit enää kuulukaan mitään.

8.11 nainen muuttaa täällä itsensä seurustelevaksi.

Melko nopeaa toimintaa. Kahdessa viikossa suhteesta toiseen.

Mutta kai se on nopeaa, jos heruttaa muita miehiä jo ennen kuin on edellisen suhteensa päättänyt.

"Alberonin mukaan rakkaus alkaa aina yllättäen. Hylätty vaimo tai aviomies saattaa todeta, että hän oli niin kiltti ja hellä ja onnellinen kanssani. Todellisuudessa puoliso oli jo etsimässä uutta vaihtoehtoa, mutta torjui sen itsepintaisesti. Hän pakottautui tietoisesti yhä rakastamaan puolisoaan ja teki kaikkensa, jotta rakastaisi puolisoaan. Mutta juuri se yrittäminen teki hänet yhä masentuneemmaksi. Hän käänsi aggressiivisuutensa itsensä ja uhrautui jatkuvasti yhä enemmän. Alberonin mukaan kyse on depressiivisestä ylikuormituksesta, joka edeltää kaikkia joukkoliikkeitä ja rakastumisia. Vähitellen itsetuhon edessä pelko häviää ja asiat, joita on pidetty kaihdettavina viettelyksinä nähdään muuttuneessa valossa. Prosessi jatkuu kunnes kynnys ylitetään. Tukahdutettu voima käy liian suureksi ja pato murtuu. Kyseessä on rakkauden syntyvaihe.

Ihminen siis rakastuu, kun on siihen valmis ja altis. Se, joka rakastuu on koettanut rakastua jo useita kertoja. Rakastuminen voi tosin kanavoitua monella eri tapaa. Joku tulee uskoon, joku liittyy puolueeseen ja joku löytää toisen ihmisen."

Itsekin edellisen suhteen loppuvaiheessa herutin täällä. Kahdelle taisin laittaa kommentin, joiden lisäksi yksi kolmas jäi mieleen. Noista yhdelle en koskaan laittanut missään mitään milloinkaan, kun huomasin yhdellä toisella sivustolla sen fanittavan Twilight-trilogiaa.

Yhden kanssa aloin viestitellä paljonkin suhteeni päätyttyä. Ehkä jopa jo samana iltana, en muista tarkalleen.

"Pahoittelen sitä, että on kestänyt vastata jokinen tovi. Toivon mukaan vielä jaksat vastata tähän viestiini. Ajattelin puhua nyt suoraan, sillä se on aina olltu tapanani. Tarkoitin sillä kihelmöinti kommentillani juuri sinua, vaikka en sitä suoranaisesti sanonutkaan. On tuntunut jotenkin tosi vaikealta vastata viesteihisi, koska olen pelännyt, että elättelet musta ehkä turhia toiveita ja jotenkin pelkään, että ehkä joudut pettymään. Tarkoitukseni ei ole ollut olla ilkeä, eikä se etten haluaisi yrittää tutustua suhun. Toivon mukaan pystyt jotenkin ymmärtämään, sillä olisi kiva tutustua paremmin."

"Tarkoitin viestilläni sitä, että ihminen saattaa joskus luoda netissä tutustuessa uudesta ihmisestä oman illuusionsa ja siten saattaa joutua pettymään, kun ihminen ei ole vastanut sitä mitä on itse odottanut. Tykkään yleensä tutustua uusiin ihmisiin muutenkin mieluiten ensin kasvotusten ja antaa niiden siinä kohtaa tehdä vasta omat mielipiteensä itsestäni."

"Vastaan nytten suoraan, että osuit oikeaan tuon d-vaihtoehdon suhteen. En halua tai jaksa salaillakaan sitä enää. Sanoisin, että se johtuu vain siitä, että luin blogistasi joskus sen kirjoituksesi. Toki sen jälkeen, kun avauduin kihelmöinnistäni aloin miettimään sitä, että olenko välttämättä sellainen ihminen mitä etsit. En halua, että aikaa tuhlataan turhaan, vaikka periaatteessa mietin kuitenkin, että "ajantuhlauksesta" voi oppia uusia asioita itsestään ja muista. Vaikka siitä ei mitään hyötyä fyysisesti tai henkisesti olisi niin se voi opettaa ja viisastaa. Olisi pitänyt sanoa suoraan mitä mietin ja tällä hetkellä en voi muuta kuin surkutella asiaa ja miettiä, että tein väärin."

Ihmistä tarkastelee eri lailla silloin kun viestittelee sen kanssa kaverina, ja netti-ihastuneena. Jos kaverina, niin ei paljon väliä mitä sillä missäkin lukee. Mutta sitten ihastuneena kaikki saa uuden painoarvon. Itselle taas juuri ne blogitekstit (ja kaikki muu materiaali) olisivat se breaking point että ihastuako vaiko eikö. Kaikki vaikuttaa siihen ihastunko ja kiinnostunko vaiko en. Minulle ei voisi käydä niin, että ihastumisen, ja sen paljastamisen jälkeen, palaan vielä joihinkin teksteihin jotka olen jo lukenut, ja sitten reaktioni muuttuu. Olisin alunperinkin lukenut ne ajatuksella ja tarkasti. Jos siis olisin toisesta kiinnostunut. Jos en olisi, en olisi sen kanssa edes viestitellyt.

Jos siis jostain täältä luet että olen ollut esimerkiksi natsipuolueen jäsen kymmenen vuotta, niin sisäistä se, ensilukemalla. Ei niin että eka se on sinulle vain lause muiden joukossa, ja viestitellään, ja ihastut, ja sitten palaat lukemaan sen lauseen uudelleen. Sehän olisi melko idioottimaista, eikö?

Ihastu minuun henkisesti, järjellä, aivoilla, ihastu sanoihini ja lauseisiini, mielipiteisiini, musiikki- ja elokuvamakuuni, makuuni, harrastuksiini, kaikkiin puoliin minussa. Juttuihini, huumoriini. Älä vain siihen miten kommunikoin sun kanssa, ja kuviini. Ihastu kokonaisuuteen, tai jätä ihastumatta. Älä ihastu teinimäisesti. Älä souda ja huopaa. Älä kerro että oot ihastunut ja saan sinut kihelmöimään, ja sitten katoa moneksi viikoksi, niin että joudun miettimään oletko kuollut.

Sekin olisi mukavaa, jos minulle ilmoitettaisiin ihan alussa jo, jos ollaan etsimässä vain laastaripanoa, tai fuckthepainaway-tyylistä hommaa.

211 112 nenallät iliekalas aekiav isot 112 211

Nimimerkit jotka ovat tätä mallia paljastavat mielikuvituksettoman aivoköyhän idiootin ja/tai juntin taviksen (tai pissiksen):
_matti_
HraMatti
M4tti
M4tt1
Matt1
Matti2
Matti83
Mattigrauh
Mattiih
Mattikisu
Mattiliini
Mattimoi
Mattineiti
Mattiröyh
Matti-san
Mattisi
Mattitar
Mattivaan
Mattti
NtiMatti
SirMatti

No ainakin suurinpiirtein ja yleensä.

"IRC-Galleria on Suomen suurin nuorten aikuisten nettiyhteisö, jossa on yli 450 000 rekisteröitynyttä käyttäjää. IRC-Galleriaan lisätään päivittäin n. 75 000 kuvaa, 50 000 blogimerkintää ja miljoona kommenttia. Käyttäjien keski-ikä on reilut 22 vuotta."

Suomen suurin nuorten aikuisten nettiyhteisö on Facebook. Ok, Facebook ei ole suomalainen, MUTTA lause on lähes samaa muotoa kuin "Suomen suosituin auto on Toyota".

Tänään 19:18-20:18 tänne lisättiin 277 kuvaa (joista 218 julkisia). Ja nyt on melkein aktiivisin aika olla netissä. Tuosta ei mitenkään saa yli 7000 kuvaa. Joten 75 000 kuvaa per päivä on melkoista BULLIA.

19:54-20:23 lisättiin 100 blogimerkintää. Tosta on vaikea saada yli 5000 lisäystä päivässä.

Etusivun alalaidassa lukee:
"Keski-ikä 23,51 vuotta"

Ihan jännä että etusivun ylälaidassa hehkutetaan keski-iän olevan reilut 22 vuotta.

Aloin käydä yhteisöjäni läpi seuraavalla taktiikalla:
Jos näen kiinnostavan thumbnailin (tarkoittaa siis että siinä on tai näyttää olevan nainen), klikkaan.
Jos pidän naisen kuvista (tarkoittaa siis että voisin kuvitella haluavani panna häntä), katson onko hänellä vähintään viisi samaa yhteisöä kanssani.
Jos on, katson onko hänen siviilisääty-kohdassa Sinkku tai Etsin seuraa.
Jos on, laitan hänelle kommentin.

Kävin läpi 8 yhteisöä, enkä laittanut kommentteja kenellekään.

Yksi kiinnostava taisi löytyä, mutta sen kanssa kosahti homma tuohon Siviilisääty-kohtaan. Olen kyllä 95% varma että hän on sinkku, ja vaikka ei olisikaan voisin hänelle jotain laittaa, mutta en vaan tajua että miksi tuota kohtaa ei joku haluaisi ilmoittaa täällä? Onko se joku kovin intiimi tieto?

Joissain maissa se, onko nainen sinkku vai ei ilmoitetaan jopa muuallakin kuin netissä. Esimerkiksi tunkemalla kukka jomman kumman korvan taakse. Tai tunkemalla basilika-ruukkua parvekkeen ulokkeelle.

Nyt mietin selaisinko lisää yhteisöjä, vai jäisinkö odottamaan kommentteja naisilta. Se olisi sikäli tyhmää, että 99,9% todennäköisyydellä minulle juttelevat naiset eivät kiinnostaisi minua.

Yllättävän vaikea itsekään löytää ketään joka kiinnostaisi lainkaan. EDES kaverimielellä.