Samoin jatkui asiaintila kuten jo aikaisemmin on todettu, vielä jopa nk. kristittyjen keisatienkin aikana; jotka omantuntonsa takia määräsivät jonkun pakanan sijaisekseen ylipapin räikeimmin pakanallisissa toimituksissa (jolloin tuo sijainen toimi heidän nimissään ja heidän auktoriteetillaan) aina Gratianuksen hallintoon saakka, joka, kuten Gubbon osoittaa, oli ensimmäinen, joka kieltäytyi esiintymästä pakanallisen ylipapin epäjumalanpalvelukseen kuuluvaan rekvisiittaan sonnustautuneena tai toimimaan ylipapin ominaisuudessa. Kaikesta tästä käy nyt ilmi, että pakanuus hävitettiin Rooman valtakunnasta, kun Pontifex Maximuksen virka häivytettiin, ja kaikki pakanuuteen kuuluvat arvohenkilöt sysättiin alas vaikutusvaltaisilta istuimiltaan, joilta käsin he käyttivät voimaa, jota heidän oli vielä sallittu jossain määrin harjoittaa, ei se merkinnyt ainoastaan sitä, että Rooman tulinen lohikäärme oli nyt syösty alas, vaan alas oli syösty itse Babylonian tulinen lohikäärme. Tässä oli kysymys siitä, että symbolisessa mielessä Nimrodin todelliselle ja lailliselle seuraajalle tapahtui uudelleen se sama, joka oli antanut alunperin aihetta huudahdukseen "Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika!" [Engl Raamatussa: "How art thou fallen from heaven, O Lucifer, son of the morning!"]