IRC-Galleria

Meidän on hyvä tietää maailmaa tarkastellessamme, että niiden asioiden, joiden näemme tapahtuvan täytyy tapahtua. Tämä sana täytyy ilmaisee tämän nykyisen maailmanajan kaikkien tapahtumien välttämättömyyttä kahdesta eri näkökulmasta katsottuna. Ensiksikin se suuntaa katseemme Kaikkivaltiaan iankaikkiseen ja täydelliseen kaikkiviisauteen tuon välttämättömyyden lopullisena syynä ja perusteena. Kaikki asiat ovat ainoastaan Korkeimman iankaikkisen hyvän tahdon toteutumista. Ne on itse asiassa määrätty. Kaikki piente ja suuet, hyvät ja pahat asiat ovat kaikkivaltiaan kaiken Luojan tahdosta tapahtuvia, eivät julman kohtalon tai sokeiden voimien vaikutuksesta tapahtuvia. Kun hyväksymme Jumalan Sanan ja uskomme, että kaiken täytyy tapahtua, meidän sydämemme löytävät levon, koska ne löytävät levon Hänessä! Ja toiseksi, tämä täytyy viitta loppuun, telokseen, kaiken lopulliseen päämäärään: taivaan täydelliseen valtakuntaan ja sen paljastumiseen Kristuksen päivänä. Tämä toinen näkökohta tästä täytymisestä liittyy tietenkin erottamattomasti ensimmäiseksi esittämäämme näkökohtaan. Juuri siksi, että kaikella on lopullinen syynsä ja välttämättömyytensä Jumalan suunnitelmissa, on kaiken sentähden tapahduttava, jotta Jumalan suunnitelma toteutuu kaikessa: Jumalan asumus ihmisten keskuudessa! Voimme esittää saman ajatuksen näin: kaiken on tapahduttava, koska Kristus tulee! Mikä loistava vakuus toivolle jopa historian kaikkein synkimpinäkin hetkinä! Julistakaamme tätä totuutta Hänen todistajinaan kieron ja sairaan maailman keskellä!

Näiden asioiden pitää tapahtuman pian. Tätä ilmaisua ei voida käyttää tukemaan sellaista näkemystä, jonka mukaan käytännöllisesti katsoen koko Ilmestyskirjan sisältöä on pidettävä jo toteutuneena Rooman maailmanvallan tuhossa. Sillä käsitys, jonka mukaan kaiken on tapahduttava ennen Herran lopullista pian tapahtuvaa toista tulemusta ei oloe ollenkaan vieras Uudessa Testamentissa. Apostoli Paavali kirjoittaa Rooman seurakunnalle: "Yö on pitkälle kulunut, ja [se] päivä on lähellä" (Room.13:12). Ja apostoli Pietari kehottaa meitä: "Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan." (1.Piet.4:7) Herra itse julistaa Filadelfian seurakunnalle: "Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi." (Ilm.3:11) Ja edelleen, Ilm.22:7:stä luemme: "Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista vaarin!" Ja saman luvun jakeesta 12 luemme: "Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan." Kolmessa viimeksimainitussa kohdassa alkukielen sana, joka on käännetty sanaksi 'pian' on sama kuin Ilm.1:1:ssä 'pian'-sanaksi käännetty sana. Ja juuri sitä tässä tarkoitetaankin. Herra tulee pian. Hän ei viivyttele. Hän ei ole välittämättä tästä lupauksesta. Ja tämä merkitsee sitä, että niiden asioiden, joiden on tapahduttava ennen Hänen lopullista tulemustaan ja sitä edeltävässä prosessissa, on myös tapahduttava pian tai nopeasti.

Meistä ei ehkä näytä siltä. On kulunut jo vuosisatoja siitä, kun nämä sanat kirjoitettiin eivätkä ne ole vieläkään toteutuneet. 1900 vuotta tuntuu meistä pitkältä ajalta, jota sana 'pian' tuskin kuvaa. Mutta meidän on muistettava, että Jumalan ajan mittaaminen eroaa omastamme ja myös, että valtavien asioiden on tapahduttava ennenkuin loppu tulee. Koko seurakunnan on oltava koossa: pakanoiden ja juutalaisten on oltava sisällä täysilukuisina. Pahuuden täyden määrän on täytyttävä. Antikristuksen on saavutettava huippunsa ja päästävä valtaan. Googin ja Maagogin on suoritettava oma osansa tulevissa tapahtumissa. Jos me otamme huomioon niiden asioiden luonteen, joiden on tapahduttava, alamme ymmärtää, että todellisuudessa ne tapahtuvatkin hämmästyttävän nopeasti, varsinkin omana aikanamme. Mitään viivyttelyä ei ole, niin että sellainen käsitys, että Jumala rajoittaisi synnin etenemistä on vastoin tätä Raamatun opetusta. Kaikki etenee nopeasti loppua kohden!

Edellisen valossa on myös mahdollista ymmärtää oikein teksti, jossa meille ilmoitetaan, että Jumala antoi tämän paljastuksen Jeesukselle Kristukselle "näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää".

Näiden asioiden "näyttäminen" ei tarkoita ainoastaan sen verhon poistamista, joka peittää tulevaisuuden katseeltamme. Jos se olisi tarkoituksena, Ilmestyskirja esittäisi meille ainoastaan koko tämän armotalouskaudne historian etukäteen. Silloin voisimme seurata enemmän tai vähemmän tarkasti tämän profetian täyttymistä askel askeleelta nykyisen aikakauden tapahtumien edetessä ja määritellä suunnilleen, vaikkakaan ei täsmälleen, mitä hetkeä maailman kello näyttää. Silloin kykenisimme myös ennustamaan Herran tulemuksen "päivän ja hetken". Tällainen näkemys onkin tosiaan kirkkohistoriallisen menetelmän perustana tämän kirjan tulkinnassa. Tämän kirjan eri näyt tulkitaan tietyiksi historian tapahtumiksi, joista oletetaan selvästi ennustettavan tässä kirjassa. Se tosiasia, että tämän ryhmän Ilmestyskirjan tulkitsijat eroavat suuresti keskenään siinä, minkä tapahtumien he katsovat olevan ennustettu näissä näyissä, riittää kuitenkin tuomitsemaan tämän menetelmän. Kuten jo edellä mainitsimme, uskovan ei sitä paitsi tarvitse kyetä ennustamaan tulevaisuutta. Ilmestyskirja näyttää tosin, mikä on tapahtumien yleinen kulku tämän armotalouskauden aikana siinä suhteessa, mikä koskee Herran tulemusta ja Hänen valtakuntansa täyteyttä, mutta eis iinä mielessä, että tämä profetia olisi etukäteen kirjoitettua historiaa.

Niiden asioiden "näyttäminen", joiden pitää pian tapahtuman tarkoittaa niiden paljastamista meille uudessa valossa, niiden todellisen merkityksen kannalta osana Jumalan omaa ohjelmaa, tulevan Herran paljastamisena! Meidän tulee "nähdä Herra" jopa oman aikamme maailmantapahtumissa. Meillä täytyy olla riittävästi valaistusta, että kykenemme "pitämään sen, mitä meillä on" jopa sen sekasorron ja pimeyden keskellä ja synkeyden keskellä, jonka maailman ja seurakunnan historia kuvaa vallitsevan maailmassa. Tämän kirjan tarkoituksena on auttaa meitä näkemään oman aikamme tapahtumat Kristuksen tulemuksen valossa.

Sentähden on ne asiat, joiden pitää pian tapahtuman, näytettävä Kristuksen palvelijoille. Sanalla "palvelijat" ei tarkoiteta jotain uskovien erityisryhmää tai -luokkaa, kuten esim. apostoleita, vaan kaikkia uskovia suhteessa Kristukseen heidän Herranaan. He ovat Hänen palvelijoitaan. Heidät on vapautettu synnin vallasta ja paholaisen orjuudesta palvelemaan Kristusta uudenlaisella tottelevaisuudella. Hänen Henkensä asuu heissä. Hänessä he ovat uusia luomuksia. He omistavat Hänen Sanansa ja rakastavat sitä. He ovat Hänen ystäviään, koska he tekevät kaiken, mitä Hän on käskenyt heidän tehdä. Ja huomautettakoon, että ainoastaan Hänen palvelijansa voivat ottaa vastaan tämän profetian sanat ja että ainoastaan he niitä tarvitsevat. Ja jopa vielä niin, että ainaostaan siinä määrin kuin olemme uskollisia Herralle nykyisen mailmanajan keskellä ja vaellamme Hänen palvelijoinaan, voi tämän Jeesuksen Kristuksen paljastuksen antama valo kirkastaa tietämme. Me joudumme silloin todellakin koetukseen. Sillä samoin kuin he vihasivat Häntä, samoin tulevat he myös vihaamaan Hänen palvelijoitaan. Palvelija ei ole suurempi kuin hänen Herransa. Silloin täällä alhaalla olevat asiat ja nykyisen maailmanajan tapahtumat eivät tuo meille mitään lohdutusta ennenkuin näemme kaiken tämän profetian valossa. Mutta kun näemme ne tässä valossa, me olemme iloisella mielellä luottaen siihen, että meidän Herramme on voittanut maailman!

Meidän on kuitenkin tarlasteltava vielä kahta asiaa koskien näitä tulevia tapahtumia: 1) niiden täytyy tapahtua; ja 2) ne tulevat tapahtumaan pian.

Meidän tulisi pitää koko ajan mielessämme, että tämän profetian tarkoituksena on paljastaa Jeesus Kristus. Voidaan tietenkin sanoa, että koko Raamattu on Herran paljastamista. Hänet paljastetaan 1.Moos.3:15:n protoevankeliumissa. Ja kautta koko Vanhan Testamentin on Jeesuksen Kristuksen paljastaminen pääaiheena sekä suoranaisissa profetioissa että esikuvissa ja varjoissa. Jeesus Kristus paljastetaan ajan täyttyessä: Hänen lihaksitulossaan, Hänen julkisessa palvelutyössään, sanoissaan ja teoissaan, Hänen kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan, taivaaseenastumisessaan ja korottamisessaan Jumalan oikealle puolelle. Niissä paljastetaan Jeesus Kristus, johon kaikki vanhan armotalouskauden profetiat ja varjot viittasivat. Ja Uudessa testamentissa tulkitsee Kristuksen Henki meille nuo toteutuneet ilmoitukset. Jeesuksen Kristuksen paljastus ei kuitenkaan ole vielä päättynyt. Hän ilmestyi taivaasta, tuli lihaksi, kuoli ja nousi ylös ja meni jälleen Isän luo. Me näimme Häntä hetken aikaa, mutta emme näe Häntä enää. Hän asui meidän keskellämme, suoritti tehtävänsä tämän maailman näyttämöllä; mutta Hän katosi jälleen muuttamatta sitä näyttämöä, jossa Hänet paljastettiin ja suoritti loppuun tehtävänsä. Vaikka Hän onkin nyt meidän kanssamme armonsa ja Henkensä kautta, Hän on kuitenkin meiltä kätketty. Sentähden Hänen paljastamisensa ei ole päättynyt: sillä tässä maailmassa me emme näe Häntä. Ja kuitenkin, jopa kautta koko tämän armotalouskauden Hän kuitenkin toimii tässä maailmassa, jossa me nyt olemme. Sillä Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä; Hän on nyt kuningasten Kuningas ja herrain Herra; ja Hän hallitsee kaikkea kohti seurakuntansa täydellistymistä ja lopullista ilmestymistään kirkkaudessa. Silloin, Herran Jeesuksen Kristuksen päivänä, kun Hänet paljastetaan lopullisessa kirkkaudessaan, jolloin Hän ei ikinä enää kätkeydy, silloin on Hän paljastettu täydellisesti.

Tämä Raamatun viimeinen profetia puhuu tästä Herran Jeesuksen Kristuksen lopullisesta paljstamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä, kaikesta siitä, mikä johtaa siihen tämän armotalouskauden aikana. Se on Ilmestyskirjan teemana. Miten Herra liittyy niihin asioihin, jotka tulevat tapahtumaan koko tämän armotalouskauden aikana, miten Hän niiden kautta tulee koko ajan, ja miten Hän lopulta tulee koko siinä kirkkaudessaan, jonka Isä on antanut Hänelle. Kaikki tämä paljastetaan meille tässä "Jeesuksen Kristuksen paljastuksessa".

Meidän on pidettävä tämä mielessämme tätä kirjaa tulkitessamme. Se näyttää meille uudessa valossa ne asiat, joiden on tapahduttava. Me voimme käsittää ne ne maallisesta näkökulmasta, pelkästään "historiana". Ja tästä näkökulmasta nähtynä on kuva melko synkkä ja toivoton. Me näemme sotia ja kuulemme uusista sodista, jotka ovat yhä laajempia ja yhä intensiivisempiä. Me näemme turhuutta ja kuolemaa, maanjäristyksiä ja tuhoa, turhuuden keskellä kärsivän luomakunnan. Mutta tämä Raamatun viimeinen kirja näyttää meille nämä samat asiat Jeesuksen Kristuksen paljastamisen valossa. Meitä pyydetään tarkastelemaan tämän armotalouskauden historiaa ikäänkuin ylhäältä käsin. Kun pidämme tämän mielessämme, me emme lähesty tätä kirjaa tarkoituksenamme tyydyttää uteliaisuuttamme, saadaksemme vain selville, mikä tulee olemaan historian kulku tässä maailmassa. Miksi olisi niin tärkeää tietää maailman tapahtumien kulku tulevaisuudessa? Mitä lohtua meille siitä olisi? Eikö Herra opettanut meille, ettei meidän pitäisi huolehtia edes huomisesta? Ei, vaan meidän on lähestyttävä Ilmestyskirjaa odottaen, että se opastaa meitä nykyisen historian merkityksen suhteen Jeesuksen Kristuksen paljastamisen valossa, ja että se antaa meille vastauksen kysymykseen: miten kaikki johtaa meidän Herramme paljastamiseen Hänen kirkkaudessaan. Ja jos me onnistumme tulkitsemaan tätä kirjaa niin, että "me näemme Jeesuksen" kaikissa nykytapahtumissa, emme jää ilmans itä siunausta, joka on luvattu niille, jotka lukevat ja kuulevat tämän profetian sanat!

Kristuksen paljastus

Kirja esittää siis olevansa "Jeesuksen Kristuksen paljastus". Alkukielen "paljastusta" merkitsevä sana on apokalupsis, josta tulee mm. sana 'apokalyptinen'. Se tarkoittaa jonkin peitetyn paljastamista, kuten esim. patsaan paljastamista. Raamatullisessa merkityksessä se tarkoittaa sitä, että Jumala ilmoittaa meille itseään ja taivaan valtakuntaa koskevia asioita paljastaen Jumalan valtakuntaa koskevia "mysteereitä". Sillä nämä asiat eivät ole tästä maailmasta. Me emme voi saada niistä selkoa luonnollisilla aisteillamme. Eikä niitä voida ymmärtää luonnollisella ymmärryksellä. Ne kuuluvat toiseen maailmaan kuin missä me elämme, hengelliseen ja taivaalliseen maailmaan, "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut" (1.Kor.2:9). Niitä ei voida siis käsittää, ellei Jumala paljasta niitä meille ja ellei ole hengellisiä silmiä niiden näkemiseen, hengellisiä korvia niiden kuulemiseen, hengellistä mieltä niiden ymmärtämiseen. Sana "paljastus" [engl. 'revelation', suomalaisessa Raamatussa 'ilmestys'] tarkoittaa siis Jumalan tekoa, jolla Hän paljastaa meille tuon toisen maailman, Hänen taivaallisen valtakuntansa ja iankaikkisen liittonsa asioita.

Tekstissä puhutaan siis "Jeesuksen Kristuksen paljastuksesta". Alkukielessä on nimi 'Jeesus Kristus' genetiivissä (apokalupsis Ieesou Christou); ja kysymyksenä on, onko genetiiviä pidettävä subjektiivisena vai objektiivisena. Jos on kysymys edellisestä, on Jeesus Kristus tuon paljastuksen subjekti tai tekijä, että Hän on profetian sisältämien asioiden paljastaja. Jos taas on kysymys jälkimmäisestä, tarkoittaa ilmaus, että Jeesus Kristus on tuon paljastuksen kohde, että Hänet "paljastetaan" tässä kirjassa. Yleinen tulkinta on, että genetiivi on käsitettävä subjektiivisessa mielessä: paljastus, jonka Jeesus Kristus antoi, jonka Hän on tehnyt. Käytännöllisesti katsoen kaikki raamatunselittäjät pitävät tätä näkemystä itsestäänselvänä eivätkä yleensä salli genetiivin käsittämistä kohteena.

Uskomme kuitenkin, että tätä käsitystä vastaan on tärkeitä perusteluja, jotka ovat niin painavia, että mielestämme on parasta käsittää ilmaus objektiivisessa mielessä, niin että se tarkoittaa sitä, että Jeesus Kristus paljastetaan meille Raamatun viimeisessä kirjassa. Kiinnittäkäämme ensiksikin huomiota siihen, että ilmaus "Jeesuksen Kristuksen paljastus" on tavallisesti, vaikkakaan ei aina, tässä merkityksessä Raamatussa. 1.Kor.1:7:stä luemme: "niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä (engl. waiting for the revelation of our Lord Jesus Christ" = odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen paljastamista). On selvää, että ilmauksen merkitys tässä on: "odottaessanne päivää, jolloin meidän Herramme Jeesus Kristus paljastetaan". Ilmauksen genetiivi on siis kohde. Sama koskee 2.Tess.1:7:n ilmausta: "kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa" samassa merkityksessä kuin 'kun Jeesus Kristus paljastetaan' (engl. "when the Lord Jesus shall be revealed") puhuttaessa Jeesuksen toisesta tulemuksesta. Ja jälleen sama ilmaus 1.Piet.1:7:ssä: "Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä" (engl. at the revelation of Jesus Christ = kun Jeesus paljastetaan). Ja myös 2.Kor.12:1:ssä, jossa ilmaus on hieman eri muodossa (monikossa), jossa kohde-merkitys ei ole mitenkään mahdoton [eli = "Jeesusta koskeviin paljastuksiin"]. Ja tämä on genetiivin merkitys vastaavissa ilmauksissa, kuten "Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi", Room.2:5 (engl."the revelation of the righteous judgement of God" = Jumalan vanhurskaan tuomion paljastamisen päiväksi); "Jumalan lasten ilmestymistä" (engl."the revelation of the sons of God" = Jumalan lasten paljastaminen), Room.8:19; "ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta" (engl. "the revelation of the mystery" salaisuuden paljastaminen), Room.16:25. Kaikissa näissä tapauksissa genetiivi voidaan ymmärtää ainoastaan kohde-merkityksessä. Raamatun analogia puolustaa siis selvästi käsitystä, jonka mukaan myös Ilm.1:1:ssä on ilmaus "Jeesuksen Kristuksen paljastus" ymmärrettävä siten, että tässä Raamatun viimeisessä kirjassa paljastetaan Jeesus Kristus. Toiseksi, Ilmestyskirjan kirjoittaja ei ole Kristus, vaan Jumala, vaikka tämä paljastaminen tapahtuukin Jeesuksen Kristuksen kautta ja keskittyy Häneen. Jumala on paljastaja; Kristus on meille paljastettu Jumala. Itse asiassa tämä todetaankin selvästi jakeessa 1: Jumala antoi tämän paljastuksen Kristukselle. Ja kolmanneksi, ja juuri tämän tämä kirja sisältääkin: paljastuksen, joka paljastaa Jeesuksen Kristuksen meille. Jeesuksen Kristuksen paljastaminen on tämän profetian keskeinen ja tärkein teema. Kaikista näistä syistä me ymmärrämme siis ilmauksen "Jeesuksen Kristuksen paljastus" niin, että Jeesus Kristus on paljastuksen kohde.

Tämä on tärkeää Ilmestyskirjan oikealle tulkitsemiselle.

Johdanto

"Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!"

Näiden sanojen pitäisi riittää oikeuttamaan yritys selittää tätä Pyhän Kirjan viimeistä kirjaa, jos nyt Jumalan Sanan palvelijan vakava hanke pyrkiä tuomaan Jumalan sanoma Kristuksen seurakunnalle täällä maailmassa mistä tahansa raamatunkohdasta sitten edellyttää selittelyjä. Monien mielestä on mahdotonta selittää Ilmestyskirjaa tyydyttävästi. Se on niin täynnä symboleja ja vertauskuvia ja sen todellinen merkitys on kiedottu niin mystiseen kielenkäyttöön, että ei koskaan voi olla täysin varma siitä, että on päässyt perille kohdan todellisesta merkityksestä. Ja tämän Raamatun kirjan tulkinnan historia vahvistaakin tätä käsitystä. Monta selitysteosta on kirjoitettu Ilmestyskirjasta; sen eri osista on julkaistu lukuisia tutkielmia; ja esitettyjä selityksiä on yhtä monia ja erilaisia kuin niitä esittäneitä tutkijoitakin. Näin sanotaan. Ja tästä vedetään se johtopäätös, että on parempi olla edes yrittämättäkään minkäänlaista tulkintaa tai ainakin odottaa, kunnes ne asiat, "mitä pian tapahtuman pitää" alkavat toteutua. Jos siis näyttää siltä, että tarvitaan puolusteluja oman tulkinnan esittämiseen, vetoan tässä luvussa käsiteltävän raamatunkohdan viimeiseen jakeeseen. Täytyy siis olla mahdollista "lukea ja kuulla", ymmärtää "mitä Henki seurakunnille sanoo" tämän Raamatun kirjan kautta. Ei ehkä ole mahdollista tyydyttää sitä uteliaisuuden henkeä, millä monet lähestyvät tätä Raamatun viimeistä kirjaa; mutta varmasti voi kuitenkin ymmärtää "Hengen tarkoituksen", niin että voi saada tässä luvatun siunauksen.

Tuon siunauksen saaminen on riittävä palkka ponnisteluistamme.

On melko yleistä, että Ilmestyskirjan selistysten johdannossa käsitellään ulkonaisia asioita, kuten kysymystä Ilmestyskirjan kirjoittajan henkilöydestä, sen kirjoittamisen ajankohdasta ja sen tulkintaan sopivasta menetelmästä. Tarkoituksemme ei ole yrittää lisätä mitään siihen, mitä jo on kirjoitettu näistä kysymyksistä eikä päättää tässä vaiheessa tietyn menetelmän käytöstä. Kirjan kirjoittajasta on kirjoitettu paljon. Oletan, että kaikki ulkoiset ja sisäiset todisteet, jotka voisivat valaista tätä kysymystä, on esitetty; ja silti vallitsee erimielisyys asiasta. Jotkut väittävät, että kirjoittaja on apostoli Johannes; toiset taas väittävät, ettei itse kirjassa sen kirjoittajaksi mainittu Johannes voi mitenkään olla se apostoli, "jota Jeesus rakasti". Olisi täysin hyödytöntä toistaa kummankaan näkemyksen kannattajien perusteluja. Ketä tämä asia kiinnostaa, voi tutkia asiaa minkä tahansa selitysteoksen avulla, joka käsittelee tätä kirjaa. En pidä kysymystä tärkeänä. Kirjan kanonisuus ei riipu mitenkään siitä, että sen kirjoittaja olisi apostoli. Eikä sen sisällön oikea ymmärtäminen myöskään riipu em. kysymyksen oikeasta ratkaisusta: jos niin olisi, antaisi Raamattu meille varmasti asiasta täsmällistä tietoa.

Sama koskee kirjan kirjoittamisen ajankohtaa. Siinäkin suhteessa jakautuvat käsitykset joko varhaisemman tai myöhemmän ajankohdan kannalle. Vaikka henkilökohtainen vakaumukseni onkin, että kirjan kirjoittaja on apostoli Johannes ja että se on kirjoitettu noin vuonna 95 j.Kr., emme pidä asiaa niin tärkeänä, että olisi ollut syytä lisätä tähän kirjaan sitä valtavaa aineistoa, mitä näistä kysymyksistä on kirjoitettu.

Mitä tulee oikeaan tulkintamenetelmään, annamme mieluummin tekstin itsensä puhua puolestaan ja antaa tulkintamme osoittaa, mikä menetelmä on mielestämme paras sen sijaan, että ilmoittaisimme etukäteen, mitä menetelmää tulemme käyttämään. Olemme käyttäneet useita eri menetelmiä; ja kaikkien niiden heikkoutena on nimenomaan se, että ne ovat menetelmiä ja että niitä on usein sovellettu liian ahtaasti, niin että Ilmestyskirjan sisältö on ahdettu niiden mukaiseksi. Tämä pitää paikkansa erityisesti kirkkohistoriallisen menetelmän kohdalla, jolloin kirjan sisältämät näyt määritellään enemmän tai vähemmän selvästi uuden armotalouskauden eri vaiheisiin kuuluviksi. Mutta tähän syyllistyvät myös futuristinen ja preteristinen tulkintamenetelmä. Edellisen mukaan lähes koko Ilmestyskirjan sisällön katsotaan koskevan kaukaista tulevaisuutta, aikaa juuri ennen Herran toista tulemusta. Jälkimmäisen mukaan suurimman osan tämän kirjan profetioista on katsottava toteutuneen menneisyydessä, varsinkin mahtavan Rooman maailmanvallan kukistumisessa. Kuitenkin itse kirjan sisällön täytyy saada määrätä, mikä on oikea tulkintamenetelmä; ja mitä menetelmää pidämme parhaana käy ilmi tulkintamme edetessä.

Ilmestyskirjan 1. luvun kolme ensimmäistä jaetta muodostavat koko kirjan päällekirjoituksen. Niissä ilmoitetaan kirjan sisältö: se on Jeesuksen Kristuksen paljastus ja se antaa valaistusta niihin asioihin, jotka pian tulevat tapahtumaan. Se kertoo meille, miten tämä paljastus saatiin: sen antoi Jumala Kristuksen kautta, enkelin välityksellä Herran palvelijalle Johannekselle, jonka Johannes puolestaan antoi Kristuksen palvelijoille. Ja se päättyy autuaaksijulistamiseen, johon jo kiinnitimme huomiota: "Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!"

(Ilmestyskirja 1:1—3)

1. Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle ja hän lähetti sen merkein ja symbolein esitettynä enkelinsä kautta palvelijalleen Johannekselle),
2. joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt.
3. Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!

Onko Uusi Testamentti todella kirjoitettu alunperin kreikaksi?

sisäistä jaulkonaista todistusaineistoa siitä, että Uusi Testamentti on kirjoitettu alun perin arameaksi nimellä peshitta.


t 0




Ilmestyskirja 1:8

Minä olen Aleph ja Tau, alku ja loppu, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva
on, Kaikkivaltias.

"Kuule, poikani, ja ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet enentyvät. Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikealle tielle. Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu. Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi." (Sanal.4:10-13)
"Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: Saarnaa Sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti." (2Tim.4:1-5)

Uskon, että vertauksessa kymmenestä neitsyestä tyhmät olivat niitä, jotka eivät suostuneet Herran kuritukseen. Heillä oli tietoa Sanasta ja Herran paluusta, mutta he eivät olleet kuuliaisia. He eivät pyrkineet pyhitykseen, eivätkä luopuneet vääryydestä. Siksi Herra ei tunne heitä omikseen. He eivät tutkineet, mikä on Herran tahto, eivätkä koetelleet itseään, ovatko uskossa ja asuuko Kristus heissä. He luottivat uskonratkaisuunsa, jonka olivat joskus tehneet.
Lopuksi haluan vielä mainita profetiasta, joka tuli, kun helluntaiherätys syntyi n. 100 vuotta sitten:
"Lopunaikana on kolme asiaa, jotka tulevat olemaan tunnusomaisia helluntaiherätykselle: 1) Vanhurskaan elämän sijasta ylikorostetaan voimaa, 2) ylikorostetaan Jumalan ylistämistä rukouksen kustannuksella, 3) ylikorostetaan Hengen lahjoja Jeesuksen Herruuden kustannuksella."

Nyt kysyn sinulta veljeni tai sisareni: Mitä sinä näet, kun tutkit Sanaa Herran edessä ja katsot tilannetta seurakunnissa?

Herra antakoon meille silmävoidetta nähdäksemme ja öljyä lamppuihimme. Kun Jeesus taisteli oman tahdon ja Isän tahdon tekemisen välillä, hän oli Getsemanessa. Hebreaksi Getsemane on Gat shmane, ja se tarkoittaa öljypuristinta. Olkoon meilläkin se mieli, mikä Jeesuksella oli. Ottakaamme joka päivä ristimme ja olkaamme kuuliaisia kuolemaan asti (Filipp.2:5-13). Silloin meillä on öljyä. Helluntai käy Golgatan kautta. Ilman kuuliaisuutta ei ole Hengen täyteyttä. Tottelemattomuus sammuttaa Hengen, johtaa paatumukseen ja lopulta kuolemaan. Pysykäämme Kristuksessa ja Sanassa, silloin Hän pysyy meissä ja tuottaa hedelmää. Hän myös kurittaa, jotta kantaisimme runsaammin hedelmää. Älkäämme pelätkö Herran kuritusta ja ohjausta, sillä se on parhaaksemme, vaikka se tekeekin monesti kipeää. Kurituksessa Hän ilmoittaa itsensä meille ja meissä (Joh.15:1-15, Joh.14:21-23) Rohkaiskoon tämä kirjoitus niitä jotka haluavat pysyä totuudessa. Tutki tämä sanoma Sanan valossa.

Kiivailkaamme aina Herran pelon puolesta! (Sananl.23:17-18)
Ottakaamme esikuvaksi Eleasarin poika, pappi Piinehas, joka käänsi Herran vihan pois Israelista puuttumalla epäkohtiin ja panemalla tuomion täytäntöön leirissä. Tämä on seurakuntakurin esikuva (4Moos.25:1-13, Ps.106:29-31). Herra antakoon meille rohkeuden, sillä meille ei ole annettu pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden henki. Tällaisia Piinehaan kaltaisia miehiä tarvitaan tänäkin päivänä, kun luopumus Herrasta opissa ja elämässä lisääntyy koko ajan seurakunnan keskellä. Vai luulemmeko me, että olemme jalostuneempia kuin Vähän-Aasian seurakunnat, jotka sentään elivät apostolisen ajan jälkeen? Ilmestyskirjassa oleva sanoma seitsemälle seurakunnalle on selvästi myös profeetallinen ja koskettaa lopunajan seurakuntaa. Sen huomaa mm. kohdasta, jossa kehoitetaan olemaan uskollisia Herralle Hänen tulemukseensa saakka. Vaikka Ilmestyskirjan seurakunnat olivat Jumalan seurakuntia, ainoastaan kaksi niistä selvisi Herran "tarkastuksesta" ilman moitteita. Viisi muuta saivat kehotuksen parannukseen. Tutkikaamme siis itseämme Sanan valossa nähdäksemme, onko meillä parantamisen varaa.
Pergamon seurakunta oli kärsinyt vainoissa, mutta Herralla oli silti vakava nuhde heille: "Minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että he söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. Niin on myös sinulla niitä, jotka pitävät kiinni nikolaiittain opista. Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla." (Joh.ilm.2:!4-16)

Bileam oli opettanut, miten saadaan Israel lankeamaan: lähettämällä Mooabilaisia naisia viettelemään miehiä ja kumartamaan heidän jumaliaan. Tämän tähden Herran viha oli syttynyt Israelia kohtaan. Mutta onneksi sieltä löytyi mies nimeltä Piinehas, joka kiivaili Herran pelon puolesta ja pani tuomion täytäntöön leirissä. Ellei näin olisi tapahtunut, hapatus olisi levinnyt ja vielä enemmän kansaa olisi kaatunut. Tästä hyvästä Herra teki hänen kanssansa liiton. Lue 4Moos.25.
Nikolaiittain oppi oli ilmeisesti samankaltainen oppi kuin Bileamin. Jotkut kuitenkin kertovat sen tarkoittavan niitä, jotka hallitsevat seurakuntaa herroina, rautaisella otteella, eivätkä palvelijoina ja esikuvina niinkuin Sana opettaa (1Piet.5:1-4). Tällaiset eivät hyväksy mitään kysymyksiä, vaan heitä on toteltava sokeasti. Sellainen oli mm. Diotrefes, josta apostoli Johannes varoitti kirjeessään (3Joh.9).
Pergamon seurakunta oli uuden liiton seurakunta, mutta salli keskuudessaan harhaopettajia. Seurakunnan olisi pitänyt erottaa harhaopettajat seurakunnasta, koska nämä pitivät kiinni vääristä opeista varoituksista huolimatta. Meidän tulee harjoittaa seurakuntakuria, sillä silloin uskovat varjeltuvat ja jotkut harhaopettajat ja niiden kannattajat voivat siten myös herätä ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja tehdä parannusta, kun ovat joutuneet Saatanan haltuun kuritettaviksi eli erotetuiksi seurakunnan yhteydestä (1Kor.5:11-13, 1Tim.1:18-20, 2Tim.2:15-26, Tiit.3:10).
Sana opettaa, että tottelemattomuus on taikuuden syntiä ja niskoittelu kuin kotijumalan palvelusta (1Sam.15:23). Kuningas Saul oli hylännyt Herran Sanan halutessaan palvella Jumalaa omalla tavallaan. Jos siis joku opettaa palvelemaan Jumalaa eri tavalla kuin Sana opettaa, hän ei silloin palvele Raamatun Jumalaa, vaikka käyttäisikin Jeesuksen nimeä ja muuta Raamatun sanastoa tai tekisi jopa ihmeitä. Lopunajan eksytykset ovat juuri sellaisia. Siksi monet tulevat eksymään, koska eivät tunne kirjoituksia, eivätkä kykene arvostelemaan ja koettelemaan kaikkea. Ellemme harjoita seurakuntakuria, niin Herra on sen tekevä, mutta seuraukset ovat silloin todella vakavat. Mitä pitemmälle kuolio etenee ruumiissa, sen suurempi on poistoleikkaus. Samoin on seurakunnan laita.

Väärä opetus Pyhästä Hengestä johtaa vääriin kokemuksiin ja eksytyksiin.
Pyhä Henki on Isän Jumalan henki ja Kristuksen Henki, Jumaluuden kolmas persoona, eikä mikään erillinen jumala tai mystinen voima. Raamatusta ei löydy Pyhän Hengen palvontaa, vaan Isää rukoillaan ja palvotaan Pyhässä Hengessä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tämä ei tarkoita jotain hokemista ja loitsuamista, vaan se on asema, kun pysymme Sanassa, me Hänessä ja Hän meissä. Rajallinen järkemme ei voi tätä käsittää, mutta uskon kautta voimme sen ymmärtää. Karitsaa myös palvotaan (Joh.ilm.5:12-13).
Pyhä Henki ei ole koskaan ristiriidassa Sanan kanssa, koska Hän on sen kirjoituttanut profeettojen ja apostolien kautta. Nykyisen sekavan tilanteen tulisi haastaa meidät tutkimaan Sanaa ja koettelemaan oppimaamme ja kuulemaamme opetusta. Tämä johtaa kriisiin, mutta se on myönteistä, vaikkakin kivuliasta. On helppoa mennä lauman mukana kyselemättä mitään, mutta entä jos laumaa viedään harhaan?!
Kulteissa, kuten jehovan todistajat, mormonit jne., on juuri tämä piirre—kukaan ei kysele mitään. Nykyinen äärikarismaattinen liikehdintä on myös muodostumassa juuri sellaiseksi kultiksi, jossa johtajiin uskotaan sokeasti, koska heidän ajatellaan olevan Jumalan miehiä, joilla on nopeimmat yhteydet Taivaaseen. Katolisen kirkon piirissä papeista on myös tullut välimiehiä ihmisen ja Jumalan välille. Nämä johtajat hallitsevat laumaa herroina eivätkä lainkaan esikuvina ja palvelijoina niin kuin Jeesus teki. Tämä on gnostilaisuutta (Gnosis on kreikaksi tieto) ja tästä Paavali varoitti Kolossan uskovia. Kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä Kristukseen, jossa olemme (Kol.2:1-10). Meidän tulee siis etsiä Sanasta tietoa ja viisautta niin kuin kultaa ja hopeaa, eikä turvata "erikoismiehiin" (Sananlaskut 2:1-6).
On myös todella ikävää nähdä, kuinka monet seurakunnan vastuunkantajat suhtautuvat kevytmielisesti näihin asioihin. Jotkut sanovat, että meidän täytyy keskittyä evankeliumiin ja myönteisiin asioihin. Jos myös apostolit olisivat suhtautuneet tällä asenteella harhaoppeihin ja opettajiin, niin missä me olisimme? Jos riita ympärileikkauksesta olisi haluttu välttää Jerusalemissa tai jos apostolien kirjeistä ja jopa Jeesuksen sanoista olisi pitänyt jättää pois kielteiset asiat, niin missä olisimme? Meistä on tullut pelkureita, jotka mukavuuden halusta eivät välitä puuttua tilanteisiin, koska ne tuottavat ristiriitaa ja tuskaa. Tämä on väärin ja meidän tulisi tehdä parannus tästä ennen kuin Herra itse puuttuu asioihin, jolloin seuraukset ovat paljon vakavammat.