Hän vaikenee, katsoo mua vaan
mykkä mä oon, ei sanaakaan.
Hän kuuntelee hiljaisuuttaan,
jää äänemme seinille kaikumaan.
Niin hän lähtee, työntää mut päivistään pois,
mulle jää tyhjät yöt.
Ja niin hän lähtee, kuolleena jään elämään
tyhjät, kylmenneet yöt.
Myöhässä oon, vanhenen taas.
Väärässä oon, meen nukkumaan.
Hän leikkii nyt hiljaisuuttaan,
jää hiljaisuus kanssani kirkumaan.
Hän tukkii mut korvistaan pois.
Hän pyyhkii mut silmistään pois.
Hän juoksee mut jaloistaan pois.
Hän poistuu ja haamu jää kuljeksimaan.