IRC-Galleria

Jos Rooma on todellakin Ilmestyskirjan Babylon ja sen pyhäköissä palvottu Madonna on itse taivaan kuningatar, jonka palvonta herätti Jumalan kiihkeän vihan juutalaisia kohtaan Jeremian aikana, on mitä tärkeintä, että näiden tosiasioiden todenperäisyys vahvistetaan, niin ettei mitään epäilystä niistä voi olla; sillä kun se kerran on todenperäiseksi vahvistettu, täytyy jokaisen, niin yksilön kuin kansakunnankin, joka pelkää Jumalan Sanaa kauhistua jo pelkkää ajatustakin sellaisesta järjestelmästä ja vähäisenkin tuen antamista sellaiselle. Tähän mennessä on jo jotakin sanottu Rooman ja Babylonian järjestelmien yhtäläisyyden todistamiseksi; mutta joka askeleella todistusaineisto tulee yhä musertavammaksi. Erityisen vakuuttavia todisteita syntyy verrattaessa näiden kahden juhlia toinen toisiinsa.
Roomalla on lukemattomia juhlia; mutta niistä voidaan valita viisi tärkeintä antamaan asiaan valaistusta -- ne ovat Joulupäivä, Marian ilmestyspäivä, Pääsiäinen, Johanneksen syntymäpäivä ja Neitsyt Marian taivaaseenastuminen. Jokaisen näistä juhlista voidaan todistaa olevan babylonialainen juhla. Ja käsitelkäämme ensimmäiseksi Kristuksen syntymän kunniaksi vietettävää juhlaa eli Joulua. Mistä syystä tuo juhla on yhdistetty joulukuun 25. päivään? Raamatussa ei ole sanaakaan Hänen syntymänsä tarkasta ajankohdasta tai siitä, mihin aikaan vuodesta Hän syntyi. Se mitä Raamattuun on kirjoitettu muistiin, antaa ymmärtää, että minä ikinä ajankohtana Hänen syntymänsä sitten tapahtuikin, se ei voinut olla joulukuun 25. päivä. Silloin kun enkeli ilmoitti Hänen syntymänsä Beetlehemin paimenille, he olivat syöttämässä laumojaan ulkosalla. On tietenkin totta, ettei Palestiinan ilmasto ole yhtä ankara kuin omassa maassamme; mutta sielläkin on joulukuusta helmikuuhun läpitunkevan kylmää yöllä, vaikka päivällä olisikin kuumaa eikä paimenten ollut tapana paimentaa laumojaan ulkosalla Juudeassa enää lokakuun lopun jälkeen.* GILL toteaa seuraavaa Commentaryssaan Luukkaan 2:8:sta: "Juutalaisilla on kahdenlaista karjaa...on talon karjaa, joka pidetään kaupungissa; erämaakarjaa pidetään laitumella. Siitä eräs kommentaattori (MAIMONIDES, teoksessaan Misn. Betza) toteaa: 'ne pidetään laitumella kylissä kaikkina kylminä ja kuumina päivinä eikä niitä viedä kaupunkiin ennen sateiden tuloa.' Ensimmäiset sateet saapuvat Marchesvan-kuussa, mikä vastaa meidän lokakuumme loppupuolta ja marraskuun alkua...Josta ilmenee, että Kristuksen on täytynyt syntyä ennen lokakuun puoltaväliä, koska ensimmäiset sateet eivät olleet vielä tulleet." KITTO toteaa 5. Mooseksenkirjan 11:14:stä (Illustrated Commentary), että "ensimmäiset sateet tulevat syksyllä", "ts. syyskuussa tai lokakuussa". Sen mukaan laumat siirrettäisiin laitumilta jo jonkinverran aikaisemmin kuin mitä olen edellä todennut; mutta ei ole epäilystäkään siitä, että se ei tapahdu myöhemmin kuin mitä olemme todenneet Maimonideksen todistuksen mukaan, jonka juutalaisten tapojen tuntemus on hyvin tunnettua.

Siksi onkin mitä epäuskottavinta, että Kristuksen syntymä olisi voinut tapahtua joulukuun lopulla. Tästä vallitsee kommentaattoreiden kesken mitä suurin yksimielisyys. Barnesin, Doddridgen, Lightfootin, Joseph Scaligerin ja Jenningsin teoksen "Jewish Antiquities" lisäksi, jotka ovat kaikki sitä mieltä, että joulukuun 25. päivä ei voi olla meidän Herramme syntymän oikea päivä, kuuluisa Joseph Mede lausuu hyvin ratkaisevan samansisältöisen mielipiteen. Hän toteaa seuraavaa pitkän ja huolellisen aihetta koskevan tutkielman lopuksi muiden argumenttien lisäksi: -- "Kristuksen syntymän aikaan jokaisen naisen ja lapsen oli mentävä verollepantaviksi siihen kaupunkiin, mihin he kuuluivat, jonne joillakin saattoi olla pitkä matka; mutta keskitalvi ei ollut sellaiseen sopiva ajankohta, varsinkaan naisille, jotka odottivat lasta ja/tai joilla oli mukanaan lapsia."Molempia näkökantoja* edustavat oppineimmat ja vilpittömimmät kirjoittajat myöntävät siis, ettei meidän Herramme syntymäpäivää voida määrittää** ja että kristillisessä seurakunnassa ei sellaisesta juhlasta kuin Joulu oltu kuultukaan ennen kuin 200-luvulla ja että 300-luvun lopulla sitä alettiin viettää yleisemmin.

*Arkkidiakoni WOOD Christian Annotatorissa, LORIMERIN Manula of Presbytery. Lorimer lainaa Sir Peter Kingiä, joka teoksessaan Enquiry into the Worship of the Primitive Church, jne. toteaa, ettei alkuseurakunta viettänyt mitään sellaista juhlapäivää ja lisää: "Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että he olisivat viettäneet Kristuksen syntymän juhlaa, koska he olivat eri mieltä sekä Kristuksen syntymän kuukaudesta että päivästä". Kts. myös pastori J. RYLEn Luukkaan evankeliumia koskeva Commentary, jossa hän toteaa, että Kristuksen syntymän ajankohta on epäselvä, vaikka hän onkin eri mieltä siitä, ettei lampaita olisi voitu pitää ulkona laitumella joulukuussa vetoamalla Jaakobin Laabanille esittämään valitukseen "Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni". Jaakobin valituksen pääkohta saitaa sukulaistaan kohtaan on se, että Laaban pakotti hänet tekemään sellaista, mitä kukaan muu ei olisi tehnyt ja jos hän puhuu kylmistä talviöistä (joka ei kuitenkaan ole ilmauksen tavallinen tulkinta), se todistaa päinvastaista kuin mitä Ryle sillä haluaa todistaa -- ts. että paimenten ei ollut tapana laiduntaa lampaita öisin kedolla talvella.
**GIESELER, CHRYSOSTOM (Monitum in Hom. de Natal. Christi), joka kirjoittaa Antiokiassa noin A.D. 380, toteaa: "Olemme saaneet tietää tästä päivästä vasta kymmenen vuotta sitten". Gieseler jatkaa: "Seuraavaksi merkittävä kuvaus siitä, miten helposti uusia tapoja aletaan pitää apostolien aloittamina". Chrysostom jatkaa: "Lännen asukkaille se oli tuttu jo muinaisuudesta, ja Traakiasta Cadiziin se tunnettiin varsin hyvin jo ennestään", ts. meidän Herramme syntymäpäivä, jota ei idässä, Antiokiassa tunnettu, vaikka se rajoittuu Pyhään Maahan, missä Hän syntyi, mutta tunnettiin varsin hyvin kaikkialla lännessä, Euroopassa aina Traakiasta Espanjaan!"
Miksi roomalaiskatolinen kirkko sitten päätti, että 25. joulukuuta on joulupäivä? Tästä syystä: jo kauan ennen 300-lukua ja kauan ennen koko kristillistä aikaa viettivät pakanat tiettynä ajankohtana vuodesta juhlaa Babylonian taivaan kuningattaren syntymän kunniaksi; ja voidaan hyvällä syyllä olettaa, että roomalaiskatolinen kirkko omaksui tuon nimenomaisen juhlan lepytelläkseen pakanoita ja lisätäkseen nimikristittyjen määrää ja ainoastaan nimitti sen Kristuksen syntymäjuhlaksi. Tämä kristittyjen tendenssi tulla pakanoita vastaan puolitiehen kehittyi jo hyvin varhain; ja havaitsemme Tertullianuksen valittavan noin vuonna 230 katkerasti Kristuksen opetuslasten epäjohdonmukaisuutta tässä suhteessa ja vertaavan sitä pakanoiden tarkkaan uskollisuuteen omassa taikauskoisuudessaan. "Me, jotka olemme vieraita sapattijuhlille, uusille kuille ja juhlapäiville, kun nyt olemme Jumalan hyväksymiä, vietämme nyt Saturnaliaa, tammikuun juhlia, Brumaliaa ja Matronaliaa; lahjoja annetaan ja vastaanotetaan, uudenvuoden lahjoja valmistetaan touhukkaasti ja urheilujuhlia ja tanssiaisia vietetään meluisasti; oi, miten paljon uskollisempia ovatkaan pakanat omalle uskonnolleen, mutta pitävät tarkasti huolta siitä, etteivät omaksu mitään tapoja kristityiltä." Rehdit ihmiset yrittivät pysäyttää tuota tulvaa, mutta kaikista heidän ponnisteluistaan huolimatta tuo eksytys jatkui, kunnes seurakunta vähäistä jäännöstä lukuunottamatta upotettiin tuohon pakanalliseen taikauskoon. Ei ole epäilystäkään siitä etteikö joulu ollut alunperin pakanajuhla. Ajankohta ja siihen liittyvät seremoniat, joita jouluna yhä noudatetaan, todistavat sen alkuperästä. Juuri tuohon "talvipäivän seisauksen aikaan" syntyi Egyptissä Isiksen poika -- Egyptissä kutsuttiin taivaan kuningatarta nimellä Isis. Itse 'joulu'-sanakin todistaa välittömästi, että juhlan alkuperä on pakanuudessa ja Babyloniassa. 'Yule' on kaldeankielen sana, joka tarkoittaa 'pienokaista' tai 'pikkulasta'*; ja koska pakanalliset anglosaksiset esi-isämme kutsuivat joulukuun 25. päivää nimellä "Yule-day" (joulupäivä) tai "lapsen päivä" ja sitä edeltävää iltaa nimellä "Äidin yö" jo kauan ennen kuin he olivat missään kosketuksissa kristinuskon kanssa, se riittänee todistamaan sen todellisen luonteen.