IRC-Galleria

Häneltä, joka on...

Onko mahdollista, että seurakunnalla voi todella olla maailmassa rauha? Voi tosiaankin; ja sen lähteen yksityiskohtainen ja tarkka kuvaus, josta tämä rauha tulee, on tarkoitettu vakuuttamaan meille, että se on todellisuutta. Kirjoittaja olisi voinut vain kirjoittaa lyhyesti: "Armo teille ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta". Mutta hän halusi saada meidät vakuuttumaan täydellisesti tästä siunauksesta. Sentähden hän kirjoittaa: "häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija!"

Sanat "joka on ja joka oli ja joka tuleva on" tarkoittavat kolmiyhteistä Jumalaa. Tätä kolminkertaista kuvausta armon ja rauhan siunauksen antajasta ei saa tulkita ikäänkuin ensimmäinen osa ("joka on ja joka oli ja joka tuleva on") tarkoittaisi pyhän kolminaisuuden ensimmäistä persoonaa ja viimeinen osa ("Jeesukselta Kristukselta jne.") tarkoittaisi kolminaisuuden toista persoonaa ja toinen osa ("ja niiltä seitsemältä hengeltä jne.") viittaisi kolminaisuuden kolmanteen persoonaan. Sillä vaikka onkin totta, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika jumaluutensa puolesta, tässä Hän ei kuitenkaan esiinny siinä ominaisuudessa, vaan Välittäjänä. Ja vaikka, kuten seuraavassa tarkemmin esitämme, "ne seitsemän henkeä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä" ovat varmasti Jumalan Pyhä Henki, Hän ei esiinny tässä kolmaisuuden kolmantena persoonana, vaan Kristuksen Henkenä. Niinpä ensimmäinen osa "joka on ja joka oli ja joka tuleva on" ei viittaa Isään kolminaisuuden ensimmäisenä persoonana, vaan kolmiyhteiseen Jumalaan, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaan ja Isään.

Kolmiyhteinen Jumala ilmoitetaan tässä sinä, "joka on". Tätä korostetaan, niinkuin käy erityisesti ilmi alkukielen ilmauksen muodosta. Se tarkoittaa Jumalaa, ei pelkästään nykyajassa olevana, vaan absoluuttisena olentona, iankaikkisesti Olevana, itsenäisesti olemassaolevana olentona, jonka olemassaoloa ei mikään eikä kukaan ole saanut aikaan, jonka olemassaolo perustuu ainoastaan Häneen itseensä, jossa ei ole muutosta eikä vaihteen varjoa. Tässä viitataan luultavasti Hänen nimeensä Jehova. Mutta tämä iankaikkinen Jumala , jonka olemassaololle ei aika aseta rajoituksia, ilmestyi ajassa. Tähän Hänen ilmestymiseensä ajassa viittaavat nuo kaksi muuta ilmausta "joka oli" ja "joka tuleva on" (ho erchomenos). Hän oli, Hän tuli menneisyydessä. Hän tuli luomisteossa; ja ajan täyttyessä Hän tuli Kristuksessa. Hän on sama Jumala, joka alussa loi kaiken ja joka ilmestyi Pojassaan. Ja luodessaan kaiken Hänellä oli mielessään tulemuksensa Kristuksessa. Kaikki Hänen tekonsa ovat olleet Hänen tiedossaan alusta asti. Ne kaikki ovat ja kehittyvät Hänen tarkan neuvonsa mukaan. Sen mukaisesti Hän tulee, on aina tulemassa, on ollut tulemassa jo siitä alkaen, kun Hän alussa tuli.

Ja vieläkin Hän on se, joka tulee, joka tulee meille meidän pelastuksemme Jumalana; eikä Hän lakkaa tulemasta ennenkuin Hän on iankaikkisesti läsnä meidän kanssamme ja Hän asuu ihmisten keskellä. Se tulee tapahtumaan. Vaikka mitkä pimeyden voimat hyvänsä nousevat Häntä vastaan, Iankaikkinen Jumala tulee meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Ja juuri Hän lähettää siunauksen Sanansa seurakunnalleen: "Armo teille ja rauha!" Varmuudella on tämä rauha meidän, vaikka koko helvetti olisi irti!

Armo ja rauha

Siunaus ilmaistaan seuraavin sanoin: "Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija!"

Tämän siunauksen sisältönä on "armo ja rauha".

Kuten tiedämme, on sanalla armo Raamatuss monia eri vivahteita. Sillä voidaan tarkoittaa Jumalan armollisuutta. Tai sillä voidaan tarkoittaa Jumalan suosiollista asennetta luotuaan kohtaan; ja sillä voidaan tarkoittaa tarkemmin Jumalan armollisuutta syntistä kohtaan, jolloin se on hänen hyväkseen luettua armoa. Tämä viimeksimainittu Jumalan asenne perustuu Kristuksen vanhurskauteen Hänen oltuaan kuuuliainen aina kuolemaan saakka ristillä. Mutta sana 'armo' tarkoittaa myös usein Kristuksen Hengen voimaa, toimintaa valituissa, jolloin he pääsevät osallisiksi kaikista pelastuksen vaikutuksista, hedelmistä ja siunauksista. Tässä raamatunkohdassa sanaa 'armo' käytetään tässä merkityksessä, niin että voimme sanoa sen tarkoittavan: "Jumala antakoon armonsa toimia Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä teidän sydämissänne, niin että armon lahjat, pelastuksen hedelmät voivat olla teidän."

Seurakunta on jatkuvasti tämän armon tarpeessa. Sillä armo ei ole siunaus, joka annetaan uskovalle lopullisesti, niin että hänellä olisi se hallussaan kerran sen saatuaan. Päinvastoin, hän elää ainoastaan jatkuvan armon virran varassa, joka siunaa häntä ikäänkuin jatkuva Kristuksen kautta virtaava Jumalan virvoittava virta Pyhässä Hengessä. Ja hänen osuutensa on vastaanottaa Jumalan armo uskossa ja rukouksen kautta.

Yksi tämän armon tärkeimmistä hedelmistä on rauha. Rauha on rauhaa Jumalan kanssa. Näin on aina. Ilman rauhaa Jumalan kanssa ei rauhaa ole. Tämä on perussyy siihen, miksi ilman Jumalaa olevan maailman ponnistelut maailmanrauhan saavuttamiseksi ulkopuolella Kristuksen on saavuttamaton unelma, josta aina herätään sodan ja sekasorron maailmaan. "Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani" (Jes.57:21). Mutta "koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta" (Room.5:1). Tämä rauha on ensiksikin sydämen ja mielen siunattua levollisuutta, joka tulee siitä, että tiedämme Jumalan solmineen rauhan meidän kanssamme, koska meidän syntimme on pyyhitty pois ja me olemme vanhurskautetut. Toiseksi se on on myös kokemus siitä, että meillä on sydämissämme rauha Jumalan kanssa: meitä ei enää motivoi vihollisuus Häntä kohtaan. Ja sentähden niillä, joilla on tämä rauha, on myös rauha muiden ihmisten kanssa, he ovat rauhantekijöitä. Ja lopuksi, koska heillä on rauha Jumalan kanssa, heillä on rauha kaikessa. Sillä he tietävät, että jos Jumala on heidän kanssansa, mikään ei voi olla heitä vastaan: "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut" (Room.8:28). Tämä rauha ei siis ole armon lisäksi tuleva lisäsiunaus, vaan se on sen hedelmä. Se on armon rauhaa.

Mikä ihana siunaus tässä lausutaankaan Aasian seitsemälle seurakunnalle ja koko seurakunnalle maailmassa! Sillä Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa edustavat seurakuntaa kaikkina aikoina. Jotta käsittäisimme tämän siunauksen koko merkityksen, meidän on pidettävä mielessämme, että tämän Raamatun kirjan käsityksen mukaan seurakunta elää aina ahdistuksen aikaa tässä maailmassa. Meidän on otettava kantaa tähän. Seurakunta on maailmassa. Ja tuo maailma on pimeydessä. Ilmestyskirjassa kuvattu maailma ei ole "yleisen armon" ansiosta paremmaksi muuttunut tai kehittynyt maailma, jossa seurakunnalla olisi kohtuullisen hyvä elää; vaan se on tuomion alaisena oleva maailma, jonka tuomio on tapahtunut tosiasia (Joh. 12:31; Kol.2:15). Se on antikristillinen maailma, joka on asettunut Jumalaa ja Hänen Kristustaan vastaan, joka vainoaa Hänen kansaansa ja yrittää aina pakottaa sen ottamaan pedon merkin. Se on pahojen maailma, jotka "ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa" (Jes.57:20); maailma täynnä ilkeyttä ja kateutta, taistelua ja sotaa ja verenvuodatusta, terroria ja tuhoa, niinkuin nykyään näemme, järisevät itse perustukset ja nykyajan sivilisaation ylpeät rakenteet uhkaavat murentua raunioiksi päittemme päälle! Tässä maailmassa kuullaan ja toteutuu Jumalan siunattu Sana Kristuksessa: "Armo teille ja rauha!"

Autuas se, joka lukee

Lopuksi, Ilmestyskirjaa suositellaan sen vastaanottajille lupaamalla, että he saavat siunauksen: "Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä".

Se autuus, josta tässä puhutaan tarkoittaa epäilemättä sanan lopullisessa merkityksessä iankaikkisen valtakunnan kirkkauden perintöä Jeesuksen Kristuksen päivänä, "turmeltumatonta ja saastumatonta ja katoamatonta perintöä", joka taivaissa on säilytettynä uskovia varten..."joka on valmis ilmoitettavaksi [paljastettavaksi] viimeisenä aikana" (1.Piet.1:4,5). Se on Uuden Jerusalemin autuutta, joka laskeutuu alas Jumalan luota taivaasta, uusi luomus, jossa vanhurskaus asuu ja jossa Jumala asuu ihmisten keskellä iankaikkisesti. Koko Ilmestyskirja katsoo odottaen tähän lopulliseen autuuden tilaan. Tämä ei kuitenkaan sulje pois nykyajalle varattua siunausta. Päinvastoin, siihen sisältyy nykyajalle varattu siunaus niille, jotka vastaanottavat ja pitävät tämän profetian sanat. Niin kauan kuin me ajattelemme nykyiseen maailmanaikaan kuuluvia asioita, tulevia maailmantapahtumia pelkästään maallisesta, inhimillisestä, historiallisesta näkökulmasta, näemme vain pimeyttä ja toivotonta kurjuutta. Sillä "turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta" pitää paikkansa koko nykyisen maailmanajan olemassaolosta. Me elämme keskellä kuolemaa; eikä siitä ole mitään ulospääsyä. Huolimatta tämän maailman profeettojen ja johtajien optimistisuudesta ja heidän ennustustuksistaan kaikki menee aikaa myöten yhä toivottomampaan suuntaan. Ja vakavat maailman ihmiset alkavat kysellä huolestuneina, onko koko sivilisaatiomme murenemassa. Maailma ei kehity parempaan suuntaan sivilisaationa. Se kehittyy koko ajan huonompaan suuntaan. Tällaisina aikoina meitä muistutetaan siitä voimallisesti. Joudumme todistamaan sodan kauhuista ja joudumme toteamaan, että jokainen sota on edellistä kauheampi ja kaikki tämä tapahtuu samanaikaisesti, kun ihminen yrittää kaikin voimin saada aikaan rauhan. Myös Jumalan kansa joutuu kokemaan "nykyisen maailmanajan kärsimyksiä"; ja jos he ovat uskollisia ja "ottavat Kristuksen kärsivällisyyden sanasta vaarin", heidät kutsutaan myös kärsimään Hänen kanssaan. Mutta "autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on" jo nyt tämän nykyisen pimeyden ja kuoleman ja toivottomuuden keskellä. Sillä jos me kykenemme näkemään nämä samat asiat "Jeesuksen Kristuksen paljastuksen" valossa ja elämään odottaen Hänen takaisintuloaan, meillä on rauha ja toivo ja ilo. Silloin me olemme iloisella mielin, sillä me tiedämme, että Hän on voittanut maailman!

Tämä siunaus ei tule kuitenkaan kaikille. Se ei ole yleinen siunaus, vaan erityissiunaus, niinkuin kaikki Jumalan lupaukset. Jumalan siunaukset on tarkoitettu Jumalan lapsille. Hänen armonsa on tarkoitettu niille, jotka pelkäävät Häntä. Sentähden tämä siunaus on tarkoitettu sille, joka lukee, ja niille, "jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on". Sanoilla "se, joka lukee" ja "ne, jotka kuulevat" tarkoitetaan alkutekstissä luultavasti sitä, joka lukee tätä kirjaa seurakunnalle ja sitä kuuntelevaa seurakuntaa. Sanojen todellinen merkitys on: "kaikki, jotka vastaanottavat ja ymmärtävät tämän profetian sanat". Mutta ei siinä kaikki. Pelkkä tämän profetian kuuleminen ja luonnollinen ymmärtäminen ei vielä tuo luvattua siunausta. Meidän on myös pidettävä ne asiat, jotka siihen on kirjoitettu. Se tarkoittaa varmasti sitä, että kuulemme tämän profetian sanan hengellisesti ja vastaanotamme sen sydämeemme. Mutta se tarkoittaa sitäkin enemmän. Jumalan Sanan pitäminen tarkoittaa myös sen tottelemista, että olemme Sanan tekijöitä. Tämä koskee myös tätä Raamatun viimeistä kirja yleensäkin ja erityisesti sen monia erityiskehotuksia. Meitä kehotetaan ottamaan aina Kristuksen kärsivällisyyden sanasta vaarin; kieltämään itsemme; erottautumaan Babylonista; olemaan uskollisia aina kuolemaan saakka; pitämään kiinni siitä, mitä meillä on, ettei kukaan ottaisi kruunuamme; pitämään sitä Kristuksen armona, että voimme uskoa Häneen ja myös sitä, että joudumme kärsimään Hänen kanssaan. Nämä asiat meidän tulee pitää! Jos me etsimme niitä asioita, jotka ovat täällä alhaalla ja yritämme palvella Jumalaa ja Mammonaa, jos me otamme pedon merkin otsaamme tai oikeaan käteemme, me emme varmasti pääse osallisiksi tästä siunauksesta. Se, joka yrittää pelastaa elämänsä, kadottaa sen varmasti; mutta se, joka on valmis menettämään sen Kristuksen takia, on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään! Hänelle kuuluu lupaus ja siunaus, nyt ja iankaikkisesti!

Tämä on todella tärkeää ja lupaus on jo toteutumassa!

Ja hän lähetti sen merkein ja symbolein esitettynä

Vastaanotettuaan tämän paljastuksen Jumalalta Kristus ilmoitti sen palvelijoilleen. Hän teki sen esittämällä sen "merkein ja symbolein" palvelijalleen Johannekselle "enkelinsä" välityksellä.

Alkutekstiä on melko vaikea kääntää. Ajatus on riittävän selvä. Tekstissä korostetaan kahta asiaa.

Ensiksikin se ilmoittaa meille, että kun Kristus välitti paljastuksen, jonka Hän oli saanut Jumalalta, palvelijalleen Johannekselle, Hän esitti sen merkkeinä ja symboleina, jotka on otettu maallisesta elämästämme ja kokemuksestamme. Ilmestyskirja on näkyjen kirja, joka on täynnä merkkejä ja symboleita. Ja kirjan esittäminen merkkien ja symbolien muodossa oli välttämätöntä. Se antaa ymmärtää, että Kristus välitti tämän paljastuksen eri muodossa palvelijalleen Johannekselle kuin missä Kristus itse vastaanotti sen Jumalalta. Kristus on taivaallinen olento, taivaan Herra, ylösnoussut Herra kirkkaudessa. Hän kykenee suoraan vastaanottamaan ilmoituksen taivaallisista asioista muussakin kuin maallisessa muodossa, merkkeinä ja symboleina. Mutta me olemme yhä maallisia ruumiillisessa nöyryyden tilassamme. Emmekä me voi vastaanottaa ilmoitusta taivaallisista asioista muuten kuin maallisessa muodossa, merkkeinä ja symboleina. Tämä on siis eräs niistä totuuksista, jotka meidän on pidettävä jatkuvasti mielessämme, jos haluamme tulkita Ilmestyskirjaa, vaikka se onkin eräs niistä tulkinnan periaatteista, jota vastaan monet raamatunselittäjät jatkuvasti rikkovat. Kristus ilmaisi Jumalalta saamansa paljastuksen palvelijalleen Johannekselle "merkkien ja symbolien" muodossa.

Toiseksi hän toteutti sen "enkelinsä" välityksellä. Ilmestyskirjasta käy ilmi, että monia eri enkeleitä käytettiin välittämään nämä näyt Johanneksen vastaanotettavaksi. Ei ole kuitenkaan luultavaa, että yksi tietty enkeli olisi ollut "tulkkina" ja että tässä puhuttaisiin juuri tästä nimenomaisesta enkelistä. Tässä puhutaan Kristuksen enkelistä, koska Herra on korotettu kaikkien voimien ja henkivaltojen yläpuolelle ja Jumala on antanut Hänelle kaikkia muita nimiä korkeamman nimen. Myös enkelit ovat Hänen sanansaattajiaan, jotka on lähetetty Hänen palvelukseensa. Ei siis ole outoa, että tässä enkeli välittää ja ilmoittaa tämän paljastuksen Johannekselle merkkien ja symbolien muodossa. Enkelit esiintyvät Raamatussa usein ilmoituksen välittäjinä ei ainoastaan suoraan, kun he julistavat Jumalan sanaa kuten Herran tullessa lihaksi ja Hänen ylösnousemuksessaan, vaan myös epäsuorasti. Me tiedämme, että laki annettiin Siinailla enkelien välittämänä, Ap.t.7:53, ja että enkelit ojensivat sen Moosekselle, Gal.3:19. Ja Ilmestyskirjan 22:6 vahvistaa sen, että jossain tällaisessa mielessä enkeli välitti myös tämän paljastuksen Johannekselle. Enkeliä käytettiin jollain tavoin siis välittämään tämän kirjan näyt näkijän vastaanotettaviksi.

Tätä näkijää kutsutaan yksinkertaisesti "hänen palvelijakseen Johannekseksi". Kuten jo aiemmin todettiin, uskomme, että tässä on kysymyksessä apostoli Johannes, vaikka tämä usein kiistetäänkin. Emme pidä tätä kysymystä tärkeänä tämän kirjan tulkinnan kannalta. Raamatussa on monia kohtia, joiden kirjoittajaa me emme tiedä. Mutta omasta mielestämme, kaiken muun todistusaineiston lisäksi ei Raamatun valossa ole epäilystäkään siitä, etteikö "hänen palvelijansa Johannes" tarkoittaisi apostoli Johannesta. Kuka muu voisi tällä tavoin esitellä itsensä ilman muita viitteitä ja odottaa lukijoidensa tietävän, ketä tarkoitetaan? Kukaan, joka tuntee Raamattua, ei voi ajatella tarkoitettavan ketään muuta kuin apostoli Johannesta. Se, ettei häntä kutsuta tässä "Jeesuksen Kristuksen apostoliksi", ei muuta asiaa. Johannes ei esittele itseään ollenkaan ensimmäisessä kirjeessään, ja toisessa ja kolmannessa kirjeessään hän kutsuu itseään yksinkertaisesti vain "vanhimmaksi". Paavalikaan ei muuten esittele itseään aina "apostoliksi" (vrt. 1.Tess.1:1; 2.Tess.1:1; Filem.1); ja hän esittelee itsensä myös "Jeesuksen Kristuksen palvelijaksi" (Fil.1:1; Tiit.1:1). Ja Patmoksen saarella tämän Jeesuksen Kristuksen paljastuksen vastaanottajana Johannes ei ole niinkään apostolin (lähetetyn) asemassa kuin Kristuksen palvelijan ominaisuudessa. Vaikka siis pidämme tätä kysymystä vähemmän tärkeänä, olemme sitä mieltä, että tämä "palvelija Johannes" ei ole kukaan muu kuin se apostoli, "jota Jeesus raksti", varsinkin sen perusteella, ettei kukaan muu ollut niin tunnettu kuin tämä aposotli, että hän olisi voinut kutsua itseään ainoastaan "hänen palvelijakseen Johannekseksi" tai "Johannekseksi" (jae 4) tai sanoa "minä Johannes" (jae 9).

Tämä Jeesuksen Kristuksen paljastus on siis annettu Johanneksen kautta seurakunnalle, Kristuksen "palvelijoille". Sillä hän "tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt". Jos nämä sanat ymmärretään erillisinä, ne saattavat viitata Johanneksen työhön ja apostolin kutsumukseen yleensä. Hänen kutsumuksensa on olla aina Jumalan Sanan todistaja ja todistaa Jeesuksesta. Kuitenkin on luonnollisempaa tulkita niiden viittaavan hänen kirjaamaansa erityiseen Jumalan sanaan ja todistukseen Jeesuksesta tässä kirjassa. Ja sitä varmastikin vaatii tämän toisen jakeen loppuosa: "kaiken sen, minkä hän on nähnyt/näki". "Jeesuksen Kristuksen todistus" voidaan ymmärtää joko objektina (todistamisena Jeesuksesta) tai subjekti-merkityksessä (Jeesuksen Kristuksena antamana todistuksena). Tässä asiayhteydessä täytyy jälkimmäistä pitää oikeana tulkintana. Jeesus Kristus sai tämän paljastuksen Jumalalta ja Hän välitti sen Johannekselle. Sentähden Hän on sen päätodistaja. Nimenomaan Hän antaa todistuksen tästä paljastuksesta, joka on Jumalan Sanaa. Ja jakeessa 5 Häntä kutsutaan "uskolliseksi todistajaksi". Johannes todisti tästä Jumalan sanasta ja Jeesuksesta Kristuksesta. Tiedämme myös, että Johanneksen käskettiin kirjoittaa ne kirjaan (jae 19) ja että hän välitti näkemänsä asiat seurakunnille.

Jonka Jumala antoi Hänelle

Teksti kertoo meille, että "Jumala antoi hänelle" tämän paljastuksen, jonka kohteena on Jeesus Kristus itse.

Jumala on kaiken Ilmestyskirjan sisältämän, ja siis myös tämän kohdan sisältämän paljastuksen ainoa laatija. Meidän on tietenkin ajateltava tässä kolmiyhteistä Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, eikä ainoastaan Isää pyhän kolminaisuuden ensimmäisenä persoonana. Sentähden meidän on tehtävä ero Jumalan ja Hänen Välittäjänsä välillä, joka tuli lihaksi. Vaikka Raamattu opettaakin selvästi, että Kristus on Jumalan iankaikkinen Poika, tosi Jumala ja tasa-arvoinen Isän ja Pyhän Hengen kanssa, tekee se kuitenkin tämän erotuksen. Tämä käy selvästi ilmi sellaisista raamatunkohdista, joissa puhutaan "meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalasta ja Isästä". Jumala on myös Kristuksen Isä, sillä ihmisluontonsa puolesta Hän on Välittäjä. Ja tämä Jumala on Ilmestyskirjan sisältämän kaiken paljastuksen laatija. Sentähden luemme tässä: "jonka Jumala antoi hänelle".

On täysin raamatullinen käsitys, että myös Kristus saa ihmisen ominaisuudessaan kaiken ilmoituksen Jumalalta. Sitä ei opeteta ainoastaan tässä, vaan sellaisissa kohdissa kuin Joh.5:19,20; Joh.7:16; ja Joh.8:28. Tietenkin Kristuksen ja meidän välillämme on ero siinä, miten Jumalan ilmoitus saadaan. Me voimme vastaanottaa Jumalan ilmoituksen ainoastaan epäsuorasti, Kristuksen kautta, "apostolien ja profeettojen" kautta ja Raamatun kautta; mutta koska Kristus on ihmiseksi tullut Jumalan Poika, Hän sai tämän paljastuksen suoraan ja välittömästi, ilman muiden välitystä. Mutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa sinänsä, että myös Kristus saa kaiken ilmoituksen "Jumalaltaan ja Isältään". Jumala antoi tämän paljastuksen hänelle. Ja tämä nimenomainen paljastus annettiin Kristukselle Hänen korottamisensa jälkeen. Se, että Jumala antoi tämän paljastuksen Hänelle, on täysin sopusoinnussa Hänen asemansa kanssa Jumalan oikealla puolella, jonka perusteella Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä koko luomakunnan Herrana. Sillä ylimmän vallan ja auktroriteetin asemaan kuuluu kaiken tiedon ja viisauden omistaminen. Ilmestyskirjassa (5. luvussa) esitetään samankaltainen ajatus symbolisesti näyssä, jossa Kristus ottaa seitsensinettisen kirjan valtaistuimella istuvan kädestä. Mutta toivomme voivamme selittää tuon näyn sopivassa kohdassa.

Meidän on hyvä tietää maailmaa tarkastellessamme, että niiden asioiden, joiden näemme tapahtuvan täytyy tapahtua. Tämä sana täytyy ilmaisee tämän nykyisen maailmanajan kaikkien tapahtumien välttämättömyyttä kahdesta eri näkökulmasta katsottuna. Ensiksikin se suuntaa katseemme Kaikkivaltiaan iankaikkiseen ja täydelliseen kaikkiviisauteen tuon välttämättömyyden lopullisena syynä ja perusteena. Kaikki asiat ovat ainoastaan Korkeimman iankaikkisen hyvän tahdon toteutumista. Ne on itse asiassa määrätty. Kaikki piente ja suuet, hyvät ja pahat asiat ovat kaikkivaltiaan kaiken Luojan tahdosta tapahtuvia, eivät julman kohtalon tai sokeiden voimien vaikutuksesta tapahtuvia. Kun hyväksymme Jumalan Sanan ja uskomme, että kaiken täytyy tapahtua, meidän sydämemme löytävät levon, koska ne löytävät levon Hänessä! Ja toiseksi, tämä täytyy viitta loppuun, telokseen, kaiken lopulliseen päämäärään: taivaan täydelliseen valtakuntaan ja sen paljastumiseen Kristuksen päivänä. Tämä toinen näkökohta tästä täytymisestä liittyy tietenkin erottamattomasti ensimmäiseksi esittämäämme näkökohtaan. Juuri siksi, että kaikella on lopullinen syynsä ja välttämättömyytensä Jumalan suunnitelmissa, on kaiken sentähden tapahduttava, jotta Jumalan suunnitelma toteutuu kaikessa: Jumalan asumus ihmisten keskuudessa! Voimme esittää saman ajatuksen näin: kaiken on tapahduttava, koska Kristus tulee! Mikä loistava vakuus toivolle jopa historian kaikkein synkimpinäkin hetkinä! Julistakaamme tätä totuutta Hänen todistajinaan kieron ja sairaan maailman keskellä!

Näiden asioiden pitää tapahtuman pian. Tätä ilmaisua ei voida käyttää tukemaan sellaista näkemystä, jonka mukaan käytännöllisesti katsoen koko Ilmestyskirjan sisältöä on pidettävä jo toteutuneena Rooman maailmanvallan tuhossa. Sillä käsitys, jonka mukaan kaiken on tapahduttava ennen Herran lopullista pian tapahtuvaa toista tulemusta ei oloe ollenkaan vieras Uudessa Testamentissa. Apostoli Paavali kirjoittaa Rooman seurakunnalle: "Yö on pitkälle kulunut, ja [se] päivä on lähellä" (Room.13:12). Ja apostoli Pietari kehottaa meitä: "Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan." (1.Piet.4:7) Herra itse julistaa Filadelfian seurakunnalle: "Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi." (Ilm.3:11) Ja edelleen, Ilm.22:7:stä luemme: "Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista vaarin!" Ja saman luvun jakeesta 12 luemme: "Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan." Kolmessa viimeksimainitussa kohdassa alkukielen sana, joka on käännetty sanaksi 'pian' on sama kuin Ilm.1:1:ssä 'pian'-sanaksi käännetty sana. Ja juuri sitä tässä tarkoitetaankin. Herra tulee pian. Hän ei viivyttele. Hän ei ole välittämättä tästä lupauksesta. Ja tämä merkitsee sitä, että niiden asioiden, joiden on tapahduttava ennen Hänen lopullista tulemustaan ja sitä edeltävässä prosessissa, on myös tapahduttava pian tai nopeasti.

Meistä ei ehkä näytä siltä. On kulunut jo vuosisatoja siitä, kun nämä sanat kirjoitettiin eivätkä ne ole vieläkään toteutuneet. 1900 vuotta tuntuu meistä pitkältä ajalta, jota sana 'pian' tuskin kuvaa. Mutta meidän on muistettava, että Jumalan ajan mittaaminen eroaa omastamme ja myös, että valtavien asioiden on tapahduttava ennenkuin loppu tulee. Koko seurakunnan on oltava koossa: pakanoiden ja juutalaisten on oltava sisällä täysilukuisina. Pahuuden täyden määrän on täytyttävä. Antikristuksen on saavutettava huippunsa ja päästävä valtaan. Googin ja Maagogin on suoritettava oma osansa tulevissa tapahtumissa. Jos me otamme huomioon niiden asioiden luonteen, joiden on tapahduttava, alamme ymmärtää, että todellisuudessa ne tapahtuvatkin hämmästyttävän nopeasti, varsinkin omana aikanamme. Mitään viivyttelyä ei ole, niin että sellainen käsitys, että Jumala rajoittaisi synnin etenemistä on vastoin tätä Raamatun opetusta. Kaikki etenee nopeasti loppua kohden!

Edellisen valossa on myös mahdollista ymmärtää oikein teksti, jossa meille ilmoitetaan, että Jumala antoi tämän paljastuksen Jeesukselle Kristukselle "näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää".

Näiden asioiden "näyttäminen" ei tarkoita ainoastaan sen verhon poistamista, joka peittää tulevaisuuden katseeltamme. Jos se olisi tarkoituksena, Ilmestyskirja esittäisi meille ainoastaan koko tämän armotalouskaudne historian etukäteen. Silloin voisimme seurata enemmän tai vähemmän tarkasti tämän profetian täyttymistä askel askeleelta nykyisen aikakauden tapahtumien edetessä ja määritellä suunnilleen, vaikkakaan ei täsmälleen, mitä hetkeä maailman kello näyttää. Silloin kykenisimme myös ennustamaan Herran tulemuksen "päivän ja hetken". Tällainen näkemys onkin tosiaan kirkkohistoriallisen menetelmän perustana tämän kirjan tulkinnassa. Tämän kirjan eri näyt tulkitaan tietyiksi historian tapahtumiksi, joista oletetaan selvästi ennustettavan tässä kirjassa. Se tosiasia, että tämän ryhmän Ilmestyskirjan tulkitsijat eroavat suuresti keskenään siinä, minkä tapahtumien he katsovat olevan ennustettu näissä näyissä, riittää kuitenkin tuomitsemaan tämän menetelmän. Kuten jo edellä mainitsimme, uskovan ei sitä paitsi tarvitse kyetä ennustamaan tulevaisuutta. Ilmestyskirja näyttää tosin, mikä on tapahtumien yleinen kulku tämän armotalouskauden aikana siinä suhteessa, mikä koskee Herran tulemusta ja Hänen valtakuntansa täyteyttä, mutta eis iinä mielessä, että tämä profetia olisi etukäteen kirjoitettua historiaa.

Niiden asioiden "näyttäminen", joiden pitää pian tapahtuman tarkoittaa niiden paljastamista meille uudessa valossa, niiden todellisen merkityksen kannalta osana Jumalan omaa ohjelmaa, tulevan Herran paljastamisena! Meidän tulee "nähdä Herra" jopa oman aikamme maailmantapahtumissa. Meillä täytyy olla riittävästi valaistusta, että kykenemme "pitämään sen, mitä meillä on" jopa sen sekasorron ja pimeyden keskellä ja synkeyden keskellä, jonka maailman ja seurakunnan historia kuvaa vallitsevan maailmassa. Tämän kirjan tarkoituksena on auttaa meitä näkemään oman aikamme tapahtumat Kristuksen tulemuksen valossa.

Sentähden on ne asiat, joiden pitää pian tapahtuman, näytettävä Kristuksen palvelijoille. Sanalla "palvelijat" ei tarkoiteta jotain uskovien erityisryhmää tai -luokkaa, kuten esim. apostoleita, vaan kaikkia uskovia suhteessa Kristukseen heidän Herranaan. He ovat Hänen palvelijoitaan. Heidät on vapautettu synnin vallasta ja paholaisen orjuudesta palvelemaan Kristusta uudenlaisella tottelevaisuudella. Hänen Henkensä asuu heissä. Hänessä he ovat uusia luomuksia. He omistavat Hänen Sanansa ja rakastavat sitä. He ovat Hänen ystäviään, koska he tekevät kaiken, mitä Hän on käskenyt heidän tehdä. Ja huomautettakoon, että ainoastaan Hänen palvelijansa voivat ottaa vastaan tämän profetian sanat ja että ainoastaan he niitä tarvitsevat. Ja jopa vielä niin, että ainaostaan siinä määrin kuin olemme uskollisia Herralle nykyisen mailmanajan keskellä ja vaellamme Hänen palvelijoinaan, voi tämän Jeesuksen Kristuksen paljastuksen antama valo kirkastaa tietämme. Me joudumme silloin todellakin koetukseen. Sillä samoin kuin he vihasivat Häntä, samoin tulevat he myös vihaamaan Hänen palvelijoitaan. Palvelija ei ole suurempi kuin hänen Herransa. Silloin täällä alhaalla olevat asiat ja nykyisen maailmanajan tapahtumat eivät tuo meille mitään lohdutusta ennenkuin näemme kaiken tämän profetian valossa. Mutta kun näemme ne tässä valossa, me olemme iloisella mielellä luottaen siihen, että meidän Herramme on voittanut maailman!

Meidän on kuitenkin tarlasteltava vielä kahta asiaa koskien näitä tulevia tapahtumia: 1) niiden täytyy tapahtua; ja 2) ne tulevat tapahtumaan pian.

Meidän tulisi pitää koko ajan mielessämme, että tämän profetian tarkoituksena on paljastaa Jeesus Kristus. Voidaan tietenkin sanoa, että koko Raamattu on Herran paljastamista. Hänet paljastetaan 1.Moos.3:15:n protoevankeliumissa. Ja kautta koko Vanhan Testamentin on Jeesuksen Kristuksen paljastaminen pääaiheena sekä suoranaisissa profetioissa että esikuvissa ja varjoissa. Jeesus Kristus paljastetaan ajan täyttyessä: Hänen lihaksitulossaan, Hänen julkisessa palvelutyössään, sanoissaan ja teoissaan, Hänen kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan, taivaaseenastumisessaan ja korottamisessaan Jumalan oikealle puolelle. Niissä paljastetaan Jeesus Kristus, johon kaikki vanhan armotalouskauden profetiat ja varjot viittasivat. Ja Uudessa testamentissa tulkitsee Kristuksen Henki meille nuo toteutuneet ilmoitukset. Jeesuksen Kristuksen paljastus ei kuitenkaan ole vielä päättynyt. Hän ilmestyi taivaasta, tuli lihaksi, kuoli ja nousi ylös ja meni jälleen Isän luo. Me näimme Häntä hetken aikaa, mutta emme näe Häntä enää. Hän asui meidän keskellämme, suoritti tehtävänsä tämän maailman näyttämöllä; mutta Hän katosi jälleen muuttamatta sitä näyttämöä, jossa Hänet paljastettiin ja suoritti loppuun tehtävänsä. Vaikka Hän onkin nyt meidän kanssamme armonsa ja Henkensä kautta, Hän on kuitenkin meiltä kätketty. Sentähden Hänen paljastamisensa ei ole päättynyt: sillä tässä maailmassa me emme näe Häntä. Ja kuitenkin, jopa kautta koko tämän armotalouskauden Hän kuitenkin toimii tässä maailmassa, jossa me nyt olemme. Sillä Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä; Hän on nyt kuningasten Kuningas ja herrain Herra; ja Hän hallitsee kaikkea kohti seurakuntansa täydellistymistä ja lopullista ilmestymistään kirkkaudessa. Silloin, Herran Jeesuksen Kristuksen päivänä, kun Hänet paljastetaan lopullisessa kirkkaudessaan, jolloin Hän ei ikinä enää kätkeydy, silloin on Hän paljastettu täydellisesti.

Tämä Raamatun viimeinen profetia puhuu tästä Herran Jeesuksen Kristuksen lopullisesta paljstamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä, kaikesta siitä, mikä johtaa siihen tämän armotalouskauden aikana. Se on Ilmestyskirjan teemana. Miten Herra liittyy niihin asioihin, jotka tulevat tapahtumaan koko tämän armotalouskauden aikana, miten Hän niiden kautta tulee koko ajan, ja miten Hän lopulta tulee koko siinä kirkkaudessaan, jonka Isä on antanut Hänelle. Kaikki tämä paljastetaan meille tässä "Jeesuksen Kristuksen paljastuksessa".

Meidän on pidettävä tämä mielessämme tätä kirjaa tulkitessamme. Se näyttää meille uudessa valossa ne asiat, joiden on tapahduttava. Me voimme käsittää ne ne maallisesta näkökulmasta, pelkästään "historiana". Ja tästä näkökulmasta nähtynä on kuva melko synkkä ja toivoton. Me näemme sotia ja kuulemme uusista sodista, jotka ovat yhä laajempia ja yhä intensiivisempiä. Me näemme turhuutta ja kuolemaa, maanjäristyksiä ja tuhoa, turhuuden keskellä kärsivän luomakunnan. Mutta tämä Raamatun viimeinen kirja näyttää meille nämä samat asiat Jeesuksen Kristuksen paljastamisen valossa. Meitä pyydetään tarkastelemaan tämän armotalouskauden historiaa ikäänkuin ylhäältä käsin. Kun pidämme tämän mielessämme, me emme lähesty tätä kirjaa tarkoituksenamme tyydyttää uteliaisuuttamme, saadaksemme vain selville, mikä tulee olemaan historian kulku tässä maailmassa. Miksi olisi niin tärkeää tietää maailman tapahtumien kulku tulevaisuudessa? Mitä lohtua meille siitä olisi? Eikö Herra opettanut meille, ettei meidän pitäisi huolehtia edes huomisesta? Ei, vaan meidän on lähestyttävä Ilmestyskirjaa odottaen, että se opastaa meitä nykyisen historian merkityksen suhteen Jeesuksen Kristuksen paljastamisen valossa, ja että se antaa meille vastauksen kysymykseen: miten kaikki johtaa meidän Herramme paljastamiseen Hänen kirkkaudessaan. Ja jos me onnistumme tulkitsemaan tätä kirjaa niin, että "me näemme Jeesuksen" kaikissa nykytapahtumissa, emme jää ilmans itä siunausta, joka on luvattu niille, jotka lukevat ja kuulevat tämän profetian sanat!

Kristuksen paljastus

Kirja esittää siis olevansa "Jeesuksen Kristuksen paljastus". Alkukielen "paljastusta" merkitsevä sana on apokalupsis, josta tulee mm. sana 'apokalyptinen'. Se tarkoittaa jonkin peitetyn paljastamista, kuten esim. patsaan paljastamista. Raamatullisessa merkityksessä se tarkoittaa sitä, että Jumala ilmoittaa meille itseään ja taivaan valtakuntaa koskevia asioita paljastaen Jumalan valtakuntaa koskevia "mysteereitä". Sillä nämä asiat eivät ole tästä maailmasta. Me emme voi saada niistä selkoa luonnollisilla aisteillamme. Eikä niitä voida ymmärtää luonnollisella ymmärryksellä. Ne kuuluvat toiseen maailmaan kuin missä me elämme, hengelliseen ja taivaalliseen maailmaan, "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut" (1.Kor.2:9). Niitä ei voida siis käsittää, ellei Jumala paljasta niitä meille ja ellei ole hengellisiä silmiä niiden näkemiseen, hengellisiä korvia niiden kuulemiseen, hengellistä mieltä niiden ymmärtämiseen. Sana "paljastus" [engl. 'revelation', suomalaisessa Raamatussa 'ilmestys'] tarkoittaa siis Jumalan tekoa, jolla Hän paljastaa meille tuon toisen maailman, Hänen taivaallisen valtakuntansa ja iankaikkisen liittonsa asioita.

Tekstissä puhutaan siis "Jeesuksen Kristuksen paljastuksesta". Alkukielessä on nimi 'Jeesus Kristus' genetiivissä (apokalupsis Ieesou Christou); ja kysymyksenä on, onko genetiiviä pidettävä subjektiivisena vai objektiivisena. Jos on kysymys edellisestä, on Jeesus Kristus tuon paljastuksen subjekti tai tekijä, että Hän on profetian sisältämien asioiden paljastaja. Jos taas on kysymys jälkimmäisestä, tarkoittaa ilmaus, että Jeesus Kristus on tuon paljastuksen kohde, että Hänet "paljastetaan" tässä kirjassa. Yleinen tulkinta on, että genetiivi on käsitettävä subjektiivisessa mielessä: paljastus, jonka Jeesus Kristus antoi, jonka Hän on tehnyt. Käytännöllisesti katsoen kaikki raamatunselittäjät pitävät tätä näkemystä itsestäänselvänä eivätkä yleensä salli genetiivin käsittämistä kohteena.

Uskomme kuitenkin, että tätä käsitystä vastaan on tärkeitä perusteluja, jotka ovat niin painavia, että mielestämme on parasta käsittää ilmaus objektiivisessa mielessä, niin että se tarkoittaa sitä, että Jeesus Kristus paljastetaan meille Raamatun viimeisessä kirjassa. Kiinnittäkäämme ensiksikin huomiota siihen, että ilmaus "Jeesuksen Kristuksen paljastus" on tavallisesti, vaikkakaan ei aina, tässä merkityksessä Raamatussa. 1.Kor.1:7:stä luemme: "niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä (engl. waiting for the revelation of our Lord Jesus Christ" = odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen paljastamista). On selvää, että ilmauksen merkitys tässä on: "odottaessanne päivää, jolloin meidän Herramme Jeesus Kristus paljastetaan". Ilmauksen genetiivi on siis kohde. Sama koskee 2.Tess.1:7:n ilmausta: "kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa" samassa merkityksessä kuin 'kun Jeesus Kristus paljastetaan' (engl. "when the Lord Jesus shall be revealed") puhuttaessa Jeesuksen toisesta tulemuksesta. Ja jälleen sama ilmaus 1.Piet.1:7:ssä: "Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä" (engl. at the revelation of Jesus Christ = kun Jeesus paljastetaan). Ja myös 2.Kor.12:1:ssä, jossa ilmaus on hieman eri muodossa (monikossa), jossa kohde-merkitys ei ole mitenkään mahdoton [eli = "Jeesusta koskeviin paljastuksiin"]. Ja tämä on genetiivin merkitys vastaavissa ilmauksissa, kuten "Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi", Room.2:5 (engl."the revelation of the righteous judgement of God" = Jumalan vanhurskaan tuomion paljastamisen päiväksi); "Jumalan lasten ilmestymistä" (engl."the revelation of the sons of God" = Jumalan lasten paljastaminen), Room.8:19; "ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta" (engl. "the revelation of the mystery" salaisuuden paljastaminen), Room.16:25. Kaikissa näissä tapauksissa genetiivi voidaan ymmärtää ainoastaan kohde-merkityksessä. Raamatun analogia puolustaa siis selvästi käsitystä, jonka mukaan myös Ilm.1:1:ssä on ilmaus "Jeesuksen Kristuksen paljastus" ymmärrettävä siten, että tässä Raamatun viimeisessä kirjassa paljastetaan Jeesus Kristus. Toiseksi, Ilmestyskirjan kirjoittaja ei ole Kristus, vaan Jumala, vaikka tämä paljastaminen tapahtuukin Jeesuksen Kristuksen kautta ja keskittyy Häneen. Jumala on paljastaja; Kristus on meille paljastettu Jumala. Itse asiassa tämä todetaankin selvästi jakeessa 1: Jumala antoi tämän paljastuksen Kristukselle. Ja kolmanneksi, ja juuri tämän tämä kirja sisältääkin: paljastuksen, joka paljastaa Jeesuksen Kristuksen meille. Jeesuksen Kristuksen paljastaminen on tämän profetian keskeinen ja tärkein teema. Kaikista näistä syistä me ymmärrämme siis ilmauksen "Jeesuksen Kristuksen paljastus" niin, että Jeesus Kristus on paljastuksen kohde.

Tämä on tärkeää Ilmestyskirjan oikealle tulkitsemiselle.

Johdanto

"Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!"

Näiden sanojen pitäisi riittää oikeuttamaan yritys selittää tätä Pyhän Kirjan viimeistä kirjaa, jos nyt Jumalan Sanan palvelijan vakava hanke pyrkiä tuomaan Jumalan sanoma Kristuksen seurakunnalle täällä maailmassa mistä tahansa raamatunkohdasta sitten edellyttää selittelyjä. Monien mielestä on mahdotonta selittää Ilmestyskirjaa tyydyttävästi. Se on niin täynnä symboleja ja vertauskuvia ja sen todellinen merkitys on kiedottu niin mystiseen kielenkäyttöön, että ei koskaan voi olla täysin varma siitä, että on päässyt perille kohdan todellisesta merkityksestä. Ja tämän Raamatun kirjan tulkinnan historia vahvistaakin tätä käsitystä. Monta selitysteosta on kirjoitettu Ilmestyskirjasta; sen eri osista on julkaistu lukuisia tutkielmia; ja esitettyjä selityksiä on yhtä monia ja erilaisia kuin niitä esittäneitä tutkijoitakin. Näin sanotaan. Ja tästä vedetään se johtopäätös, että on parempi olla edes yrittämättäkään minkäänlaista tulkintaa tai ainakin odottaa, kunnes ne asiat, "mitä pian tapahtuman pitää" alkavat toteutua. Jos siis näyttää siltä, että tarvitaan puolusteluja oman tulkinnan esittämiseen, vetoan tässä luvussa käsiteltävän raamatunkohdan viimeiseen jakeeseen. Täytyy siis olla mahdollista "lukea ja kuulla", ymmärtää "mitä Henki seurakunnille sanoo" tämän Raamatun kirjan kautta. Ei ehkä ole mahdollista tyydyttää sitä uteliaisuuden henkeä, millä monet lähestyvät tätä Raamatun viimeistä kirjaa; mutta varmasti voi kuitenkin ymmärtää "Hengen tarkoituksen", niin että voi saada tässä luvatun siunauksen.

Tuon siunauksen saaminen on riittävä palkka ponnisteluistamme.

On melko yleistä, että Ilmestyskirjan selistysten johdannossa käsitellään ulkonaisia asioita, kuten kysymystä Ilmestyskirjan kirjoittajan henkilöydestä, sen kirjoittamisen ajankohdasta ja sen tulkintaan sopivasta menetelmästä. Tarkoituksemme ei ole yrittää lisätä mitään siihen, mitä jo on kirjoitettu näistä kysymyksistä eikä päättää tässä vaiheessa tietyn menetelmän käytöstä. Kirjan kirjoittajasta on kirjoitettu paljon. Oletan, että kaikki ulkoiset ja sisäiset todisteet, jotka voisivat valaista tätä kysymystä, on esitetty; ja silti vallitsee erimielisyys asiasta. Jotkut väittävät, että kirjoittaja on apostoli Johannes; toiset taas väittävät, ettei itse kirjassa sen kirjoittajaksi mainittu Johannes voi mitenkään olla se apostoli, "jota Jeesus rakasti". Olisi täysin hyödytöntä toistaa kummankaan näkemyksen kannattajien perusteluja. Ketä tämä asia kiinnostaa, voi tutkia asiaa minkä tahansa selitysteoksen avulla, joka käsittelee tätä kirjaa. En pidä kysymystä tärkeänä. Kirjan kanonisuus ei riipu mitenkään siitä, että sen kirjoittaja olisi apostoli. Eikä sen sisällön oikea ymmärtäminen myöskään riipu em. kysymyksen oikeasta ratkaisusta: jos niin olisi, antaisi Raamattu meille varmasti asiasta täsmällistä tietoa.

Sama koskee kirjan kirjoittamisen ajankohtaa. Siinäkin suhteessa jakautuvat käsitykset joko varhaisemman tai myöhemmän ajankohdan kannalle. Vaikka henkilökohtainen vakaumukseni onkin, että kirjan kirjoittaja on apostoli Johannes ja että se on kirjoitettu noin vuonna 95 j.Kr., emme pidä asiaa niin tärkeänä, että olisi ollut syytä lisätä tähän kirjaan sitä valtavaa aineistoa, mitä näistä kysymyksistä on kirjoitettu.

Mitä tulee oikeaan tulkintamenetelmään, annamme mieluummin tekstin itsensä puhua puolestaan ja antaa tulkintamme osoittaa, mikä menetelmä on mielestämme paras sen sijaan, että ilmoittaisimme etukäteen, mitä menetelmää tulemme käyttämään. Olemme käyttäneet useita eri menetelmiä; ja kaikkien niiden heikkoutena on nimenomaan se, että ne ovat menetelmiä ja että niitä on usein sovellettu liian ahtaasti, niin että Ilmestyskirjan sisältö on ahdettu niiden mukaiseksi. Tämä pitää paikkansa erityisesti kirkkohistoriallisen menetelmän kohdalla, jolloin kirjan sisältämät näyt määritellään enemmän tai vähemmän selvästi uuden armotalouskauden eri vaiheisiin kuuluviksi. Mutta tähän syyllistyvät myös futuristinen ja preteristinen tulkintamenetelmä. Edellisen mukaan lähes koko Ilmestyskirjan sisällön katsotaan koskevan kaukaista tulevaisuutta, aikaa juuri ennen Herran toista tulemusta. Jälkimmäisen mukaan suurimman osan tämän kirjan profetioista on katsottava toteutuneen menneisyydessä, varsinkin mahtavan Rooman maailmanvallan kukistumisessa. Kuitenkin itse kirjan sisällön täytyy saada määrätä, mikä on oikea tulkintamenetelmä; ja mitä menetelmää pidämme parhaana käy ilmi tulkintamme edetessä.

Ilmestyskirjan 1. luvun kolme ensimmäistä jaetta muodostavat koko kirjan päällekirjoituksen. Niissä ilmoitetaan kirjan sisältö: se on Jeesuksen Kristuksen paljastus ja se antaa valaistusta niihin asioihin, jotka pian tulevat tapahtumaan. Se kertoo meille, miten tämä paljastus saatiin: sen antoi Jumala Kristuksen kautta, enkelin välityksellä Herran palvelijalle Johannekselle, jonka Johannes puolestaan antoi Kristuksen palvelijoille. Ja se päättyy autuaaksijulistamiseen, johon jo kiinnitimme huomiota: "Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!"