IRC-Galleria

Sinkkuelämää.. oi mikä nerokas sarja. Jotenkin siihen voi aina jollakin tasolla samaistua, vaikka kyse on New Yorkilaisista pintaliitäjistä. Kirjaa tosin en lukenut. Mutta uusimman Candance Bushnellin tuotoksen luin. Aluksi olin jopa fiiliksissä ja täysillä mukana.. odotin samoja sydäntäraastavia tunteita kuin Sinkkuelämää TV-sarja toi mukanaan. Mutta pläts. Jäi vain ontto ja orpo olo ja maailma tuntui epäreilummalta kuin pitkään aikaan. Häikäilemättömät bisnesnaiset tekevät juuri mitä haluavat, välittämättä jostain syvältä kumpuavista omantunnon kolkutuksista. Siitä huolimatta ja siksi he elävät elämänsä onnellisina loppuun asti, koska ansaitsivat sen, koska ovat aina pistäneet uransa 1. sijalle elämässään. Mikään ei muistuta elämästä silkkilakanoiden toisella puolella. Mikään ei kosketa pintaa syvemmältä. Väkisinkin alan miettiä kirjoittajan arvomaailmaa.. Onnea on se ettei jää kiinni pettämisestään, että löytää uuden miehen heti erottuaan ja että tienaa vihdoin yli 3milliä vuodessa?
..tätäkö se Sinkkuelämääkin oli? eikai.. ainakaan se ei ikinä saanut minua ärsyynytmään näin. Mutta tuon kirjan myötä kuitenkin olen vain tyytyväinen etten maksanut tuolle kirjailijalle sentin senttiä elokuvasta nähdäkseni sen suurelta kankaalta.