IRC-Galleria

Ja näin me tulemme seurakuntaan sellaisena kuin Aasian seitsemän seurakuntaa sitä edustavat.
Luku seitsemän ilmaisee, että niiden ja seitsemän kynttilänjalan välillä on olennainen yhteys. Tämä luku esiintyy jatkuvasti. Johanneksen on kirjoitettava seitsemälle seurakunnalle; Herra ilmestyy seitsemän kynttilänjalan keskellä; Vapahtajan oikeassa kädessä on seitsemän tähteä; ja, kuten jo olemme todenneet, myös Jumalan valtaistuimen edessä on seitsemän Henkeä, valtaistuimen edessä palaa seitsemän palavaa lamppua, Karitsalla on seitsemän silmää (4:5; 5:6). Seitsemän merkitsee armon täydellisyyttä ja täyteyttä. Siihen sisältyvät luvut kolme ja neljä, ja se on myös lukujen kuusi ja yksi summa. Viimeksimainitussa merkityksessä se symboloi kaiken sen täydellisyyttä, mitä Jumala tekee ajassa, mitä tulee iankaikkiseen sapattiin ja se mukaanlukien, lepoa, joka annetaan Jumalan kansalle, kaiken täyttymystä Jumalan iankaikkisessa valtakunnassa ja ilmestysmajassa. Edellisessä merkityksessä se Jumalan (kolme) ja kosmoksen (neljä) symboloi täydellistä yhteyttä, Jumalan täydellistä ystävyysliittoa Kristuksessa, Jumalan asumista ihmisten keskellä. Ja samasta syystä se merkitsee sen hengen täyteyttä, joka asuu seurakunnassa, armon ja hengellisten siunausten täyteyttä ja itse seurakunnankin täydellisyyttä Kristuksen ruumiina. Tämä on se olennainen yhteys seitsemän kynttilänjalan ja Aasian seitsemän seurakunnan välillä. Ne eivät ole sama asia. Edellinen symboloi seurakuntaa sen ihanteellisessa olotilassa ja iankaikkisessa täydellisyydessä, sen olennaisinta olemusta, sellaisena kuin se on Jumalan iankaikkisessa neuvossa ja sellaisena kuin se tulee kerran olemaan iankaikkisessa valtakunnassa. Jälkimmäinen symboloi seurakuntaa maailmassa, olennaisilta osiltaan samanlaisena kuin seitsemän kynttilänjalan symboloima seurakunta, mutta jälkimmäisen maallista manifestaatiota, historiallista seurakuntaa maan päällä pyhyydessään ja epätäydellisyydessään ja puutteineen: tosiaankin Kristuksen seurakuntaa, mutta seurakuntana, joka tarvitsee jatkuvasti tukea ja rohkaisua, kehotusta ja nuhdetta, Jumalan huonetta, josta tuomion tulee alkaa.

Se, että on valittu täsmälleen seitsemän seurakuntaa, osoittaa, että ne symboloivat koko seurakuntaa sellaisena kuin se on maailmassa minä tahansa tämän armotalouskauden hetkenä. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö ne todella olleet olemassa tuohon aikaan. Ne eivät ole kuvitteellisia, vaan historiallisia seurakuntia. Ja ne mainitaan tässä maantieteellisen sijaintinsa mukaisessa järjestyksessä: Ne sijaitsivat Vähä-Aasiassa, pohjoisessa Efesosta Pergamoon, ja sieltä Laodikeaan etelässä. Nämä seurakunnat oli kuitenkin valittu niin, että ne yhdessä muodostaisivat kuvan koko seurakunnasta maailmassa kaikessa täydellisyydessään ja vikoineen, vahvuuksineen ja heikkouksineen, koettelemuksissaan ja kiusauksissaan. Ja nyt sattuu olemaan niin, että näille Vähän Aasian seurakunnille kirjoitetussa seitsenkertaisessa sanomassa meillä on Kristuksen Sana seurakunnalleen maailmassa minä tahansa aikana ja kaikissa maissa, aina Herran tulemukseen saakka. Nämä sanomat on siis tarkoitettu meille yhtä hyvin kuin ne oli tarkoitettu niille seitsemälle seurakunnalle, joille ne oli osoitettu.

Seitsemässä tähdessä, joita Jeesus pitää oikeassa kädessään siirrytään seurakuntaan sellaisena kuin se on maailmassa, jota edustavat Aasian seitsemän seurakuntaa. Sillä nämä seitsemän tähteä edustavat epäsuorasti myös seurakuntaa. Vapahtajan oman tulkinnan mukaan ne ovat seitsemän seurakunnan enkeleitä, jae 20.

Raamatunselittäjät ovat kuitenkin eri mieltä siitä, mitä nuo seitsemän enkeliä tarkoittavat. Jotkut selittävät, että sanalla tarkoitetaan todellisia enkeleitä, taivaallisia olentoja ja katsovat niiden olevan näiden eri seurakuntien suojelusenkeleitä. Mutta tämä selitys ei vaikuta kovin vakuuttavalta: sillä Johanneksen käsketään lähettää kirjeet näille enkeleille, ja tuntuu todella vaikealta käsittää, että näille suojelusenkeleille voisi lähettää kirjeitä. Toiset taas hengellistävät ja antavat sanalle idealisoidun merkityksen väittäen, että ilmauksella tarkoitetaan kunkin seurakunnan erityistä "henkeä" kussakin tilanteessa hieman samantapaisessa merkityksessä kuin nykyään puhumme "ajan hengestä". Mutta tällainenkin selitys on hylättävä, kun otetaan huomioon, että tällaiselle "seurakunnan hengelle" on vaikea lähettää kirjettä. Tämän lisäksi ovat toiset oikeammin tulkinneet sanojen tarkoittavan seurakuntien vanhimpia tai johtajia, varsinkin niitä, jotka ahkeroivat "sanan ja opin" puolesta.

Pitäkäämme ensiksikin mielessämme, että tähti-symboli viittaa valoon, joka on näkyvä ja kuitenkin samanaikaisesti riippuvainen ja alistettu. Meidän tulisi myös muistaa, että Jumalan Sanassa alkuperäinen enkeliä tarkoittava sana (hepreaksi malak, kreikaksi anggelos) ei tarkoita aina Jumalan taivaallisia avustavia henkiolentoja, vaan sana voi myös tarkoittaa sanansaattajaa tai palvelijaa, ihmistä, joka on kutsuttu täyttämään jonkun tärkeän tehtävän Jumalan seurakunnassa tai valtakunnassa. Malakia profetoi Johannes Kastajasta: "Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni". Ja lopuksi, kuten jo olemme huomauttaneet, meidän on muistettava, että Johannesta käsketään kirjoittamaan näille seitsemän Aasian seurakunnan enkeleille. Kaikki tämä vahvistaa varmuudella, että seurakunnan enkeli tarkoittaa tässä tapauksessa Jumalan palveluksessa olevaa ihmistä, kaitsijaa tai vanhinta, joka opettaa ahkerasti Sanaa ja oppia, Jumalan Sanan palvelijaa. Heitä kutsutaan yksinkertaisesti "enkeleiksi", koska he ovat Jumalan palvelijoita ja sanansaattajia. Ja heitä symboloivat tähdet, ei siksi, että seurakunnat saisivat valonsa ainoastaan heiltä, vaan koska Jumala haluaa valaista ja ohjata maailmassa olevaa seurakuntaansa heidän palvelutyönsä kautta. Kristus haluaa nimenomaan saarnata Sanaa ja säilyttää Sanansa heidän kauttaan.

Ja samalla tarkoitetaan epäsuorasti kirkastetun Kristuksen kädessä olevilla tähdillä itse seurakuntiakin. Toisaalta ei näitä "tähtiä" voida erottaa Kristuksesta. Hän pitää niitä oikeassa kädessään. Ne eivät ole mitään ilman Häntä. Ne eivät pysty toimimaan, ellei Kristus itse toimi niiden kautta. Tämä näiden tähtien ja ja seurakuntien läheinen yhteys käy ilmi niistä seitsemästä kirjeestä, jotka sisältyvät seuraaviin kahteen lukuun. Sillä on ilmeistä, ettei Johannes ole osoittanut niitä ainoastaan enkeleille, vaan hän kirjoittaa heidän kauttaan heidän edustamilleen seurakunnille, joita he palvelevat. Kirkastettu Herra pitää noita seitsemää tähteä kädessään. Se ei symboloi pelkästään sitä, että Hän hallitsee noiden seitsemän seurakunnan enkeleitä ja pidä niitä voimassaan, vaan myös epäsuorasti sitä, että koko seurakunta pysyy ja säilyy ainoastaan Hänen voimastaan. Kukaan ei voi temmata Hänen omiaan Hänen kädestään!

Nämä seitsemän kynttilänjalkaa symboloivat seurakuntaa sen ihannetilassa ja suhteessa Herraansa, ikäänkuin valona, joka loistaa Jumalan kunniaksi Kristuksessa. Ne edustavat seurakuntaa täydellisessä pyhyydessä ja vanhurskaudessa, sellaisena kuin se on Jumalan neuvossa ja sellaisena, jollaisena se kerran tulee olemaan, kun Herra esittelee sen täydellisenä ja kirkastettuna morsiamenaan, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä. Tämä symboliikka muistuttaa meitä tietenkin seitsenhaaraisesta kynttilänjalasta tai lampusta, joka aikanaan seisoi Jerusalemin temppelin pyhässä paikassa. Tuossa pyhäkössä oli suitsutusalttari, näkyleiville tarkoitettu pöytä ja kultainen kynttilänjalka. Viimeksimainittu temppeliin kuuluva esine oli suora varsi, josta lähti molemmille puolille kolme haaraa, jotka kaartuivat niin, että haarojen yläosa oli samassa tasossa keskimmäisen jalan kanssa. Lamppuja oli pidettävä palamassa jatkuvasti ja ne symboloivat sitä totuutta, että Israel oli Jumalan valo, joka loistaa maailman pimeydessä heidän Jumalansa Jehovan kunniaksi. Näyssämme eivät seitsemän kynttilänjalkaa symboloi vanhan armotalouskauden Israelia, vaan kaikkien aikojen seurakuntaa sen ihanteellisen täydellisyyden tilassa. Ne välittävät sen totuuden, että seurakunta on valo, niinkuin Jumala on valo eikä Hänessä ole mitään pimeyttä. Seurakunta on valo, ei itsestään, vaan niinkuin selvästi käy ilmi siitä, että Kristus seisoo tai kävelee seitsemän kultaisen kynttilänjalan keskellä, ainoastaan siten, että sillä on yhteys Kristukseen Hengessä. Herra on sen valo ja ilman Kristusta se on pimeydessä ja keskellä kuolemaa.

Huomaamme kuitenkin, että temppelissä olevan kynttilänjalan ja tämän näyn seitsemän kynttilänjalan välillä on kaksi tärkeää eroa. Ensiksikin on huomattava, että edellisessä olivat kaikki haarat suorassa linjassa, kun taas näyssämme seisovat kynttilänjalat ilmeisesti piirissä Vapahtajan ympärillä: sillä luemme, että Kristus seisoi niiden keskellä ja seuraavan luvun ensimmäisestä jakeesta luemme, että Hän "käy seitsemän kultaisen kynttiläjalan keskellä" (Biblia). Tämä ero on sopusoinnussa vanhan armotalouskauden seurakunnan ja seurakunnan ihannetilan tai uudessa armotalouskaudessa jo toteutuvan seurakunnan välisen eron kanssa. Israelissa rajoittui seurakunta vain yhteen kansakuntaan: liitto rajoittui Aabrahamin jälkeläisiin lihan mukaan. Mutta seurakunta kootaaan kaikista kansakunnista ja kielistä ja sukukunnista. Ja tämä toteutuu jo nyt, sillä seurakunta koostuu niin juutalaisista kuin pakanoistakin. Toiseksi huomaamme, että temppelin kynttilänjalka oli yksi esine, niin että seitsemän haaran välillä oli materiaalinen ja näkyvä yhteys, kun taas näyssämme on seitsemän erillistä lamppua, joiden välillä ei ole näkyvää yhteyttä. Tämän merkitys on selvä. Israelissa oli seurakunnan yhdistävänä tekijänä kansakunta ja teokratia; mutta seurakunnan ja sen Herran ja uskovien välinen todellinen ja iankaikkinen keskinäinen yhteys on täysin hengellinen. Me muodostamme yhden seurakunnan Hengessä ja uskon kautta, jonka pyhäin yhteyden Pää on Kristus. Se, että kynttilänjalat ovat kultaa, tarkoittaa täydellisyyttä ja puhtautta, Kristuksen seurakunnan turmeltumattomuutta ja kallisarvoisuutta, jonka Hän on ostanut omalla kallisarvoisella verellään. Seurakunta on kallisarvoisempi kuin hienoin kulta. Se on puhdas ja pyhä ja kirkkaampi kuin jaloimmat metallit. Ja se on turmeltumaton ja katoamaton, koska sillä on yhteys Herraan, lihaksi tulleeseen Jumalan Poikaan, joka kuoli ja nousi ylös ja elää iankaikkisesti: kuolemalla ei ole mitään valtaa Häneen!

Seitsemässä tähdessä, joita Jeesus pitää oikeassa kädessään siirrytään seurakuntaan sellaisena kuin se on maailmassa, jota edustavat Aasian seitsemän seurakuntaa. Sillä nämä seitsemän tähteä edustavat epäsuorasti myös seurakuntaa. Vapahtajan oman tulkinnan mukaan ne ovat seitsemän seurakunnan enkeleitä, jae 20.

Hän ei kuitenkaan paljasta itseään ainoastaan Kuninkaana ja Tuomarina tässä näyssä. Hän on myös suuri Ylimmäinen pappi, joka toimii ahkerasti seurakuntansa hyväksi Jumalan pyhäkössä. Se käy ilmi Hänen asustaan: sillä Hänet on puettu jalkoihin asti ulottuvaan vaatteeseen ja sidottu rinnalta kultaisella vyöllä. Israelin ylipapilla oli päällään vanhan armotalouskauden aikana pitkä vaate tai kaapu, jota kutsuttiin papinviitaksi. On ilmeistä, että Herra ilmestyy Johannekselle tässä näyssä tässä pitkässä ylimmäisen papin asussa. Se, että vaatteen kuvataan ulottuvan jalkoihin asti, osoittaa, ettei Hän toimi tässä uhraamassa veriuhreja, sillä siinä tapauksessa vaate olisi nostettu vyön avulla ylös. Suuri, lopullinen uhri on jo uhrattu. Se on täytetty. Toisaalta se, että Hänellä on edelleen kultainen vyö, osoittaa, että vaikka veriuhri on täytetty, tämä Ylimmäinen pappi palvelee silti aktiivisesti pyhäkössä: sillä vanhan armotalouskauden ylimmäinen pappi piti yllään tätä vyötä vain niin kauan kuin hän palveli pyhäkössä ja välittömästi sen jälkeen, kun hänen palvelutyönsä oli suoritettu loppuun, hän riisui vyön yltään. Ja niin meillä on tässä kaunis kuva Vapahtajasta, kun Hän on suorittanut loppuun Golgatan uhrityön, mutta palvelee yhä meidän Ylimmäisenä pappinamme ja esirukoilijanamme rukoillen Isää pyhäkössä ylhäällä. Siellä Hän rukoilee meidän puolestamme ja sieltä Hän siunaa meitä kaikkia hengellisin siunauksin taivaassa.

Joidenkin mielestä tässä on ero verrattuna Vanhan Testamentin ylipapin asuun siinä, että Herran vyö on sidottu rinnalta. Mutta tällainen väite ei perustu tosiasioihin. Sekä ylipapit että tavalliset papit sitoivat vyönsä rinnan korkeudelta eivätkä lanteelta. Mutta eräs todellinen ero on siinä, että tämän näyn Ylipappimme vyö on kultainen, kun taas pappien tavalliset vyöt oli punottu hienosta pellavasta ja purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista. Tämä muistuttaa meitä jälleen tämän Melkisedekin järjestyksen mukaisen Ylipapin kuninkuudesta ja arvokkuudesta.

Lopuksi on myös selvää, että Herra paljastaa itsensä tässä näyssä myös profeetan virassa. Sitä ei voida päätellä Hänen asustaan sinänsä, ellei sitä symboloi terävä kaksiteräinen miekka, joka lähtee Hänen suustaan. Sillä vaikka pitääkin paikkansa, että tämä miekka symboloi ensisijaisesti Hänen auktoriteettiaan ja voimaansa suorittaa tuomio, se saattaa myös viitata Hänen voimaansa profeettana. Sillä, kuten olemme jo todenneet, tuo miekka on Sana, jonka Hän puhuu; ja tuo Sana on "elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija". Profeettana Hän puhuu myös vaikuttavan Sanansa. Lisäksi on huomattava, että Kristuksen virat voidaan erottaa, mutta niitä ei voida koskaan erottaa toisistaan erilleen. Kuitenkin riippumatta mistään Hänen ulkoisen olemuksensa yksityiskohdasta, paljastaa Hänen puhumansa Sana Hänet profeetaksi. Ennenkaikkea Hän puhuttelee näyssä Johannesta ja kehottaa Häntä kirjoittamaan. Hänen on kirjoitettava kaikki, mitä Hän on nähnyt ja ne asiat, jotka ovat, ja ne asiat, jotka tämän jälkeen tapahtuvat. Hän esiintyy lisäksi profeettana Johannekselle ja seurakunnalle antamassaan vahvistuksessa jakeissa 17 ja 18. Ja seuraavissa luvuissa Hän toimii varmasti seurakuntansa profeettana puhutellessaan Aasian seitsemää seurakuntaa ohjaten, vahvistaen, rohkaisten, kehottaen ja nuhdellen niitä. Päättelemme siis, että kirkastettu Herra ilmestyy näyssä kolminkertaisessa profeetan, papin ja kuninkaan virassaan. Ja sellaisena Hän seisoo tässä seitsemän kultaisen kynttilänjalan keskellä.

Toinen tärkeä piirre tässä näyssä on, että huomaamme Hänen päänsä ja hiustensa valkeuden. Tämäkin yksityiskohta viittaa vääjäämättä Danielin 7. lukuun. Sen yhdeksännestä jakeesta luemme: "Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa." Viittaus on selvä. Hiusten valkoisuus viittaa Vanhaikäisen ikään; ja se symboloi Hänen jumaluuttaan, koska se kuvaa Hänet Iankaikkisena olentona. Käsittelemässämme raamatunkohdassa Vapahtajan hiusten valkeus kuvaa sentähden Hänen iankaikkisuuttaan tosi Jumalana: sillä vain tällaisena Hän on Iankaikkinen olento, "jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista" (Miika 5:2). Danielin kirjassa puhutaan Vanhaikäisen hiuksista, ei "jumalanpojan muotoisen" hiuksista, jotka ovat valkeat. Tässä kuvataan kuitenkin kirkastettua ihmisen Poikaa tällä tavoin. Danielin kirjassa ovat siis Vanhaikäinen ja Ihmisen POika kaksi eri henkilöä; käsittelemässämme raamatunkohdassa heidät esitetään yhtenä ja samana henkilönä. Ja tässäkin on tämä ero sopusoinnussa kahden eri armotalouskauden kanssa: kun Daniel kirjoitti profetiansa, Sana ei ollut vielä tullut lihaksi; kun Johannes sai näkynsä, inkarnaatio oli jo tapahtunut. Jumala ja ihminen, Jumalan ja ihmisen luonto oli yhdistetty Immanuelin persoonassa. Immanuel tarkoittaa 'Jumala meidän kanssamme'. Ja Vanhaikäinen voi sentähden ilmestyä näyssä yhtä aikaa "Ihmisen Pojan kaltaisena". Kirkastettuna Kristuksena, Ihmisen Poikana ja samalla myös Jumalan Poika ilmestyy tässä Patmoksen näyssä kirkastettuna Kuninkaana, joka on saanut perintönsä Jehovalta, saanut hallintavallan, ja Hänellä on auktoriteetti ja valta suorittaa tuomio ja toteuttaa valtakuntansa.

Suurin osa näyn muista symbolisista yksityiskohdista palvelee vahvistamalla tätä Kristuksen olemusta voimallisena Kuningas-Tuomarina.

Tämä koskee esimerkiksi Hänen silmiään, jotka kuvataan tulen liekkien kaltaisiksi. Tämä tarkoittaa sekä Hänen pyhää vihaansa että Hänen kaikkinäkevää voimaansa. Tämän mahtavan tuomarin silmät tunkeutuvat katseellaan ihmissydänten syvimpiin syvyyksiin; ne löytävät salattuja asioita. Niiden edessä on kaikki kuin avoin kirja, jopa ihmisten salaiset ajatukset ja aikeet. Noiden silmien edessä paljastetaan jokainen paha ajatus ja teko, jokainen ilkeä suunnitelma. Ja Hän tulee tuomitsemaan ja rankaisemaan pahuuden voimat, olkoot ne sitten Hänen seurakunnassaan, joka on maailmassa tai maailmassa itsessään. Hän paljastaa pahan ilman kompromisseja, mistä ikinä Hän sitä sitten löytääkin; seurakunnasta ensin (sillä tuomio on aloitettava Herran huoneesta) ja sitten myös maailmasta. Ja paljastettuaan sen todellisen luonteen ja määrän, Hän rankaisee siitä oikeudenmukaisesti. Sillä nuo liekehtivät silmät ilmaisevat myös pyhyyttä ja vanhurskasta suuttumusta ja vihaa.

"Kiiltävää vaskea" muistuttavat jalat symboloivat samantapaisia asioita. Ne ovat kuin kuumuuden valkaisema, kirkas messinki, joka palaa uunissa; ja niillä Hän polkee maahan pimeyden voimat, kaikki vihollisensa, kunnes ne tuhoutuvat.

Huomaamme myös, että Hänen äänensä on kuin paljojen vetten kumu, ts. syvien vesien pauhu myrskyn pauhatessa, kun aalto toisensa jälkeen lyö vasten kalliota. Se on ukkosenjyrinän ääni, Voiman ääni, mahtavan Kuninkaan kauhistuttava ääni, kun Hän on tullut suorittamaan tuomionsa vanhurskaudessa.

Ja lopuksi, tähän yleiskuvaan Kristuksesta kirkastettuna Kuningas-Tuomarina on myös lisättävä terävä kaksiteräinen miekka, joka lähtee Hänen suustaan. Raamatussa symboloi miekka auktoriteettia ja voimaa rangaista pahantekijät. Roomalaiskirjeen 13:ssa luvussa apostoli Paavali sanoo hallitsemaan asetetuista voimista: "Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee" (jae 4). Tämä terävä kaksiteräinen miekka, joka lähtee Kristuksen suusta symboloi voimaa kostaa ja osoittaa vihaa kaikkia pahuuden tekijöitä vastaan. Se lähtee Kristuksen suusta osoittaen, että Hän toteuttaa vihansa ja kostonsa mahtavan Sanansa voimalla. Kaikki nämä yksityiskohdat antavat yhdessä sen yleiskuvan, että kirkastettu Vapahtaja ilmestyy tässä Johannekselle suurena ja mahtavana Kuninkaana, joka tulee tuomitsemaan seurakuntansa ja maailman, kunnes kaikki pimeyden voimat on tuhottu ikuisiksi ajoiksi.

Alkaaksemme viimeksimainitusta elemetistä, miten ihmeelliseltä Hän näyttääkään! Yleisvaikutelmana on ylitsevuotavainen kirkkaus ja kunnia: sillä Hän oli niinkuin aurinko, joka loistaa täydellä voimallaan. Vasta kun Johannes on hiukan tottunut tämän ihmeellisen näyn kirkkauteen, hän kykenee kiinittämään huomiotaan yksityiskohtiin. Vähitellen hän huomaa, että tämä olento muistuttaa yleisolemukseltaan ihmisen poikaa, ihmisolentoa. Sitten hän huomaa lisäksi, että Hänen päänsä ja hiuksensa ovat valkoiset kuin villa tai lumi. Hänen suustaan etenee terävä kaksiteräinne miekka; ja Hänellä on oikeassa kädessään seitsemän tähteä. Hänen jalkansa olivat kuin kiiltävää messinkiä. Hänen silmänsä muistuttivat leimuavaa tulta, ja Hänen äänensä oli kuin mahtavien aaltojen pauhu kallioita vasten, kun myrsky puhaltaa ne hurjiksi. Hän oli pukeutunut pitkään, majesteettiseen kaapuun, joka ulottui Hänen jalkoihinsa asti; ja Hänet oli vyötetty rinnan kohdalta kultaisella vyöllä, joka kimalteli Hänen olemuksensa kirkkaudessa ja loistossa.

Tällainen on näyn yleiskuvaus. Ja me kysymme luonnollisesti: mikä on sen merkitys?

Jotta voisimme tulkita kokonaisuuden oikein, on välttämätöntä, että tutkimme ensiksi huolellisesti kaikki näyn yksityiskohdat voidaksemme sitten yhdistää ne oikeaksi synteesiksi ja saada siten niiden varsinaisesta merkityksestä oikean käsityksen. On varmaa jo heti alkuun, että me näemme tässä Vapahtajan olemuksen tietyltä näkökannalta katsottuna. Näyllä on tietty merkitys, sen tarkoituksena on esittää Ihmisen Poika tietyssä valossa; ja sentähden on näyn jokaisen yksityiskohdan epäilemättä palveltava tuon tietyn idean korostamista.

Voimme ottaa nuo huomattavat piirteet lähtökohdaksemme alkaessamme selittää näkyä.

Se kiinnittää ensiksikin huomiomme siihen, että tuota loistavaa olentoa kuvataan "ihmisen pojan kaltaiseksi". Tämä ilmaus on tuttu meille kaikille: sillä Jeesus käytti sitä mielellään itsestään julkisen maanpäällisen vaelluksensa aikana. Nimitys tulee mitä luultavimmin Danielin 7:13:sta ja 14:sta. Niistä me luemme: "katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä".

Jos me vertaamme tätä Danielin kirjan kohtaa käsittelemäämme raamatunkohtaan, seuraavat päätelmät vaikuttaisivat oikeutetuilta. Ensiksikin ilmauksessa "Ihmisen Pojan muotoinen" viitataan ihmiseksi tulleeseen Herraan. Hän oli tosi ihminen ja sellaisena Häntä kutsutaan Ihmisen Pojaksi. Se, ettei Häntä näyssä kutsuta suoraan Ihmisen Pojaksi, vaan Hänen kuvataan olevan "Ihmisen Pojan muotoinen", ei muuta asiaa. Ilmauksen tarkoituksena ei suinkaan ole kieltää Hänen tosi ihmisyyttään ja sanoa, että Hän vain muistutti olemukseltaan ihmistä. Pikemminkin johtuu ilmauksen epämääräisyys siitä, että Hänen olemuksensa ylitsevuotava kirkkaus teki Johannekseen valtavan vaikutuksen. Loistavassa kirkkaudessa näkee Johannes ihmisen pojan muotoisen olennon. Tässä ilmauksessa viitataan Kristukseen erityisesti Ihmisen Poikana, Jehovan ihmiseksi tulleeseen Palvelijaan. Hän ei kuitenkaan esiinny tässä kärsivänä Palvelijana, vaan kirkastettuna Herrana. Jos on oikein olettaa, että nimitys ihmisen Poika tulee Danielin profetiasta, jota edellä lainasimme, on ilmeistä, ettei se viittaa ainoastaan Hänen nöyrtymisen tilaansa, vaan pikemminkin Kristukseen, joka perisi valtakunnan...tosiaankin Ihmisen Poikaan Hänen nöyryytyksensä tilassa, mutta ainoastaan välttämättömänä tienä Hänen korottamiseensa Messiaan kirkkauteen. Danielin kohta viittaa nimenomaan tähän kirkkauteen ja hallintavaltaan. Siinä esitetään "ihmisen Pojan kaltainen" lähestymässä Vanhaikäistä, Jumalaa, että Hän saisi iankaikkisen valtakuntansa. Vanhan testamentin profetiassa esitetään Hänen saavuttavan tulevaisuudessa kirkkauden ja kunnian. Mutta Johanneksen saadessa tämän näyn kirkastetusta Kristuksesta, oli Danielin profetia jo toteutunut. "Ihmisen Pojan kaltainen" oli lähestynyt Vanhaikäistä kärsimyksensä ja kuolemansa, ylösnousemuksensa ja Jumalan oikealle puolelle korottamisensa kautta; ja Hän oli jo saanut iankaikkisen hallintavaltansa. Ja sellaisena, kirkastettuna Herrana, joka on saanut valtakunnan ja hallintavallan Vanhaikäiseltä, Hän ilmestyy tässä näyssä. Ja kolmanneksi, verratessamme tekstiä Danielin kirjan tekstiin voimme vetää sen johtopäätöksen, että Hän esiintyy tässä sellaisena, jolla on auktoriteetti ja voima toimia Tuomarina. Kun Daniel katselee Häntä, asetetaan valtaistuimet ja tuomitseminen alkaa; "Ihmisen Pojan kaltainen" saa voiman ja hallintavallan juuri ennenkuin tuomitseminen alkaa. Näiden kahden raamatunkohdan vertailu johtaa meidät siihen yleiseen johtopäätökseen, että Kirkastettu Vapahtaja esiintyy tässä mahtavana Kuningas-Tuomarina.

Mutta Herralla, joka on kaikkien maan hallitsijoiden ruhtinas ja joka saa jopa heidän yhteiset suunnitelmansa toimimaan seurakuntansa hyväksi, oli omat tarkoituksensa palvelijansa Johanneksen karkoituksessa. Ja vaikka maallinen valta oli karkottanut iäkkään apostolin vaientaakseen lopullisesti hänen uskollisen todistuksensa, Herra muutti tämän yksinäisen ja kaukaisen saaren paikaksi, joka palveli ikäänkuin oraakkelina paljastaessaan erään kauneimmista ja tärkeimmistä Raamatun osista. Epäilemättä oli apostolin karkotuspaikka, jossa häntä ympäröi ainoastaan villi luonto päivästä toiseen, jossa hän oli erossa maailman humusta ja hälinästä, jossa hän voi todistaa rauhattoman meren hirvittävää symboliikkaa, kuunnella mahtavien aaltojen monotonista pauhua niiden lyödessä hänen olinpaikkansa kalliorannoille ja jossa hänellä oli lisäksi häiriintymätön näkymä taivaalle ja jossa hänen tarkatessaan maan neljää suuntaa, hänen katseensa kohtasi horisontin, jossa taivas ja meri yhtyivät—tämä hylätty paikka sopi epäilemättä luonnollisesti profeetan näkyjen ja ilmestysten näyttämöksi tarjoten luonnollisen taustan niille ja auttaen profeettaa kykenemään hengellisesti vastaanottamaan ne.

Sinne Johannes siis oli karkotettu; ja hän kertoo meille, että hän oli Hengessä Herran päivänä. Herran päivällä meidän ei pidä tässä yhteydessä ymmärtää viimeistä tuomiopäivää. Sillä vaikka se saattaakin olla sanan merkitys, tällainen tulkinta ei mitenkään sovi yhteen sen kanssa, mitä seuraa. Paljon luonnollisempaa on selittää, että Johannes tarkoittaa Herran päivällä Herran ylösnousemuksen päivää, viikon ensimmäistä päivää, jonka seurakunta oli apostolien johdolla asettanut erityiseksi jumalanpalveluspäiväksi ja pyhäpäiväksi vanhan armotalouskauden sapatin sijasta. Ilmaus "Hengessä" ei tarkoita ainoastaan sitä, että hän mietiskeli hengellisiä asioita, vaan pikemminkin sitä, että hän oli profeetallisessa, hengellisessä ekstaasissa, niin että hän oli erossa aistien ja kokemusten maailmasta ja valmistautunut saamaan näkyjä hengellisistä asioista. Me uskomme, että näyissä, jotka apostoli on etuoikeutettu näkemään, on todella jotakin objektiivisen todellista. Ne eivät olleet vain subjektiivisia, niin että ne olisivat olleet vain näkijän hengellisiä tiloja; vaan ne asiat, jotka esitettiin hänen nähtäväkseen, olivat luonteeltaan sellaisia, että niitä ei olisi voitu nähdä pelkästään luonnollisilla silmillä ja sentähden oli siirtyminen Hengessä olemisen tilaan tarpeen, jotta Johannes voitiin valmistaa näkemään näkynsä.

Tässä tilassa ollessaan Johannes sitten kuuli kovan äänen, mahtavan ja selvän pasuunan kutsun. Ja kuullessaan takaansa äänen hän kääntyy ympäri ja katselee näkyä, josta tutkimamme raamatunkohta kertoo: kirkastettu Kristus kultaisten kynttilänjalkojen keskellä.

On heti huomautettava, että tässä näyssä on kaksi elementtiä. Ensiksikin siinä on kultaisten kynttilänjalkojen elementti ja on mitä luonnollisinta olettaa, että ne seisovat piirissä Vapahtajan ympärillä. Ja toiseksi ilmestyy kirkastettu Vapahtaja, jota Johannes kuvaa yksityiskohtaisesti.

Käsittelemme siis tässä näyssä korotetun Kristuksen paljastusta suhteessa Hänen seurakuntaansa sekä suhteessa niihin asioihin, joiden pitää pian tapahtuman. Sitä edeltää selonteko niistä olosuhteista, joissa Johannes sai näyn. Samoin kuin vanhan armotalouskauden profeetat halusivat kertoa kutsumisestaan profeetoiksi, samoin Johanneskin kertoo meille tässä raamatunkohdassa, miten ja missä olosuhteissa hän sai tulevaisuutta koskevan ilmestyksen, joka sisältyy tähän Raamatun kirjaan.

Hän oli pienellä yksinäisellä saarella Patmoksessa, pienellä kallioisella ja karulla hylätyllä saarella keskellä merta lähellä Vähän Aasian rannikkoa. Hän kutsuu itseään uskovien veljeksi eikä apostoliksi, niiden olosuhteiden takia, joihin hän on joutunut. Ja hän lisää, että hän on heidän kanssaveljensä ahdistuksissa ja Jeesuksen Kristuksen valtakunnassa ja kärsivällisyydessä. Meidän on tässä huomattava, että kaikki nämä kolme—ahdistus, valtakunta ja kärsivällisyys ovat Jeesuksen Kristuksen. Me olemme osalliset niihin ainoastaan, jos me olemme Hänessä. Toiseksi, meidän on huomattava, että seurakunta esitetään ahdistuksessa olevana. Seurakunta oli ahdistuksessa silloin; ja Ilmestyskirjan käsityksen mukaan se on aina ahdistuksessa maailmassa ollessaan. Ja jos me haluamme olla osalliset Jeesuksen Kristuksen valtakunnasta, on väistämätöntä, että me olemme myös osalliset seurakuntaa kohtaavasta ahdistuksesta, sen suhteen takia, mikä sillä on Herraan ja sen uskollisen Herran tunnustamisen takia. Ja lopuksi, juuri siitä syystä on välttämätöntä, että me olemme osalliset Jeesuksen Kristuksen kärsivällisyydestä. Sillä ainoastaan tuon kärsivällisyyden voimasta me kykenemme kestämään ahdistuksen ja kestämään loppuun saakka.

Apostoli kertoo meille lisäksi, että hän oli Patmoksen saarella Jumalan Sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen takia. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että hänet lähetettiin sinne saarnaamaan Jumalan Sanaa ja todistamaan Jeesuksen nimestä. Tai se saattaa tarkoittaa sitä, että hän oli siellä nimenomaan vastaanottaakseen sen Jumalan Sanan, mikä sisältyy Ilmestyskijraan. Tai se saattaaa tarkoittaa sitä, että hänet oli häädetty sinne marttyyrina Jumalan Sanan takia, jota hän oli saarnannut ja sen todistuksen vuoksi, mitä hän oli todistanut Jeesuksesta. Viimeksimainittu vaihtoehto on ehkä todennäköisin ja hyväksyttävin. Ensiksikin se on kaikkein luontevin selitys sanoille "Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden". Tavallisesti nämä sanat tarkoittavat todellista marttyyriutta. Toiseksi se käy ilmi siitä, miten Johannes esittelee itsensä, ts. veljenä ja osallisena seurakunnan ahdistuksessa. Tämä näyttäisi viittaavan siihen, että siihen aikaan, kun Johannes sai tämän ilmestyksen, seurakunnassa oli puhjennut vaino, ja että osallisena seurakunnan yleiseen ahdistukseen ja vainoon oli häädetty Patmoksen saarelle. Ja kolmanneksi, tämä kävisi yksiin maallisen historiankirjoituksen kanssa, joka kertoo meille, että suunnilleen tähän aikaan maailman voimat, joita keisari Domitianus edusti, raivosivat kiihkeästi Jeesuksen seuraajia, halveksittua nasarealaisten lahkoa vastaan. Päättelemme siis, että Johannes oli Patmoksen saarella noin vuonna 95 tai 96 j.Kr. Jeesuksen Kristuksen nimen ja Herrastaan todistamisensa takia narttyyrinä.

(Ilmestyskirja 1:9-10)

9. Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.
10. Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,
11. joka sanoi: "Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan".
12. Ja minä käännyin sitä ääntä katsomaan, joka minun kanssani puhui, ja minun kääntyessäni näin minä seitsemän kultaista kynttiläjalkaa. (Biblia)
13. Ja kultaisten kynttiläjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen (Biblia), pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.
14. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;
15. hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.
16. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.
17. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
18. ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
19. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.
20. Se salaisuus niistä seitsemästä tähdestä, jotka sinä minun oikiassa kädessäni nähnyt olet, ja seitsemän kultaista kynttiläjalkaa. Ne seitsemän tähteä ovat seitsemän seurakunnan enkelit: ja ne seitsemän kynttiläjalkaa, jotka sinä nähnyt olet, ovat seitsemän seurakuntaa." (Biblia)
Lähestymme nyt Ilmestyskirjan pääsisältöä ja niitä lukuisia näkyjä, jotka se meille esittää tutkittavaksemme. Tässä raamatunkohdassa, jota nyt tässä luvussa tutkimme, meillä on ensimmäisen päänäyn alku, sen ensimmäinen osa, joka ulottuu 3. luvun loppuun. Koko näky voidaan jakaa kahteen pääosaan. Käsittelemämme raamatunkohta on ensimmäinen osa, joka sisältää näyn, jossa kirkastettu Kristus kävelee kultaisten kynttilänjalkojen keskellä ja kehottaa Johannesta kirjoittamaan näkemänsä asiat. Toiseen osaan kuuluvat luvut 2 ja 3, jotka sisältävät Herran seitsenkertaisen sanoman, joka Johanneksen on toimitettava Aasian seurakunnille.

Toinen kirje korinttilaisille 13

1. Kolmannen kerran minä nyt tulen teidän tykönne. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava.
2. Olen edeltäpäin sanonut ja sanon edeltäpäin niille, jotka ennen ovat syntiä tehneet, ja kaikille muille - niinkuin silloin sanoin, kun olin toista kertaa tykönänne, samoin nytkin, kun olen poissa - etten, kun taas tulen, ole teitä säästävä,
3. koska te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimallinen.
4. Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan.
5. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
6. Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.
7. Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä.
8. Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.
9. Sillä me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset; sitä me rukoilemmekin, että te täydellisiksi tulisitte.
10. Sentähden minä kirjoitan tämän poissa ollessani, ettei minun teidän luonanne ollessani tarvitsisi käyttää ankaruutta sen vallan nojalla, minkä Herra on minulle antanut rakentamiseksi, ei kukistamiseksi.
11. Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.
12. Tervehtikää toisianne pyhällä suunannolla. Kaikki pyhät lähettävät teille tervehdyksen.
13. Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.