IRC-Galleria

*Sanoissta Mem tai Mom, 'täplikäs', ja Non, 'poika'.
Koska Ninusta eli Nimrodia palvottiin oman vaimonsa poikana ja hänen vaimoaan Auroraa aamuruskon jumalattarena, näemme, miten täsmälleen sopiva on viittaus Faethoniin, kun Jesaja puhuessaan Babylonian kuninkaasta, joka oli hänen edustajansa, sanoo: "Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, [oi Lucifer], aamuruskon poika! [Engl Raamatussa: "How art thou fallen from heaven, O Lucifer, son of the morning"] (Jes.14:12). Homeroksen mukaan oli Orionin avioliitto Auroran kanssa; ts. hänen asettumisensa "valonsytyttäjäksi" tai se, että hänestä tuli "tulenpalvonnan aloittaja", syynä hänen kuolemaansa, sillä hän menehtyi sen takia jumalten vihan seurauksena. 2. Ovidiuksen kertomus riittää todistamaan, että Faethon esitettiin Auroran poikana. Kun Faethon väitti olevansa Foiboksen eli auringon poika, häntä nuhdeltiin siitä ja hänen sanottiin olevan ainoastaan Meropen poika—ts. äitinsä Klymenen kuolevaisen aviomiehen poika (OVIDIUS, Metam.). Tarun mukaan äiti esitti olevansa Aurora, ei sanan fyysisessä merkityksessä, vaan sen mystisessä merkityksessä; "valoa kohdussaan kantavana naisena"; ja siten hänen poikaansa pidettiin suurena "Valontuojana", joka valaisisi koko maailman—"Luciferina, aamuruskon poikana", joka esiintyi valheellisesti ihmissielujen valaisijana. Jesajan kirjassa esiintyvä nimi Lucifer [suomalaisesta Raamatusta poistettu] on juuri se sana, josta tulee ilmeisesti Elelus, joka on eräs Bacchuksen nimistä. Se tulee sanasta "Helel", joka tarkoittaa samaa kuin 'valaista sätein' tai 'tuoda valo' ja vastaa nimeä Tithonus. Meillä on todisteita siitä, että Auroran eli aamun poikaa Luciferia palvottiin samana hahmona kuin Nimrodia, kun hän esiintyi uudessa hahmossaan pienokaisena.

Tämän Faethonin eli Luciferin, joka oli syösty alas, todistetaan edelleen olevan Janus; sillä Jansuta kutsutaan nimellä "Pater Matutinus" (HORATIUS); ja tämän nimen merkitys tulee ilmi eräässä sen merkityksistä, kun nimen Dea Matuta merkitys varmistetaan. Dea Matuta tarkoittaa samaa kuin "valon sytyttävä tai valon tuova jumalatar"* ja sen mukaisesti Priscian päättelee hänen olevan sama kuin Aurora.

*Matuta tulee samasta sanasta kuin Tithonus—ts sanasta Tzet tai Tzut, josta kaldeankielellä tulee Tet, Tit tai Tut, 'valasita' tai 'sytyttää tuleen'. Sanasta Tit, 'sytyttää tuleen', tulee latinankielen sana Titio, 'kekäle'; ja sanasta Tut, vartustettuna formatiivisella etuliitteellä M tulee Matuta—samoin kuin sanasta Nasseh, 'unohtaa', samalla etuliitteellä varustettuna tulee Manasseh, 'unohtava', Joosefin vanhimman pojan nimi (1.Moos.41:51). Tämän verbin juureksi esitetään yleensä sana "Itzt"; mutta BAKERin Lexiconin mukaan juureksi annetaan myös "Tzt". On ilmeistä, että sanskritin sana "Suttee", jota olemme jo käsitelleet, tulee nimenomaan tästä juuresta.
Matutinus vastaa ilmeisesti Matutaa, joka oli aamun jumalatar; sentähden Janus Matutinuksena on "Lucifer, aamun poika". Mutta edelleen, Matuta samaistetaan Inoksi, sen jälkeen kun hän oli sukeltanut mereen ja ja hänestä oli poikansa Melikertan kanssa tullut merenjumala. Tämän mukaisesti hänen poikansa Melikerta, "muurilla varustetun kaupungin kuningas", on sama kuin Janus Matutinus eli Lucifer, Faethon tai Nimrod.

On vielä eräs toinen lenkki, jonka kautta Melikerta, merenjumala tai Janus Matutinus smaistetaan tulenpalvojien alkuperäiseksi jumalaksi. Inon tai Matutan yleisin nimi sen jälkeen, kun hän oli sukeltanut veden läpi, oli Leukothoe (OVIDIUS, Metam.). Nyt on niin, että Leukothoella tai Leukothealla on kaksi merkitystä, sillä se tulee joko sanasta "Lukoth", joka tarkoittaa samaa kuin 'valasiat' tai 'sytyttää tuleen' tai sanasta Lukoth, 'poimia tähkiä'. Maltalaisessa mitalissa jumalattaren vierellä oleva tähkä, joka yleensäe esitetään hänen kädessään, joka todellisuudessa viittaa sen salaiseen merkitykseen, että hän on Barin, "pojan", Äiti, mutta asiaan vihkiytymättömille esittää hänet Spicilegana tai "Tähk'npoimijana"—joka Hyden mukaan on "suosittu nimi naiselle, joka esitetään Neitsyen tähtikuviossa tähkäpään kera". Bryantilla esitetään Cybele kaksi tai kolme tähkäpäätä kädessään; sillä samoin kuin oli kolme erityistä Bacchusta, samoin oli vastaavasti yhtä monta "Baria" ja siksi hänet voitiin esittää kädessään joko yksi, kaksi tai kolme tähkäpäätä. Mutta palataksemme vielä maltalaiseen mitaliin, johon viitattiin, Lukothean, "Tähkänpoimijan" päästä lähtevät liekit osoittavat, että vaikka hän suklesikin vetten läpi, hän pysyy silti Lukotheana, "Polttajana" tai "Valontuojana". Ja mitalin toisella puolella olevan jumalan hiipasta lähtevät säteet käyvät täsmälleen yksiin tuon jumalan luonteen kanssa hänen esiintyessään Eleleuksena eli Faethpnina—toisin sanoen "Loistavana Barina". Tämä "Loistava Bar" Melikertan, "muurilla varustetun kaupungin kuninkaan" hahmoisena ottaa nimenomaan "Ala-Mahozimin" aseman. Olemme toisaalla esittäneet paavin olevan hänen edustajansa. Mutta hän on samalla merenjumala, joka siinä ominaisuudessa kantaa Dagonin hiippaa. Paavin kantama kalanpäähiippa osoittaa myös tässä ominaisuudessa, "merestä nousevana petona" hän on vastaansanomattomasti Melikertan edustaja.