IRC-Galleria

Meidän tulisi pitää koko ajan mielessämme, että tämän profetian tarkoituksena on paljastaa Jeesus Kristus. Voidaan tietenkin sanoa, että koko Raamattu on Herran paljastamista. Hänet paljastetaan 1.Moos.3:15:n protoevankeliumissa. Ja kautta koko Vanhan Testamentin on Jeesuksen Kristuksen paljastaminen pääaiheena sekä suoranaisissa profetioissa että esikuvissa ja varjoissa. Jeesus Kristus paljastetaan ajan täyttyessä: Hänen lihaksitulossaan, Hänen julkisessa palvelutyössään, sanoissaan ja teoissaan, Hänen kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan, taivaaseenastumisessaan ja korottamisessaan Jumalan oikealle puolelle. Niissä paljastetaan Jeesus Kristus, johon kaikki vanhan armotalouskauden profetiat ja varjot viittasivat. Ja Uudessa testamentissa tulkitsee Kristuksen Henki meille nuo toteutuneet ilmoitukset. Jeesuksen Kristuksen paljastus ei kuitenkaan ole vielä päättynyt. Hän ilmestyi taivaasta, tuli lihaksi, kuoli ja nousi ylös ja meni jälleen Isän luo. Me näimme Häntä hetken aikaa, mutta emme näe Häntä enää. Hän asui meidän keskellämme, suoritti tehtävänsä tämän maailman näyttämöllä; mutta Hän katosi jälleen muuttamatta sitä näyttämöä, jossa Hänet paljastettiin ja suoritti loppuun tehtävänsä. Vaikka Hän onkin nyt meidän kanssamme armonsa ja Henkensä kautta, Hän on kuitenkin meiltä kätketty. Sentähden Hänen paljastamisensa ei ole päättynyt: sillä tässä maailmassa me emme näe Häntä. Ja kuitenkin, jopa kautta koko tämän armotalouskauden Hän kuitenkin toimii tässä maailmassa, jossa me nyt olemme. Sillä Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä; Hän on nyt kuningasten Kuningas ja herrain Herra; ja Hän hallitsee kaikkea kohti seurakuntansa täydellistymistä ja lopullista ilmestymistään kirkkaudessa. Silloin, Herran Jeesuksen Kristuksen päivänä, kun Hänet paljastetaan lopullisessa kirkkaudessaan, jolloin Hän ei ikinä enää kätkeydy, silloin on Hän paljastettu täydellisesti.

Tämä Raamatun viimeinen profetia puhuu tästä Herran Jeesuksen Kristuksen lopullisesta paljstamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä, kaikesta siitä, mikä johtaa siihen tämän armotalouskauden aikana. Se on Ilmestyskirjan teemana. Miten Herra liittyy niihin asioihin, jotka tulevat tapahtumaan koko tämän armotalouskauden aikana, miten Hän niiden kautta tulee koko ajan, ja miten Hän lopulta tulee koko siinä kirkkaudessaan, jonka Isä on antanut Hänelle. Kaikki tämä paljastetaan meille tässä "Jeesuksen Kristuksen paljastuksessa".

Meidän on pidettävä tämä mielessämme tätä kirjaa tulkitessamme. Se näyttää meille uudessa valossa ne asiat, joiden on tapahduttava. Me voimme käsittää ne ne maallisesta näkökulmasta, pelkästään "historiana". Ja tästä näkökulmasta nähtynä on kuva melko synkkä ja toivoton. Me näemme sotia ja kuulemme uusista sodista, jotka ovat yhä laajempia ja yhä intensiivisempiä. Me näemme turhuutta ja kuolemaa, maanjäristyksiä ja tuhoa, turhuuden keskellä kärsivän luomakunnan. Mutta tämä Raamatun viimeinen kirja näyttää meille nämä samat asiat Jeesuksen Kristuksen paljastamisen valossa. Meitä pyydetään tarkastelemaan tämän armotalouskauden historiaa ikäänkuin ylhäältä käsin. Kun pidämme tämän mielessämme, me emme lähesty tätä kirjaa tarkoituksenamme tyydyttää uteliaisuuttamme, saadaksemme vain selville, mikä tulee olemaan historian kulku tässä maailmassa. Miksi olisi niin tärkeää tietää maailman tapahtumien kulku tulevaisuudessa? Mitä lohtua meille siitä olisi? Eikö Herra opettanut meille, ettei meidän pitäisi huolehtia edes huomisesta? Ei, vaan meidän on lähestyttävä Ilmestyskirjaa odottaen, että se opastaa meitä nykyisen historian merkityksen suhteen Jeesuksen Kristuksen paljastamisen valossa, ja että se antaa meille vastauksen kysymykseen: miten kaikki johtaa meidän Herramme paljastamiseen Hänen kirkkaudessaan. Ja jos me onnistumme tulkitsemaan tätä kirjaa niin, että "me näemme Jeesuksen" kaikissa nykytapahtumissa, emme jää ilmans itä siunausta, joka on luvattu niille, jotka lukevat ja kuulevat tämän profetian sanat!

Kristuksen paljastus

Kirja esittää siis olevansa "Jeesuksen Kristuksen paljastus". Alkukielen "paljastusta" merkitsevä sana on apokalupsis, josta tulee mm. sana 'apokalyptinen'. Se tarkoittaa jonkin peitetyn paljastamista, kuten esim. patsaan paljastamista. Raamatullisessa merkityksessä se tarkoittaa sitä, että Jumala ilmoittaa meille itseään ja taivaan valtakuntaa koskevia asioita paljastaen Jumalan valtakuntaa koskevia "mysteereitä". Sillä nämä asiat eivät ole tästä maailmasta. Me emme voi saada niistä selkoa luonnollisilla aisteillamme. Eikä niitä voida ymmärtää luonnollisella ymmärryksellä. Ne kuuluvat toiseen maailmaan kuin missä me elämme, hengelliseen ja taivaalliseen maailmaan, "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut" (1.Kor.2:9). Niitä ei voida siis käsittää, ellei Jumala paljasta niitä meille ja ellei ole hengellisiä silmiä niiden näkemiseen, hengellisiä korvia niiden kuulemiseen, hengellistä mieltä niiden ymmärtämiseen. Sana "paljastus" [engl. 'revelation', suomalaisessa Raamatussa 'ilmestys'] tarkoittaa siis Jumalan tekoa, jolla Hän paljastaa meille tuon toisen maailman, Hänen taivaallisen valtakuntansa ja iankaikkisen liittonsa asioita.

Tekstissä puhutaan siis "Jeesuksen Kristuksen paljastuksesta". Alkukielessä on nimi 'Jeesus Kristus' genetiivissä (apokalupsis Ieesou Christou); ja kysymyksenä on, onko genetiiviä pidettävä subjektiivisena vai objektiivisena. Jos on kysymys edellisestä, on Jeesus Kristus tuon paljastuksen subjekti tai tekijä, että Hän on profetian sisältämien asioiden paljastaja. Jos taas on kysymys jälkimmäisestä, tarkoittaa ilmaus, että Jeesus Kristus on tuon paljastuksen kohde, että Hänet "paljastetaan" tässä kirjassa. Yleinen tulkinta on, että genetiivi on käsitettävä subjektiivisessa mielessä: paljastus, jonka Jeesus Kristus antoi, jonka Hän on tehnyt. Käytännöllisesti katsoen kaikki raamatunselittäjät pitävät tätä näkemystä itsestäänselvänä eivätkä yleensä salli genetiivin käsittämistä kohteena.

Uskomme kuitenkin, että tätä käsitystä vastaan on tärkeitä perusteluja, jotka ovat niin painavia, että mielestämme on parasta käsittää ilmaus objektiivisessa mielessä, niin että se tarkoittaa sitä, että Jeesus Kristus paljastetaan meille Raamatun viimeisessä kirjassa. Kiinnittäkäämme ensiksikin huomiota siihen, että ilmaus "Jeesuksen Kristuksen paljastus" on tavallisesti, vaikkakaan ei aina, tässä merkityksessä Raamatussa. 1.Kor.1:7:stä luemme: "niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä (engl. waiting for the revelation of our Lord Jesus Christ" = odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen paljastamista). On selvää, että ilmauksen merkitys tässä on: "odottaessanne päivää, jolloin meidän Herramme Jeesus Kristus paljastetaan". Ilmauksen genetiivi on siis kohde. Sama koskee 2.Tess.1:7:n ilmausta: "kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa" samassa merkityksessä kuin 'kun Jeesus Kristus paljastetaan' (engl. "when the Lord Jesus shall be revealed") puhuttaessa Jeesuksen toisesta tulemuksesta. Ja jälleen sama ilmaus 1.Piet.1:7:ssä: "Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä" (engl. at the revelation of Jesus Christ = kun Jeesus paljastetaan). Ja myös 2.Kor.12:1:ssä, jossa ilmaus on hieman eri muodossa (monikossa), jossa kohde-merkitys ei ole mitenkään mahdoton [eli = "Jeesusta koskeviin paljastuksiin"]. Ja tämä on genetiivin merkitys vastaavissa ilmauksissa, kuten "Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi", Room.2:5 (engl."the revelation of the righteous judgement of God" = Jumalan vanhurskaan tuomion paljastamisen päiväksi); "Jumalan lasten ilmestymistä" (engl."the revelation of the sons of God" = Jumalan lasten paljastaminen), Room.8:19; "ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta" (engl. "the revelation of the mystery" salaisuuden paljastaminen), Room.16:25. Kaikissa näissä tapauksissa genetiivi voidaan ymmärtää ainoastaan kohde-merkityksessä. Raamatun analogia puolustaa siis selvästi käsitystä, jonka mukaan myös Ilm.1:1:ssä on ilmaus "Jeesuksen Kristuksen paljastus" ymmärrettävä siten, että tässä Raamatun viimeisessä kirjassa paljastetaan Jeesus Kristus. Toiseksi, Ilmestyskirjan kirjoittaja ei ole Kristus, vaan Jumala, vaikka tämä paljastaminen tapahtuukin Jeesuksen Kristuksen kautta ja keskittyy Häneen. Jumala on paljastaja; Kristus on meille paljastettu Jumala. Itse asiassa tämä todetaankin selvästi jakeessa 1: Jumala antoi tämän paljastuksen Kristukselle. Ja kolmanneksi, ja juuri tämän tämä kirja sisältääkin: paljastuksen, joka paljastaa Jeesuksen Kristuksen meille. Jeesuksen Kristuksen paljastaminen on tämän profetian keskeinen ja tärkein teema. Kaikista näistä syistä me ymmärrämme siis ilmauksen "Jeesuksen Kristuksen paljastus" niin, että Jeesus Kristus on paljastuksen kohde.

Tämä on tärkeää Ilmestyskirjan oikealle tulkitsemiselle.

Johdanto

"Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!"

Näiden sanojen pitäisi riittää oikeuttamaan yritys selittää tätä Pyhän Kirjan viimeistä kirjaa, jos nyt Jumalan Sanan palvelijan vakava hanke pyrkiä tuomaan Jumalan sanoma Kristuksen seurakunnalle täällä maailmassa mistä tahansa raamatunkohdasta sitten edellyttää selittelyjä. Monien mielestä on mahdotonta selittää Ilmestyskirjaa tyydyttävästi. Se on niin täynnä symboleja ja vertauskuvia ja sen todellinen merkitys on kiedottu niin mystiseen kielenkäyttöön, että ei koskaan voi olla täysin varma siitä, että on päässyt perille kohdan todellisesta merkityksestä. Ja tämän Raamatun kirjan tulkinnan historia vahvistaakin tätä käsitystä. Monta selitysteosta on kirjoitettu Ilmestyskirjasta; sen eri osista on julkaistu lukuisia tutkielmia; ja esitettyjä selityksiä on yhtä monia ja erilaisia kuin niitä esittäneitä tutkijoitakin. Näin sanotaan. Ja tästä vedetään se johtopäätös, että on parempi olla edes yrittämättäkään minkäänlaista tulkintaa tai ainakin odottaa, kunnes ne asiat, "mitä pian tapahtuman pitää" alkavat toteutua. Jos siis näyttää siltä, että tarvitaan puolusteluja oman tulkinnan esittämiseen, vetoan tässä luvussa käsiteltävän raamatunkohdan viimeiseen jakeeseen. Täytyy siis olla mahdollista "lukea ja kuulla", ymmärtää "mitä Henki seurakunnille sanoo" tämän Raamatun kirjan kautta. Ei ehkä ole mahdollista tyydyttää sitä uteliaisuuden henkeä, millä monet lähestyvät tätä Raamatun viimeistä kirjaa; mutta varmasti voi kuitenkin ymmärtää "Hengen tarkoituksen", niin että voi saada tässä luvatun siunauksen.

Tuon siunauksen saaminen on riittävä palkka ponnisteluistamme.

On melko yleistä, että Ilmestyskirjan selistysten johdannossa käsitellään ulkonaisia asioita, kuten kysymystä Ilmestyskirjan kirjoittajan henkilöydestä, sen kirjoittamisen ajankohdasta ja sen tulkintaan sopivasta menetelmästä. Tarkoituksemme ei ole yrittää lisätä mitään siihen, mitä jo on kirjoitettu näistä kysymyksistä eikä päättää tässä vaiheessa tietyn menetelmän käytöstä. Kirjan kirjoittajasta on kirjoitettu paljon. Oletan, että kaikki ulkoiset ja sisäiset todisteet, jotka voisivat valaista tätä kysymystä, on esitetty; ja silti vallitsee erimielisyys asiasta. Jotkut väittävät, että kirjoittaja on apostoli Johannes; toiset taas väittävät, ettei itse kirjassa sen kirjoittajaksi mainittu Johannes voi mitenkään olla se apostoli, "jota Jeesus rakasti". Olisi täysin hyödytöntä toistaa kummankaan näkemyksen kannattajien perusteluja. Ketä tämä asia kiinnostaa, voi tutkia asiaa minkä tahansa selitysteoksen avulla, joka käsittelee tätä kirjaa. En pidä kysymystä tärkeänä. Kirjan kanonisuus ei riipu mitenkään siitä, että sen kirjoittaja olisi apostoli. Eikä sen sisällön oikea ymmärtäminen myöskään riipu em. kysymyksen oikeasta ratkaisusta: jos niin olisi, antaisi Raamattu meille varmasti asiasta täsmällistä tietoa.

Sama koskee kirjan kirjoittamisen ajankohtaa. Siinäkin suhteessa jakautuvat käsitykset joko varhaisemman tai myöhemmän ajankohdan kannalle. Vaikka henkilökohtainen vakaumukseni onkin, että kirjan kirjoittaja on apostoli Johannes ja että se on kirjoitettu noin vuonna 95 j.Kr., emme pidä asiaa niin tärkeänä, että olisi ollut syytä lisätä tähän kirjaan sitä valtavaa aineistoa, mitä näistä kysymyksistä on kirjoitettu.

Mitä tulee oikeaan tulkintamenetelmään, annamme mieluummin tekstin itsensä puhua puolestaan ja antaa tulkintamme osoittaa, mikä menetelmä on mielestämme paras sen sijaan, että ilmoittaisimme etukäteen, mitä menetelmää tulemme käyttämään. Olemme käyttäneet useita eri menetelmiä; ja kaikkien niiden heikkoutena on nimenomaan se, että ne ovat menetelmiä ja että niitä on usein sovellettu liian ahtaasti, niin että Ilmestyskirjan sisältö on ahdettu niiden mukaiseksi. Tämä pitää paikkansa erityisesti kirkkohistoriallisen menetelmän kohdalla, jolloin kirjan sisältämät näyt määritellään enemmän tai vähemmän selvästi uuden armotalouskauden eri vaiheisiin kuuluviksi. Mutta tähän syyllistyvät myös futuristinen ja preteristinen tulkintamenetelmä. Edellisen mukaan lähes koko Ilmestyskirjan sisällön katsotaan koskevan kaukaista tulevaisuutta, aikaa juuri ennen Herran toista tulemusta. Jälkimmäisen mukaan suurimman osan tämän kirjan profetioista on katsottava toteutuneen menneisyydessä, varsinkin mahtavan Rooman maailmanvallan kukistumisessa. Kuitenkin itse kirjan sisällön täytyy saada määrätä, mikä on oikea tulkintamenetelmä; ja mitä menetelmää pidämme parhaana käy ilmi tulkintamme edetessä.

Ilmestyskirjan 1. luvun kolme ensimmäistä jaetta muodostavat koko kirjan päällekirjoituksen. Niissä ilmoitetaan kirjan sisältö: se on Jeesuksen Kristuksen paljastus ja se antaa valaistusta niihin asioihin, jotka pian tulevat tapahtumaan. Se kertoo meille, miten tämä paljastus saatiin: sen antoi Jumala Kristuksen kautta, enkelin välityksellä Herran palvelijalle Johannekselle, jonka Johannes puolestaan antoi Kristuksen palvelijoille. Ja se päättyy autuaaksijulistamiseen, johon jo kiinnitimme huomiota: "Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!"

(Ilmestyskirja 1:1—3)

1. Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle ja hän lähetti sen merkein ja symbolein esitettynä enkelinsä kautta palvelijalleen Johannekselle),
2. joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt.
3. Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!

Onko Uusi Testamentti todella kirjoitettu alunperin kreikaksi?

sisäistä jaulkonaista todistusaineistoa siitä, että Uusi Testamentti on kirjoitettu alun perin arameaksi nimellä peshitta.


t 0




Ilmestyskirja 1:8

Minä olen Aleph ja Tau, alku ja loppu, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva
on, Kaikkivaltias.

"Kuule, poikani, ja ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet enentyvät. Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikealle tielle. Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu. Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi." (Sanal.4:10-13)
"Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: Saarnaa Sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti." (2Tim.4:1-5)

Uskon, että vertauksessa kymmenestä neitsyestä tyhmät olivat niitä, jotka eivät suostuneet Herran kuritukseen. Heillä oli tietoa Sanasta ja Herran paluusta, mutta he eivät olleet kuuliaisia. He eivät pyrkineet pyhitykseen, eivätkä luopuneet vääryydestä. Siksi Herra ei tunne heitä omikseen. He eivät tutkineet, mikä on Herran tahto, eivätkä koetelleet itseään, ovatko uskossa ja asuuko Kristus heissä. He luottivat uskonratkaisuunsa, jonka olivat joskus tehneet.
Lopuksi haluan vielä mainita profetiasta, joka tuli, kun helluntaiherätys syntyi n. 100 vuotta sitten:
"Lopunaikana on kolme asiaa, jotka tulevat olemaan tunnusomaisia helluntaiherätykselle: 1) Vanhurskaan elämän sijasta ylikorostetaan voimaa, 2) ylikorostetaan Jumalan ylistämistä rukouksen kustannuksella, 3) ylikorostetaan Hengen lahjoja Jeesuksen Herruuden kustannuksella."

Nyt kysyn sinulta veljeni tai sisareni: Mitä sinä näet, kun tutkit Sanaa Herran edessä ja katsot tilannetta seurakunnissa?

Herra antakoon meille silmävoidetta nähdäksemme ja öljyä lamppuihimme. Kun Jeesus taisteli oman tahdon ja Isän tahdon tekemisen välillä, hän oli Getsemanessa. Hebreaksi Getsemane on Gat shmane, ja se tarkoittaa öljypuristinta. Olkoon meilläkin se mieli, mikä Jeesuksella oli. Ottakaamme joka päivä ristimme ja olkaamme kuuliaisia kuolemaan asti (Filipp.2:5-13). Silloin meillä on öljyä. Helluntai käy Golgatan kautta. Ilman kuuliaisuutta ei ole Hengen täyteyttä. Tottelemattomuus sammuttaa Hengen, johtaa paatumukseen ja lopulta kuolemaan. Pysykäämme Kristuksessa ja Sanassa, silloin Hän pysyy meissä ja tuottaa hedelmää. Hän myös kurittaa, jotta kantaisimme runsaammin hedelmää. Älkäämme pelätkö Herran kuritusta ja ohjausta, sillä se on parhaaksemme, vaikka se tekeekin monesti kipeää. Kurituksessa Hän ilmoittaa itsensä meille ja meissä (Joh.15:1-15, Joh.14:21-23) Rohkaiskoon tämä kirjoitus niitä jotka haluavat pysyä totuudessa. Tutki tämä sanoma Sanan valossa.

Kiivailkaamme aina Herran pelon puolesta! (Sananl.23:17-18)
Ottakaamme esikuvaksi Eleasarin poika, pappi Piinehas, joka käänsi Herran vihan pois Israelista puuttumalla epäkohtiin ja panemalla tuomion täytäntöön leirissä. Tämä on seurakuntakurin esikuva (4Moos.25:1-13, Ps.106:29-31). Herra antakoon meille rohkeuden, sillä meille ei ole annettu pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden henki. Tällaisia Piinehaan kaltaisia miehiä tarvitaan tänäkin päivänä, kun luopumus Herrasta opissa ja elämässä lisääntyy koko ajan seurakunnan keskellä. Vai luulemmeko me, että olemme jalostuneempia kuin Vähän-Aasian seurakunnat, jotka sentään elivät apostolisen ajan jälkeen? Ilmestyskirjassa oleva sanoma seitsemälle seurakunnalle on selvästi myös profeetallinen ja koskettaa lopunajan seurakuntaa. Sen huomaa mm. kohdasta, jossa kehoitetaan olemaan uskollisia Herralle Hänen tulemukseensa saakka. Vaikka Ilmestyskirjan seurakunnat olivat Jumalan seurakuntia, ainoastaan kaksi niistä selvisi Herran "tarkastuksesta" ilman moitteita. Viisi muuta saivat kehotuksen parannukseen. Tutkikaamme siis itseämme Sanan valossa nähdäksemme, onko meillä parantamisen varaa.
Pergamon seurakunta oli kärsinyt vainoissa, mutta Herralla oli silti vakava nuhde heille: "Minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että he söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. Niin on myös sinulla niitä, jotka pitävät kiinni nikolaiittain opista. Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla." (Joh.ilm.2:!4-16)

Bileam oli opettanut, miten saadaan Israel lankeamaan: lähettämällä Mooabilaisia naisia viettelemään miehiä ja kumartamaan heidän jumaliaan. Tämän tähden Herran viha oli syttynyt Israelia kohtaan. Mutta onneksi sieltä löytyi mies nimeltä Piinehas, joka kiivaili Herran pelon puolesta ja pani tuomion täytäntöön leirissä. Ellei näin olisi tapahtunut, hapatus olisi levinnyt ja vielä enemmän kansaa olisi kaatunut. Tästä hyvästä Herra teki hänen kanssansa liiton. Lue 4Moos.25.
Nikolaiittain oppi oli ilmeisesti samankaltainen oppi kuin Bileamin. Jotkut kuitenkin kertovat sen tarkoittavan niitä, jotka hallitsevat seurakuntaa herroina, rautaisella otteella, eivätkä palvelijoina ja esikuvina niinkuin Sana opettaa (1Piet.5:1-4). Tällaiset eivät hyväksy mitään kysymyksiä, vaan heitä on toteltava sokeasti. Sellainen oli mm. Diotrefes, josta apostoli Johannes varoitti kirjeessään (3Joh.9).
Pergamon seurakunta oli uuden liiton seurakunta, mutta salli keskuudessaan harhaopettajia. Seurakunnan olisi pitänyt erottaa harhaopettajat seurakunnasta, koska nämä pitivät kiinni vääristä opeista varoituksista huolimatta. Meidän tulee harjoittaa seurakuntakuria, sillä silloin uskovat varjeltuvat ja jotkut harhaopettajat ja niiden kannattajat voivat siten myös herätä ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja tehdä parannusta, kun ovat joutuneet Saatanan haltuun kuritettaviksi eli erotetuiksi seurakunnan yhteydestä (1Kor.5:11-13, 1Tim.1:18-20, 2Tim.2:15-26, Tiit.3:10).
Sana opettaa, että tottelemattomuus on taikuuden syntiä ja niskoittelu kuin kotijumalan palvelusta (1Sam.15:23). Kuningas Saul oli hylännyt Herran Sanan halutessaan palvella Jumalaa omalla tavallaan. Jos siis joku opettaa palvelemaan Jumalaa eri tavalla kuin Sana opettaa, hän ei silloin palvele Raamatun Jumalaa, vaikka käyttäisikin Jeesuksen nimeä ja muuta Raamatun sanastoa tai tekisi jopa ihmeitä. Lopunajan eksytykset ovat juuri sellaisia. Siksi monet tulevat eksymään, koska eivät tunne kirjoituksia, eivätkä kykene arvostelemaan ja koettelemaan kaikkea. Ellemme harjoita seurakuntakuria, niin Herra on sen tekevä, mutta seuraukset ovat silloin todella vakavat. Mitä pitemmälle kuolio etenee ruumiissa, sen suurempi on poistoleikkaus. Samoin on seurakunnan laita.

Väärä opetus Pyhästä Hengestä johtaa vääriin kokemuksiin ja eksytyksiin.
Pyhä Henki on Isän Jumalan henki ja Kristuksen Henki, Jumaluuden kolmas persoona, eikä mikään erillinen jumala tai mystinen voima. Raamatusta ei löydy Pyhän Hengen palvontaa, vaan Isää rukoillaan ja palvotaan Pyhässä Hengessä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tämä ei tarkoita jotain hokemista ja loitsuamista, vaan se on asema, kun pysymme Sanassa, me Hänessä ja Hän meissä. Rajallinen järkemme ei voi tätä käsittää, mutta uskon kautta voimme sen ymmärtää. Karitsaa myös palvotaan (Joh.ilm.5:12-13).
Pyhä Henki ei ole koskaan ristiriidassa Sanan kanssa, koska Hän on sen kirjoituttanut profeettojen ja apostolien kautta. Nykyisen sekavan tilanteen tulisi haastaa meidät tutkimaan Sanaa ja koettelemaan oppimaamme ja kuulemaamme opetusta. Tämä johtaa kriisiin, mutta se on myönteistä, vaikkakin kivuliasta. On helppoa mennä lauman mukana kyselemättä mitään, mutta entä jos laumaa viedään harhaan?!
Kulteissa, kuten jehovan todistajat, mormonit jne., on juuri tämä piirre—kukaan ei kysele mitään. Nykyinen äärikarismaattinen liikehdintä on myös muodostumassa juuri sellaiseksi kultiksi, jossa johtajiin uskotaan sokeasti, koska heidän ajatellaan olevan Jumalan miehiä, joilla on nopeimmat yhteydet Taivaaseen. Katolisen kirkon piirissä papeista on myös tullut välimiehiä ihmisen ja Jumalan välille. Nämä johtajat hallitsevat laumaa herroina eivätkä lainkaan esikuvina ja palvelijoina niin kuin Jeesus teki. Tämä on gnostilaisuutta (Gnosis on kreikaksi tieto) ja tästä Paavali varoitti Kolossan uskovia. Kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä Kristukseen, jossa olemme (Kol.2:1-10). Meidän tulee siis etsiä Sanasta tietoa ja viisautta niin kuin kultaa ja hopeaa, eikä turvata "erikoismiehiin" (Sananlaskut 2:1-6).
On myös todella ikävää nähdä, kuinka monet seurakunnan vastuunkantajat suhtautuvat kevytmielisesti näihin asioihin. Jotkut sanovat, että meidän täytyy keskittyä evankeliumiin ja myönteisiin asioihin. Jos myös apostolit olisivat suhtautuneet tällä asenteella harhaoppeihin ja opettajiin, niin missä me olisimme? Jos riita ympärileikkauksesta olisi haluttu välttää Jerusalemissa tai jos apostolien kirjeistä ja jopa Jeesuksen sanoista olisi pitänyt jättää pois kielteiset asiat, niin missä olisimme? Meistä on tullut pelkureita, jotka mukavuuden halusta eivät välitä puuttua tilanteisiin, koska ne tuottavat ristiriitaa ja tuskaa. Tämä on väärin ja meidän tulisi tehdä parannus tästä ennen kuin Herra itse puuttuu asioihin, jolloin seuraukset ovat paljon vakavammat.

"Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa." (1Piet.4:11)
"Sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa." (Gal.2:8)
"Anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa." (Efes.1:17-20)
"Sen tähden minä notkistan polveni Isän edessä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antasi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen." (Efes:3:14-21)
"Ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on." (Efes.4:14-16)

Jumala vaikuttaa meissä Kristuksen mielenlaatua eli kuuliaisuutta ja päivittäistä ristin ottamista. Liha panee kyllä hanttiin meissä, mutta Henki auttaa meitä heikkouksissamme, jotta lihamme, vanha luontomme, pysyy ristiinnaulittuna. Meidän tulee vain totella Jumalaa päivittäin. Saamme voimaa päivittäin seurustelemalla Hänen kanssaan (Filipp.2:5-15, Gal.5:16-25, Room.6, 8:26).
"Hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä." (Koloss.1:11)
"Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa." (2Tim.1:8)
"Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen." (1Piet.1:5)

Voimme siis nähdä, kuinka Jumala vaikuttaa uskovissa eri asioita kuten kirjoitusten avautumista, ymmärryksen lisääntymistä, sisäistä näkökykyä, voimaa ja halua palvella eri tilanteissa, kestävyyttä.... Kyse ei ole siis missään vaiheessa jostakin mystisestä ja oudosta kuten pakanauskonnoissa usein tapahtuu. Jumala on antanut raittiuden hengen meille, mikä tarkoittaa tervettä harkintakykyä (2Tim:1:7).
Meidän tulee kasvaa kaikessa tiedossa ja käsittämisessä erottaaksemme oikean väärästä, aidon väärennöksestä, sielullisen hengellisestä (Filipp.1:9-11, Hebr.4:12, Hebr.5:12-14). Valitettavaa on, että nykyään lähes kaikki, mitä "Herran nimessä" puhutaan ja tehdään, otetaan heti vastaan kyselemättä. Sana "koetella kaikkea" tarkoittaa tarkoin tutkia (1Tess.5:20-22, 1Kor.14:29, 1Joh.4:1). Ei kuitenkaan tarvitse kuin vilkaista kristilliseen kirjamyyntiin, niin sieltä löytyy teoksia joka makuun ja mitä järkyttävimpiä opetuksia. Parhaiten myyvät sensaatiomaiset kirjat, joissa on aina jotain "uutta". Todellinen ristin sanoma ja raamatullinen opetus ei ole suosiossa, vaan korvasyyhyteologia ja fiilistely. Ne, jotka on asetettu laumalle kaitsijoiksi ja vartijoiksi, ovat kuin mykkiä koiria, jotka antavat lauman mennä susien suihin. Maailmassa vallitsee trendi, jonka mukaan rikollisia paapotaan ja uhrit syyllistetään.. Katolisen kirkon johdossa ollaan enemmän huolissaan pedofiilipappien hyvinvoinnista kuin hyväksikäytettyjen lasten elämästä. Luonnonsuojelijat varjelevat petoeläimiä karjan kustannuksella.
Tämä heijastuu myös seurakuntaan, muun muuassa seurakuntakurin puutteena ja kaiken maailman harhaopettajien hiljaisena hyväksymisenä rakkauden ja yhteyden nimissä. Pahimmassa tapauksessa seurakunnissa rohkaistaan aktiivisesti seuraamaan näitä harhaopettajia. Arvostelukyky on todellakin kovaa vauhtia katoamassa seurakunnan keskeltä. Tämä tulee johtamaan meidät yhä syvempään hengelliseen pimeyteen ja eksymiseen. Luopumus on todellisuutta Jumalan kansan keskellä jo nyt ja se tulee huipentumaan väkevään eksytykseen, jonka itse Jumala lähettää niille, jotka eivät ota vastaan rakkautta totuuteen (2Tess.2, Matt.24:3-13).

Nämä samat ihmiset, jotka sanovat, ettei Jumalaa voida panna laatikkoon, juoksevat kuitenkin itse hakemassa "pyhää henkeä" ja "voitelua" milloin mistäkin paikasta ja tuovat sitten "herätyksen" matkalaukussa kotiin. Jumala kyllä voi tehdä mitä tahtoo. Hän voi vaikkapa kaataa ihmisen kumoon. Kysymys ei ole kuitenkaan tästä, vaan siitä, onko tämä käytäntö löydettävissä Raamatusta. Puhuessaan tulemuksensa merkeistä Jeesus varoitti uskovia juoksemasta sinne ja tänne "voideltujen" perässä (Kristus tarkoittaa kreikaksi Voideltu). Hän sanoi, että monia vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja tulee nousemaan, ja nämä eksyttävät monia uskovia ihmeillään ja tunnusteoillaan (Matt.24:3-5, 11, 23-24). Alkukielellä sana monta, moni on polloi ja se viittaa suureen lukumäärään, jopa enemmistöön. Tulee siis monta väärää profeettaa ja monta väärää voideltua, jotka eksyttävät monta. Monien uskovien rakkaus Kristukseen eli kuuliaisuus tulee kylmenemään, kun synti leviää kaikkialle. Monet uskovat tulevat vainojen takia myös luopumaan uskostaan. Jeesus myös sanoi, että lavea tie vie kadotukseen ja monet sitä kulkevat. Väärää julistusta seuraavat valheihmeet ja -merkit. Koska Raamattu puhuu vääristä profeetoista heidän omalla nimellään, meidänkin tulee nimetä heidät, jotta ihmiset osaisivat varoa heitä. Kuuluisimpia ovat mm. Benny Hinn, Rodney Howard-Browne, Kenneth Copeland ja T B Joshua.
Jumalan voimavaikutukset:
Mitkä ovat sitten Jumala voimavaikutukset? Ovatko ne mitä tahansa ilmiöitä? Raamattu tulee selittää Raamatulla, joten katsotaan, mitä Sana sanoo.
"Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama." (1Kor.12:4-6)
Näin ollen
a) Pyhä Henki siis jakaa armolahjoja niinkuin itse tahtoo ja ne ovat kaikki myös Sanasta löydettävissä.
b) Herra Jeesus itse, joka on seurakunnan pää, armoittaa seurakuntavirkoihin eli palvelutehtäviin ihmisiä tahtonsa mukaan. Palvelutehtävät ovat myös Sanasta löydettävissä.
c) Jumala eli Isä vaikuttaa itse uskovissa voimansa kautta eri asioita, jotta Hänen tahtonsa tapahtuisi.

Tähän väliin on hyvä huomioida se, että esimerkiksi voimalliset teot ja terveeksitekemisen lahjat kuuluvat armolahjoihin, joita Pyhä Henki jakaa. Mielenkiintoista on myös se, että terveeksitekemisen lahjat ovat monikossa ja ne annetaan yhdelle henkilölle kerrallaan (1Kor.12:9). Tämä kumoaa väitteen, jonka mukaan joku "parantaja" kykenee parantamaan vain tiettyjä sairauksia, joku toinen taas toisia vaivoja. On kyllä helppo vetäytyä tämän raamatunjakeen taakse, kun ei tapahdu todellisia apostolisia ihmeitä, vaan ainoastaan psykosomaattisten vaivojen paranemista tai hetkellisiä kivun poistumisia, jotka johtuvat kokouksen ilmapiiristä ja odotuksesta. Hypnoosilla saadaan aikaan samoja tuloksia, ja siihen nämä "parantamistekniikat" perustuvatkin. Siksi näillä "supermiehillä" ei ole esittää vedenpitäviä todisteita todellisista parantumisista, vaikka selityksiä löytyy niidenkin edestä. Kuitenkin, kun apostolien kätten kautta tapahtui ihmeitä, koko kaupunki tiesi siitä ja jopa evankeliumin vastustajatkin joutuivat tunnustamaan, että ihme oli tapahtunut (Apt.4:13-16). Jeesus myös kehoitti usein parantuneita näyttäytymään papistolle, jotta voitiin todeta sairaan parantuneen, niin kuin Mooseksen laissa oli säädetty (Matt.8:1-4).
Tutkikaamme nyt voimavaikutuksia Raamatun valossa.. Isä Jumala siis vaikuttaa uskovissa voimansa kautta erilaisia asioita, jotta Hänen tahtonsa tapahtuisi. Voimavaikutukset eivät siis ole armolahjoja (kuten terveeksitekemistä tai voimallisia tekoja) eivätkä seurakuntavirkoja.