Raamattu onkin paljastanut joitakin Paholaisen juonista noiden päämäärien saavuttamiseksi. Jotkut hänen käyttämistään keinoista ovat sisäisiä ja yksilöllisiä, mutta toiset taas ehdottoman ulkoisia ja kollektiivisia. Johanneksen Ilmestyskirjan mukaan Paholaisen ote langenneesta ihmiskunnasta saa lopulta poliittisen, uskonnollisen ja taloudellisen auktoriteetin muodon yhdistyneenä totalitaariseen hallintoon. Ennenkuin me näemme taivaallisen kaupungin laskeutuvan, me tulemme näkemään helvetillisen kaupungin nousun—joka on maanpäällinen helvetti.
Mutta Antikristuksen varsinainen poliittinen hallinto on vasta viimeinen vaihe synnin vaikutusten aikakausien mittaisessa vahvistumisessa sekä ihmisluonnossa että ihmisen pystyttämissä järjestelmissä ja laitoksissa. Synnin sanotaan vievän ihmiseltä hänen itsenäisyytensä, mutta itse asiassa se vain siirtää meidän uskollisuutemme Jumalaa kohtaan ja luovuttaa sen Hänen vastustajalleen—jossa prosessissa meidän alistumisemme muuttuu alamaisuudeksi ja palvelemisemme muuttuu orjuudeksi.
Kuten Bob Dylan on asian ilmaissut: "Se saattaa olla Piru tai se saattaa olla Herra, mutta jotain sinun on pakko palvella." Jos me kieltäydymme alistumasta Jumalan alle, me alistumme pakosta Hänen vastustajansa alle, koska meidän kieltäytymisemme palvella Jumalaa on osa Paholaisen kapinaa ja merkittävä osa hänen suunnitelmaansa.
Synti alkaa asenteena, mutta ruumiillistuu aina käyttäytymisenä. Kainin suuttumus Aabelia kohtaan muuttui ensin vihaksi ja sitten murhaksi. Syntiinlankeemuksen jälkeen synnistä tuli ihmisen tilaan rakenteellisesti kuuluva tekijä. Järjestelmällinen kapinointi muuttuu syntisiksi järjestelmiksi.
Raamatun profetioiden varoitusten mukaan kapinallisuus saavuttaa täyteytensä "aikojen lopulla". Synti alkaa saada objektiivisen, historiallisen muodon. Suunnattoman suuret eksytyksen ja rappion voimat alkavat muuttua yhä konkreettisemmiksi ja alkavat ilmetä yhteiskunnassa muodollisesti pyhitettyinä, suojeltuina ja yhteiskunnan edistäminä synnin ja rappion ilmenemismuotoina. Ulkonaiset auktoriteetit (hallitukset, talouselämä ja uskonto) alkavat saada yhä enemmän totalitaarista hallintavaltaa.
Ylin hallinnan väline tulee olemaan maailmanlaajuinen numerointijärjestelmä, josta Ilmestyskirjan 13:16-17 puhuu:
Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki...
Se on diktatuurivaltaa suuremmassa mittakaavassa kuin edes Hitler tai Stalin olisivat voineet koskaan saada; se on täydellisen totalitaarista. Toisaalla Ilmestyskirjassa näemme, miten petoa palvotaan (Ilm.13:7-8) ja hän saa maallista valtaa (Ilm. 17:13); ylläolevassa raamatunkohdassa hän saa kaupankäynnin komentoonsa. Yhteenveto tästä on, että Peto sekoittaa politiikan, talouselämän ja uskonnon yhdeksi painostuksen, eksytyksen ja kontrollin järjestelmäksi. Hän on lopullinen Isoveli ja ylittää jopa Orwellin hirvittävät, realistiset kuvitelmat hänen teoksessaan 1984.
Johanneksen Ilmestyskirjassa yhdistetään jatkuvasti Pedon voimat siihen kristittyjen ja kristinuskon vainoamiseen, jota Peto harjoittaa. Peto saa ylimmän auktoriteetin maan kuninkailta, jotka yksimielisesti liittoutuvat hänen kanssaan käymään sotaa Karitsaa vastaan (Ilm.17:12-17). Toisessa raamatunkohdassa Peto pilkkaa Jumalaa, käy sotaa pyhiä vastaan, saa maailmanlaajuisen vallan ja vaatii, että häntä palvotaan, ja tämä kaikki vain muutaman jakeen sisällä (Ilm.13:5-8).