IRC-Galleria

Tällaisessa ympäristössä eli yksilöitä, jotka kaipasivat parempaa uskontoa. Heitä kutsuttiin Hanífeiksi "katumuksentekijöiksi", jotka yrittivät vapautua synnistä. Hanífit hylkäsivät polyteismin; oli palvottava ainoastaan Allahia. Usko Allahiin oli samaa kuin alistuminen (islam) hänen tahtoonsa. Hanífit uskoivat tulevaan tuomioon ja hurskaaseen uskonnolliseen elämään, jota he pitivät synnittömänä elämänä. He olivat askeetikkoja, joiden käsitykset Aabrahamin uskosta olivat ihailevia.
Näyttää siltä, että Muhammed joutui kosketuksiin Hanífien kanssa erään vaimonsa serkun, Waraka bin Naufalin kautta, joka kuului heihin. Muhammed omaksui innolla hanífien uskonnon, sillä hän uskoi Allahiin ja halusi levittää uskoa. Uskonsa takia hän vetäytyi pitkiksi ajoiksi Hirá-vuorelle, jossa hän rukoili pitkiä aikoja ja harjoitti askeettista elämäntapaa. Muhammedin uskonnollinen kiihko kasvoi ja hän väitti saaneensa näkyjä noina kausina. Hän vajosi usein transsinomaiseen tilaan, josta hän palasi saatuaan usein siinä yhteydessä uuden ilmestyksen. On esitetty arvailuja, että Muhammed olisi sairastanut hysteriaa, epilepsiaa tai katalepsiaa. Mikä hänen näkyjensä lähde sitten olikin, hän uskoi, että Allah oli antanut hänelle käskyn levittää "totuutta". Tuon näyn toteuttamiseksi hänen oli jätettävä askeetikot ja lähdettävä julistamaan avoimemmin Allahia ainoana jumalana.
Vetäydyttyään rukoilemaan ja paastoamaan Ramadan-kuussa Hirá-vuorelle hän sanoo nähneensä näyssä enkeli Gabrielin, joka tuli hänen luokseen hänen nukkuessaan. Hän kertoi, että Gabriel piti hänen edessään silkkistä kääröä ja kehotti häntä lausumaan, mitä siihen oli kirjoitettu, vaikka hän oli lukutaidoton. Tämä oli hänen uskomansa mukaan ensimmäinen luku siitä "taivaallisesta kirjasta", josta Mooses, Jeesus ja kaikki Raamatun profeetat olivat saaneet totuutensa. Kerrotaan, että kun Gabriel lähti Muhammedin luota, hän meni vaimonsa Khadíjan luo ja kertoi tälle näystä. Muhammed oli masentunut ja uskoi olevansa demonien vallassa. Khadíja vakuutti hänelle, että hän oli itse asiassa saanut ilmestyksen ja hänet oli kutsuttu Jumalan sanansaattajaksi.
Näin Muhammedista tuli profeetta. Hän piti sitä, mitä hän tiesi Raamatun profeetoista esikuvanaan ja häntä rohkaisi se, että monet hanífien keskuudessa odottivat messiashahmoa, joka toisi uuden uskonnon. Myös paikkakunnan juutalaisten messiasodotukset olivat hänelle tuttuja.²
Hän joutui kuitenkin alusta asti kamppailemaan profeetankutsumuksensa kanssa. Kun näyt lakkasivat noin kahden tai kolmen vuoden ajaksi, hän tuli epätoivoiseksi ja harkitsi usein jopa itsemurhaa. Mutta yhtäkkiä "Gabriel" ilmaantui toisen kerran ja antoi hänelle toisen suuran. Siitä alkaen näyt olivat säännöllisiä ja Muhammed sai niiden kautta Qur'anin (Koraanin) eri suuria ja hän tuli varmaksi siitä, että hän oli Allahin profeetta.
Monetkaan islamin perusajatuksista eivät ole Muhammedilta lähtöisin. Itse asiassa liikkeen perimmäisenä lähteenä oli juutalaisuus. Arabien alueella asui paljon juutalaisia. Arabit oppivat heiltä profeettojen kirjoituksia.
Juutalaisuus ei ollut kuitenkaan islamin tuottava voima. Ei myöskään kristinuskon pääsuuntaus, johon arabit olivat tutustuneet jotuessaan tekemisiin Kreikan, Syyrian ja Abessinian kirkkojen kanssa. Kristinuskon poikkeavat haarat, kuten esimerkiksi saabilaiset, olivat yleisempiä Arabiassa. Varhaiset Mekan ja Táifin muslimit kutsuivat itseään "saabilaisiksi".³ Syvällisimmät vaikutteensa hanífit ja siten myös Muhammed saivat ilmeisesti kuitenkin alueen lukuisilta askeettisiltä lahkoilta. Hanífien käytänteiden tärkeimmäe elementit olivat asketismi ja mietiskely ja heitä kutsuttiinkin usein samalla nimityksellä kuin kristittyjä munkkeja eli "ráhibeiksi".