http://nobelprize.org/nobel_prizes/chemistry/laureates/2010/
Yksi Nobelin saajista oli Akira Suzuki, joka kehitti reaktion vuonna 1979. Sen jälkeen ko. reaktio on nimetty hänen mukaan. Kyseessä on orgaanisessa synteesissä käytettävä oksidatiivinen additio-reaktio joka tapahtuu palladiumin katalysoimana.
http://en.wikipedia.org/wiki/Suzuki_reaction
Syitä miksi keksintö oli Nobelin arvoinen on useita. Ensimmäisenä voisi mainita tehokkuuden ja spesifisyyden. Reaktiossa ei synny mainittavaksi asti sivutuotteita, ja se on orgaanisessa kemiassa harvinaista. Myös reaktion saantoprosentti on erittäin korkea. Toiseksi reaktio on niin monivaiheinen että sen initiaatioenergia on matala, ja siten se tapahtuu hyvin helposti yksinkertaisilla reagensseilla ja matalissa lämpötiloissa. Reaktio on erittäin monikäyttöinen polymeraatioissa, ja sitä voi soveltaa hyvin monella eri tavalla:
http://www.organic-chemistry.org/namedreactions/suzuki-coupling.shtm
Tämä helpottaa monen muuten erittäin vaikeasti suoritettavan synteesin suorittamista ja suurta osaa reaktioista ei voi edes suorittaa (ainakaan mielekkäästi) millään muulla tunnetulla tavalla. Mm. lääkeainesynteesille keksinnöllä on erittäin suuri merkitys, mutta myös materiaalipuolelle.