IRC-Galleria

*Sanoissta Mem tai Mom, 'täplikäs', ja Non, 'poika'.
Koska Ninusta eli Nimrodia palvottiin oman vaimonsa poikana ja hänen vaimoaan Auroraa aamuruskon jumalattarena, näemme, miten täsmälleen sopiva on viittaus Faethoniin, kun Jesaja puhuessaan Babylonian kuninkaasta, joka oli hänen edustajansa, sanoo: "Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, [oi Lucifer], aamuruskon poika! [Engl Raamatussa: "How art thou fallen from heaven, O Lucifer, son of the morning"] (Jes.14:12). Homeroksen mukaan oli Orionin avioliitto Auroran kanssa; ts. hänen asettumisensa "valonsytyttäjäksi" tai se, että hänestä tuli "tulenpalvonnan aloittaja", syynä hänen kuolemaansa, sillä hän menehtyi sen takia jumalten vihan seurauksena. 2. Ovidiuksen kertomus riittää todistamaan, että Faethon esitettiin Auroran poikana. Kun Faethon väitti olevansa Foiboksen eli auringon poika, häntä nuhdeltiin siitä ja hänen sanottiin olevan ainoastaan Meropen poika—ts. äitinsä Klymenen kuolevaisen aviomiehen poika (OVIDIUS, Metam.). Tarun mukaan äiti esitti olevansa Aurora, ei sanan fyysisessä merkityksessä, vaan sen mystisessä merkityksessä; "valoa kohdussaan kantavana naisena"; ja siten hänen poikaansa pidettiin suurena "Valontuojana", joka valaisisi koko maailman—"Luciferina, aamuruskon poikana", joka esiintyi valheellisesti ihmissielujen valaisijana. Jesajan kirjassa esiintyvä nimi Lucifer [suomalaisesta Raamatusta poistettu] on juuri se sana, josta tulee ilmeisesti Elelus, joka on eräs Bacchuksen nimistä. Se tulee sanasta "Helel", joka tarkoittaa samaa kuin 'valaista sätein' tai 'tuoda valo' ja vastaa nimeä Tithonus. Meillä on todisteita siitä, että Auroran eli aamun poikaa Luciferia palvottiin samana hahmona kuin Nimrodia, kun hän esiintyi uudessa hahmossaan pienokaisena.

Tämän Faethonin eli Luciferin, joka oli syösty alas, todistetaan edelleen olevan Janus; sillä Jansuta kutsutaan nimellä "Pater Matutinus" (HORATIUS); ja tämän nimen merkitys tulee ilmi eräässä sen merkityksistä, kun nimen Dea Matuta merkitys varmistetaan. Dea Matuta tarkoittaa samaa kuin "valon sytyttävä tai valon tuova jumalatar"* ja sen mukaisesti Priscian päättelee hänen olevan sama kuin Aurora.

*Matuta tulee samasta sanasta kuin Tithonus—ts sanasta Tzet tai Tzut, josta kaldeankielellä tulee Tet, Tit tai Tut, 'valasita' tai 'sytyttää tuleen'. Sanasta Tit, 'sytyttää tuleen', tulee latinankielen sana Titio, 'kekäle'; ja sanasta Tut, vartustettuna formatiivisella etuliitteellä M tulee Matuta—samoin kuin sanasta Nasseh, 'unohtaa', samalla etuliitteellä varustettuna tulee Manasseh, 'unohtava', Joosefin vanhimman pojan nimi (1.Moos.41:51). Tämän verbin juureksi esitetään yleensä sana "Itzt"; mutta BAKERin Lexiconin mukaan juureksi annetaan myös "Tzt". On ilmeistä, että sanskritin sana "Suttee", jota olemme jo käsitelleet, tulee nimenomaan tästä juuresta.
Matutinus vastaa ilmeisesti Matutaa, joka oli aamun jumalatar; sentähden Janus Matutinuksena on "Lucifer, aamun poika". Mutta edelleen, Matuta samaistetaan Inoksi, sen jälkeen kun hän oli sukeltanut mereen ja ja hänestä oli poikansa Melikertan kanssa tullut merenjumala. Tämän mukaisesti hänen poikansa Melikerta, "muurilla varustetun kaupungin kuningas", on sama kuin Janus Matutinus eli Lucifer, Faethon tai Nimrod.

On vielä eräs toinen lenkki, jonka kautta Melikerta, merenjumala tai Janus Matutinus smaistetaan tulenpalvojien alkuperäiseksi jumalaksi. Inon tai Matutan yleisin nimi sen jälkeen, kun hän oli sukeltanut veden läpi, oli Leukothoe (OVIDIUS, Metam.). Nyt on niin, että Leukothoella tai Leukothealla on kaksi merkitystä, sillä se tulee joko sanasta "Lukoth", joka tarkoittaa samaa kuin 'valasiat' tai 'sytyttää tuleen' tai sanasta Lukoth, 'poimia tähkiä'. Maltalaisessa mitalissa jumalattaren vierellä oleva tähkä, joka yleensäe esitetään hänen kädessään, joka todellisuudessa viittaa sen salaiseen merkitykseen, että hän on Barin, "pojan", Äiti, mutta asiaan vihkiytymättömille esittää hänet Spicilegana tai "Tähk'npoimijana"—joka Hyden mukaan on "suosittu nimi naiselle, joka esitetään Neitsyen tähtikuviossa tähkäpään kera". Bryantilla esitetään Cybele kaksi tai kolme tähkäpäätä kädessään; sillä samoin kuin oli kolme erityistä Bacchusta, samoin oli vastaavasti yhtä monta "Baria" ja siksi hänet voitiin esittää kädessään joko yksi, kaksi tai kolme tähkäpäätä. Mutta palataksemme vielä maltalaiseen mitaliin, johon viitattiin, Lukothean, "Tähkänpoimijan" päästä lähtevät liekit osoittavat, että vaikka hän suklesikin vetten läpi, hän pysyy silti Lukotheana, "Polttajana" tai "Valontuojana". Ja mitalin toisella puolella olevan jumalan hiipasta lähtevät säteet käyvät täsmälleen yksiin tuon jumalan luonteen kanssa hänen esiintyessään Eleleuksena eli Faethpnina—toisin sanoen "Loistavana Barina". Tämä "Loistava Bar" Melikertan, "muurilla varustetun kaupungin kuninkaan" hahmoisena ottaa nimenomaan "Ala-Mahozimin" aseman. Olemme toisaalla esittäneet paavin olevan hänen edustajansa. Mutta hän on samalla merenjumala, joka siinä ominaisuudessa kantaa Dagonin hiippaa. Paavin kantama kalanpäähiippa osoittaa myös tässä ominaisuudessa, "merestä nousevana petona" hän on vastaansanomattomasti Melikertan edustaja.

Kun käännymme Intian legendojen puoleen, löydämme niistä todisteen täsmälleen samasta asiasta kuin minkä olemme todenneet Zarathustran ja Tammusin suhteen tulenpalvojien päämiehinä. Brahman viides pää, joka katkaistiin siitä syystä, että se aiheutti ahdinkoa kolmelle maailmalle "häikäisevillä säteillään", johon tämän teoksen tekstissä viitataan, on sama kuin Nimrod. Se tosiseikka, että viidennen pään esitetään lukeneen Vedoja eli neljän muun pään tuottamia pyhiä kirjoja, osoittaa mielestäni suksession.*

* Nykyään olemassa olevat Vedat eivät näytä olevan kovin vanhoja kirjallisina tuotteina; mutta itse legendat ovat hyvin paljon vanhempia kuin mikään Intiassa tapahtunut. Kirjoittaamisen historia näyttää olevan hyvin vanha, mutta olipa sitten Nimrodin ajoilta olemassa mitään kirjoitettuja uskonnollisia dokumentteja, joka tapauksessa niistä on ollut olemassa Veda; sillä mitä tarkoittaa sana "Veda"? Se tarkoittaa ilmeisesti täsmälleen smaaa kuin anglosaksien Edda varustettuna digamma-etuliitteellä ja molemmat tulevat ilmeisesti sanasta "Ed", 'Todistus', 'uskonnollinen muistiinmerkintä' tai 'uskontunnustus'. Tällainen joko suullinen tai kirjallinen "muistiinmerkintä" tai "tunnustus" täytyy olla olemassa alkuajoista lähtien.
Mikä tämä Nooasta alkuisin oleva suksessio sitten voisi olla? Meillä on todisteita Berosukselta, joiden mukaan Beluksen—ts. Nimrodin—aikana oli alkanut tapa tehdä sellaisia hahmoja kuin kaksipäinen Janus. Jos oletetaan, että Nooalla oli kaksi päätä merkkinä siitä, että hän oli elänyt kahdessa maailmassa. Haam on kolmas, Kuus neljäs ja Nimrod tietenkin viides. J atämä viides pää katkaistiin juuri siitä syystä, minkä takia Nimrod todellisuudessa tapettiinkin. Luulisin, että tämä intialainen myytti on avain erään Plutarkhoksen toteamuksen ymmärtämiseen, joka sellaisenaan on päällisin puolin absurdi. Se on seuraavanlainen: Plutarkhos (Symposican neljännessä kirjassa) sanoo, että "egyptiläiset olivats itä mieltä, että pimeys oli ennen valoa ja että jälkimmäinen [ts. valo] oli alkuisin uuden kuun ajan viidennen polven hiiristä. Huomaamme, että Intiassa syntyi "uusi kuu" eri mielessä kuin sana tavallisesti käsitetään ja että Intian mytologiassa oli uuden kuun syntyminen tärkeä tapahtuma ja että se lisäksi tapahtui siihen aikaan, jolloin Brahman viides pää paahtoi maailmaa sietämättömällä loistollaan. Kertomus sen synnystä kuuluu siten niin, että sekä jumalat että ihmiskunta olivta täysin tyytymättömiä siihen kuuhun, joka heillä oli. "Koska se ei antanut valoa" ja että lisäksi olivat kasvit kurjia eikä hedelmistä ollut mitään hyötyä ja että ne siksi kuohuttivat Valkoista merta [tai kuten se yleensä ilmaistaan, 'kuohuttivat merta'], kun kaikki sekoitettiin—ts. saatiin sekasortoon ja että silloin määrättiin syntyväksi uusi uusine sirppeineen ja se sai aikaan kokonaan uuden järjestelmän (Asiatic Researches). MAURICE. teoksesta Indian Antiquities luemme, että juuri tuohon aikaan, jolloin meri kuohutettiin, maa sytytettiin tuleen ja tuloksena oli suuri maailmanpalo. Mutta kuun nimi on Intiassa Soma tai Som (sillä lopussa oleva a on vain henkäys ja sana sisältyy myös kuuluisan temppelin Somnautin nimeen, jok tarkoittaa samaa kuin "Kuun Herra") ja kuu on Intiassa miespuolinen. Koska tämä tapahtuma on symbolinen, herää luonnollisesti kysymys, ketä tarkoitti kuu tai kuunsirppi, joka syöstiin alas maailman viidennen sukupolven aikana? Nimi Som osoittaa heti, kuka hänen on täytynyt olla. Som on vain Seemin nimi; sillä Seemin nimi tulee nimestä Shom, 'nimittää (virkaan)', ja se esitetään joko muodossa Som tai Sem, niinkuin se kreikaksi esitetään; ja nimenomaan siksi, että päästäisiin eroon Seemistä (joko hänen isänsä kuoleman jälkeen tai kun hänen vanhuutens avaivat iskivät häneen), kun maailman viides sukupolvi joutui sekasortoon ja maailma syttyi tuleen. Seemin olemuksen vertaaminen kuuhun käy ilmi, jos ajattelemme sitä tapaa, jolla hänen isäänsä Nooaa symboloitiin. Perheen päätä verrataan Raamatussa aurinkoon niinkuin Joosefin unessa (1.Moos.37:9) ja on helppo ymmärtää, miten Nooan jälkipolvi tulisi pitämään häntä auringon asemassa maailmassa; ja sen mukaisesti ovat Bryant, Davies, Faber ja muut yksimielisesti katsoneet, että pakanamaailma piti Nooan symbolina aurinkoa. Kuitenkin kun hänen nuorempi poikansa—sillä Seem oli nuorempi kuin Jaafet—(1.Moos.10:21) astui isänsä sijaan, jota maailma oli verrannut "suurempaan valoon", vertasivat varsinkin ne, jotka eivät pitäneet hänestä ja jotka kapinoivat häntä vastaan, "pienempään valoon eli kuuhun.*

*"Mitä valtakuntaan tulee, toteaa Oriental Oneirocrities, että aurinko on kuninkaan symboli ja kuu hänestä vallassa seuraavan symboli." Tämä DAUBUZin teoksesta Symbolical Dictionary otettu lause, jota oppineen ystäväni pastori A.Forbesib viisaat huomiot kuvaavat, osoittaa, että johtopäätös, johon olin tullut ennen kuin olin lukenut sitä, koskien kuun symbolista merkitystä on sopusoinnussa itämaisen ajattelutavan kanssa.
Hiirien tuottama valo tänä aikakautena vahvistaa täsmälleen nämä johtopäätökset. Hiiri on kaldeaksi "Aakbar"; ja arabiankielen ja turkin ja muutamien muiden itämaisten murteiden Gheberistä tai Kheberistä tulee "Akbar" kuten tunnetussa muslimisanonnassa "Allar Akbar", "Jumala on suuri". Niin että koko Plutarkhoksen lausuma tarkoittaa, kun siitä riisutaan kaikki älytön roska, vain nimenomaan tätä, että Guebresit eli tulenpalvojat tuottivat valon, kun Nimrod asetettiin asemaansa eikä Seemiä Nooan edustajaksi ja maailman suureksi valoksi.

Tulenpalvojien pää, Zarathustra


Muiden todisteiden ohella saattaa seuraava ehkä todistaa sen, että Zarathustra oli tulenpalvojien pää. Puhumattakaan siitä, että nimi Zarathustra (Zoroaster) on lähes synonyymi sanalle tulenpalvoja. Plutarkhoksen todistus on painava: "Plutarkhos sanoo, että Zarathustra vakiinnutti tietäjät kaldealaisten keskuuteen ja persialaisilla oli heitä jäljitellen myös omansa (tiewtäjänsä).* Arabian historiasssa kerrotaan myös, että zaradussit eli zerdushtit eivät alun perin perustaneet tietäjien ja persialaisten uskontoa, vaan (ainoastaan) uudistivat sen sen oltua jakautuneena useisiin lahkoihin."
* Sen, että tietäjäinstituutio on peräisin muinaisuudesta, todistaa Aristoteleen lausunto, johon jo olemme viitanneet, joka on säilynyt Theopompuksella, minkä perusteella niitä voidaan pitää "vieläkin vanhempina kuin egyptiläisiä", joiden historia on tunnetusti vanha. (Theopompi Fragmenta MULLERilla).
Agathias antaa samanlaisen todistuksen. Hän esittää käsityksenään, että tulen palvonta tuli persialaisille kaldealaisilta. Curtiuksen perusteella voidaan päätellä, että persialaiset tietäjät olivat "pyhän ikuisen tulen" vaalijoita. Hän toteaa, että heidän edessään kannettiin tulta "hopeisilla alttareilla"; Strabon tekstistä (Geograph.)taas käy ilmi, että "tietäjät pitivät alttarilla tuhkaa ja kuolematonta tulta", ja Herodotus puolestaan kertoo, että "ilman heitä ei mitään uhria olisi voitu uhrata". Tulenpalvonta oli olennainen osa persialaisten tietäjien järjestelmää (WILSON, Parsee Religion). Persialaiset tietäjät eivät esittäneet keksineensä tätä tulenpalvontaa; mutta heidän tunnetun tarinansa mukaan se on peräisin aina Hoshangin, Babylonian perustaneen tahmureiden isän päiviltä (WILSON)—ts. Nimrodin ajoilta. Tätä vahvistaa, kuten olemme todenneet, että eräässä Apollodoruksen katkelmassa Ninus esitetään tulenpalvojien päänä. Tätä kohtaa lainatessaan Layard esittää olettamuksen, että Ninus ei ole sama kuin Zarathustra (Nineveh and its Remains); mutta voidaan todistaa, että vaikka monia muitakin kutsuttiin nimellä Zarathustra, viittaavat kaikki todisteet yhdessä siihen, että Ninus ja Nimrod ja Zarathustra olivat yksi ja sama. Zarathustrasta kerrotut tarut osoittavat, että hän oli tietäjä (magus) ja lisäksi taistelija (ARNOBIUS). Plato sanoo, että Eros Armenius (jonka CLERICUS teoksessaan Di Chadaeis toteaa olleen sama kuin neljäs Zarathustra) kuoli ja nousi ylös kymmenen päivän kuluttua kuoltuaan taistelussa; ja että sen, mitä hän väitti saaneensa tietää Hadeksessa, hän uskoi ihmisille uudessa elämässään (PLATO, De republica). Olemme todenneet, ettei alkuperäisen Zarathustran, Nimrodin kuolema ollut seurausta kaatumisesta taistelussa; mutta silti tämä taru taistelija-Zarathustrasta tukee täysin sitä olettamusta, että alkuperäinen Zarathustra, alkuperäinen tietäjien pää ei ollut ainaoistaan pappi, vaan taistelija-kuningas. Kaikkiallla kutsutaan zarathustralaisia eli tulenpalvojia nimituksellä Guebres tai Gabrs. 1.Mooseksenkirjan 10:8 todistaakin, että Nimrod oli "gabreista" ensimmäinen.

Samoin kuin Zarathustra oli tulenpalvojien pää, samoin oli ilmeisesti Tammuskin. Olemme jo nähneet riittävästi todisteita, jotta voimme tunnistaa Tammusin ja Nimrodin; mutta muutama sana vielä, jotka antavat lisävalaistusta alkuperäiseen tulenpalvontaan. 1. Ensiksikin Tammusin ja Adoniksen on todistettu olevan sama jumala. Hieronymus, joka eli Palestiinassa, kun Tammusin rituaaleja noudatettiin aina siihen saakka, jolloin hän kirjoitti teoksensa Commentary on Ezekiel, ilmaisee erityisesti, että Tammus ja Adonis olivat sama ja kuvailee, miten juutalaiset naiset itkivät Tammusta; ja Hieronymuksen todistusta tästä asiasta pidetään yleisesti luotettavana. Tammusin eli Adoniksen rituaalit olivat Syyriassa olennaisilta osiltaan samanlaiset kuin Osiriksen rituaalit. Tämän osoittaa hätkähdyttävällä tavalla Lucian (De Dea Syria) ja Bunsen tavallaan yhtyy siihen. Tässä teoksessa on todistettu laajasti Osiriksen ja Nimrodin henkilöys. Kun siis todistetaan, että Tammus tai Adonis on sama kuin Osiris, siitä seuraa vääjäämättä, että Tammus on tietenkin sama kuin Nimrod. Ja tämä käykin täysin yksiin Bionin sanojen kanssa hänen teoksessaan Lament for Adonis, jossa hän esittää Venuksen joutuvan suunniltaan surusta, niinkuin bakkantti, Adoniksen kuoltua ja syöksyneen halki metsien ja laaksojen ja "huutaen assyrialaista aviomestään". Se käy täysin yksiin Maimonideksen lausunnon kanssa, jonka mukaan silloin kun Tammus tapettiin, tapahtui tuon kuoleman suuri valittamisnäytös Babylonian temppelissä. 2. Jos siis Tammus on sama kuin Nimrod, osoittaa nimen merkityksen tutkiminen Nimrodin yhteyden ensimmäiseen tulenpalvontaaan. Sen perusteella, mitä olemme tähän saakka esittäneet, ei tarvita sen enempää perusteluja osoittamaan, että kaldealaiset olivat ensimmäisiä, jotka ottivat k'yttöön kuninkaiden nimien voiman (SYNCELLUS), ja koska Nimrod oli vastaansanomattomasti ensimmäinen noista kuninkaista ja siten myös ensimmäinen, joka käytti arvonimeä Molok eli kuningas, joten hänen kunniakseen tapahtui se, kun "he laittoivat lapsensa kulkemaan tulen läpi Molokille" [Engl Raamatussa "children were made to pass through the fire to Moloch" (Chron.32:35)]. Mutta tuon tulen läpi kulkemisen tarkoituksena oli epäilemättä puhdistus. Nimi Tammus viittaa selvästikin tähän, sillä se tarkoittaa "tehdä täydelliseksi", ts. "puhdistaa"* "tulella"; ja jos Nimrod oli tulenpalvonnan alkuunpanija, kuten Paschal Chronicle ja historian yleinen mielipide hänen esittävät olleen, ilmaisee tuo nimi täsmälleen hänen ominaisuutensa siinä suhteessa.

* Tulee sanoista tam, 'tehdä täydelliseksi', ja muz, 'polttaa'. Raamatussa olla "puhdassydäminen" tarkoittaa aivan samaa kuin olla "täydellinen sydämeltään". Vedenpaisumuksen yhteydessä tunnettu nimi Deucalion näyttää liittyvän vedenpalvojiin. Dukh-kaleh tarkoittaa samaa kuin 'puhdistaa pesemällä' ja tulee sanoista Dikh, 'pestä' (CLAVIS STOKH), ja Khaleh, 'tehdä täydelliseksi' tai 'täydellistää'. Jälkimmäisestä verbistä saatava substantiivi, joka esiintyy Aikakirjojen 4:21:ssä osoittaa, että juurisana tarkoittaa 'puhdistamista' ja sanonta "täydellinen kulta" on Septuagintassa aivan oikein esitetty ilmaisuna "puhdas kulta". Joskus on jumalten kuninkaasta käytettyt nimeä, joka liittyy tähän. Tuo nimi on "Akmon". Mikä on sen merkitys? Se on ilmeisesti vain kaldealainen muoto hepreankielen sansta Khmn, 'polttaja', josta tulee Akmon samalla tavoin kuin hepreankielen sanasta Dem, 'veri', tulee kaldeankielessä sana "Adem". Hesychius sanoo, että Akmon on Kronos, sub voce "Akmon". Vergiliukselta (Aeneid) löydämme tämän nimen yhdyssanassa, joka on täydellinen synonyymi sanalle Tammus, jossa Pyracmon on yhden runoilijan kolmesta kuuluisasta kykloopista esittelemän kykloopin nimi. Olemme nähneet, että alkuperäiset kykloopit olivat Kronos ja hänen veljensä ja johdettaessa nimi sanasta "Pur", joka on kaldealainen muoto sanoista Bur, 'puhdistaa' ja "Akmon", se tarkoittaa yksinkertaisesti samaa kuin 'puhdistava polttaja'.
On kuitenkin ilmeistä Zarathustraa käsittelevän säkeen perusteella, joka on esitetty toisaalla, että tulta itseään palvottiin Tammusina, sillä sitä kutsutaan nimityksellä "Isä, joka teki kaiken täydelliseksi". Eräässä suhteessa tämä edusti tulta Luovana jumalana; mutta toisessa suhteessa ei ole epäilystäkään siitä etteikö sillä viitattu ihmisten "täydellistämiseen" "puhdistamalla" heidät. Ja se täydellisti erityisesti ne, jotka se nieli. Tämä on juuri se ajatus, joka on saanut niin monet intialiaset lesket ikiajoista aina tähän päivään saakka tuhoamaan itsensä aviomiestensä hautajaiskekojen päällä. Tällä tavoin itsensä polttamalla tuhoavaa naista pidetään siunattuna, koska hänestä siten tulee Suttee*—ts. 'polttamalla puhdistettu'.

*MOORin Pantheon, "Siva". Itsensä polttavasta naisesta käytetty epiteetti kirjoitetaan "Sati", mutta lausutaan "Suttee" [sattii] kuten yllä.
Ja tämä sovitti epäilemättä myös niiden lasten vanhemmat, jotka uhrasivat lapsensa Molokille julmana uhrina, vaalittaessa uskoa, jonka mukaan tuli, joka poltti heidät, "teki heidät myös täydellisiksi" ja takasi heille siten iankaikkisen onnellisuuden. Koska sekä tulen läpi kulkeminen että tulessa polttaminen olivat olennaisen tärkeitä rituaaleja Molokin eli Nimrodin palvonnassa, se on samalla argumentti, jonka mukaan Nimrod oli Tammus. Täydelliseksi tekevän eli puhdistavan tulen pappina ja edustajana hän toimitti tulen täydelliseksi tekevää eli puhdistavaa työtä ja siksi häntä kutsuttiin sen nimellä.

Samoin jatkui asiaintila kuten jo aikaisemmin on todettu, vielä jopa nk. kristittyjen keisatienkin aikana; jotka omantuntonsa takia määräsivät jonkun pakanan sijaisekseen ylipapin räikeimmin pakanallisissa toimituksissa (jolloin tuo sijainen toimi heidän nimissään ja heidän auktoriteetillaan) aina Gratianuksen hallintoon saakka, joka, kuten Gubbon osoittaa, oli ensimmäinen, joka kieltäytyi esiintymästä pakanallisen ylipapin epäjumalanpalvelukseen kuuluvaan rekvisiittaan sonnustautuneena tai toimimaan ylipapin ominaisuudessa. Kaikesta tästä käy nyt ilmi, että pakanuus hävitettiin Rooman valtakunnasta, kun Pontifex Maximuksen virka häivytettiin, ja kaikki pakanuuteen kuuluvat arvohenkilöt sysättiin alas vaikutusvaltaisilta istuimiltaan, joilta käsin he käyttivät voimaa, jota heidän oli vielä sallittu jossain määrin harjoittaa, ei se merkinnyt ainoastaan sitä, että Rooman tulinen lohikäärme oli nyt syösty alas, vaan alas oli syösty itse Babylonian tulinen lohikäärme. Tässä oli kysymys siitä, että symbolisessa mielessä Nimrodin todelliselle ja lailliselle seuraajalle tapahtui uudelleen se sama, joka oli antanut alunperin aihetta huudahdukseen "Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika!" [Engl Raamatussa: "How art thou fallen from heaven, O Lucifer, son of the morning!"]

Samoin kuin Zarathustra oli tulenpalvojien pää, samoin oli ilmeisesti Tammuskin. Olemme jo nähneet riittävästi todisteita, jotta voimme tunnistaa Tammusin ja Nimrodin; mutta muutama sana vielä, jotka antavat lisävalaistusta alkuperäiseen tulenpalvontaan. 1. Ensiksikin Tammusin ja Adoniksen on todistettu olevan sama jumala. Hieronymus, joka eli Palestiinassa, kun Tammusin rituaaleja noudatettiin aina siihen saakka, jolloin hän kirjoitti teoksensa Commentary on Ezekiel, ilmaisee erityisesti, että Tammus ja Adonis olivat sama ja kuvailee, miten juutalaiset naiset itkivät Tammusta; ja Hieronymuksen todistusta tästä asiasta pidetään yleisesti luotettavana. Tammusin eli Adoniksen rituaalit olivat Syyriassa olennaisilta osiltaan samanlaiset kuin Osiriksen rituaalit. Tämän osoittaa hätkähdyttävällä tavalla Lucian (De Dea Syria) ja Bunsen tavallaan yhtyy siihen. Tässä teoksessa on todistettu laajasti Osiriksen ja Nimrodin henkilöys. Kun siis todistetaan, että Tammus tai Adonis on sama kuin Osiris, siitä seuraa vääjäämättä, että Tammus on tietenkin sama kuin Nimrod. Ja tämä käykin täysin yksiin Bionin sanojen kanssa hänen teoksessaan Lament for Adonis, jossa hän esittää Venuksen joutuvan suunniltaan surusta, niinkuin bakkantti, Adoniksen kuoltua ja syöksyneen halki metsien ja laaksojen ja "huutaen assyrialaista aviomestään". Se käy täysin yksiin Maimonideksen lausunnon kanssa, jonka mukaan silloin kun Tammus tapettiin, tapahtui tuon kuoleman suuri valittamisnäytös Babylonian temppelissä. 2. Jos siis Tammus on sama kuin Nimrod, osoittaa nimen merkityksen tutkiminen Nimrodin yhteyden ensimmäiseen tulenpalvontaaan. Sen perusteella, mitä olemme tähän saakka esittäneet, ei tarvita sen enempää perusteluja osoittamaan, että kaldealaiset olivat ensimmäisiä, jotka ottivat k'yttöön kuninkaiden nimien voiman (SYNCELLUS), ja koska Nimrod oli vastaansanomattomasti ensimmäinen noista kuninkaista ja siten myös ensimmäinen, joka käytti arvonimeä Molok eli kuningas, joten hänen kunniakseen tapahtui se, kun "he laittoivat lapsensa kulkemaan tulen läpi Molokille" [Engl Raamatussa "children were made to pass through the fire to Moloch" (Chron.32:35)]. Mutta tuon tulen läpi kulkemisen tarkoituksena oli epäilemättä puhdistus. Nimi Tammus viittaa selvästikin tähän, sillä se tarkoittaa "tehdä täydelliseksi", ts. "puhdistaa"* "tulella"; ja jos Nimrod oli tulenpalvonnan alkuunpanija, kuten Paschal Chronicle ja historian yleinen mielipide hänen esittävät olleen, ilmaisee tuo nimi täsmälleen hänen ominaisuutensa siinä suhteessa.

myös omansa (tiewtäjänsä).* Arabian historiasssa kerrotaan myös, että zaradussit eli zerdushtit eivät alun perin perustaneet tietäjien ja persialaisten uskontoa, vaan (ainoastaan) uudistivat sen sen oltua jakautuneena useisiin lahkoihin."
* Sen, että tietäjäinstituutio on peräisin muinaisuudesta, todistaa Aristoteleen lausunto, johon jo olemme viitanneet, joka on säilynyt Theopompuksella, minkä perusteella niitä voidaan pitää "vieläkin vanhempina kuin egyptiläisiä", joiden historia on tunnetusti vanha. (Theopompi Fragmenta MULLERilla).
Agathias antaa samanlaisen todistuksen. Hän esittää käsityksenään, että tulen palvonta tuli persialaisille kaldealaisilta. Curtiuksen perusteella voidaan päätellä, että persialaiset tietäjät olivat "pyhän ikuisen tulen" vaalijoita. Hän toteaa, että heidän edessään kannettiin tulta "hopeisilla alttareilla"; Strabon tekstistä (Geograph.)taas käy ilmi, että "tietäjät pitivät alttarilla tuhkaa ja kuolematonta tulta", ja Herodotus puolestaan kertoo, että "ilman heitä ei mitään uhria olisi voitu uhrata". Tulenpalvonta oli olennainen osa persialaisten tietäjien järjestelmää (WILSON, Parsee Religion). Persialaiset tietäjät eivät esittäneet keksineensä tätä tulenpalvontaa; mutta heidän tunnetun tarinansa mukaan se on peräisin aina Hoshangin, Babylonian perustaneen tahmureiden isän päiviltä (WILSON)—ts. Nimrodin ajoilta. Tätä vahvistaa, kuten olemme todenneet, että eräässä Apollodoruksen katkelmassa Ninus esitetään tulenpalvojien päänä. Tätä kohtaa lainatessaan Layard esittää olettamuksen, että Ninus ei ole sama kuin Zarathustra (Nineveh and its Remains); mutta voidaan todistaa, että vaikka monia muitakin kutsuttiin nimellä Zarathustra, viittaavat kaikki todisteet yhdessä siihen, että Ninus ja Nimrod ja Zarathustra olivat yksi ja sama. Zarathustrasta kerrotut tarut osoittavat, että hän oli tietäjä (magus) ja lisäksi taistelija (ARNOBIUS). Plato sanoo, että Eros Armenius (jonka CLERICUS teoksessaan Di Chadaeis toteaa olleen sama kuin neljäs Zarathustra) kuoli ja nousi ylös kymmenen päivän kuluttua kuoltuaan taistelussa; ja että sen, mitä hän väitti saaneensa tietää Hadeksessa, hän uskoi ihmisille uudessa elämässään (PLATO, De republica). Olemme todenneet, ettei alkuperäisen Zarathustran, Nimrodin kuolema ollut seurausta kaatumisesta taistelussa; mutta silti tämä taru taistelija-Zarathustrasta tukee täysin sitä olettamusta, että alkuperäinen Zarathustra, alkuperäinen tietäjien pää ei ollut ainaoistaan pappi, vaan taistelija-kuningas. Kaikkiallla kutsutaan zarathustralaisia eli tulenpalvojia nimituksellä Guebres tai Gabrs. 1.Mooseksenkirjan 10:8 todistaakin, että Nimrod oli "gabreista" ensimmäinen.

**Pergamon kuninkaat, joiden alueilla kaldealaisilla tietäjillä oli ollut turvapaikkansa, perivät ilmeisesti heidän asemansa heidän valtuuttaminaan ja heille myötämielisen pakanuuden yleisen mielipiteen ansiosta Belsassarin ja hänen edeltäjiensä jälkeen jääneessä tyhjiössä. Heidät nostettiin Babylonian muinaisen jumalan edustajiksi. Tämä käy ilmi Pausaniaan lausunnoista. Ensiksikin hän lainaa seuraavia Phaennis-nimisen naisoraakkelin lausumia sanoja puhuessaan gallialaisista: "Mutta jumaluus tulee rankaisemaan vieläkin ankarammin niitä, jotka asuvat lähellä merta. Kuitenkin pian sen jälkeen tulee Jupiter lähettämään heille puolustajan, rakastetun Jupiterin ruokkiman härän pojan, joka tuo tuhon kaikille gallialaisille." Sitten hän kommentoi tätä seuraavasti: "Tässä oraakkelilauseessa tarkoittaa Phaennis härän pojalla Pergamon kuningasta Attalusta, jota Apollon oraakkeli kutsui Taukorenopksi", eli häränsarveksi. Tämä Delfoin jumalan antama arvonimi osoittaa, että Attalus, jonka alueella tietäjillä oli istuimensa, oli tunnistanut Bacchuksessa tietäjien johtajan ja vakiinnuttanut hänne asemansa. Tällä tavoin täytettiin Belsassarin jättämä tyhjä paikka ja kaldealaisten katkennut ketju oli korjattu entiselleen.
Aluksi ei Rooman ylipapilla ollut mitään välitöntä yhteyttä Pergamoon ja sen hierarkiaan; aikaa myöten Rooman pontifikaattia ja Pergamon pontifikaattia alettiin pitää samana. Itse pergamosta tuli osa Rooman maailmanvaltaa, kun sen viimeinen kuningas Attalus III testamenttaso kuollessaan kaikki alueensa Rooman kansalle v. 133 e.Kr. Jonkin aikaa sen jälkeen kun Pergamon kuningaskunta oli yhdistetty Rooman alueisiin, ei kukaan kyennyt avoimesti käyttämään kaikkea sitä arvovaltaa, joka kuului alkujaan Pergamon kuninkaille. Siihen aikaan näytti jopa Rooman ylipappienkin valta olleen rajallista, mutta kun Julius Caesarista, joka jo aikaisemmin oli valittu Pontifus Maximukseksi, tuli nyt keisarina myös roomalaisten ylin maallinen hallitsija, yhdistyivät hänessä nyt Rooman valtakunnan päämiehenä ja Rooman uskonnon päämiehenä kaikki todellisen ja laillisen Babylonian ylipapin valta ja toiminta ja hän havaitsi olevansa asemassa, jossa h'n voi käyttää kaikkea sitä valtaa. Sitten hän näyttää ottaneensa itselleen Atttaluksen jumalallisen auktoriteetin samoin kuin valtakunnan, jonka Attalus oli roomalaisille hankkinut keskittäen sen kaiken itsellee; sillä tunnetun tunnuslauseen "Venus Gentrix", joka tarkoitti sitä, että Venus oli juliaanisen suvun äiti, tarkoituksena näytti olleen tehdä hänestä tuon suuren jumalattaren "Poika" samalla tavoin kuin "sarvipäistä" Attalustakin oli pidetty hänen poikanaan.*

*Divus Juliuksen eli "jumalaksi korotetun Juliuksen" päivistä alkaen jatkuneen keisarien korottamisen jumalan asemaan voidaan katsoa alkaneen mitä ilmeisemmin siitä, että he edustivat "sarvipäostä" Attalusta sekä ylipappina että yksinvaltiaana.
Niinpä hän korkeaa ylipapin virkaa toimittaessaan tietyissä tilanteissa esiintyi tietenkin kaikessa babylonialaisessa loistossaan niinkuin itse Belsassar ikään helakanpunaisessa viitassaan, kädessään Nimrodin käyräsauva ja päässään Dagonin hiippa ja kupeillaan Januksen ja Cybelen avaimet.*

*Lukija huomaa, että Mysteereissä käytettiin avainten symbolia tutkiessaan TAYLORin teosta Note on Orphic Hymn to Pluto, jossa tuosta jumalasta puhutaan "avainten h altijana". Nyt myös Pontifex-ylipappo "hierofantin" ominaisuudessa varustettiin "suuren maailman luojan symboleilla, sillä juuri mysteerit olivat toimivat hänen sijaisenaan." (MAURICAn Antiquities) Maailman luomista edeltävä Luoja-jumala esitettiin mystisesti Androgynenä, jossa yhdistyvät molemmat sukupuolet (Ibid.), ollen siten yhtä aikaa sekä Janus että Cybele. Avatessaan siis tämän mystisen jumalan Mysteerit, oli luonnollista, että Pontifex-ylipappi kantoi näiden molempien jumalien avaimia. Kuitenkin myös Janus samoin kuin Plutokin esitettiin usein useamman kuin yhden avaimen kanssa.

Rooman tulenpalvonnan ja käärmeenpalvonnan kohdetta sekä yhdessä että erikseen. En voi tässä käsitellä tarkemmin syytä tuon epäjumalan kaksinkertaiseen symbolismiin, mutta on ilmeistä Vergiliuksen sanojen perusteella edellä, että hahmojen päitä ympäröivät säteet symboloivat tulenjumalaa eli auringonjumalaa; ja mikä ansaitsee erityismaininnan on se, että nämä tulenjumalat ovat mustia*, mikä väri yhdistää ne etiopialaiseen eli mustaan Faethoniin; samalla kun nämä samaiset mustat tulenjumalat esitetään kahtena suurena käärmeenä kuten itse Pompeiin kirjoittaja myöntää.
*"Kaikki kasvot hänen (MAZOISin) kaiverruksissa ovat aivan mustia." (Pompeii) Intiassa Crishna-pienokainen (nimenomaan musta jumala) Devaki-jumalattaren käsivarsilla esitetään afrikkalaiselle rodulle eli neekereille tyypillisillä villamaisilla hiuksilla ja piirteillä.



Jos kerran suuren tulenjumalan, pyhän aurinkokäärmeen palvonta oli niin yleistä Roomassa, mikä muu symboli kuvaisi parhaiten pakanallisen Rooman maailmanvallan ep'jumalanpalvonnan voimaa kuin "Suuri tulinen käärme"? Epäilemättä se tekisi siitä maailmanvallan viirin—pakanallisen Rooman keisarin, Pontifex maximuksen, suuren tulenpalvontajärjestelmän ja käärmeenpalvontajärjestelmän pään viirin—joka oli korkeaan paaluun kiinnitetty käärme, joka on maalattu niin, että se tunnistetaan tulenpalvonnan symboliksi (kts. jäljempänä esitettyä huomautusta)

Sitä mukaa kuin kristinusko levisi Rooman valtakunnassa, valon ja pimeyden voimat iskivät vastakkain (Ilm.12:7-9): "Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme...heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa." "Suuri tulinen käärme" heitettiin ulos. kun Gratianuksen määräyksestä pakanuus poistettiin koko Rooman valtakunnasta—kun Vestan tulet sammutettiin ja Vestan neitsyeiden ansiot lakkautettiin—kun Rooman keisari (joka oltuaan yli vuosisadan ajan "Pontifex maximus", itse Rooman pakanauskonnon pää, joka siinä ominaisuudessa esiintyi suurissa juhlatilaisuuksissa koristautuneena kaikkiin pakanuuden tunnusmerkkeihin), hävitti oman virkansa omantuntonsa voimasta. Nimrodhan tapettiin henkilökohtaisesti ja kirjaimellisesti miekalla, mutta Seem voitti hengen miekalla tulenpalvontajärjestelmän ja taivutti siten ihmissydämet luopumaan siitä kokonaan joksikin aikaa. Samalla tavoin tulinen lohikäärme sai Rooman valtakunnassa kuoettavan haavan miekasta, joka oli Hengen miekka eli Jumalan Sana. Tähän saakka näemme vallitsee siis täsmällinen analogia esikuvan ja symbolin välillä.

Mutta niiden välillä ei vallitse ainoastaan analpgia. Ilmenee, että kun historiankirjat tutkitaan pohjia myöten, kun Rooman pakanallisen epäjumalanpalveluksen pää lyötiin poikki miekalla hävittämällä Pontifex maximuksen virka, oli Rooman viimeinen Pontifex maximus ITSE ASIASSA TODELLINEN, LAILLINEN, AINOA NIMRODIN EDUSTAJA ja hänen epäjumalanpalvelusjärjestelmänsä silloin olemassaoleva järjestelmä. Lyhyt katsaus Rooman historiaan on tarpeen, jotta tämä tulisi täysin selväksi. Niinkuin koko muukin maailma Rooma oli juonut jo varhaisena esihistoriallisena aikana syvän kulauksen Babylonian #kultaisesta maljasta". Mutta sen yhteys Babylonian epäjumalanpalvelukseen suuremmassa määrin kuin millään muulla valtakunnalla asetti sen erityisasemaan tässä suhteessa niin että se oli omaa luokkaansa. Jo kauan ennen Romuluksen päiviä oli Babylonian Messiaan edustaja, jota kutsuttiin samalla nimellä, korottanut temppelinsä jumalan asemaan ja palatsinsa kuninkaan asemaan eräälle niisät kulkkuloista, jotka aikanaan kuuluivat sen kaupungin muurien sisäpuolelle, joka Remuksen ja hänen veljensä kohtalona oli perustaa. Capitolin kukkulalle, josta tuli aikanaan niin kuuluisa roomalaisten suurena epäjumalanpalvelöuspaikkana, Saturniana eli suuren kaldealaisen epäjumalan Saturnuksen kaupunkina, oli pystytetty hämärässä ja kaukaisessa muinaisuudessa. Sitten oli tapahtunut jonkinlainen vallankumous—Babylonian epäjumalankuvat oli hävitetty—kaikkien epäjumalankuvien pystyttäminen oli ankarasti kielletty* ja kun maailmankuulun kaupungin perustaneet kaksospojat olivat rakentaneet sen vaatimattomat muurit, olivat heidän babylonialaisten edeltäjiensä kaupunki ja palatsi olleet jo kauan raunioina.

*PLUTARKHOS (teoksessa Hist.Numoer) toteaa, että Numa kielsi epäjumalankuvien tekemisen ja että 170 vuotta Rooman perustamisen jälkeen ei sallittu minkäänlaisia epäjumalankuvia Rooman temppeleissä.
Vergilius puhuu tämän pyhän kaupungin rappeutuneesta tilasta jopa Evanderin ajan kaukaisessa menneisyydessä. Puhuessaan ajasta, jolloin Aeneaksen kerrotaan vierailleen tuon muinaisen italialaisen kuninkaan luona, hän lausuu näin:—


"Sitten näki kaksi rauniokasaa; kerran seisoi
kaksi komeaa kaupunkia virran kummallakin puolella;
Saturnian ja Janiculan jäännökset;
Ja kummallakin paikalla on säilynyt sen perustajan nimi."
Oli kuitenkin tapahtuva niin, että kaldealaisen järjestelmän tällä tavoin saama kuolettava haava oli paraneva. Kaldealaisesta järjestelmästä tosissaan kiinni pitävien etruskien siirtokunta oli muuttanut joidenkin mukaan Vähästä Aasiasta, toisten mukaan Kreikasta asumaan Rooman välittömään läheisyyteen. He sulöautuvuivat lopulta täysin Rooman valtioon, mutta jo kauan ennen kuin tämä poliittinen liitto tapahtui, heillä oli mitä voimallisin vaikutus roomalaisten uskontoon. Aivan alusta pitäen heidän taitavuutensa ennustamisessa, selvänäkemisessä ja kaikessa niin todellisessa kuin kuvitellussa tieteessäkin, jota ennustajat eli selvänäkijät monopolisoivat, oli sellainen, että he saivat sillä itselleen roomalaisten kunnioituksen. Kaikilla tahoilla on myönnetty, että roomalaiset olivat saneet ennustamistaitonsa, jolla oli niin merkittävä asema kaikissa roomalaisten julkisissa toimituksissa, ensisijaisesti toscanalaisilta, ts. Etruskian asukkailta ja aluksi ainoastaan tuon maan asukkailla oli lupa toimia Haruspexeina, joiden toiminta liittyi kaikkeen uhraamiseen. Rooman ja etruskien välillä käytiin sotia, mutta silti lähetettiin Rooman korkeimman ylimystön nuoreukaiset Etruriaan saamaan opetusta siellä kukoistavan pyhän tieteen alalla. Sen seurauksena roomalaiset ohjattiin takaisin siihen epäjumalanpalvelukseen, josta he jo aikaisemmin olivat luopuneet ja jonka he olivat hyljänneet, koska vaikutusvaltaiset miehet olivat saaneet tällä tavoin vaikutteita muinaisesta epäjumalanpalveluksesta kiinni pitäviltä miehiltä. Vaikka siis Numa uskonnollista järjestelmäänsä pystyttäessään noudatti jopssain mielessä aikansa mielialaan ja kielsi kuvainpalvonnan, kumoutui tuo kielto aikaa myöten Rooman ja Etruskian välisen pyhällä alueella voimassa olevan liiton takia. Ylipapin pystyttämästä kollegiosta muotoutui aikaa myöten pohjimmiltaan etruskilainen kollegio ja sitä johtavasta ylimmäisestä papista, joka hallitsi kaikkia Rooman kansan julkisia ja yksityisiä uskonnolisia rituaaleja kaikissa olennaisissa suhteissa, tuli hengessä ja käytä'nnössä etruskilainen ylipappi.

Senkin jälkeen kun Rooman järjestelmä oli omaksunut etruskilaisen epäjumalanpalveluksen oli Rooman ylipappi edelleenkin vain suuren alkuperäisen babylonialaisen järjestelmän yksi haara. Hän oli tosinomistaautunut Babylonian epäjumalan palvelukseen; mutta hän ei ollut tuon Jumalan laillinen edustaja. Todellisen laillisen Babylonian ylipapin istuin ulottui Rooman maailmanvallan ulkopuolelle. Belsassarin kuoleman jälkeen ja sen jälkeen kun Meedia-persian kuninkaat olivat karkottaneet kaldealaisen papiston Babyloniasta, sijaitsi tuo istuin Pergamossa, jossa oli myöhemmin yksi Ilmestyskirjan seitsemästä aasialaisesta seurakunnasta.* Sen seurauksena oli siellä useiden vuosisatojen ajan "Saatanan valtaistuin" (Ilm.2:13). Siellä oli hänen lempipaikkansa Pergamon jumalina palvottujen kuninkaiden suosimana, siellä palvottiin Aesculapiusta käärmeen hahmossa hurjin orgioin ja menoin, jotka muualla pidettiin sentääön jonkinlaisissa aisoissa.

*BARKERin ja aINSWORTHin Lares and Penates of Cilicia. Barker lausuu: "Hävittyään taistelun kaldealaiset pakenivat Vähään Aasiaan ja pystyttivät tärkeimmän korkeimman opinahjonsa Pergamoon." Fryygia, jolla oli huomattava asema Cybelen ja Atysin palvonnassa, oli osa Pergamon valtakuntaa. Toinen oli Myysia ja Paschal Chroniclessa kerrotaan myysialaisten polveutuvan Nimrodista. Sananmukaisesti "Nebrod, metsästäjä ja jättiläinen—josta polveutuvat myysialaiset". Nyös Lyydia, josta Livy ja Herodotus sanovat etruskien polveutuvan, kuului osana samaan valtakuntaan. Myysia, Lyydia ja Fryygia muodostivat yhdessä Pergamon valtakunnan, kts. SMITHin Classical Dictionary.

Jos kerran suuren tulenjumalan, pyhän aurinkokäärmeen palvonta oli niin yleistä Roomassa, mikä muu symboli kuvaisi parhaiten pakanallisen Rooman maailmanvallan ep'jumalanpalvonnan voimaa kuin "Suuri tulinen käärme"? Epäilemättä se tekisi siitä maailmanvallan viirin—pakanallisen Rooman keisarin, Pontifex maximuksen, suuren tulenpalvontajärjestelmän ja käärmeenpalvontajärjestelmän pään viirin—joka oli korkeaan paaluun kiinnitetty käärme, joka on maalattu niin, että se tunnistetaan tulenpalvonnan symboliksi (kts. jäljempänä esitettyä huomautusta)

Sitä mukaa kuin kristinusko levisi Rooman valtakunnassa, valon ja pimeyden voimat iskivät vastakkain (Ilm.12:7-9): "Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme...heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa." "Suuri tulinen käärme" heitettiin ulos. kun Gratianuksen määräyksestä pakanuus poistettiin koko Rooman valtakunnasta—kun Vestan tulet sammutettiin ja Vestan neitsyeiden ansiot lakkautettiin—kun Rooman keisari (joka oltuaan yli vuosisadan ajan "Pontifex maximus", itse Rooman pakanauskonnon pää, joka siinä ominaisuudessa esiintyi suurissa juhlatilaisuuksissa koristautuneena kaikkiin pakanuuden tunnusmerkkeihin), hävitti oman virkansa omantuntonsa voimasta. Nimrodhan tapettiin henkilökohtaisesti ja kirjaimellisesti miekalla, mutta Seem voitti hengen miekalla tulenpalvontajärjestelmän ja taivutti siten ihmissydämet luopumaan siitä kokonaan joksikin aikaa. Samalla tavoin tulinen lohikäärme sai Rooman valtakunnassa kuoettavan haavan miekasta, joka oli Hengen miekka eli Jumalan Sana. Tähän saakka näemme vallitsee siis täsmällinen analogia esikuvan ja symbolin välillä.

Mutta niiden välillä ei vallitse ainoastaan analpgia. Ilmenee, että kun historiankirjat tutkitaan pohjia myöten, kun Rooman pakanallisen epäjumalanpalveluksen pää lyötiin poikki miekalla hävittämällä Pontifex maximuksen virka, oli Rooman viimeinen Pontifex maximus ITSE ASIASSA TODELLINEN, LAILLINEN, AINOA NIMRODIN EDUSTAJA ja hänen epäjumalanpalvelusjärjestelmänsä silloin olemassaoleva järjestelmä. Lyhyt katsaus Rooman historiaan on tarpeen, jotta tämä tulisi täysin selväksi. Niinkuin koko muukin maailma Rooma oli juonut jo varhaisena esihistoriallisena aikana syvän kulauksen Babylonian #kultaisesta maljasta". Mutta sen yhteys Babylonian epäjumalanpalvelukseen suuremmassa määrin kuin millään muulla valtakunnalla asetti sen erityisasemaan tässä suhteessa niin että se oli omaa luokkaansa. Jo kauan ennen Romuluksen päiviä oli Babylonian Messiaan edustaja, jota kutsuttiin samalla nimellä, korottanut temppelinsä jumalan asemaan ja palatsinsa kuninkaan asemaan eräälle niisät kulkkuloista, jotka aikanaan kuuluivat sen kaupungin muurien sisäpuolelle, joka Remuksen ja hänen veljensä kohtalona oli perustaa. Capitolin kukkulalle, josta tuli aikanaan niin kuuluisa roomalaisten suurena epäjumalanpalvelöuspaikkana, Saturniana eli suuren kaldealaisen epäjumalan Saturnuksen kaupunkina, oli pystytetty hämärässä ja kaukaisessa muinaisuudessa. Sitten oli tapahtunut jonkinlainen vallankumous—Babylonian epäjumalankuvat oli hävitetty—kaikkien epäjumalankuvien pystyttäminen oli ankarasti kielletty* ja kun maailmankuulun kaupungin perustaneet kaksospojat olivat rakentaneet sen vaatimattomat muurit, olivat heidän babylonialaisten edeltäjiensä kaupunki ja palatsi olleet jo kauan raunioina.

*Myytin mukaan tapahtui Aesculapiuksen syntymä samoin kuin Bacchuksenkin syntymä. Salama poltti hänen äitinsä ja pienokainen pelastettiin salamaniskusta, joka tuhosi äidin samoin kuin Bacchuskin temmattiin liekeistä, jotka kuluttivat hänen äitinsä.—LEMPRIERE
Tämän suhteen symboloimiseksi Aesculapiuksen kuvan pää ympäröitiin tavallisesti säteillä. Samoin paavi ympäröi Kristusta esittävien kuvien päät; mutta noiden säteiden todellinen lähde on selvä kaikille niille, jotka ovat tutustuneet aiheeseen kirjallisuuden tai Rooman taiteen avulla. Näin lausuu Vergilius Latiunuksesta:—


"Ja nyt, kaikessa loistossaan esiintyvät rauhanomaiset kuninkaat,
Neljä ratsua vetää Latinuksen vaunuja,
Kaksitoista kultaista sädettä leikittelee hänen temppelinsä ympärillä,
Osoittaakseen hänen olevan päivän jumalan sukua."
Aesculapiuksen pään ympärillä olevien "kultaisten säteiden" tarkoitus oli sama, osoittaa hänen olevan Auringon lapsi tai itse auringon inkarnaatio. Kristuksen nimeä kantavien kuvien ja patsaiden pään ympärillä olevien säteiden tarkoituksena oli osoitaa pakanoille, että he voivat luottavaisin mielin palvoa niitä, samoin kuin omia tunnettuja jumaliaan, vaikka tällä olikin erilainen nimi. Aesculapius oli kutsuttu suuren kulkutaudin aikana Epidauruksesta Roomaan. Tämä jumala meni nyt laivaan suuren käärmeen hahmossa tarkoituksena matkustaa Roomaan ja saavuttuaan turvallisesti Tiberin rannalle hänet kruunattiin juhlallisesti roomalaisten suojelusjumalaksi. Tästä ajasta alkaen tuli Epidauruksen käärmeestä, joka symboloi inkarnoitunutta auringonjumalaa, eli toisin sanoen "Tulisesta käärmeestä" niin yksityisesti kuin julkisuudessakin yleismaailmallinen palvonnan kohde. Lähes joka talossa oli pyhä käärme, joka oli vaaratonta lajia. "Nämä käärmeet pesivät kotialttarien läheisyydessä", kertoo Pompeiin kirjoittaja, "ja tulivat esiin kuin koirat tai kissat ikään vierailijoiden taputeltaviksi ja kerjätäkseen jotain syötävää. Jopa ruokapöydässä, kuten voimme päätellä yksittäisistä kappaleista, ne ryömivät vieraiden kulhojen seassa ja kuumalla säällä käyttivät naiset niitä kaulansa ympärillä viilentävinä "puuhkina"...Nämä pyhät eläimet kävivät sotaa hiiriä ja rottia vastaan ja pitivät siten niiden kannan minimissään; mutta koska ne saivat viettää näin ylellistä elämää eikä kukaan tehnyt niille väkivaltaa, ne lisääntyivät niin nopeasti, että niistä tuli lopulta sietämättömiä kiusankappaleita niinkuin Benaresin apinoista aikoinaan. Rooman alituiset tulipalot olivat ainoa asia, joka piti ne aisoissa". Lukija voi tarkastella oheisesta puuleikkauksesta



Rooman tulenpalvonnan ja käärmeenpalvonnan kohdetta sekä yhdessä että erikseen. En voi tässä käsitellä tarkemmin syytä tuon epäjumalan kaksinkertaiseen symbolismiin, mutta on ilmeistä Vergiliuksen sanojen perusteella edellä, että hahmojen päitä ympäröivät säteet symboloivat tulenjumalaa eli auringonjumalaa; ja mikä ansaitsee erityismaininnan on se, että nämä tulenjumalat ovat mustia*, mikä väri yhdistää ne etiopialaiseen eli mustaan Faethoniin; samalla kun nämä samaiset mustat tulenjumalat esitetään kahtena suurena käärmeenä kuten itse Pompeiin kirjoittaja myöntää.
*"Kaikki kasvot hänen (MAZOISin) kaiverruksissa ovat aivan mustia." (Pompeii) Intiassa Crishna-pienokainen (nimenomaan musta jumala) Devaki-jumalattaren käsivarsilla esitetään afrikkalaiselle rodulle eli neekereille tyypillisillä villamaisilla hiuksilla ja piirteillä.