Yrittäkäämme nyt tarkastella koko tuota merkittävää kuvaa. Kristus, joka kävelee seitsemän kultaisen kynttilänjalan keskellä, ihanteellisen seurakuntansa Pää, seurakunnan, jonka Isä on Hänelle antanut, on myös seurakuntansa keskellä tässä maailmassa. Hän on sen valo ja elämä. Ilman Häntä se ei ole mitään eikä voi tehdä mitään. Hän on sen keskellä armollisena ylipappina, joka rukoilee sen puolesta ja siunaa sitä kaikilla pelastuksen siunauksilla. Hän on sen keskellä mahtavana Kuninkaana, joka hallitsee sitä armollaan ja Hengellään ja suojelee sitä vihamielisten vihollisten keskellä ja johtaa sen voittoon ja kirkkauteen. Hän tulee sen keskelle myös vanhurskaana Tuomarina, kehuen sitä kaikesta siitä hyvästä, mitä siinä havaitaan, nuhdellen ja varoittaen sitä sen synneistä ja heikkouksista, kehottaen sitä parannukseen ja uhaten sitä vihallaan ja tuomioilla. Juuri siksi, että Kristus on maailmassa olevan seurakuntansa keskellä sen Tuomarina, on seurakunnan koko ajan uudistuttava, vaikka seurauksena olisikin erottautuminen sen tietystä ilmenemismuodosta. Ja Hän on sen keskellä sen ainoana profeettana, joka antaa sille sen tähdet, joka ohjaa sitä Sanansa ja Henkensä avulla ja antaa sille tiedon niistä asioista, joiden pitää pian tuleman. Katso Häntä ja täyty sillä pelolla ja kunnioituksella, jossa sinun on tehtävä työtä pelastuaksesi! Katso Häntä, ja ole varma, että seurakunta ei voi koskaan tuhoutua; se on turvassa, vaikka koko helvetti raivoaisi sitä vastaan!