IRC-Galleria

linkki alhaalla.


http://www.netikka.net/mpeltonen/giants.htm

http://herkules.oulu.fi/isbn951427170X/

http://herkules.oulu.fi/isbn951427170X/isbn951427170X.pdf


mielestäni kaikki ei ole huojausta ja arkeologia jo sen todistaa, että raamatun jättiläisiä on ollut olemassa.Raamattu kertoo 1 Moos. 6:4 Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita. 4 Moos.13:34. Näimmepä siellä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä, ja me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja; sellaisia me heistäkin olimme."

jäätikön vetäytyessä keski-ruotsissa avautui sinne leveä salmi, jonka kautta baltian jääjärvi nopeasti laski valtameren tasoon n. 8000 ekr. samalla suomalainen vesi pääsi itämeren altaaseen, joka näin muuttui yoldiamereksi. yoldia-vaihetta kesti n.1000 vuotta ja sen kuluessa jää hävisi suomen alueelta. etelä-suomeen nousi merestä saaria yhä tiheämpään, ne laajenivat, kasvoivat kiinni toisiinsa ja muodostivat nähitellen mantereen. yhä useampia järviä kuroutui erilleen merestä ja mm. latokka itsenäistyi. pohjoisessa jäätikkö suli pääasiassa kuivalle maalle, vaikka sen reunoille syntyi sinne tänne pieniä jääjärviä.

mannerjäätikön viimeisen kerran levittäytyessä ihminen on joka tapauksessa joutunut siirtymään kauvas etelään ja kesti pari-kolmekymmentätuhatta vuotta, ennen kuin fennoskandia oli taas asumiskelpoista. viimeinen jäätikkövaihe kääntyi loppuaan kohti n. 15.000 vuotta sitten ja mannerjään sulaessa sen alue vähitellen supistui ruotsin tuntureilla sijaitsevaa keskustaa kohti. jään reuna ei siis väistynyt joka paikassa etelästä pohjoiseen vaan paikoin idästä länteen, pohjois-fennoskandiassa jopa pohjoisesta etelään. välillä sulaminen hidastui ja pysähtyikin: sellainen kylmä välivaihe sattui runsaat 8000 ekr. , jolloin salpausselät syntyivät muutamia vuosisatoja paikallaan pysyneen jäätikön reunaan. salpausselkävaiheen jälkeen jää hävisi yhä nopeammin. N. 7700 ekr. alkoi kaakkoisin kulma tässä esityksessä käsiteltävästä alueesta paljastua kuhmossa, ja n. 7500 ekr. jäätikön reuna oli suunnilleen linjalla kristiinankaupunki, jyväskylä,kuopio,kuhmo,kuusamon itäosa,inari. viitisensataa vuotta myöhemmin jäätikköä oli suomen puolella enään perämeren rannikoilla kalajoilta pohjoiseen. lopullisesti jääkauden lasketaan päättyneen, kun mannerjäätikön viimeiset rippeet jakaantuivat jämtlannin tuntureilla n. 6800 ekr. kaikkialla ei jäätikön alta paljastunut kuivaa maata. suunnaton jäämassa oli saanut maankuoren painumaan ja vesi täytti näin syntyneen altaan. vain itä-ja pohjois-suomessa on laajempia alueita, jotka jään sulaessa jäivät kuiville. muualla lainehti meri, josta pisti esiin saaria ja luontoja. jään painon hävittyä alkoi maan kuori pyrkiä jälleen alkuperäiseen muotoonsa. alkoi maan kohoaminen, joka vähitellen on muovannut suomen karttakuvan nykuiselleen ja joka vielä maan kohoamiseen hahmoittaessa itämerta nykuiselleen on tämän allas ollut vuoroin valtamerestä erillisenä järvenä, vuoroin suurena merenlahtena. sen vaiheet on ensimmäistä lukuunottamatta nimitetty kullekkin tunnusomaisten vedessä eläneiden kotiloiden tai piilevien mukaan. salpausselkävaiheen aikana itämeri oli suurena järvenä, baltian jää järvenä, jonka lasku-uoma oli tanskan salmien kohdalla ja joka jonkun aikaa oli yhteydessä myös vienanmereen. suomen alue oli salpausselkään asti jään alla, mutta itä-karjalassa oli paljastunut kuivaa maata. lännessä norjan rannikolla vapautui jo varhain jäätiköstä aina ruijaa myöten, missä golf-virta piti jäämerta sulana.

ihmisen historialla on pohjolassa selvä takaraja: jääkausi. sen aikana koko pohjois-eurooppa oli valtava, jopa 3 km paksun mannerjäätikön peittämä eikä sen alueella oullut minkäänlainen elämä mahdollista. toisin jääkausikaan ei ollut ikuista pakkasta, vaan sen kuluessa lämpötila vaihteli huomattavasti, jopa niin, että mannerjäätikkökin suli välillä lähes kokonaan.mm. lapissa on etenkin kemijoen alueelta monista paikoin todettu paksun moreenin alla esim. permantokoskella moreenin vahvuus oli 6 m turvekerroksia, jotka radiohiiliajoitusten mukaan ovat iältään 28.000 - 45.000 vuotta vanhoja. alue on siis ollut tuolloin jäätöntä ja siitepölytutkimusten mukaan koivu on ollut valtapuuna. sen perusteella tämä perä-pohjolan interstadiaaliksi nimitetty vaihe ei näytä olleen kovin lämmin, mutta savukosken soklista olevassa kerrostumassa on vallalla mänty, mikä osoittaa, että aikaisemmin on ollut ainakin yksi lämpimämpi interglasiaalikausi. tällaisten lämpimien kausien aikana saattoivat suuretkin eläimet liikkua suomen alueella.niitä olivat mahtavat mammutit, joiden luita tai hampaita suomessa on yhdeksän löytöä: mm. iistä on poski hammas ja haapajärveltä syöksyhammas. mammuttilöytöjä ei ole voitu ajoittaa, kuten torniosta löydetty tunturipeuran sarvi, jolle radiohiiliajoitus antoi iäksi 35.000 vuotta. suurriistan perässä on ihminenkin voinut jo tuolloin kierrellä suomessa. viimeinen jäätiköityminen on kuitenkin mullistanut maaston niin perusteellisesti, että mahdolliset todisteet tästä ovat hävinneet. silti onnellinen sattuma voi joskus tuoda esiin yhtä hyvin mammutinmetsästäjän aseen kuin mammutin luunkin. myöhemmän kehityksen kannalta tuolla mahdollisella interstadiaalisella asustuksella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä.

Helatorstai on vuotuinen kristillinen juhla, jota vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi. Taivaaseenastumisesta kerrotaan Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa sekä lyhyesti myös Markuksen ja Luukkaan evankeliumien lopussa. Useimmissa Euroopan maissa päivä on virallinen pyhäpäivä.
Koska pääsiäinen liikkuu muinaisen kuukalenterin mukaisesti, myös helatorstain ajankohta vaihtelee. Se on useimmiten toukokuussa, harvoin kesäkuun alussa. Koska pääsiäinen on aina sunnuntaina, neljäskymmenes päivä siitä on aina torstai. Vuonna 2011 helatorstai oli vasta 2. kesäkuuta, kun vuonna 2012 se oli 17. toukokuuta. Vuonna 2013 helatorstai on 9. toukokuuta.
Useimmissa kielissä päivän nimi viittaa suoraan juhlan aiheeseen, Kristuksen taivaaseenastumiseen. Suomen kielessä sillä on kuitenkin perinteinen, alkujaan ruotsista lainattu nimi, jonka alkuosa hela viittaa ruotsin kielen pyhää tarkoittavaan sanaan helg. Sana helatorstai on saatu muinaisruotsin sanasta helghathorsdagh, joka merkitsee pyhää torstaita. Suomessa helatorstai oli vielä 1800-luvulla yksi tärkeimmistä juhlapäivistä. Vanhassa maatalouskulttuurissa edeltävän sunnuntain, rukoussunnuntain, ja helatorstain välisinä päivinä, kanttaanpyhinä, kuljettiin kulkueina pelloilla rukoilemassa hyvää satoa. Vanhan kansansanonnan mukaan päivä oli niin pyhä, ettei silloin ruohokaan kasva.
Pakanuuden ajalta periytyvä hela oli kevään juhla, joka ajoittuu kylvökauden alkuun ja sitä vietettiin, jotta jumalat olisivat suosiollisia ja antaisivat hyvän sadon. Hämeessä, Satakunnassa ja Uudellamaalla sytytettiin entisaikaan helatorstain aattona aukeille paikoille kokkoja eli helavalkeita. Karja ajettiin tulien läpi laitumelle karjatautien ehkäisemiseksi. Myös nuoriso juhli helajuhlassa; simaa juotiin, naiset kävivät lemmensaunassa ja tekivät lemmentaikoja. Nuoret myös tanssivat kokoilla.
Suomessa helatorstai oli vuosina 1973–1991 siirrettynä edellisen viikon lauantaihin. Silloin sen nimenä oli suomeksikin Kristuksen taivaaseenastumisen päivä.

"Herramme Jeesus Kristus, sinä astuit ylös taivaaseen, mutta olet kuitenkin luvannut olla kanssamme joka päivä. Auta meitä jättäytymään rakkautesi varaan ja luottamaan siihen, että sinä saatat päätökseen työsi meissä. Tätä pyydämme sinun nimessäsi. " Helatorstaina muistetaan Kristuksen taivaaseen astumista. Sitä vietetään 40 päivää pääsiäisen jälkeen. Raamatun mukaan Jeesus näyttäytyi ylösnousemuksensa jälkeen maan päällä 40 päivän aikana. Taivaaseen astuminen kertoo Kristuksen jumaluudesta: Kristus on kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona, samaa olemusta kuin Isä. Hän astui työnsä täytettyään takaisin taivaan kirkkauteen. Sanassa ja sakramenteissa hän on kuitenkin yhä läsnä seurakuntansa keskellä. Kristittyjen tehtävä on viedä sanoma korotetusta Herrasta koko maailmaan. Helatorstain sisältö ja ajankohta on saatu Apostolien teoista (Ap. t. 1:6-14). Helatorstai on yksi suurista kirkollisista pyhistä. Tämän vuoksi helatorstain jumalanpalveluksessa alttarilla on kuusi kynttilää. Muita suuria, valoisia pyhäpäiviä ovat ensimmäinen adventtisunnuntai, joulupäivä, pääsiäispäivä ja helluntai. Helatorstain liturginen väri on valkoinen. Helatorstai kuuluu pääsiäisaikaan. Pääsiäisestä alkava 50-päiväinen pääsiäisaika päättyy helluntaihin, johon helatorstai valmistaa. Juhlan suomalainen nimi helatorstai tulee ruotsin kielestä ja tarkoittaa pyhää torstaita (helig torsdag). Helatorstaita on vietetty kristikunnassa erillisenä juhlana 300-luvulta lähtien.

olen tonttulan tommi, räiskyn iloa kuin pommi joskus suruakin kun kukkaron aukaisen katson ja laukaisen, niin on matti kukkaron, mutta eipä hätää oon vikkelä ja tuun hätään ystäväni minä kannan ylös vuorien pitkin metsien kun tielle minä saavun ja matkaa on, niin kaikkeni minä annan ja kotiin minä kannan ja polvistun, ystäväni, sinulle minä olen.

Johanneksen ilmestys 22

1. Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
2. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.
3. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
4. ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
5. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.
6. Ja hän sanoi minulle: "Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain henkien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian tapahtuman pitää.
7. Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista vaarin!"
8. Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti.
9. Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa".
10. Ja hän sanoi minulle: "Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä.
11. Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
12. Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.
13. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
14. Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!
15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
16. Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."
17. Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
18. Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;
19. ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.
20. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: "Totisesti, minä tulen pian". Amen, tule, Herra Jeesus!
21. Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.

Johanneksen ilmestys 21

1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
9. Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon".
10. Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
11. ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspis-kivi;
12. siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet;
13. idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia.
14. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.
15. Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin.
16. Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.
17. Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta.
18. Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista.
19. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi,
20. viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti.
21. Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia.
22. Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.
23. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.
24. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa.
25. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole,
26. ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet.
27. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.

Johanneksen ilmestys 20

1. Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään.
2. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi
3. ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.
4. Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
5. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.
6. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.
7. Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan,
8. ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.
9. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.
10. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.
11. Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
12. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.