IRC-Galleria

Sellainen on tuo profetia. Juuri täsmälleen näin teki paavi. Suuruudenhulluus on aina ollut paaviuden suuri periaate; ja vakiinnuttaessaan asemansa hän kunnioitti nimenomaan "linnoitusten jumalaa". Hän toi tuon jumalan palvonnan roomalaiskatoliseen kirkkoon; ja niin tehdessään hän teki juuri siitä, mikä oli hänen heikkoutensa lähde, nimenomaan voimansa tornin—hän teki nimenomaan Rooman pakanuudesta, joka häntä ympäröi, voimansa linnoituksen. Niin pian kuin oli todistettu, että paavi oli halukas omaksumaan pakanuuden kristillisten nimitysten verhoamana, pakanoista ja pakanapapeista tuli hänen kaikkein sydämellisimmät ja luotettavimmat puolustajansa. Ja kun paavi alkoi harjoittaa ruhtinaan valtaa kristittyjen yli, keitä olivat ne miehet, joita hän suositteli—joita hän ylentäisi urallaan—jotka hän ylentäisi kunniaan ja valtaan? Juuri ne, jotka olivat kaikkein omistautuneimpia niiden "vieraiden jumalien palvontaan", jotka hän itse oli tuonut kristilliseen kirkkoon. Kiitollisuus ja oman edun tavoittelu juonittelivat tämän yhdessä. Jovinianus ja kaikki, jotka vastustivat pakanallisia käsityksiä ja käytänteitä, erotettiin kirkosta ja vainottiin. Ainoastaan niitä, jotka olivat sydämestään mukana eksytyksessä (ja etummaisina juuri tietenkin pakanoita) suosittiin ja he etenivät hyvin. Tällaisia miehiä lähetettiin Roomasta kaikkialle, jopa aina Isoon-Britanniaankin saakka ennallistamaan pakanuuden valtaa—heille annettiin loistokkaita arvonimiä, maat jaettiin tällaisten kesken ja kaikki tämä roomalaiskatolisen kirkon paavinistuimen "edistämiseksi", jotta "Pietarin pennit" saataisiin haalittua roomalaiskatolisen kirkon ylipapin käsiin. Mutta sitten sanotaan vielä, että tuo itseään korottava kuningas kunnioittaa "sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla". Se periaate, johon transsubstantiaatio perustui, on vastaansanomattomasti babylonialainen periaate, mutta mitään todisteita ei ole siitä, että sitä olisi sovellettu samalla tavalla siellä kuin paavinistuin tekee. On varmaa, että todisteita on olemassa siitä, ettei pakanallisessa Roomassa milloinkaan palvottu sellaista hostiajumalaa kuin mitä paavinistuin palvoo ehtoollismessussa. Cicero, joka itse oli roomalainen auguuri ja pappi, toteaa: "Onko koskaan ollut niin hullua ihmistä, että hän pitäisi sellaista, mitä itse syö, jumalana?" Cicero ei olisi voinut sanoa tätä, jos Roomassa olisi ollut tapana palvoa mitään ehtoollisleivän kaltaista. Mutta se, mikä oli liian absurdia pakanallisille roomalaisille ei ole ollenkaan absurdia paaville. Hostia, pyhitetty öylätti, on roomalaiskatolisen kirkon suuri jumala. Tuota hostiaa pidetään kullalla ja hopealla ja jalokivillä koristellussa lippaassa. Ja niin käy ilmi, että paavi palvoo tänä päivänäkin "jumalaa", jota eivät edes hänen pakanalliset "isänsä tunteneet" täsmälleen samalla tavalla, niinkuin tuo profetia ilmoittaa hänen tulevan tekemään. Tällä tavoin paavi, kun hänelle annettiin pakanallinen arvonimi Pontifex Maximus ja kun hän ryhtyi tekemään tuosta tittelistä kaikissa suhteissa totta, hän täytti täsmälleen Danielin ennustuksen, joka oli kirjoitettu muistiin 900 vuotta aikaisemmin.

Mutta palataksemme nyt apokalyptisiin symboleihin. Tuon "tulisen lohikäärmeen" suusta syöksyi tulvavesi. Paavi oli 300-luvun lopulla niinkuin hän on nytkin ainoa Belsassarin eli Nimrodin edustaja maan päällä; sillä pakanat todistetusti HYVÄKSYIVÄT hänet siksi. Hän oli tietenkin yhtälailla roomalaisen "tulisen lohikäärmeen" laillinen seuraaja. Kun hän siis nyt oli saanut arvonimen Pontifex Maximus, hän alkoi edistää vanhaa babylonialaista oppia uudestisyntymisestä kasteessa, joka oli nimenomaan suora ja muodollinen jumalallisen profetian sanojen täyttymys, jonka mukaan suuri tulinen lohikäärme "syöksi kidastansa vaimon jälkeen vettä niinkuin virran, saattaaksen hänet virran vietäväksi". Hän ja ne, jotka tekivät hänen kanssaan yhteistyötä täsä asiassa, valmistivat tietä sen suunnattoman maallisen ja hengellisen despotismin pystyttämiseen, mikä alkoi näkyä täysissä voimissaan Euroopassa AD 606, jolloin Rooman paavista tehtiin universaali paavi keskellä kansakuntien myrskyävää ja kuohuvaa merta; ja kun Euroopan kymmenen tärkeintä kuningaskuntaa tunnusti hänet Kristuksen sijaiseksi maan päällä, ainoaksi ykseyden keskukseksi, ainoaksi kruunujensa vakauden lähteeksi. Silloin hän oli omien tekojensa ja toimintansa perusteella ja Rooman UNIVERSAALIN PAKANUUDEN myöntymyksellä itse asiassa Dagonin edustaja; ja niinkuin hän kantaa päässään vielä tänäkin päivänä Dagonin mitraa, niin on syytä uskoa, että hän kantoi sitä päässään silloinkin.*

*Vasta tästä ajanjaksosta alkaen voidaan alkaa laskemaan noita tunnettuja 1260 päivää; sillä vasta silloin alkaa paavi esiintyä kymmenpäisen pedon Päänä ja universaalin seurakunnan päänä. Lukija huomaa, että vaikka se peto, johon edellä viitattiin, on kulkenut meren läpi, sillä on edelleen sen alkuperäiset tyypilliset ominaisuudet. Eksytyksen pää oli ensin Kronos, "Sarvipää". Eksytyksen pää on edelleen Kronos, sillä hän on peto, jolla on "seitsemän päätä ja kymmenen sarvea".
Voisiko siis olla olemassa tarkempaa täyttymystä Ilmesyskirjan 13:1:stä: "Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä...Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa"?
Alkuperäinen artikkeli: Two Babylons The Beast from the Sea by Alexander Hislop