Tässä ja muissakin myöhemmin esitettävissä suhteissa on täsmällinen yhteensattuma roomalaisten tulenjumala Vulcanuksen ja Babylonian tulenjumalan Nimrodin välillä. Mitä tulee klassiseen Vulcanukseen, hänet esitetään yleisesti ainoastaan tulenjumalana ja tulen fyysisenä välittäjänä. Mutta tulenpalvonnan vaikutus maailmaan ilmeni voimakkaimmin hänen hengellisissä ominaisuuksissaan ihmissielujen puhdistajana ja uudestisynnyttäjänä.
Nimrodin valta ja suosio sekä taidokkuus samoin kuin itse järjestelmän eksyttävyys auttoivat Nimrodia levittämään tuota eksyttävää oppia laajalle, kun hänet esitettiin kuuluisan Phaethonin nimellä (kts. allaoleva huomautus) "sytyttämässä koko maailman tuleen" tai (ilman runollista metaforaa) syyllistämällä koko ihmiskunnan tulenpalvontaan. Maailman alkuaikojen tulenjumalan palvonnan levinneisyydestä todistavat legendat ja tosiseikat, joita löytyy kaikkialta maailmassa.
Niinpä Meksikon alkuperäisasukkaat kertovat, että muinaisina aikoina heti ensimmäisen aikakauden jälkeen maailma paloi tulessa. Koska heidän historiansa samoin kuin egyptiläisten historia on kirjoitettu hieroglyfeillä, on selvää, että se on ymmärrettävä symbolisesti. Intiassa kerrotaan samantapaista legendaa. Baramiinit sanovat, että hyvin kauan sitten menneisyydessä yksi jumalsita loisti sellaisella sietämättömällä kirkkaudella, että se sai aikaan "maailmankaikkeudessa sellaista ahdistusta voimakkailla säteillään, jotka olivat kirkkaampia kuin tuhat maailmaa". * ja ellei eräs toinen voimakkaampi jumala olisi puuttunut siihen katkaisemalla hänen kaulansa, tulokset olisvat olleet vieläkin tuhoisammat.
*SKANDA PURAN, ja PADAM PURAN, apud KENNEDYn Hindoo Mythology, s. 275. Tässä myytissä jumala esitetään Brahman viidentenä päänä; mutta koska tämän pään esitetään saaneen tietoa, joka teki hänestä niin sietämättömän ylpeän muiden neljän pään laatimaien vedojen tutkimisesta, se osoittaa, että häntä on pidetty eri persoonana.
Brittiläisten runoilijoiden druidilaisissa triadeissa viitataan selvästi samaan tapahtumaan. He sanovat, että muinaisina aikoina "nousi tulimyrsky, joka halkaisi maan syvältä" ja josta kukaan ei päässyt pakoon paitsi "valittu joukko, jtoka oilvat sulkeutuneet vahvaoviseen linnoitukseen", jossa "suuri patriarkka kunnostautui uskollisuudellaan", joka tapahtui ilmeisesti uskollisten johtajan Seemin avulla—joka säilytti heidän "uskollisuutensa", kun niin moni koärsi haaksirikon uskossaan ja hyvässä omassatunnossaan.
Kaikki nämä tarut viittaavat samaan aikakauteen ja ne osoittavat, miten voimallinen tuo luopumus oli luonteeltaan ollut. Niin paavillinen kiirastuli kuin juhannusaaton kokot, joista olemme jo keskustelleet ja monet muutkin tarut ja yhä vallalla olevat käytänteet, ovat kaikki jäännöksiä samasta muinaisesta pakanallisesta taikauskosta.
On kuitenkin huomattava, että Suuri punainen lohikäärme eli Suuri tulinen käärme esitetään seisomassa Naisen edessä päässään kahdentoista tähden muodostama kruunu, ts. Jumalan tosi seurakunta. "Nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi". Tämä sopiikin täsmälleen yhteen tulenpalvontajärjestelmän Suuren Johtajan luonteeseen. Edustaessaan kaikkinielevää tulta, jolle uhrattiin ihmisuhreja ja varsinkin lapsia Nimrodia pidettiin suurena lapsennielijänä. Kun hänet ensi kertaa korotettiin jumalaksi, hän esiintyi Ninuksena eli lapsena ja samalla ollessaan ihmiskunnan ensimmäinen jumalaksi korotettu, hän oli itse asiassa tietenkin kaikkien Babylonian jumalien isä; ja sentähden häntä pidettiin myöhemmin yleisesti siinä hahmossa olevana.*
Vaikka Faethon olikin auringon lapsi, häntä kutsuttiin myös jumalten isäksi. (LACANTIUS, De Falsa Religione) Myös Egyptissä oli Vulcanus jumalten isä. (AMMIANUS MARCELLINUS)
Kuten olemme nähneet, kutsuttiin häntä jumalten isän ominaisuudessa Kronokseksi; ja jokainen tietää, että Kronoksen klassinen taru oli juuri tämä, että "hän nielaisi poikansa niin pian kuin ne olivat syntyneet".
Tällainen on esikuvan ja vertauskuvan välinen analogia. Tällä legendalla on myös syvällisempi, kehittyneempi markitys; mutta Nimrodiin eli "sarvipäähän" sovellettuna se viittaa ainoastaan siihen tosiasiaan, että Molokin eli Baalin edustajan olivat lapset hänelle mieleisimmät uhrit hänen alttarillaan. Meillä on tästä runsaasti surullisia esimerkkejä muinasiten aikojen historiassa. Eusebius toteaa: "Foinikialaiset uhrasivat joka vuosi rkakkaita ja ainokaisia lapsiaan Kronokselle eli Saturnukselle ja rhodoslaiset tekivät usein samoin".
Diodorus Siculus toteaa, että erään kerran kun karthagolaiset olivat sisilialaisten piirittämiä ja äärimmäisen painostettuja, "valitsivat kiireesti kaksisataa ylhäisintä lastaan ja uhrasivat heidät julkisesti" tälle jumalalle korjatakseen olettamansa erheen, kun olivat poikenneet tästä muinaisesta karthagolaisesta perinteestä. On syytä olettaa, että sama tapa oli vallalla omassa maassamme druidien aikaan. Me itedämme, että he uhrasivat ihmisuhreja verisille jumalilleen.
Meillä on todisteita siitä, että he "panivat poikansa ja tyttärensä kulkemaan tulen läpi Molokin kunniaksi" ja sen takia on hyvin luultavaa, että he myös uhrasivat heitä; sillä Jeremia 32:35:n ja 19:5:n perusteella huomaamme, että nämä molemmat olivat osa samaa järjestelmää. Druidit palvoivat Baalia niinkuin lpomuavat Baalin kokot osoittavat ja viimeksi mainittu raamatunkohta osoittaa, että Baalille uhrattiin lapsia. Kun "ruumiin hedelmä" näin uhrattiin, tapahtui se "sielun synnin takia".
Ja Mooseksen lain periaate oli—epäilemättä peräisin kantaisien uskosta—ettäpapin oli nautittava osa kaikesta siitä, mitä uhrattiin syntiuhrina (4.Moos. 18:9,10). Niinpä Nimrodin eli Baalin pappien oli välttämättä syötävä ihmisuhreja; ja siitä johtuu, että sana "Cahna-Bal"*, "Baalin pappi" on vakiintunut tarkoittamaan kielessämme ihmisen lihan syöjää.**
* Sana Cahna on sanan Cahn painotettu muoto. Cahn on "yleensä/joku pappi", Cahna on "määrätty/tietty pappi".
**Historiankirjoittaja Castor (EUSEBIUKSEN armeniankielisessä käännöksessä) kertoo, että kykloopit elivät Belin eli Beluksen ts. Baalin alaisuudessa; ja Aishkyloksen skoliasti toteaa, että nämä kykloopit olivat Kronoksen veljiä. Kronoshan oli myös Bel eli Bal, niinkuin olemme aikaisemmin nähneet.
Heidän otsassaan oleva silmä osoittaa, että tuo nimi oli alunperin tuon suuren jumalan nimi; sillä sekä Intiassa että Kreikassa otsassa oleva silmä on nimenomaan korkeimmalle jumaluudelle kuuluva ominaisuus. Kykloopit olivat siis olleet tuon Jumalan edustajia—toisin sanoen pappeja, ja siis Belin eli Balin pappeja.
Huomaamme nyt, että kykloopit olivat tunnettuja kannibalismistaan, Referre ritus Cyclopum, "palauttaakseen kyklooppien rituaalit", tarkoittaen ihmislihan syömisen palauttamista. (OVID,Metam.)
Muinainen perimätieto kertoo tosiaankin, että ne luopiot, jotka liittyivät Nimrodin kapinaan taistelivat Nooan poikien uskollisia vastaan.
Sekä voima että lukumäärä olivat tulenpalvojien puolella. Mutta Seemin ja uskollisten puolella oli Jumalan Hengen mahtava voima. Sentähden monet saatiin synnintuntoon ja kääntymään pois pahalta tieltään; ja pyhät saivat voiton, kuten jo olemme todenneet. Nimrodin voima päättyi* ja samalla joksikin aikaa myös auringon ja siihen liittyvän tulisen käärmeen palvonta.
Jättiläisten sodat taivasta vastaan, joihin pakanakirjailijat viittaavat, tarkoittivat alunperin tätä sotaa, jota käytiin pyhiä vastaan; sillä ihmiset eivät voi käydä sotaa Jumalaa vastaan paitsi hyökkäämällä Jumalan kansaa vastaan. Muinainen kirjailija Eupolemus, jota Eusebius lainaa (Praeparatio Evang.), toteaa, että Baabelin tornin rakentajat olivat näitä jättiläisiä; mikä merkitsee lähestulkoon samaa, mihin johtopäätökseen me jo olemmekin tulleet, sillä olemme nähneet, että Nimrodin "mahtavat" olivat muinaisuuden "jättiläisiä".
Epifanus kirjoittaa historiassaan, että Nimrod oli näiden jättiläisten johtaja, ja että "hänen johdollaan harjoitettiin juonitteluja, kapinaan lietsomista ja tyranniaa". Pelkästään kaiken tämän perusteella voidaan olettaa, että uskolliset kärsivät eniten, koska he vastustivat eniten hänen kunnianhimoisia ja Jumalaa häpäiseviä suunnitelmiaan. Meillä on runsaasti syytä vetää se johtopäätös, että Nimrodin hallinto päättyi johonkin huomattavaan katastrofiin.
Seuraava Syncelluksen lausunto vahvistaa ne johtopäätökset, joihin jo olemme tulleet sen suhteen, mikä tuo katastrofi oli; viitaten torninrakennusprojektin lopettamiseen Syncellus (Chronographia)päättelee seuraavaa: "Mutta Nimrod jäi itsepäisesti paikalle, (vaikka muut torninrakentajat olivat hajaantuneet) ja jäi asumaan sinne; häntä ei saatu myöskään lähtemään tornista, sillä hänen johdossaan oli vielä huomattava joukko miehiä.
Meille kerrotaan, että sen jälkeen, kun voimakkaat tuulet olivat murskanneet tornin, ne murskasivat myös hänet palasiksi Jumalan vanhurskaana tuomiona." Vaikka tämä ei ehkä olekaan kirjaimellisesti totta, sillä torni seisoi paikoillaan vielä kauan, pitää perimätieto siinä mielessä paikkansa, että Nimrodin ylpeilemä torni tuhoutui tuulen voimasta, mikä antaa aihetta ymmärtää, että oikein ymmärrettynä oli tällä tarinalla myös todellinen merkitys.
Kuvaannollisesti ymmärrettynä ja muistaen, että sama sana, joka tarkoittaa tuulta merkitsee myös Jumalan Henkeä, on hyvinkin luultavaa, että Jumalan Henki tuhosi tuossa vaiheessa hänen suunnitelmansa "astua ylös taivaaseen" ja "rakentaa pesänsä tähtien väliin" Raamatun sanoja käyttääksemme, niinkuin jo olemme päätelleetkin ja että hän itse tuhoutui tuossa katastrofissa.