IRC-Galleria

On sen verran aikaa kun oon kirjoitellut tänne viimeksi että jotain täytyy kommentoida. Niin se elämä on mennyt vauhdilla eteen päin ettei perässä mainaa pysyä. Toiset tekee vauvoja ja toiset muuttaa uudelle paikkakunnalle opiskelemaan. Elokuun 14. päivää tässä odotellaa kiihkeästi ja tuntuu että siihen on vielä pitkälti aikaa (hurjat pari viikkoa) ja kohta huomaa että on muuton aika. Mitenköhän sitä elämässä osaa ottaa aikaa itselleen kun on elänyt toisen kanssa vuosia? Kai se vaan on opittava.... Rahat tuntuu olevan kaikilla tiukilla ja aina sitä vaan on pärjätty jotenkin. Asioilla on tapana järjestyä ja ihminen on oppivainen eläin, toiset oppii hitaasti, toiset nopeasti.

Tänää koin elämäni häkellyttävimmät 2 sekuntia. olin aamu navetalla lypsyllä ja metrin päässä pamahti lantakoneen öljyletku puhki ja siellä on painetta PALJON eli monta baaria. Lehmä ei edes huomannut koko asiaa vaan jatkoi syömistä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tyhmä elukka, onneksi.

Missä on mun kaikki kaverit? Täällä on kovin yksinäistä...Johtuneeko paikkakunnasta...