IRC-Galleria

NIMI

Suomenkielen sana "pääsiäinen" on lähtöisin juutalais-kristillisestä pascha-juhlasta (lat., kreik. ja hepr. pesach). Sen sijaan englanninkielen sana "easter" tarkoittaa jotain aivan muuta. Se tulee sanasta Eostre tai Ostara, joka on anglosaksilaisen kevään jumalattaren nimi. Huhtikuu oli omistettu hänelle.¹ Ostaraa palvottiin muinaisessa germaanien mytologiassa. Hän oli alunperin Babylonian "Taivaan kuningatar" Ishtar, joka oli suosituin babylonialaisten ja assyrialaisten jumalista.² Ishtaria vastasi Egyptissä Isis, Foinikiassa Astarte, Kreikassa Afrodite ja Roomassa Venus -- he kaikki olivat hedelmällisyyden jumalattaria. Raamatussa häntä kutsutaan Astarteksi (1.Kun. 11:33).

Babylonialaisen perimätiedon mukaan Ishtar oli sekä Tammuksen vaimo että äiti.³ Heidän tarunsa perustuu Semiramiksen ja hänen poikansa Nimrodin, Baabelin perustajan elämään (1. Moos. 10:6-10). Semiramiista kertovat tarut ovat täynnä irstautta ja seksuaalisia perverssioita.

Samoin kuin Egyptin Isiksellä tälläkin jumalattarella oli mm. seuraavia arvonimiä: "Meidän valtiatteremme", "Meren tähti", "Ruusu, taivaan kuningatar", "Jumalan äiti", "Esirukoilija" ja "Tahraton neitsyt".4

Roomalaiskatoliset tunnistavat nämä arvonimet samoiksi, joita heidän kirkkonsa käyttää Mariasta, Jeesuksen maallisesta äidistä. Roomalaiset, jotka olivat tottuneet pitämään Ishtaria Venus-jumalattarena, käyttivät hänestä monia niistä arvonimistä, joita heidän esi-isänsä olivat käyttäneet naispuolisista jumalistaan.

Ishtar roomalaiskatolisuudessa

Jo vuosisatojen ajan roomalaiskatolinen kirkko on kuvannut Marian synnittömäksi, ikuiseksi neitsyeksi. Mutta Paavi Pius IX julisti hänen synnittömän "saastattoman sikiämisensä" uskon kannalta tärkeäksi opiksi vasta joulukuun 8. 1854. Vielä tänäänkin tuon kirkon mielestä avioliitto ei ollut sopiva naiselle, joka oli kantanut ja synnyttänyt Jeesuksen. Roomalaiskatolinen kirkko opettaa, että Maria säilyi neitsyenä vielä avioiduttuaan Joosefin kanssa.
Pakanallisen Rooman villitys luoda jumala tai jumalatar joka tarkoitukseen, vaikutti siihen, että papit keksivät "suojeluspyhimykset", joiden puoleen voi kääntyä tärkeissä asioissa. Siihen perustuu myös Marian palvonta "Kanssavapahtajana, kaikkien armojen välittäjänä".5 Kuitenkaan ei Raamatussa missään kohdin edes viitata ajatukseen "Taivaan kuningattaresta", "Jumalan äidistä", "Kanssavapahtajasta" tai "Välittäjästä". Jumalan sana sanoo, että "yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus". (1. Tim. 2:5) Ainoastaan Jeesus on meidän pelastuksemme välittäjä. Hänen sanansa Joh. 16:23-30:ssä vakuuttavat meille, että uskovina me emme tarvitse edes Jeesusta rukoilemaan Isää puolestamme. Koska olemme Jumalan lapsia, Hän käskee meidän rukoilla suoraan Isää.

Roomalaiskatolinen kirkko työntää Raamatun sivuun ja samalla kiilan taivaallisen Isän ja Hänen lastensa väliin pakanallisen filosofian muodossa ja kutsuu noita Mariaa koskevia oppeja "traditioiksi". Roomalaiskatolinen kirkko opettaa, että sen perinteet yhdessä sen opettamisauktoriteetin kanssa ovat samanarvoiset Jumalan sanan kanssa.6 Vaikka on totta, että nämä Mariaa koskevat myytit perustuvat traditioon, ne eivät kuitenkaan ole kristillistä perinnettä, vaan pikemminkin Ishtar-myyttiin perustuvaa traditiota.