IRC-Galleria

Olemme jo kuulleet kristillisen opin ensimmäisen osan ja ymmärtäneet siitä, mitä Jumala tahtoo meidän tekevän ja mitä jättävän tekemättä. Jatkoksi sopii hyvin uskontunnustus. Se kertoo meille, mitä kaikkea meidän on Jumalalta odotettava ja mitä otettava häneltä vastaan.

Lyhyesti sanoen se opettaa meitä tuntemaan hänet täydellisesti. Tämä tuntemus puolestaan auttaa meitä tekemään sen, mihin kymmenen käskyä meitä velvoittavat. Tähtääväthän niiden vaatimukset, kuten edellä on sanottu, niin korkealle, etteivät kenenkään ihmisen voimat riitä niiden toteuttamiseen; me olemme siihen aivan liian heikot.


Siksi katekismuksen, toisen osan oppiminen on yhtä tärkeätä kuin ensimmäisen. Onhan tiedettävä, kuinka käskyt voidaan pitää, mistä ja miten siihen saadaan kylliksi voimaa. Jos näet pystyisimme omin voimin pitämään kymmenen käskyä, niin kuin ne on pidettävä, ei mitään muuta enää tarvittaisikaan, ei uskontunnustusta eikä Isä meidän -rukousta. Mutta, ennen kuin uskontunnustuksen hyötyä ja välttämättömyyttä käydään laajemmin esittämään, riittää yksinkertaisille ihmisille aluksi, että he oppivat tunnustuksen sisällön sellaisenaan ja ymmärtävät sen.


Uskontunnustus on aiemmin jaettu kahteentoista uskonkohtaan. 18 Jaottelu saisi olla paljon yksityiskohtaisempikin, jos KAIKKI Raamattuun sisältyvät ja uskontunnustukseen kuuluvat uskonkohdat haluttaisiin käsitellä erikseen. Kaikkia niistä ei edes voida selvästi ESITTÄÄ noin vähin sanoin. Mutta lasten opetuksen on oltava mahdollisimman yksinkertaista ja helppotajuista. Siksi olemme päättäneet jakaa uskontunnustuksen kolmeksi pääuskonkohdaksi 19 ja esittää sen lyhyesti jumaluuden kolmen persoonan mukaisesti, joihin KOKO uskomme kohdistuu.

Tällöin ensimmäinen uskonkohta, joka puhuu Jumalasta Isänä, selittää luomisen, toinen, joka puhuu Pojasta, selittää lunastuksen, ja kolmas, joka puhuu Pyhästä Hengestä, selittää pyhityksen. Uskontunnustuksen olennaisin sisältö voitaisiin siis muotoilla lyhyesti näin: "Uskon Jumalaan, Isään, joka on minut luonut, uskon Poikaan, joka on minut lunastanut, ja uskon Pyhään Henkeen, joka pyhittää minut." Yksi on Jumala ja usko, mutta Jumalassa on kolme persoonaa, ja siksi on MYÖSkolme uskonkohtaa eli tunnustusta. Käymme nyt suppeasti selittämään näitä sanoja.

Ensimmäinen uskonkohta

Minä uskon Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan
Tässä on ESITETTY ja kuvattu keskeisin Jumalan olemuksesta, tahdosta, toiminnasta ja teoista. Kun näet kymmenessä käskyssä tähdennetään, ettei meillä saa olla kuin yksi Jumala, joku saattaa kysyä: "Mitä Jumala sitten on? Mitä hän tekee? Miten häntä voidaan ylistää? Miten hänet voidaan esittää ja kuvata, jotta hänet tunnettaisiin?"

Juuri sen tämä ja seuraavat uskonkohdat opettavat. Uskontunnustus ei siis ole mitään muuta kuin kristittyjen antama vastaus ensimmäisen käskyn asettamaan kysymykseen. On kuin pieneltä lapselta kysyttäisiin: "Rakas lapsi, kerro, millainen Jumala on ja mitä hänestä tiedät", ja hän vastaisi: "Minun Jumalani on ensinnäkin Isä, joka on luonut taivaan ja maan. Vain tätä yhtä minä pidän Jumalana, sillä ei ole ketään muuta, joka kykenisi luomaan taivaan ja maan."

Oppineille ja asioihin paremmin perehtyneille voidaan KYLLÄ kaikkia kolmea uskonkohtaa selittää paljon laajemmin ja jakaa ne vaikkapa niin moneen osaan kuin niissä on sanoja. Mutta nuorille oppilaille saa kyllä riittää kaikkein tärkeimmän osoittaminen, nimittäin se, että tässä uskonkohdassa on kysymys luomisesta. Kuten edellä on todettu, pääpaino on sanoissa "taivaan ja maan Luoja". Mitä se merkitsee? Mitä tarkoitat lausuessasi: "Uskon Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan"? Vastaus on tämä: Tarkoitan ja uskon, että Jumala on luonut minut eli antanut ruumiin ja sielun, pienet ja suuret ruumiinjäsenet, KAIKKI aistit, järjen ja ymmärryksen ja muun, mitä elämään kuuluu. Hän antaa ruoan ja juoman, VAATTEET, elatuksen, puolison ja lapset, palvelusväen, kodin ja konnun ja kaiken muun. LISÄKSI hän on antanut KOKO luomakunnan tyydyttämään elämisemme tarpeita: auringon, kuun ja taivaan tähdet, päivän ja

yön, ilman, tulen, veden ja maan sekä kaiken, mitä ne kantavat ja tuottavat, kuten linnut, kalat, eläimet, viljan ja kaikenlaiset kasvit. Kaiken muunkin ruumiillisen ja ajallisen hyvän hän on antanut, kuten hyvän hallituksen, rauhan ja turvallisuuden. Näin me voimme tästä uskonkohdasta oppia, ettei kukaan meistä ole voinut itse aikaansaada elämäänsä: kaikkea sitä, mitä äsken lueteltiin ja mitä siihen mahdollisesti lisätään. Me emme myöskään itse pysty sitä ylläpitämään, olipa se miten pientä ja vähäpätöistä tahansa. Kaikki tämä sisältyy sanaan "Luoja".

Lisäksi me tunnustamme, ettei Isä Jumala ole pelkästään antanut meille kaikkea, minkä me omistamme ja mitä me edessämme näemme, vaan että hän myös suojelee ja varjelee sitä joka päivä kaikelta pahalta ja kaikilta onnettomuuksilta. Ansiottamme, sulasta rakkaudesta ja hyvyydestä, hän torjuu kaikki vahingot ja vauriot. Hän toimiin hyvän Isän tavoin ja huolehtii meistä niin, ettei meille tapahdu mitään pahaa. Tätä asiaa laajemmin esitettäessä on lähdettävä näistä kahdesta sanasta: "Isään Kaikkivaltiaaseen".

Loppu seuraakin itsestään: Koska Jumala joka päivä antaa, ylläpitää ja varjelee kaiken, minkä omistamme, ja lisäksi vielä kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä, me totisesti olemme velvolliset rakastamaan häntä, kiittämään ja ylistämään häntä lakkaamatta. Sillä tavalla palvelemme häntä KOKO sydämestämme, kuten hänen kymmenen käskyään vaativat ja velvoittavat. Paljon olisi tästä puhumista, jos haluttaisiin osoittaa, kuinka vähän on niitä, jotka uskovat tämän uskonkohdan.

Kaikkihan me sivuutamme sen kevyesti. Me kyllä kuulemme sen ja lausumme sen ääneen, mutta emme ymmärrä emmekä ajattele sanojen sisältöä. Sillä jos me sen sydämessämme uskoisimme, me myös toimisimme sen mukaisesti. Emme me silloin niin ylpeinä isottelisi ja uhmaillen rehentelisi, aivan kuin itse olisimme aikaansaaneet elämämme, rikkautemme, valtamme ja kunniamme ja muiden kuuluisi meitä pelätä ja palvella. Näinhän kurja maailma menettelee. Se on täysin vajonnut sokeuteensa ja käyttää kaikkia Jumalan hyviä lahjoja väärin pelkästään oman ylpeytensä, ahneutensa, himojensa ja nautinnonhalunsa tyydyttämiseen. Silmäystäkään se ei luo Jumalaan eikä häntä kiitä, ei tunnusta häntä herrakseen ja luojakseen.

Jos me siis uskoisimme tämän uskonkohdan, meidän kaikkien pitäisi nöyrtyä ja kauhistua. Teemmehän me joka päivä syntiä silmillämme, korvillamme, käsillämme, ruumiillamme ja sielullamme, rahallamme ja omaisuudellamme, kaikella mitä meillä on. Erityisesti syyllisiä ovat ne, jotka lisäksi taistelevat Jumalan sanaa vastaan. Kristityillä on kuitenkin yksi etu: he tunnustavat, että heidän kuuluu palvella Jumalaa ja olla hänelle kuuliaisia.

Meidän on sen vuoksi joka päivä harjoiteltava tämän uskomista, painettava tämä uskonkohta mieleemme ja muisteltava sitä aina, mitä sitten eteemme tuleekin. Niin on tehtävä silloin, kun hyvä onni kohtaa, ja myös silloin, kun pelastumme hädästä ja vaarasta. Jumalahan sen kaiken antaa ja tekee, jotta siitä huomaisimme ja ymmärtäisimme hänen isänsydämensä ja ylenpalttisen rakkautensa meitä kohtaan. Kun sen huomaamme, sydämemme lämpenee ja syttyy kiitollisuuteen. Alamme käyttää kaikkia näitä hyviä lahjoja siten, että Jumala saa niistä kunnian ja kiitoksen.

Näin olemme siis lyhyesti selittäneet ensimmäisen uskonkohdan merkityksen. Tämän verran on yksinkertaisten ihmisten tarpeen aluksi oppia siitä, mitä saamme Jumalalta vastaanottaa, ja siitä, mihin se meitä velvoittaa. Suuri asia on jo sen tunteminen, mutta vielä suurempi itse aarre. Tästä uskonkohdasta me näet huomaamme, miten Jumala on antanut meille itsensä ja KOKO luomakunnan sekä huolehtinut ylen runsaasti ajallisen elämämme tarpeista, puhumattakaan niistä sanomattoman runsaista iankaikkisista lahjoista, joita hän on tuhlaillut meille Pojassaan ja Pyhässä Hengessä, kuten kohta saamme kuulla.

Toinen uskonkohta

Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kuolleista kolmantena päivänä, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Tämä kohta opettaa meidät tuntemaan jumaluuden toisen persoonan, jotta ymmärtäisimme, mitä Jumala on edellä mainittujen ajallisten lahjojen LISÄKSImeille antanut: Hän on täysin luopunut kaikesta omastaan, antanut meille kaikkensa jättämättä mitään itselleen. Tämä uskonkohta on runsassisältöinen ja laaja, mutta pyrimme sitäkin käsittelemään suppeasti ja yksinkertaisesti. Siksi tartumme vain yhteen sanaan, johon sisällytämme kaiken. Siitä voidaan oppia, kuten edellä on todettu, miten meidät on lunastettu. Se on lausuttu näissä sanoissa: "Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme".