IRC-Galleria

JÄRKYTTÄVIÄ TOSISEIKKOJA LUSTEESTA
Tunnemme kaikki tietenkin Jeesuksen vertauksen rikkaviljasta ja vehnästä (eli nisusta ja lusteesta). Lusteet ovat heinäkasveja, jotka näyttävät aivan vehnältä, kunnes tulee sadonkorjuuaika, jolloin ne paljastuvat väärennöksiksi. Vastikään sain tietää lusteista seikkoja, jotka todella järkyttivät ja hämmästyttivät minua. Useimpien raamatuntutkijoiden mukaan vertauksessa mainittu luste on myrkkyraiheinä, jota kasvaa runsaasti Israelin alueella. Englanninkielisessä Wikipediassa siitä kerrotaan näin: ”Se näyttää vehnältä aina tähkän puhkeamiseen asti. Se kasvaa rikkaruohona vehnäpelloilla. Sen ranskankielinen nimi on ’ivraie’ [...] joka kuvastaa kasvin luonteenomaista piirrettä: se aiheuttaa ihmiselle sellaisen olon, kuin hän olisi pahasti humalassa, ja voi aiheuttaa kuoleman. Tähän piirteeseen viittaa myös kasvin tieteellinen nimi Lolium temulentum (temulentus = juopunut)[...] Kasvi mainitaan vehnän ja rikkaviljan vertauksessa Matteuksen evankeliumissa.” Mainitaanko tätä lusteiden yhteyttä juopumukseen muualla? Kyllä, monet Raamatun sanakirjat ja ensyklopediat sanovat tarkalleen samaa. Itse asiassa raamatun tietosanakirja Faussett Bible Cyclopedia sanoo: ”vehnäjauhojen seassa (se) aiheuttaa huimausta, päihtymystä ja halvausta” ja toteaa, että myrkkyraiheinän tiedetään olevan ainoa vahingollinen heinäkasvi. Jättimäisillä internetsivuilla Botanical.com kerrotaan: ”Sen tiedetään aiheuttaneen kaikki juopumuksen oireet: yleistä tärinää, mitä seuraa kyvyttömyys kävellä, puheen hankaloituminen ja oksennus. Tämän takia ranskalaisten nimitys sille on ’ivraie’ sanasta ’ivre’ (juopunut, juovuksissa ym.).” Kaikista rikkaruohotyyppisistä heinäkasveista lusteet ovat ilmeisesti ainoita, jotka saavat aikaan tällaisen kuolemanvaarallisen, ”juopumisen” kaltaisen vaikutuksen. Hämmästyttävää, eikö vain? Vehnän ja lusteen vertauksessa Matteuksen evankeliumin 13. luvussa Jeesus sanoo, että hänen vihollisensa kylvää lustetta oikean vehnän joukkoon. Sitten hän sanoo: ”Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.” (Matt. 13:30) Minun ei varmaan ole tarpeen korostaa mahdollisia yhtäläisyyksiä nykyajan juopumus/River -liikkeeseen. Miten hälyttävä ajatus – jos sillä on yhteyttä siihen, mitä nykyään olemme nähneet!

8. OIKEA JA VÄÄRÄ HERÄTYS
Yksi niistä asioista, jotka ovat todella häirinneet minua viimeisten 16 vuoden aikana, on se, miten sana ’herätys’ ja kaikki, mitä se edustaa, on täysin rappeutunut. Koska olen tutkinut herätyksiä monta vuotta, se tuntuu minusta täydeltä irvikuvalta. Mikä sitten varsinaisesti on oikea herätys, historiallisesti ajateltuna? Yksinkertaisin tapa selittää se on: ”JUMALA LASKEUTUU ALAS”. Kyllä, Jumala laskeutuu alas kaikessa valtaistuinsalin majesteettisuudessaan ja pyhyydessään. Profeetta Jesaja kertoo meille tarkalleen, millaista tämä pyhä valtaistuinsali-läsnäolo on: ”Minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella [...] He huusivat toinen toiselleen: - Pyhä, pyhä, pyhä on HERRA Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan. Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua” (Jes. 6:1-5). Juuri tämä kunnioitusta herättävä Jumalan pyhä läsnäolo on läpitunkevaa jokaisessa oikeassa herätyksessä ja saa ihmiset lankeamaan kasvoilleen maahan tekemään parannusta. Nykyään meillä on varsin joutavanpäiväinen, pinnallinen käsitys siitä, mitä herätys on, mutta oikea herätys on aina ollut tämä kaikkivaltiaan Jumalan sanoinkuvaamattoman pyhyyden invaasio. Ja se on aina johtanut huutoon: ”Jumala armahda minua syntistä.” Oikea herätys on kautta vuosisatojen ollut puhtauden, pyhyyden ja parannuksenteon tulvaa, jonka tarkoituksena on puhdistaa seurakunta ja saattaa siinä ennalleen kaikki, mitä sen on tarkoitettu olevan maan päällä. Kuten kuuluisa herätyssaarnaaja ja lähetystyöntekijä Jonathan Goforth sanoi: ”Emme voi kyllin voimakkaasti korostaa vankkaa käsitystämme siitä, että kaikki, mikä seurakuntaa estää, johtuu synnistä.” Ja Azusa-kadun herätyksen Frank Bartleman kirjoitti: ”Herätyksen syvyys määräytyy tarkalleen siitä, kuinka syvää on katumuksen henki.” Jonathan Edwards Amerikan Ensimmäisestä suuresta herätyksestä oli tunnettu kuuluisasta saarnastaan ”Syntiset vihaisen Jumalan käsissä” (Sinners in the Hands of an Angry God). Tiedetään, että kun hän saarnasi siitä, ”kuulijoita näytti painavan kumaraan kauhea varmuus omasta syntisyydestä ja vaarasta. Ahdistunutta ääntä ja itkua kuului niin paljon, että saarnaajan oli pakko pyytää ihmisiltä hiljaisuutta, jotta hänen ääntään pystyttäisiin kuulemaan.” Monien nähtiin tukeutuvan pylväisiin ja penkinreunoihin, aivan kuin he olisivat jo tunteneet olevansa luisumassa helvettiin.

Toinen johtaja tässä herätyksessä oli Gilbert Tennent. Hänen julistuksestaan sanottiin, että hän ei näyttänyt lainkaan välittävän miellyttää kuulijoita loistokkaalla elehdinnällä, esitystavalla tai kielenkäytöllä, vaan tähtäsi suoraan heidän sydämeensä ja omatuntoonsa tuodakseen pintaan heidän turmiollisen itsepetoksensa, näyttääkseen heille heidän lukuisat salaiset, tekopyhät uskonnolliset temppunsa ja karkottaakseen heidät kaikista petollisista turvapaikoista [...] Hänen julistuksensa oli usein kauhistavaa ja voimakkaan syvällekäyvää.” Tämäntapaisen julistuksen tulokset olivat usein hyvin voimallisia. Kuten yksi pastori huomautti: ”Suuret joukot huusivat ääneen sielunsa hädässä. Useat raavaat miehet kaatuivat kuin olisi tykillä ammuttu ja kuula osunut heidän sydämeensä.” Tällaista on miltei aina ollut luonteeltaan oikea herätysjulistus aina Apostolien teoista nykyaikaan asti. Helluntaina Pietari syytti Messiaan ristiinnaulitsemisesta juutalaisia vasten kasvoja, mikä sai heidät tuntemaan ”piston sydämessään” ja huutamaan: ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” (Apt. 2:36-37). Ja Raamattu sanoo, että 3000 ihmistä kääntyi sinä päivänä kuultuaan tämän Hengen täyteisen saarnan. Myöhemmin Apostolien teoissa kerrotaan, miten Paavali julisti pelottomasti maaherra Felixille: ”Mutta kun Paavali puhui Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, halujen hillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, Felix pelästyi [...]” (Apt. 24:25). Aivan oikein – tosi herätyssaarnaaminen on ”synnistä, vanhurskaudesta ja tuomiosta julistamista”! (Joh. 16:8). Mikään vähempi ei kelpaa. Se on voimakasta julistusta, rohkeaa julistusta, Ja meidän sukupolvemme ei ole kuullut melkein mitään sen kaltaista. Sellaista oli muinoin Finneyn, Whitefieldin ja Wesleyn kaltaisten herättäjien saarnaaminen. Ja sellaista julistusta pitää kuulla jälleen meidän aikanamme. Aito herätys on pyhän Jumalan valtavan läsnäolon saapumista. Kuten Amy Carmichael sanoi 1905-1906 Intianherätyksestä: ”Pian puolet seurakunnasta, koko salin etuosa, oli kasvoillaan lattialla huutaen Jumalaa, jokainen poika ja tyttö, mies ja nainen, välittämättä muista. Ääni oli kuin aaltojen pauhu tai voimakas tuuli puissa [...] Rukouksen hurrikaani jatkui yli neljä tuntia.”