IRC-Galleria

*Myytin mukaan tapahtui Aesculapiuksen syntymä samoin kuin Bacchuksenkin syntymä. Salama poltti hänen äitinsä ja pienokainen pelastettiin salamaniskusta, joka tuhosi äidin samoin kuin Bacchuskin temmattiin liekeistä, jotka kuluttivat hänen äitinsä.—LEMPRIERE
Tämän suhteen symboloimiseksi Aesculapiuksen kuvan pää ympäröitiin tavallisesti säteillä. Samoin paavi ympäröi Kristusta esittävien kuvien päät; mutta noiden säteiden todellinen lähde on selvä kaikille niille, jotka ovat tutustuneet aiheeseen kirjallisuuden tai Rooman taiteen avulla. Näin lausuu Vergilius Latiunuksesta:—


"Ja nyt, kaikessa loistossaan esiintyvät rauhanomaiset kuninkaat,
Neljä ratsua vetää Latinuksen vaunuja,
Kaksitoista kultaista sädettä leikittelee hänen temppelinsä ympärillä,
Osoittaakseen hänen olevan päivän jumalan sukua."
Aesculapiuksen pään ympärillä olevien "kultaisten säteiden" tarkoitus oli sama, osoittaa hänen olevan Auringon lapsi tai itse auringon inkarnaatio. Kristuksen nimeä kantavien kuvien ja patsaiden pään ympärillä olevien säteiden tarkoituksena oli osoitaa pakanoille, että he voivat luottavaisin mielin palvoa niitä, samoin kuin omia tunnettuja jumaliaan, vaikka tällä olikin erilainen nimi. Aesculapius oli kutsuttu suuren kulkutaudin aikana Epidauruksesta Roomaan. Tämä jumala meni nyt laivaan suuren käärmeen hahmossa tarkoituksena matkustaa Roomaan ja saavuttuaan turvallisesti Tiberin rannalle hänet kruunattiin juhlallisesti roomalaisten suojelusjumalaksi. Tästä ajasta alkaen tuli Epidauruksen käärmeestä, joka symboloi inkarnoitunutta auringonjumalaa, eli toisin sanoen "Tulisesta käärmeestä" niin yksityisesti kuin julkisuudessakin yleismaailmallinen palvonnan kohde. Lähes joka talossa oli pyhä käärme, joka oli vaaratonta lajia. "Nämä käärmeet pesivät kotialttarien läheisyydessä", kertoo Pompeiin kirjoittaja, "ja tulivat esiin kuin koirat tai kissat ikään vierailijoiden taputeltaviksi ja kerjätäkseen jotain syötävää. Jopa ruokapöydässä, kuten voimme päätellä yksittäisistä kappaleista, ne ryömivät vieraiden kulhojen seassa ja kuumalla säällä käyttivät naiset niitä kaulansa ympärillä viilentävinä "puuhkina"...Nämä pyhät eläimet kävivät sotaa hiiriä ja rottia vastaan ja pitivät siten niiden kannan minimissään; mutta koska ne saivat viettää näin ylellistä elämää eikä kukaan tehnyt niille väkivaltaa, ne lisääntyivät niin nopeasti, että niistä tuli lopulta sietämättömiä kiusankappaleita niinkuin Benaresin apinoista aikoinaan. Rooman alituiset tulipalot olivat ainoa asia, joka piti ne aisoissa". Lukija voi tarkastella oheisesta puuleikkauksesta



Rooman tulenpalvonnan ja käärmeenpalvonnan kohdetta sekä yhdessä että erikseen. En voi tässä käsitellä tarkemmin syytä tuon epäjumalan kaksinkertaiseen symbolismiin, mutta on ilmeistä Vergiliuksen sanojen perusteella edellä, että hahmojen päitä ympäröivät säteet symboloivat tulenjumalaa eli auringonjumalaa; ja mikä ansaitsee erityismaininnan on se, että nämä tulenjumalat ovat mustia*, mikä väri yhdistää ne etiopialaiseen eli mustaan Faethoniin; samalla kun nämä samaiset mustat tulenjumalat esitetään kahtena suurena käärmeenä kuten itse Pompeiin kirjoittaja myöntää.
*"Kaikki kasvot hänen (MAZOISin) kaiverruksissa ovat aivan mustia." (Pompeii) Intiassa Crishna-pienokainen (nimenomaan musta jumala) Devaki-jumalattaren käsivarsilla esitetään afrikkalaiselle rodulle eli neekereille tyypillisillä villamaisilla hiuksilla ja piirteillä.