IRC-Galleria

Ei taida olla paljonkaan epävarmuutta siitä, että se päivä, jota monet kristityt viettävät Jeesuksen syntymäpäivänä ei itse asiassa olekaan Hänen syntymäpäivänsä. Kukaan ei tiedä Hänen syntymänsä tarkkaa päivämäärää, mutta kaikkein todennäköisimmin se tapahtui lämpimämpänä vuodenaikana, koska Raamatussa kerrotaan paimenten kainneen laumojaan silloin ulkosalla (Luuk. 2:8).
Mikä lisää vielä sen todennäköisyyttä, että Herran syntymä ei tapahtunut talvella, on se, että Joosefin ja Marian oli matkustettava Nasaretista Beetlehemiin osallistuakseen keisari Augustuksen väestönlaskentaan. Etäisyys oli noin sadan kilometrin matka linnuntietä -- melko pitkä matka siihen aikaan.
Historiankirjoittajat ovat epävarmoja Luukaksen 2:1-2:ssa mainitsemasta väestönlaskennasta. Mutta tuntuu epätodennäköiseltä, että keisari Augustus olisi määrännyt väestönlaskentaa koko valtakunnassaan talvella, jolloin matkustaminen oli monin paikoin mahdotonta ja myös Israelissa. Siihen aikaan olisi matkustaminen kävellen tai eläimen selässä ollut mahdotonta talvella useimmissa osissa Rooman maailmanvaltaa. Eivät edes armeijat pystyneet marssimaan sotaan, saati sitten että tavallinen kansalainen olisi tehnyt matkaa valtateillä.
Tästä huolimatta on tosiasia, että joulukuun 24. päivää on perinteisesti vietetty Kristuksen syntymän muistoksi. Tämä johtuu roomalaiskatolisesta perinteestä, jonka suurin osa protestanttisista kirkoista ja seurakunnista on omaksunut.
Joulunaikaan sisältyy itse asiassa lukuisia juhlapäiviä, jotka ovat roomalaiskatolisia pyhäpäiviä: Pyhäinmiestenpäivä (2. marraskuuta), Pyhän Martin päivä (11. marraskuuta), Pyhän Nikolauksen päivä (6. joulukuuta), joulupäivä (25. joulukuuta), Tapaninpäivä eli Pyhän Stefanuksen päivä (26.joulukuuta), Uuden vuoden päivä (1. tammikuuta) ja Loppiainen — itämaan tietäjien muistoksi, joka tunnetaan myös vanhana joulupäivänä (6. tammikuuta).
On ilmeisesti hyvä syy siihen, ettei Herra ole katsonut tarpeelliseksi paljastaa syntymänsä ajankohtaa Raamatussa. Ihmisen uskonnollisuudella on taipumusta kiinnittää enemmän huomiota tietyille päiville verrattuina muihin päiviin. Näin tehdessään ihmiset uskovat, että he miellyttävät Jumalaa, vaikka he todellisuudessa tuputtavatkin omia ajatuksiaan siitä, mikä on vanhurskasta. Tämän takia Paavalia murehduttikin galatalaisten tapa viettää tiettyjä juhlapäiviä:

Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.
Gal. 4:9-11
Kuitenkaan tiettyjen päivien vietto ei ollut se asia, joka huolestutti Paavalia, vaan noihin viettotapoihin liittyvä legalismi. Tämä käy selvästi ilmi hänen epistolastaan roomalaisille, jossa hän antoi yksilön omalletunnolle vapauden asettaa toinen päivä toisen edelle:
Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
Niinpä tiettyjen päivien vietto ei sinänsä ole jumalatonta, vaan se, että sellaista vaaditaan ikäänkuin uskonnollisena velvollisuutena. Ja vain mahdollisesti pääsiäistä lukuunottamatta minkään juhla-ajan viettoon ei liitetä niin legalistisia vaatimuksia kuin joulun viettoon. Tämä ei koske ainoastaan roomalaiskatolisia, vaan yhtä hyvin ortodokseja ja jopa protestantteja.
Kysymys onkin siitä, onko ollenkaan sopivaa viettää Herran syntymäjuhlaa ja jos on, miten tuota päivää tai juhla-aikaa olisi vietettävä. Meidän on aluksi tehtävä selväksi itsellemme, että vielä tärkeämpää kuin itse ajankohdan valitseminen on meidän sydämemme asenne. Kristittyinä meidän olisi pyhitettävä jokainen päivä Herralle. Ja sen rakkauden ja hyväntahdon hengen, jonka pitäisi vallita jouluna, pitäisi vallita sydämissämme kaikkina aikoina.
Eikä meidän pitäisi tosiaankaan jäädä Jeesuksen lapsuuteen paitsi ihmetelläksemme sitä Jumalan armoa, että Hän salli Sanansa asettua alttiiksi syntisen maailman vaaroille. Epäilemättä moni ajatteleekin Jeesusta mieluummin harmittomana pikkuvauvana kuin sinä Kuninkaana, joka jonain päivänä palaa takaisin maan päälle tuomitsemaan sen vanhurskaasti ja hallitsemaan sitä rautaisella valtikalla. Tuntuu epäkunnioittavalta viipyä liiallisessa määrin seimen lapsen avuttomuudessa Häntä vihaavan maailman armoilla.
Se tunnelma, joka joulun aikaan vallitsee, todistaa siitä, miten kaukana se on Kristuksesta. Media on pullollaan mainoksia ja ohjelmia, jotka tekevät joulusta hedonistisen juhlan. Juomingit, Jeesusvauvat ja jumalanpilkka täyttävät median ja tekevät pilkkaa siitä pyhyydestä, jonka Jeesus antaa niille, jotka rakastavat Häntä. Jeesus mainitaan sittenkin niin harvoin, että on selvää, ettei Hänellä ole loppujen lopuksi kuitenkaan paljonkaan tekemistä tuon juhlan kanssa. Ja miksi 25. joulukuuta on valittu Hänen syntymäpäivänsä viettämiseen, on erityisen merkittävää, kun ottaa huomioon kaiken sen remuamisen ja juopottelun, joka siihen liittyy.