IRC-Galleria

MITÄ SAPATTI TARKOITTAA

Sana "sapatti" (hepr. "shabbath" tai "shabbat"; kr. "sabbatou") tarkoittaa kirjaimellisesti "luopua", "lakata", "levätä".53 Se esiintyy ensimmäisen kerran Raamatussa 2. Moos. 16:23:ssa israelilaisten mannankeruusta puhuttaessa:



Niin hän sanoi heille: "Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan; huomenna on levon päivä,
Herralle pyhitetty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää;
mutta kaikki, mitä tähteeksi jää, pankaa talteen huomiseksi."
Ja he panivat sen talteen huomiseksi, niinkuin Mooses oli käskenyt, eikä se ruvennut
haisemaan, eikä siihen tullut matoja.
Ja Mooses sanoi: "Syökää se tänä päivänä, sillä tänä päivänä on Herran sapatti; tänään
ette löydä kedolta mitään.
Kuutena päivänä on teidän sitä koottava, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti; silloin
sitä ei ole."
Kuitenkin muutamat kansasta lähtivät seitsemäntenä päivänä kokoamaan sitä, mutta he
eivät löytäneet mitään.
Niin Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun
käskyjäni ja lakejani?
Katsokaa, Herra on antanut teille sapatin; sentähden hän antaa teille kuudentena päivänä
kahden päivän leivän. Olkoon jokainen alallaan, älköönkä kukaan lähtekö paikaltansa
seitsemäntenä päivänä."
Ja kansa lepäsi seitsemäntenä päivänä. (2. Moos. 16:23-30)
Haluamme muistuttaa siitä, että tämä taphtui ennen kymmenen käskyn ja Mooseksen lain antamista. Tätä ennen Herra kertoi Moosekselle, että Hän antaisi sataa mannaa taivaasta ihmisille koottavaksi kaikkina päivinä paitsi ei seitsemäntenä "Näin minä koettelen heitä, vaeltavatko he minun lakini mukaan vai eivät".(2. Moos. 16:4)

Jakeesta 28 voimme päätellä, että israelilaiset olivat ottaneet tavakseen olla tottelematta Jumalan lakia. Mutta mihin lakiin Herra viittasi? Mooseksen laki annettiin vasta lähes kuukautta myöhemmin, kun Israel oli leiriytyneenä Siinain erämaassa (2. Moos. 19:20 - 24:3).
Jumalan lakien täytyi olla ilmoitettuina jo kauan ennen Moosesta; sillä Hänen lakiensa rikkominen sai aikaan sen, että Jumala tuomitsi maan lähettämällä vedenpaisumuksen (1. Moos. 6:5 - 7:24) ja Sodoman ja Gomorran Aabrahamin aikana (1. Moos. 18:20-23; 19:24-25).

Ja se, että Aabraham noudatti Jumalan lakeja, osoitti hänen vanhurskautensa (1. Moos. 17:1-19; 18:1-3; 26:5). Ja kuitenkin sekä hän että kaikki Vanhan testamentin pyhät vanhurskautettiin uskosta (1. Moos. 15:6; Hebr. 11).

Mihin lakiin Jumala siis viittasi 2. Moos. 16:4:ssä? Hän vetosi tietenkin sydämeen kirjoitettuun lakiin (Ps. 37:30-31; 40:8, Room. 1:18-25; 2:15). Jumalan lait oli ilmoitettu ainakin puhutussa muodossa ennen Moosesta. Raamattu näyttää viittavan siihen suuntaan.

Kun Jumala myöhemmin kirjoitti kymmenen käskyä kivitauluille, Hän asetti sapattilain neljänneksi -- välittömästi kolmen ensimmäisen käskyn jäkeen, jotka koskevat ihmisen velvollisuuksia Jumalaa kohtaan ja ennen kuutta viimeistä, jotka käsittelevät ihmisen velvollisuuksia toisia ihmisiä kohtaan. Voimme sanoa, että sapatti on linkki ihmisen ja Jumalan välillä, samoin ihmisten välillä. Viimeksimainitussa linkissä toteutuu käsky työnantajille suoda lepo työntekijöille.

Laki (ja erityisesti sapatti) todistaa Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Sillä lakiin sisältyy varoituksia, joiden tarkoitus on suojella ihmistä niiltä kärsimyksiltä, jotka synti meille aiheuttaa. Laki opettaa meille, miten voimme nauttia yhteydestä Jumalaan ja elää siunausten täyttämää elämää.

Sapatti antaa meille sen levon ja virkistyksen, jota tarvitsemme raadettuamme koko viikon. Ihmiset ovat kärsineet synnin kirouksesta aina Aatamin tottelemattomuudesta lähtien. Osa tuota kirousta oli se, että maa ei antanut satoa helpolla; ihminen joutui tekemään työtä kuusi päivää ansaitakseen leipänsä otsansa hiessä (1. Moos. 3:17-19). Mutta jo ennen syntiinlankeemusta Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän muistoksi Hänen rakkaudellisesta luomistyöstään (1. Moos. 2:2-3). Historialliset todisteet osoittavat, että jo varhaisimmista ajoista alkaen ihminen on levännyt seitsemäntenä päivänä työstään. Tämä on siirtynyt muinaisiin pakanakulttuureihin ja säilynyt niissä aivan Jumalan ensimmäisestä kanssakäymisestä asti ihmisen kanssa.54

Jumalan säätämä sapatti muistuttaa siitä, että Hänen kansansa on kutsuttu tiettyä tarkoitusta varten. Ja sapatin pitäminen uskossa todistaa heidän tottelevaisuudestaan ja siten myös heidän rakkaudestaan.

Tässä on erityinen merkitys. Koska Jumala tietää ihmissydämen kapinallisuuden, Jumala osoitti erityisen ajan, joka tulisi omistaa Hänelle. Hän tiesi, että jos Israel todella rakastaisi Häntä, he kunnioittaisivat sapattia Hänen määräämällään tavalla. Itse asiassa he rakastaisivat sapattia ja iloitsisivat siitä:


Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi
minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilonpäiväksi, Herran pyhäpäivän
kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia
asioitasi etkä puhu joutavia,
silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja
minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.
(Jes. 58:13-14).
Sapatti saa aikaan sen, että uskova erottautuu maailmallisista vaikutuksista. Kuusi päivää käytetään oman työn tekemiseen ja omiin huvituksiin, kun taas sapatti on omistettu Herran mielihyväksi.

Meidän on tietysti erotettava toisistaan sapatti sellaisena, joksi Jumala sen tarkoitti ja se, millaiseksi juutalaiset johtajat olivat sen rappeuttaneet. Jumala perusti sapatin sielun virkistykseksi -- ei taakaksi, vaan iloksi. Hän käytti sitä myös erottaakseen Israelin pakanakansoista.

Juutalaiset johtajat tekivät siitä ihmisten tekemien rajoitusten orjuutta. Samalla kuin Jeesus tunnusti sapatin oikeellisuuden, Hän tuomitsi nuo rajoitukset ja osoitti, että sapatti (niinkuin muukin laki) on korkeamman rakkauden käskyn ja elämän säilyttämisen alainen. Jumala rakastaa niin paljon kansaansa, että Hän on suunnitellut ihmisille ilon ja levon työstä. Ja antamalla poikansa, koska emme totelleet Hänen lakiaan, Hän ilmoitti täydellisen rakkautensa.