IRC-Galleria

Rakentamassa Baabelin tornia - Päämäärätietoisen seurakunnan pimeä puoli Osa 2 Luku 2: Noituutta kirkoissa?



Rakentamassa Baabelin tornia - Päämäärätietoisen seurakunnan pimeä puoli Osa 2

Luku 2: Noituutta kirkoissa?



Elämässä on monia asioita jotka näyttäytyvät täydellisenä paradoksina, mutta jopa pieninkin kuiskaus noituudesta upotettuna "kristilliseen" seurakuntaan saa välittömästi aikaan epäuskoa, asioiden kieltämistä, tai jopa viheliäistä kauhua. Tämä on seurausta siitä tosiasiasta että kirkon käsityskyky (samoin kuin noituuden yleinen konsepti) ei salli minkäänlaista noituuden ja todellisen kristinuskon synteesiä. Lisäksi, suurin osa kristityistä ei tunnistaisi noituutta vaikka sitä olisi heidän paikallisissa seurakunnissaan.



Kuitenkin, kuten luvussa 1 kerrottiin, Kirkon varhaisista päivistä lähtien, Uusi Testamentti paljastaa että väärät opettajat ovat tehneet salamyhkäistä myyräntyötä paikallisissa seurakunnissa; ja jos gnostilaisuus sekä muut okkultistiset uskomukset olivat onnistuneet eksyttämään varhaiset seurakunnat, niin mikä tekee modernin Kirkon immuuniksi tällaista eksytystä vastaan, kuten noituus? Ottaen huomioon miten välinpitämättömästi noituuteen suhtaudutaan, yksityiskohtainen keskustelu noituudesta sekä sen soluttautumisesta olisi paikallaan seurakunnissa.

Noituuden alkuperät

Noituuden järjestäytymätön luonne saa aikaan sen, että kaikein luotettavimmat arviot noituutta harjoittavien yksilöiden määrästä tulevat "noitapiirien" sisältä. Kuitenkin, huolimatta siitä että ovatko nämä tilastot loppujen lopuksi luotettavia vai eivät, ei ole epäilystäkään pakanallisiin rituaaleihin osallistuvien ihmisten määrän räjähdysmäisestä kasvusta parin viimeisen vuosikymmenen aikana. "Covenent of Goddess" -niminen noitapiiri on raportoinut että noitien ja pakanistien määrä Yhdysvalloissa on noin 768.000. Tässä tutkimuksessa kerrottiin myös että 65% osallistujista oli iältään 18-39 vuotiaita ja 71% naisia. [1] Huolimatta noituuden nopeasti kasvavasta suosiosta, käydään paljon keskustelua ja on paljon epäselvyyttä -- ei ainoastaan koskien sen, vaan myös sitä mihin he itse asiassa uskovat; kuka on todellinen noita.



Raamattu määrittää noidan sellaiseksi joka hyödyntää velhoutta manipuloidakseen tapahtumia, ottaa yhteyttä kuolleisiin tai veljeilee henkien kanssa. Kuten yllä mainittu tutkimus osoittaa, tämän päivän modernit noidat ovat segmentti laajemmasta väestöryhmästä josta käytetään nimeä "pakanismi" tai "uus-pakanuus". Nykyisessä postmodernissa yhteiskunnassa, pakanistit tai uus-pakanat nähdään hyväntahtoisina "puunhalaajina", hippie-tyyppisinä luontoa rakastavina. Kuitenkin, tutkimalla pakanismia ja menneisyyden okkultistisia uskonnollisia muotomenoja paljastuu -- ei ainoastaan laajalle levinnyt demoninen ja saatanallinen vaikutus, vaan myös saatanallisen "mustan magian" tunkeutuminen muinaiseen noituuteen.



Sitä vastoin, uus-pakanat väittävät että sana "pakana" (termi joka johdetaan maaseudun asukkaasta tai takametsien "maalaisesta") oli halventava termi joka juontaa juurensa keskiajalta jolloin Rooman Kirkko -- ei ainoastaan yrittänyt halventaa niitä jotka kapinoivat sen kirkollista hierarkiaa vastaan, vaan myös keinona alistaa naisia. Vaikka tässä konseptissa saattaa olla hiukan totuutta mukana, jokainen uus-pakanallisen yhteisön yritys anastaa itselleen katolilaisuuden konsepteja, joita Kirkko käytti edistääkseen omaa agendaansa, ei muodosta yhtään kunnollista todistetta demonisen aktivitettin poissaolosta pakanismin tai noituuden sisällä. Yhteenvetona, tällainen yritys on joko naïvi väärinkäsitys tai ohuesti peitetty valhe.



Useimmat noidat pitävät noituutta panteistisena tai polyteistisenä luonnonuskontona joka niin sanotusti perustuu vanhempiin pakana-uskontoihin. Uus-pakanat pyrkivät säilyttämään muinaisen pakanismin perus-asiat samalla kun he ylenkatsovat ne elementit jotka eivät ole enää uskottavia. Toisin sanoen, kaikkein moderneimmat noidat ja muut uus-pakanat ovat kehittäneet yhdenmukaistetun, puhdistetun, poliittisesti korrektin version muinaisista uskonnoista joihin ennen sisältyi eläin- tai ihmisuhreja, raakuuksia, seremoniallista kastraatiota, kannibalismia, seremoniallista prostituutiota, jne.



Avain noituuden ymmärtämiseen on "äiti Maa" -käsitteen ymmärtäminen. Vaikka tämä aspekti on yhdistetty tasa-arvoon, moderni noita nähdään sellaisena joka on kietoutunut hedelmällisyys-luonnonuskontoon jossa koko luonto nähdään jumalallisena, ja "äiti Maa" tai "Gaia" elävänä, hengittävänä entiteettinä jota tulisi palvoa. Kuten Johanna Michaelson paljastaa kirjassaan "Kuten lampaat teuraaksi":

"Jotkin noidat jäljittävät traditionsa myytteihin muinaisista kreikkalaisista tai roomalaisista; toiset egyptiläisiin, sumerilaisiin, viikinkien pohjoismaisiin jumaliin tai muinaisiin keltteihin. Silti monet sekoittavat iloisesti traditioita ja lähteitä toisiinsa; ottavat paloja modernista tieteiskirjallisuudesta ja fantasiasta (Star Trek ja Taru Sormusten herrasta ovat suosituimmat), luoden omat ainutlaatuiset tulkintansa ja rituaalinsa." [2]

Margot Adler, tunnustautuva noita ja feministi, sanoo kirjassaan "Noidat, druidit, jumalattaren palvojat sekä muut pakanat Amerikassa tänään" näin:

"Näen itseni monoteistisena uskoessani jumalatar Creatrix:iin, feminiiniseen prinsiippiin, mutta tunnustan samaan aikaan, että on olemassa muitakin jumalia ja jumalattaria hänen manifestaatioinaan." [3]

On monia vaaroja siinä että harrastellaan tätä holistista (=kokonaisvaltainen), uus-pakanallista jumalattaren palvelemista. Ensiksikin, uus-pakanan maailmankatsomus, kuten yllä olevasta lainauksesta näkyy, on panteismin eräs alalaji josta käytetään nimeä "Panentheism" -- tästä aspektista keskustellaan tuonnempana, mutta tässä kirjassa sitä kutsutaan virheellisesti monoteismiksi. Tämä maailmankatsomus ei ainoastaan vie yhä syvempään Jumalan Sanan ja Jeesuksen Kristuksen hylkäämiseen, vaan myös "paholaisen oppien" hyväksymiseen joita jumalattaren palvontaan liittyvät "henkioppaat" mainostavat.



Vielä pahaenteisempää on viehtymys näiden filosofioiden avoimen saatanalliseen "pimeään puoleen". Samalla kun katumaton panteismin syleilijä tuomitaan ikuiseen kadotukseen, tämän "pimeän puolen" syleileminen kaikella todennäköisyydellä osoittautuu kohtalokkaaksi -- ei ainoastaan tälle syleilijälle itselleen vaan myös niille joihin hän on yhteydessä. Esimerkkejä tallaisista yksilöistä jotka ovat myyneet itsensä "pimeälle puolelle" -- muita kuin Darth Vader (lieneekö Mac Dominickin yritys käyttää huumorintajua) -- ovat raketti-tutkija Jack Parsons (joka väitti olevansa antikristus), Aleister Crowley (aikanaan, tunnettiin kaikkein pahimpana miehenä maailmassa), Albert Pike, Adolf Hitler, sekä pahamaineinen Charles Manson.

Modernin noituuden kehitys

Jos Wicca-uskontoa -- jolla oman väittämän mukaan ei ole suhteita Luciferiin -- harjoittava uus-pakana väittää että paholaista ei ole, sekä uskoo äiti Maahan, onko hän noita vai ei? Edelleen, heitetäänkö samaan muottiin ne jotka menneisyydessä väittivät olevansa noitia, vai palvoivatko he itse asiassa Luciferia? Totuus löytyy helposti. Moderni noituus on kehittynyt -- siitä mikä ennen oli pahoja loitsuja, iskuja paranormaalien voimien avulla, ihmisuhreja, ja jopa Luciferin palvontaa -- ystävällisemmäksi, hellemmäksi, sivistyneemmäksi, poliittisesti korrektiksi noituudeksi aivan kuten moderni kulttuuri on muovannut valtavirran liberaalia protestanttisuutta. Noituuden kehityksen tutkiminen onkin hyvin antoisaa.



Moderni yksimielisyys siitä kuka noita on, saavutettiin vuonna 1484 kahden dominikaanisen munkin myötä, jotka olivat inkvisition jäseniä; he laativat julistuksen "Hammer of the Witches". Tämän julistuksen mukaan, noituus oli harhaoppi joka tähtäsi Rooman Kirkon syrjäyttämiseen sekä Saatanan valtakunnan luomiseen maan päälle. "Heidän omien tunnustustensa mukaan, he (noidat) lensivät demonisilla hevosilla tai luudanvarsilla, he juhlivat, tanssivat ja parittelivat toistensa kanssa, ja joskus itse paholaisen kanssa -- noidat solmivat muodollisen sopimuksen paholaisen kanssa." [4] Tämä kuvaus noituudesta löysi tiensä uuteen maailmaan. Salemin noita-oikeudenkäynneissä, Uudessa Englannissa, vuonna 1692, oikeudenkäynti-todistukset paljastavat seuraavanlaisia faktoja:

Monet jotka tuomittiin noituudesta olivat syyttömiä.
Kuitenkin, todistukset paljastavat että kaikki eivät suinkaan olleet viattomia, ja on kiistämättömiä todisteita rikoksista, jopa murhista joihin sisältyi paranormaalien voimien hyväksikäyttöä.
William Barker tunnusti Salemin oikeudenkäynneissä että ympäri Uutta Englantia oli 307 noitaa jotka olivat mukana juonessa korvata Kristinusko paholaisen palvonnalla Uudessa maailmassa.