IRC-Galleria

Hmh, tänään olen miettinyt materialismia niin että päässä kiehuu. Etenkin minua ärsyttää kaikki materialgirl -jutut jotka leimaa juuri naiset älyttömiksi materialisteiksi.

Dr Phil puhuu yleensä järkeä, mutta muistan ikuisesti erään haastattelunpätkän joka pisti ärsyttämään ja kovasti. Phil kysyy pariskunnalta haluavatko he lapsekseen tytön vai pojan, mies vastaa " Tytön.". Siihen tohtori naurahtaa "ai, oletko varma, tytöt ovat kalliimpia, tiedäthän, pitää olla kaikki tupsukynät ja pitsisukat!" Silloin vereni kiehahti ja mietin: miten niin PITÄÄ? Oma valinta jos kasvattaa tytöistään pissiksiä.

Jos mietin ketä tahansa lapuudestani tuntemaa poikaa, hän on tarvinnut kaiken maailman vempaimet polkutraktoreista kuulapyssyihin. Eikä se leikki-ikä sitten lopukaan koskaan. Tulee pleikkarit, Nintendot, mopot, stereot, vähän hifimmät stereot, ja lopulta siirrytään kotiteattereihin ja autoihin, ellei jopa sellaisiin leluihin kuin moottoripyörät. Ja jos äiti ja isi ei suostu ostamaan kaikkea mitä poika niin tarvitsee, hän ostaa ne itse samoilla kesätyörahoilla kun tyttölapsi laittaa säästöpossuunsa. Well, tämä on vain näkymä minun lähipiireistäni. Varmasti on näitä tosielämän material-girlejäkin maailmassa enemmän kuin liikaa.

Mutta, mistähän syystä on oikeutetumpaa ostaa joka kuukausi tonnin edestä elektroniikkaa kuin vaatteita ja meikkejä? En toki kannata kumpaakaan, mutta sen sanon että nainen maksaa keskimäärin korkeintaan yhtäpaljon kuin mies, ei sen enempää. Kumpienkin on vain brassailtava tavoillaan. Yök. Mikähän siinä onkin että vihaan sitä niin?.. johtuukohan se siitä että pienenä minä olin aina se jolla oli rumimmat vaattet ja vähiten leluja. Silloin se hävetti mutta tänä päivänä olen ylpeä! Kasvatan omat lapsenikin samanlaisiksi. He saavat lahjaksi vanhan tennarin ja yllin kyllin mielikuvitusta niin heistä ei ainakaan tule mitään helvetin materialistibrassailijoita!

>)

Ostoskori käsipuolessa keikkuen mietin mitähän kevyttä tänä iltana söisin. Eineshyllyn luona hiljennän, siihen on ilmestynyt Runebergin torttuja ja laskiaispullia. Ei se mitään! Ei tee edes mieli muuta kuin sipulikeittoa, tai.. Voi ei! Silmäni osuvat erääseen suloiseen pariskuntaan torttuhyllyssä. Toinen tortuista on painunut rumasti kasaan syrjästä ja rasia on tahriintunut päällysteisiin sisäpuolelta. Se saa minut ajattelemaan.. oikeastaan dieettini pitikin alkaa vasta huomenna.. mutta itsekurini voittaa, kerrankin. Päivä toisensa jälkeen katson kuinka tortut ympäriltä hupenevat ja tämän rähjäisen pariskunnan päivämäärä alkaa umpeutua. Perjantaina, dieettini kolmantena päivänä, sorrun. En edes kutsuisi sitä sortumiseksi, pikemminkin päivän hyväksi teoksi. Se hetki on niin arvokas, kun pääsen osoittamaan vialliselle tortulle kuinka olen unelmoinut hänestä ja kuinka hänkin on haluttu!
Oliko se erillaisuus? Sääli? Vaiko vain tekosyy mässäilylle? En tiedä, mutta se on tapahtunut ennenkin, ja aina minä olen halunnut juuri sen, Viallisen yksilön.

ei keksi mitään. ei jaksa miettiä nyt tämmösiä. ei mitään mielessä.


..mutta puhelimestani löysin jotain joulunjälkeistä tentuamista!


Joulukalenterit ja pääsiäismunat. Jossain kulinarismin selän takana, suurten tehtaiden uumenissa tätä moskaa valmistetaan läskeille lapsille. Halpaa ihraa näteissä muoteissa ja kääreissä. Säilyvät vaikka ensi jouluun jos on tarvis, mutta löytyyhän tuota silloinkin taas hyllystä, yhtä halvalla, joten syö pois! Teininä sitten kuin hävettää olla ruma ja läski, voit oksentaa kaiken tai jättää pois kaiken muun.

Seison korkealla, huteralla jalustalla. Suuri taakka harteilla, hikikarpalot otsalla, keskellä kylmää maailmaa. Miten tästä selviäisin.. en voi pyytää apua. Minun tarvitsee vain jaksaa, minun tarvitsee vain ponnistella. Tärisen, hoipun, työnnän lastiani pois minkä jaksan. Se taistelee vastaan, tarttuu matkalla esteisiin eikä minulla ole käsiä, ei voimia työntää esteitä pois tieltä. Minun täytyy vain väistellä, pitää mieleni rauhallisena ja uskoa. Vihdoin saan taakan hetkeksi pois harteiltani, enää tarvitsee vain saada pysymaan se poissa. Seison vielä liian reunalla. Yritän korjata asentoani tukevammaksi mutta horjahdan, taakkani luiskahtaa lähemmäs.. muttei kaadu päälleni. Saan korjattua tasapainoni ja hiestä märkänä, viimeisillä voimilla työnnän taakan omaan koloonsa, pois ulottuviltani, niin että se ei voi enää minua horjuttaa, ei koskea. Rekorderligit ovat hyllyssä.

Elintarvikemyymälädramatiikkaa.

So how are you doing with your special boyfriend?
Glad he is special cuz I thought you were.
That's what I am for my new girlfriend,
special, like you and your new boyfriend.

So glad you called me, this late at night
when he doesn't care and you had a fight.
He's sick of your worries, sick of your plans
Its great that I'm here when you need a hand.

So glad you called me now that you're lonesome,
now that you know that he is not the one.
Shame that you did not realize it back then
when you had my heart and soon it was broken.

So glad you called me, my dearest friend.
Sad to hear you two had such bitter end.
How am I doing? Oh, I'm just fine,
I'm getting married with best friend of mine.

You might not get it, that is just sad,
when all that you wanted was boyfriend who's bad.

So glad you called me but I have to go,
cuz I have girlfriend who needs me, you know.


(I should really write that book, yeah? :P)

..että uskaltaa tarttua unelmaan ja toteuttaa se, meni syteen tai saveen,
Haluan perustaa leipomokahvilan ja julkaista kirjan.

..mutta kumpaankaan minulla ei ole itsetuntoa.


Vielä.

..hengailla eksänsä kanssa. Näin kuulin. Mitä sitten on kiertää baarissa hakemassa läheisyyttä edes joltakin ulkoisesti pätevältä? Itsenäisen ja vahvan ihmisen merkki? Miten vain haluatte ajatella.

Minä saisin kenet vain.. kenet vain haluan.

Mutta en halua.

Pikkuveljeni John
Pieni poika miehen kokoisella sydämellä varustettuna. Pelastaisi vaikka kananpojan palavasta kerrostalosta. Ihminen jonka kanssa voi naureskella ikkunan ohi lipuvia hylkeitä. Rehellisyys ja aitous pakattuna tiiviiseen pakettiin. Räjähdysvaara.

Isäni Otso
Sanakirjassa pitäisi lukea sanan "leppoisa" -kohdalla hänen nimensä. Viisaampi kuin Nalle Puh, hauskempi kuin Upponalle, vahvempi kuin Maailman Vahvin Nalle ja pehmeämpi kuin mikään tapaamistani pehmonalleista. Metsän kuninkaiden kuningas! ..ja järkkymätön runsaan suolankäytön puolestapuhuja.

Määrittelemätön Esantonio
Vaikea tapaus. Roihahtaa liekkeihin, palaa loppuun ja roihahtaa taas. Mies kuin taideteos jota en koskaan täysin tajua mutta joka on niin kiehtova, värikäs ja täynnä yksityiskohtia etten ikinä kyllästy katselemaan sitä. Luulen että sen tyypin päässä on aina kova tunnelma.

On hiljaista. Kämppis nukkuu. Koira nukkuu. Minä istun hiljaisessa huoneessani harmaassa luonnon valossa. Vain satunnaista vesipisaroiden kopsetta ikkunoissa. Onneksi tulee joulu. Vaikka silloin on pimeää, on kaupunki täynnä lempeitä valoja. Lunta tupruttelee hiljalleen ja on kylmää, niin kylmää että pitää kietoutua villapaitaan, paksuihin lapasiin jotta tulisi lämmin.. :)
Nyt on vain kylmää, märkää ja pimeää. Juuri sellaista mikä pakottaa sinut hakemaan lohtua pipareista suklaalevitteen kera.. aiai. Mutta jospa sitä nyt vai tyytyisi vihreään teehen ja lähtisi joogaan. Sitten voi illalla hyökätä hyvällä omallatunnolla teksaspullan ja juustojen kimppuun!