IRC-Galleria

Yksi heistä oli täällä jo kun heräsin. Hääräsi äidin kanssa keittiössä. Teki pitsaa illaksi, omalla tavallaan. Päivänsankari pelasi koneella. Kolmen tunnin kuluttua saapui muut pojat. Hekin tekivät omat pitsansa, siinä kun minä pursottelin kakkuun kermaa ja äiti tiskaili vieläkin. Osa lähti ulos ulkoiluttamaan tietokoneen hiirtä tai jotain vastaavaa, kun yksi jäi soittelemaan kitaraa keittiöön. Nyt he kaikki mölisevät keittiössä ja syövät pizzojansa. Äiti juttelee välikommentteja.

Niin vapaata. Niin stressitöntä. ja niin hauskaa. Vaikka meidän äiti on samassa huoneessa..!!??


Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan silloin kun minä olin teini. Silloin piti hävetä kaikkea.
Eikä koskaan voinut keksiä tuosta vain jotain todella outoa ja tehdä sitä. Kaikki oli niin suunniteltua, varautunutta, kaavoihin kangistunutta ja epäaitoa. Olinpa tylsä teini.

Teininä minun synttärini olivat jokseenkin laimeita. Sitä vaan jännitti että miten kaikki kolme viihtyisi. Etukäteen leivoin pizzaa ja toivoin ettei olisi mitään mistä joku ei tykkäisi. Jotain keksejä ja kakkua piti myös olla. Ehkä sulkaakakkua niin kaikki tykkäisivät. Musiikkivalikoimanikin olivat huonot. Pitäisiköhän ostaa levy josta kaikki tykkäisivät vai kehtaisikohan noita kasetteja soittaa johon olen itse äänittänyt kaikenlaista noloa.. oivoi. Kun kaverit tulivat niin istuttiin visusti minun huoneessa, syötiin pizzaa ja suklaakakkua. Juteltiin ja katseltiin ehkä valokuvia. Varmuuden vuoksi olin vuokrannut leffan naapurikaupungista, mutta sekin oli huono. Loppujen lopuksi synttärit olivat ihan kivat, kuten edellisenäkin vuonna, mutta vain kovin samanlaiset.
Sitten kun alkomahooli tuli kuvioihin, ei enää tarvinnut niin paljon miettiä mitä tekisi. Enemmänkin sitä, kuka tulisi. Puolella kutsutuista oli aina jotakin muuta menoa. Se oli pettymys, mutta hauskaa oli sillä pienelläkin porukalla. Vähitellen synttärit alkoivat kuitenkin taas muistuttaa toisiaan. Kukaan ei pääse ja yritetään ottaa ilo irti pienestä porukastamme samalla kaavalla kun edellis vuonna. Ainostaan erillaiset piirakat ja kakut pöydässä.
Onneksi tänä vuonna ei ole kämppää niin ei tarvitse pitää synttäreitä. Haluaisin lähteä vaikka keilaamaan! Eikä sinne edes tarvita isoa porukkaa, jos vain saisi neljä ihmistä lähtemään niin ei tulisi rata turhan kalliiksi. Neljä ihmistä.. sekin vaatii aikamoisia promootiotaitoja minulta, vaatimattomalta nyhveröltä.

Tein elämäni ensimmäisen tilauskakun! Se oli jännää. Tein varmuudeksi kaksi samanlaista vattukermakakkua niin voi sit valita hienomman tilaukseen. Tuli jopa ihan siistejä. Ehkä minusta vielä tulee jotakin. Hedelmiä onkin sit vaikeempi asetella. Ei mielikuvituksestakaan aina ole hyötyä jos ei vaan osaa. daem.

Kuuntelen radiota pitkästäaikaa. muuten.

Maksoin tuossa juuri puhelin laskun. Mitähän tuohon "viesti" kohtaan saa kirjottaa..? Voisikohan heiltä kysyä kuulumisia.. "Moi! Mitä kuuluu? Mulle kuuluu hyvää." tai jotain "tässä nyt tää 3-kybää, heh, vähän liikaa mun budjetille, mut hei, tiiän, ei oo teijän vika xD" Tai asiapenttinä vain "puhelinlasku".
Turhaahan siihen on mitään kirjottaa, mut mietin vaan. Sekottaiskohan se saunalahden pään täysin jos kirjotan siihen vaikka "moro, osta poro" tai jotain muuta viihdettä pankkitädeille ja saunalahden tilitarkastajille.. voi olla. ei kannata kokeilla. joudun pian oikeuteen jostain asiasta minkä termiä en oo ikinä ees kuullut. tai sit seuraavassa laskussa lukee Maksaja: Dorka Halme.
Joo, se ois aika rankkaa. ehkä jätän tämän asian tähän ja mietin jotain muuta aihetta. ..kuten vaikka polvipusseja.

Olinpa kätevä! Mittasin kardemummat ja sokerit jauhojen sekaan suoraan. Mutta missäs se kippo nyt on.. ämphh...!!

Olinpa kätevä! Otin mukaani paljon käsipyyhepaketteja tänne toiselle puolelle toimistoa jotta niitä ei tarvitse lähteä hakemaan enää siivouskomerosta! Mutta missäs on se suihkepullo.. jäiköhän se vessaan? Pitänee kai kiertää koko laitos taas ympäri.

Olen niin kätevä että sekoan suunnasta ja puolet tavaroista on jääneet matkan varrelle. Joka päivä on jotakin hukassa ja joka päivä löydän jotakin.. hattuhyllyltä, keittiön pöydältä tai väärästä laukusta. Tai sitten vain jätän jotain jonnekin Prisman pihaan enkä enää ikinä löydä sitä. Siitä tulee tyhmä olo.

Ja sitten vielä nämä käsittämättömän pitkät piuhat. Opettaja selittää jotakin mistä en tajua puoliakaan. Sitten muut painuvat puuhastamaan työtä ja minä juoksen niiden perässä kyselemässä että mitä ja miksi..? Sitten parin päivän päästä saatan tajuta mistä oli kyse.
Siitä tulee tyhmä olo.

Ja onneksi minun kaveriporukkani on pieni. Nimiäkin pitää aina valmiiksi miettiä ettei tule mitään väärää nimeä joka sopisi henkilölle paremmin. Vaikka olisin tiennyt Susannan nimen jo puoli vuotta, saatan äkkiarvaamatta möläyttää "Hei Niina!" Siitäkin tulee tyhmä olo.

Olisikohan aika jo myöntää olevansa Tyhmä.

Tätä kohtausta odotin eikä se tullut. Iso kissa oli aivan liian kesy ja pienessä osassa >(

Pitäisi aloittaa jooga taas. Se oli niin mukavaa. ..ÄäÄäÄäÄäÄäÄäÄäÄäÄ!! Miten voisin kun en kuitenkaan osaa siellä enää mitään ja tuskin ehdinkään kun on melkein joka päivä joko jumppaa tai töitä tai ..yhyyy, kylläminäehdinmuttakunpelottaaenkähalua!!! Mutta kun se oli niin kivaa.. :/

Älä siis ikinä katkaise hyvää rutiinia. Siihen ei ihan niin vain hypätäkään takaisin.

Terve!

"siis niinku ..ööö" -Esa

Juuri kun pääsin Jyväskylään oikeasti viettämään kesää, niin eikös se töppää siihen. Yhtäkkiä pitää nyhvätä takki päällä pihalla ja kaikki kivat, uudet kesävaatteet jäävätkin lojumaan vuodeksi kaapin pohjalle. Huoh, minä niin odotin sitä lämmintä loppukesää. ja se kesti viikon. Onko tämä nyt oikeasti tässä?!? enhän minä ehtinyt käydä edes Tuomiojärvessä? Ja JyväskyläRockiakin pitäisi juhlia 15:ssä asteessa, sadetakin alla. Gaah <( niiiiin masentavaa.
Pakenen todellisuudesta Gothamiin ja ajalle 10 000ekr.. sekä Marion ikuisesti aurinkoiseen vihreiden pallukkapuskien maahan. Moikka!

Oli sateen jälkeen keltaista, ennen yön tuloa,
kalat loikkivat ohrassa ja aurinko synnytti laineita.
Saatoin hiukan tanssahdella
mutten jättää huomaamatta
hämähäkkejä postilaatikossa.