IRC-Galleria

Niinkuin olemme jo edellä kertoneet, oli todellisten profeettain työ ja tarkoitus pyhän sanan ilmoittaminen kansakunnalle-, Jumalan valtakunnan levittäminen maan päällä; ihmiskunnan jalostuttaminen j.n.e. Kehoituksensa saivat he Jumalan hengeltä, jonka apuun he myöskin luottivat; heidän alituinen pyrkimyksensä oli valon ja totuuden levittäminen ja kanssaihmistensä varoittaminen valheesta ja pahuudesta; veljeyshengen herättäminen ja rauhan ja ilon levittäminen kansansa seassa oli heidän alituisena silmämääränään. Itsensä ylentäminen ja persoonalliset edut eivät olleet heidän pyrkimyksensä. Perustus kaikelle heidän työlleen oli usko ja luottamus Jumalan voimaan, ja he täyttivät käskynsä rakkaudella ja tekivät jaloja töitä. "Hengen hedelmä on rakkaus; Jumala antaa viisautensa niille, jotka häntä rakastavat; rakkaus on Hänen lippunsa minun päälläni."

Kaikki nuo ulkonaiset seikat todistavat Israelin kansasta sitä, että heidän sisälliset ilmestykset tulivat Jumalan tahdosta eikä heidän omasta tahdostaan, että heillä oli täysi ymmärrys, että on jotakin ulkopuolella ihmisen käsityskantaa, joka hallitsee ihmistä huolimatta mitä ihmismieli ajattelee tahi päättelee. Se käsittämätön voima kuolettaa ulkonaiset aistit ihmisen sitä aavistamatta, niin että sisällinen henki vain toimii. He käsittävät myöskin, että on olemassa vielä sitäkin ylempi henkinen yhteys, jJoka vaikuttaa järjen vangitsemisen ja näyttää ilmestyksiä, jotka eroavat paljaasta kuvitusvoimasta. Sellaisista ilmestyksistä sanottiin, "että Herran käsi oli heidän päällänsä." Israelilaiset eivät myöskään välittäneet viisastelusta, jota sen aikuiset viisaat ja Jumalaa kieltävät viisaustieteen harrastajat ahkeraan ilmi toivat, väittäen, että porfeetat ja pyhimykset olivat vain haaveileva, unianäkevä joukkokunta, joka heidän mielestään oli juuri vähän korkeammalla henkisellä asteella kuin profeetat Tellurian pimeällä aikakaudella olivat. Se nyt myönnettäköön, että tuollaisilla näyillä on samallainen ulkomuoto kuin maagillisilla ja magneettisilla näyillä, niin hyvin ihmisten käsityskannan mukaan kuin näennäisten merkkiensäkin kautta. Onpa profeetallisten ilmestysten aikaansaamisessa myöskin ollut jonkinlaista yhtäläisyyttä nykyajan horrosnäkijäin, unennäkijäin ja tietäjäin kanssa, niinpä näemme, että hekin tekivät valmistuksia niinkuin itämaalaiset tietäjät nykyään. Israelin profeetat myöskin joissakin tapauksissa etsivät yksinäisyyttä, paastosivat ja antautuivat yksinäisiin, hiljaisiin mietiskelyihin. Hekin, samoin kuin horrosnäkijät, puhuivat sisällisestä, korkeammasta valosta, joka kirkasti heidän sisällistä näköänsä. Sen valon sanoivat he tulevan Hänestä, joka ijankaikkinen on ja jonka käsi ohjasi heitä ja teki muutoksen heissä kun he kulkivat -- niinkuin psalmisti sanoo -- Hänen muotonsa valossa, "sillä sinun valkeudestasi saamme me valkeuden; Herra minun Jumalani kirkastaa minulle sen, mikä minulle pimää on. Sinä olet elävä lähde ja sinun valossas me saamme valkeuden nähdä."

Profeetat kuvaavat tuota pyhää, korkeampaa valoa, että se käy kuin tulen leimahdus ja ilmestyy tutuilla merkeillä. Kerromme tässä Danielin näyn, joka on merkillinen ja jonka hän näki ollessaan Hiddekelin virran tykönä (Daniel 10: 2-21): "Siihen aikaan murehdin minä, Daniel, kolme viikkoa. En minä syönyt mitään herkullista ruokaa, liha ja viina ei tullut minun suuhuni, enkä ollenkaan voidellut itseäni, siihen asti kuin kolme viikkoa loppuneet olivat. Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä ensimmäisessä kuussa olin minä sen suuren Hiddekelin virran tykönä, ja nostin silmäni ja näin, ja katso, siinä seisoi yksi mies liinaisissa vaatteissa ja kultainen vyö oli hänen suolillansa. Hänen ruumiinsa oli niinkuin turkos, hänen kasvonsa kuin pitkäisen tuli, hänen silmänsä niinkuin tulisoitot, hänen puheensa ääni niinkuin suuri hyminä. Ja minä, Daniel, näin sen näyn yksinäni, ja ne miehet, jotka minun tykönäni olivat, eivät sitä nähneet; kuitenkin tuli suuri pelko heidän päällensä, että he pakenivat ja lymyttivät heitänsä. Ja minä jäin yksinäni ja näin tämän suuren näyn, ja ei minuun mitään väkeä jäänyt; ja minä tulin sangen rumaksi. Ja minä kuulin hänen puheensa äänen; ja kun minä kuulin hänen puheensa äänen, putosin minä näännyksiin kasvoilleni ja minun kasvoni olivat maata päin. Ja katso, yksi käsi tarttui minuun ja auttoi minua ylös polvilleni ja minun kätteni päälle, ja sanoi minulle: Daniel, sinä otollinen mies, ota näistä sanoista vaari, joita minä sinun kanssas puhun, ja ojenna itses seisomaan, sillä minä olen sinun tykös nyt lähetetty. Ja koska hän tämän sanan minun kanssani puhui, ojensin minä itseni ja vapisin. Ja hän sanoi minulle: älä pelkää Daniel, sillä siitä ensimäisestä päivästä, kuin sinä sydämestäs pyysit tietää ja vaivasit simias sinun Jumalas edessä, ovat sinun s anas kuullut; ja minä olen tullut sinun sanais tähden. Ja koska hän näitä minun kanssani puhui, käänsin minä kasvoni maahan päin ja olin ääneti. Ja katso, yksi ihmisen muotoinen rupesi minun huuliini, niin minä avasin suuni ja puhuin ja sanoin sille, joka seisoi minun edessäni: minun herrani, minun jäseneni vapisevat siitä näystä ja ei minussa ole enään ensinkään väkeä. Ja kuinka taitaa minun herrani palvelija puhua minun herrani kanssa? ettei minussa ensinkään enempi väkeä ole, eikä myös minussa enempi henkeä ole. Niin rupesi taas minuun ihmisen muotoinen ja vahvisti minua ja sanoi: älä pelkää sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle! vahvista sinus ja rohkaise sinus! Ja koska hän minun kanssani puhui, vahvistuin minä ja sanoin: puhu, minun herrani, sillä sinä olet minun vahvistanut. Ja hän sanoi: tiedätkös, minkä tähden minä olen tullut sinun tykös? Kuitenkin tahdon minä ilmoittaa sinulle, mitä kirjoitettu on, että se pitää totisesti tapahtuman j.n.e." Seuraavan lainaamme tähän Passavantin teoksesta asiamme valaisukseksi:

Nykyajan historioitsijat ja viisauden harrastajat ovat sitä mieltä, että Israelin profeettain ja apostolein riemulliset ilmestykset olivat yhtäläisiä nykyajan magneetillisten ilmestysten kanssa. Että pääsemme selvempään käsitykseen edellä lausutusta mielipiteestä, jatkamme seuraavaa:

Todelliset profeetat saavat erityisen kutsun Jumalalta ja kehotuksen Pyhältä Hengeltä julistaa Jumalan tahtoa. Heitä kutsutaan tietäjiksi, näkijöiksi, Jumalan miehiksi, Herran palvelijoiksi ja sanansaattajiksi, enkeleiksi ja vartijamiehiksi. Todellisten profeettain tunnusmerkit vanhassa testamentissa olivat: 1:ksi, että heidän ennustuksensa olivat yhtäpitäviä Mooseksen ja patriarkkain ennustusten kanssa (Moos. 5-13; 1). 2:ksi, että heidän ennustukset tuli täytetyksi (Moos. 5-18; 21, Jeremiaan 28; 9). 3:ksi, että he tekivät ihmeitä, mutta ainoastaan erityisen kutsumuksen saatua, eli kun oli suuri parannustyö tekeillä. 4:ksi, että ennustukset olivat yhtäpitäviä toisten profeettain ennustusten kanssa (Isain 7, 2; Jeremiaan 26, 13). 5:ksi, että heidän elämänsä on nuhteeton (Jeremiaan 27, 4), että heillä oli pyhä innostus Jumalan valtakunnan työssä (Jeremiaan 26, 13); ja kuudenneksi, että he omasivat suuren puhelahjan (Jeremiaan 28: 28, 29). Heidän virkatoimensa oli 1:ksi, että he opettivat kansaa kuin papit, joiden toimiin kuului kansan opetus, tulivat leväperäisiksi kutsumuksessaan, 2:ksi, että he herättivät henkiin ja virvoittivat uuteen eloon kuolevaa uskoa (2 Kuning. 17; 18. Hesekielin 3, 17), 3:ksi, että he ennustivat tulevia tapauksia ja siihen pyysivät Jumalalta ohjausta (1 Kuning. 14-2, 3. Hesekielin 22, 5-8). 4:ksi, että he rukoilivat Jumalaa kansan puolesta ja siten saivat estetyksi vitsauksia kansan päältä (Moos. 1). 7. Kuning. 2-19, 2); ja 5:ksi, että he täyttivät Jumalan tahdon.

Samaa voi sanoa apostoleista ja saarnamiehistä, jotka elävää sanaa levittivät. Heitä kutsuttiin papeiksi sentähden kun Kristus oli itse ne valinnut ja lähettänyt maailman ääriin saarnaamaan parannusta ja syntein anteeksiantamusta, ja kokoomaan hänen valittujansa. He eivät tunkeutuneet Hänen palvelukseensa, mutta Kristus kutsui heidät ja opetti heitä persoonallisesti julistamaan Messiaksen tulemista, ja varusti heidät, että he voivat tehdä ihmeitä pyhän sanan kautta. Tämä uusi oppi sai alkunsa profeettain kautta vanhassa aikakaudessa: tee parannus, usko Jumalan sana ja syntein anteeksi antamus, ja todista siten, että rakastat Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Heidän elämänsä todisti, että he olivat Herransa ja Mestarinsa uskollisia seuraajia sanalla ja työllä, töissään ja kärsimyksissään.

Jos otamme heidät esimerkiksi ja sen mukaan teemme päätöksemme, niin ei ole mikään vaikea asia nähdä ero magneetillisen näkövoiman ja profeetallisten ilmestysten välillä, niin ettemme arvostele edellistä liian korkeasti, emmekä viimemainittua ala-arvoiseksi käsitä. Sillä vaikka ulkonainen muoto ensi katsauksella näyttää samalta, eroavaisuus kuitenkin pian ilmenee kun tarkastaa asiaa monipuolisesti.

Ensiksikin on eroavaisuus siinä, että magiiallinen ja magneetillinen yhteys henkimaailman kanssa tapahtuu ihmisen persoonallisen voiman kautta, joka voima syntyy ihmisen omasta tahdon voimasta, olipa se voima sitten kehitetty tavalla millä hyvänsä. Useikin ihminen sen voimansa huomaa sattuman kautta. Huomio tapahtuu varsinkin silloin kun ruumiin terveys on huono, ja erittäinkin kun ulkonainen tunto ja aisti on ikäänkuin unitilassa. Jos toisessa ihmisessä on tuo ruumiin ja aistien huumiotilaan saamisen voima suurempi kuin toisessa, niin perustus siihen on hänen elontoimeisessa ruumiissansa, ja jos aikatavasta sattuvat huumiokohtaukset matkaan saavat yhteyden henkimaailman kanssa, niin syyt siihen ovat luonnollista laatua. Juuri tuo luonnollisuus rajoittaakin senlaisen näkijän näkö- ja ennustusvoimat, niin ettei hän korkeinta ja varmaa päämäärää milloinkaan saavuta.

Profeetallinen henki ei ole ihmisen eikä luonnonvoimain luoma, mutta on se Pyhän Hengen autuaallinen sallimus. Se autuaallinen kutsu tulee aavistamatta ja luonnollisella ruumiilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Luonnolliset voimat eivät milloinkaan voi tulla rajoittaviksi voimiksi, mutta ovat ne riippuvaisia hengestä, joka teetättää ruumiilla palvelusta. Yliluonnollinen huumaustila ja aistien kuolettaminen ei ole oikealle profeetalle tarpeellinen.

Toiseksi, magneetinen näkövoima riippuu hyvin paljon näkijän elämästä ja terveydentilasta, eli toisin sanoen, hänen maallisista elämäntavoista. Sellainen näkijä ohjaa ajatuksensa tahtonsa mukaan itse valittuihin olentoihin, kumminkin useimmissa tapauksissa, taikka tulkitsee hän omat näkynsä, ohjaa omat asiansa mielensä mukaan ilman suoranaista harrastusta yleiseen hyvään. Suora luonnollisuus sellaisessa näkijässä on vaikuttavana voimana, sillä hän tekee kaikki tahtonsa kautta ja hänen vakuutuksensa ei synnytä mitään yliluonnollista eli pysyväistä vaikutusta, ei itsessään eikä muissa.

Todellisella profeetalla ei ole alituista muuttelua näyissään, mutta ilmestykset ovat muuttumaton sarja raamatullisia ilmiantoja - julistuksia Hänen tulostaan, Hänen, joka on Alku ja loppu, ja jonka kautta kaikki ovat luoduiksi tulleet. Profeetta ei ole ainoastaan näkijä, mutta on hän myöskin Ylemmän tahdon palvelija. Hänen alituisena tehtävänään on Jumalan sanan levittäminen, totuuden ja rakkauden valtakunnan laajentaminen, ja sen tähden taistelee hän aina erehdystä ja vääryyttä vastaan, voittaakseen maailman. Kaikki se, mikä on maailmallista ja muuttuvaa -- aistillisten himojen täyttäminen, terveys, rikkaus ja maailman kunnia, ja valta kanssaihmisensä ylitse, eivät ole hänen asioitaan. Hän ei saarnaa nykyisestä onnesta, mutta tulevaisesta rauhasta Jumalassa ja ijankaikkisen elämän toivosta Hänen tykönään. Rukouksen kautta, sanalla ja työllä elää profeetta Jumalan yhteydessä, samalla myöskin kanssaihmisten seassa.

Todelliset profeetat eivät etsi yksinäisyyttä, eivätkä he Myöskään vaivu omien näkyjensä syvyyksiin. Heidän ennustuksensa ei koske yksityisiä persoonia, mutta kokonaisia kansakuntia ja koko maailmaa, sentähden voivat he töillään näyttää yliluonnollisia voimia, väkevyytensä kun ovat saaneet uskonsa kautta ja Ylimmän tahdon kautta. Sitä voimaa käyttävät he oman ruumiinsa ylitse ja myöskin muitten ylitse, sekä kaiken luonnon ylitse maailman ääriin. Se voima antaa heille suuren vaikutuksen yleiseen mielipiteeseen, kykyä äkkiä parantamaan ankaria ja pitkällisiä tauteja; sen voiman kautta voivat he antaa varoituksia kansalle uhkaavista vaaroista, lohduttaa kiusauksien ja kärsimysten aikana j.n.e. Kaikki se on todistus siitä, että heillä on Ylimmäinen pyhä voima.

6. Ennustushenki noissa väärissä profeetoissa oli vain heikko valo, johon vähän voi luottaa; mutta kun ennustaja saa itsensä maailmasta niin eriämään, että hänen henkensä seurustelee kuolleitten henkien kanssa, näkee hän kyllä, niinkuin nykyajankin horrosnäkijät näkevät, mutta heidän huulensa on sidottu ja eivät he taida näkyjään täydellisesti ilmoittaa, vaan iloitsevat omasta onnistumisestaan. Sen tähden kun he omasta suuruudestaan iloitsivat, sekoittivat he totuuden ja valheen, ulkonaisen tunnelman ja mielikuvituksen ja esiintyivät hirveissä ruumiin väänteissä, ikäänkuin nykyajankin horrosnäkijät ja tietäjät. Heidän näkynsä ovat, niinkuin unennäkijäin (somnabulistein) näyt epäluotettuja, ja niitä ei voi ymmärtää ilman pitempiä selityksiä. Pyhäin profeettain näyt ovat toisessa muodossa, sellaisena pyhänä valona tunkee tunne puhtaaseen sieluun ja synnyttää siellä luottamuksen Jumalaan ja myöskin ulkonaiseen maailmaan. Heidän näkynsä pääasiallisesti koskee puhdasta uskonoppia ja ihmisvelvollisuuksia; profeetta puhuu ja hänen sanansa ovat todelliseksi opetukseksi, lausunnot ovat selviä ja hyödyttävät ihmiskuntaa kaikkina aikakausina, ja heidän opetustansa kaikki ymmärtävät. Jos profeetta etsii rauhaa yksinäisyydessä, ei hän sitä löydä, mutta ilon ja rauhan löytää hän toimessaan Jumalan sanan levittäjänä eikä salaisissa mietiskelyissä. Hän on silloin enin rauhoitettu, kun saa kanssaihmistensä kanssa Jumalan ihmetöitä selittää. Todellinen profeetta ei siis unehdu koskaan oman itsensä sisällisiin mietinnöihin, eikä hän myöskään syvenny maailmallisuuteen, mutta hän jatkaa yhdyselämäänsä Jumalan kanssa ja lähimmäisensä kanssa sanalla ja työllä. Ja lopuksi:

7. Koska tarkoitus ja menettely on niin erilaista ja eroavat pääkohaissaan, niin ovat seuraukset myöskin erilaisia. Indialainen tietäjä suree sitä, että henkielämä menettää loistoaan maailman aikakausien vieriessä ja kuoleentuu samoin kuin muukin luonto; sekä rukoilee sen kohtalon surkeutta vastaan, nimittäin sielun katoamista ja epätietoisuutta henkimaailman toiminnasta, seikka joka pakanakansoissa käy ilmeiseksi. Toiselta puolen me taas näemme kuinka suuria on aikaan saanut yleinen veljellisyys ja toveruus, askel askeleelta on se ihmeellisesti kasvanut profeettain työn kautta, ja heillä, sen sijaan kuin että yhteys henkimaailman kanssa olisi menettänyt loistoaan, on se saanut uutta kirkkautta. Henki, joka liikkui juutalaisen uskon yhteydessä lännessä, levisi rauhallisessa vaikutuksessaan yhä ja aina laajemmalle. Pakanuuden tunnusmerkit kuoleentuivat ja pimentyivät aina vaan, mutta todellisen uskon siemen järkytti vuoria ja kasvatti puita, joiden hedelmät kypsyvät nautinnoksemme vasta tulevaisessa maailmassa, jota kohti meidän tulisi kääntää kasvomme ja ohjata pyrkimyksemme.

Noitatietäjän elämän tarkoitus on herättää itsessään miellyttävää sisällistä tunnelmaa, oman itsensä korottamista kaiken muun ylitse; mutta todellisella profeetalla ei ole senlaisia haluja, vaan elää hän uskosta ja uskon tähden.

Israelin kansa ylennettiin tuohon asemaan, ei yksinomaan sen tähden, että se voisi käsittää Jumalan ulkopuolisen kunnian, ihanne maailman, mutta paljon enemmän sen tähden, että he tulisivat käsittämään Jumalan sisällisen olemuksen, ja tulisivat syvemmälle ja syvemmälle Hänen pyhän persoonansa kaikkeen pyhimpään (sanktumiin). Mutta kaikki tuo lähestyminen ei voi tapahtua aivan äkkiä; ja jos Israeli ei olekaan ainoa armahdetuista ja suosituista kansoista, mutta jos sen kautta kaikki maailman kansat kunnian perivät, niin luonnollisesti käy Häntä lähestyminen hitaasti ja verkallisesti. Rouva Schlegel sanoo: "Sisällinen kaipuu tahi rakkaus on siemen ja alku kaikelle korkeimmalle ja autuuttavalle tiedolle. Kestävyyttä kun on tutkimisessa, uskon etsimisessä, viitoittaa se keskitien; mutta lopullinen päämäärä täytyy luonnollisesti jäädä toivon varaan. Tarpeenmääräinen aikakausi tarvitaan siinä kehityksen menossa, eikä sitä voi syrjäyttää ihmisen jaloimmatkaan pyrkimykset. Heprealaisen kansan historian luonne suuressa määrässä väärin ymmärretään ja juuri sen vuoksi kun ei noudateta niitä alkuperustuksia. Israelin kansan koko elämä perustuu toivoon ja korkein päämäärä heidän sisällisessä eli henkielämässä on asetettu kauvas tulevaisuuteen. Muilla aasialaisilla kansoilla oli toisin. Niiden kansain vanhoista kirjoituksista ilmenee vain katumus menetetystä eli jälleen jääneestä loistosta, katumusta siitä, mitä ihmiskunta on menettänyt. Niistä edesmenneiden aikain muistelmista, kansan suusta kulkeneista sananalaskuista, ynnä muuta sellaista ei Mooses kansalleen kertonut, kuin kaikkein valituimpia niistä ja sellaisia, jotka edesauttoivat hänen Jumala-tarkoitusta. Tuon ensimmäisen lain antajat kaikki kirjoitukset, joita hän kansalle julkaisi, tarkoittivat sitä samaa pyhää asiaa, ja jonka asiansa avulla pelasti hän kansansa Egyptin orjuudesta ja jota ajatustansa ja opetustansa jatkoi hän kuningasten ja psalmien laulajiin asti,, niin kauvan, että viimeinen äänen kaiku katosi kauvas erämaahan. Niin on koko Israelin kansa ansainnut profeetallisen nimen ja onkin se profeetallinen sanan korkeimmassa merkityksessä, sitä todistaa heidän historiansa ja merkillinen kohtalonsa maailman menossa.

Molitor sanoo heistä: -- "Israelin kansan johto antaa meille pätevän todistuksen uskonsa pyhyydestä. Kaikilla kansoilla on ollut heidän jumalansa, jolta kansan profeetat, noidat, eli miksi heitä kulloinkin nimitettiin, kysyivät neuvoa, ja mitään ei tehty ennen, kun jumalain neuvo oli saatu. Mutta ne jumalain välimiehet eivät aina olleet kansan johtajia, he vaan vastasivat kysymyksiin ja siinä kaikki. Siispä sentähden pakanakansain uskonnossa ei ole ollut mitään pyhempää johtoa, mutta on ihminen saanut olla aivan omassa vallassaan. Israelin kansan suhteen oli kokonaan toisin. Jumala oli antanut välimiehiä, jotka kansaa johtivat. Onko mitään muuta kansaa, joka olisi saanut niin pyhää johtoa? Missä löydätte toisen kansan, joka niin ehdottomasti alistui, ikäänkuin lapsen kuuliaisuudella, Jumalaansa palvelemaan; ja huolimatta, että kärsimyksiä ja kovia kokemuksia silläkin kansalla oli, alistui se vain hurskaana niiden alle? Oli tietysti pakanakansoillakin heidän johtonsa ja kokemuksensa, mutta ne oli toisellaista laatua. Kun esim. Mooseksesta sanottiin: "Hän oli nöyrä mies", oli se tunnustus, jollaista ei koskaan ole annettu pakanalliselle sankarille. (Kabbalah, osa 3, sivu 116.)

Hebrealaisten profeettain ja pakanakansan näkijäin välillä oli iso ero. Vaikka perustus näyttää aivan samalta ja vaikka israelilaiset toivat mukanaan monia egyptiläisiä tapoja esimerkiksi Samuelin profeettain koulu, josta vanhassa testamentissa mainitaan, ja joka aikaan sai oppilaissa pyhät tanssit, profeetalliset laulut ja sen semmoiset vaikuttimet, joita ilmenee oppilaissa ja myöskin Saulissa, joka ennusti, ja josta on tullut heprealainen sananlasku: "Kuinka tuli Saul profeettain joukkoon"; niin sittenkin on ero suuri, josta tässä on tarpeellinen selvää tehdä. Eroavaisuus on seuraava:

1. Taikatemppujen tekijä indialainen brahmiini, mystillinen pappi, tahi millä nimellä häntä kulloinkin kutsutaan, panee itsensä horrostilaan, ja on luultussa yhteydessä Jumalan kanssa omien valittujen keinojensa kautta, mutta Mooses ja todelliset profeetat Israelissa saivat aavistamattaan kutsun Häneltä Häntä palvella.

2. Taikatemppujen tekijä irroittaa itsensä omalla voimallaan maailmasta ja ympäristöstään; hän tahallaan etsii yksinäisyyttä ja senlaisessa yksinäisyydessään on hän niin kauvan, että ne tarpeelliset muutokset hänessä tapahtuvat, esim. indialaiset ja egyptiläiset muutokset, ja että hän tuntee itsensä maallisesta elämästä ja vaikutuksesta vapaaksi, voidaksensa ennustaa. Mooses ja profeetat eivät tehneet mitään enteitä, mutta kun he sattuivat olemaan yksinänsä syvässä hiljaisuudessa, kuulivat he äänen yht'äkkiä, ja seurasivat sitä kaikessa alamaisuudessa peitetyin kasvoin. Kansansa vapautus ei tapahtunut lujan tahdon läpi ajamisella, ja ei hän lukenut itselleen mitään ansiota; hän ei antautunut minkäänlaiseen ennustustilaan, mutta hän vaan teki työtä, päästäksensä kansansa sisälliseen yhteyteen ja siten pelastaaksensa sen pakanallisesta pimeydestä; hän oli itse uskonsa edelläkävijä ja saarnasi Jumalan kaikkea hallitsevasta voimasta, tulevaisesta kärsimisestä pakanoille, Jumalan rakkaudesta, ja laista ja järjestyksestä ihmisten kesken.

3. Ylenkatse maailmaa kohtaan ja ylpeys omasta arvostaan ja viisaudestaan, oli noitavoimaisten näkijäin tuntomerkki. Järkevä elämäntapa ja ehdoton Jumalan totteleminen, sekä muisto synnillisestä heikkoudestaan, oli profeettain tuntomerkki ja he aina rukoilivat Korkeimman apua, pyysivät Häneltä viisautta ja totuutta, että voisivat täyttää, ei omaa, mutta korkeampaa tahtoa. Brahmilaiselle, esimerkiksi, on maailma helvetti, piinan paikka; profeetalle on se koulu, jonka läpi käytyä ja velvollisuutensa täytettyä, rauha ja todellinen ilo löydetään.

4. Noitavoimainen näkijä on lain antaja, profeetat ovat nöyriä palvelijoita, jotka saarnaavat ja selittävät Jumalan ilmestystä.

5. Pakananäkijät voivat tulla riemutilaan ainoastaan pitkän paaston ja luonnottoman ruumiin piinan perästä. Mutta toiset sen sijaan riemuitsivat ilman mitään paastoa ja iloitsivat elämästä. Profeetta ei tarvitse mitään erityisempiä keinoja käyttää riemutilaan päästäkseen; hän sanoo suustaan Jumalan sanan ilman mitään valmistuksia, ajatusta, tahi ruumiin piinaa, ja elää aina kansan keskellä.

Samallaisesta magneettisesta vaikutusvoimasta, mutta vielä ihmeellisempi, on kertomus Sunemin vaimon pojasta, jonka Elisa herätti henkiin ja josta tapauksesta kerrotaan 2 Kuning. 4-18 37: "Ja koska lapsi jo isoksi tuli, niin tapahtui, että hän meni ylös isänsä ja elonleikkaajitten tykö. Ja hän sanoi isällensä: kanna hänet äitinsä tykö! Ja hän otti hänet ja vei äitinsä tykö! Ja hän istui hänen helmassansa puolipäivään asti ja kuoli. Ja hän nousi ja laski hänet Jumalan miehen vuoteelle, läksi ulos ja sulki oven ja kutsui miehen ja sanoi: lähetä minun tyköni yksi palvelioistas ja yksi aaseista, sillä minä menen Jumalan miehen tykö ja palajan. Ja hän sanoi: miksi sinä hänen tykönsä menet tänäpänä, sillä ei nyt ole uusi kuu taikka sabbati? Hän sanoi: rauha. Ja hän satuloitsi aasin ja sanoi palvelijallensa: aja vahvasti, älä viivytä ajamasta, muutoin kuin minä sanon sinulle. Ja niin hän meni pois ja tuli Jumalan miehen tykö Karmelin vuorelle. Koska Jumalan mies näki hänen tulevan, sanoi hän palvelijallensa Gehatsille: katso, se on Sunemin vaimo. Niin juokse nyt häntä vastaan ja sano hänelle: oletkos rauhassa, ja sinun miehes on sinun poikas? Hän vastasi: rauhassa. Mutta koska hän tuli vuorelle Jumalan miehen tykö, tarttui hän hänen jalkoihinsa. Ja Gehatsi meni sysäämään häntä pois. Mutta Jumalan mies sanoi: anna hänen olla, sillä hänen sielunsa on murheellinen, ja Herra on minulta sen salannut ja ei ilmoittanut minulle. Hän sanoi: anoinko minä poikaa minun herraltani? Enkö minä sanonut: älä minua petä! Ja hän sanoi Gehatsille: vyötä sinun kupees, ja ota minun sauvani kätees, ja mene matkaas: jos joku sinua kohtaa, niin älä tervehdä häntä, ja jos joku sinua tervehtää, niin älä vastaa hänelle; ja laske minun sauvani pojan kasvoille. Mutta pojan äiti sanoi: niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää, en minä päästä sinua. Niin hän nousi ja seurasi häntä. Mutta Gehatsi meni pois heidän edellänsä ja laski sauvansa pojan kasvoille, vaan ei ollut ääntä eikä tuntoa. Niin hän palasi ja kohtasi hänen, ilmoitti hänelle ja sanoi: ei poika herännyt. Ja kuin Elisa tuli huoneeseen, katso, poika makasi kuolleena hänen vuoteellansa. Ja hän meni sisälle ja sulki oven molempain perään; ja rukoili Herraa, nousi ja laski itsensä lapsen päälle ja pani suunsa hänen suunsa päälle, ja silmänsä hänen silmänsä päälle, ja kätensä hänen kätensä päälle, ja niin ojensi itsensä hänen päällensä, että lapsen ruumis tuli lämpymäksi. Ja hän nousi jälleen ja kävi kerran sinne ja tänne siinä huoneessa, nousi ja laski itsensä hänen päällensä. Niin poika aivasti seitsemän kertaa, sitte avasi poika silmänsä. Ja hän kutsui Gehatsin ja sanoi: kutsu Sunemin vaimo. Ja koska hän oli hänen kutsunut, tuli hän sisälle hänen tykönsä. Hän sanoi: "ota sinun poikas".

Mitä opimme me tästä? Ensiksi, että ihmisen tulee olla Jumalan miehen niinkuin Elisakin oli. Toiseksi oli Elisalla taito magneetisen voiman siirtämisestä toiseen, eli muutoin ei hän olisi lähettänyt palvelijaansa edellä sauvan kanssa, jonka sauvan hän käski laskea kuolleen kasvoille siten. hänet virvoittaakseen henkiin jälleen. Kolmanneksi, määräys, jonka hän antoi palvelijalle, että ei saa ketään puhutella tiellä, eikä kenellekään mitään vastata, on myöskin syvästä merkityksestä. Hänen siten tuli antautua ehdottomasti ajatukseen, että hän kuolleen henkiin herättää, eikä mitkään syrjävaikuttimet saaneet siihen sekaantua. Siinä on todistus, että magneetillinen parantaja täytyy olla vapaa kaikista syrjävaikuttimista voidakseen aikeessaan onnistua. Neljänneksi on edellä kerrotun tapauksen johto sellainen, että sille ei ole vertaa. Viidenneksi on siinä todistus, että luottamusta itseensä ja kestävyyttä täytyy olla, ja että niistä riippuu magneetillisten kokeiden onnistuminen: puuta ei voi kaataa yhdellä iskulla, ja niin Elisakin, ensimäisen yrityksen jälkeen, nousi ja käveli edestakaisin, ja vasta toisen yrityksen jälkeen sai hän kuolleen herätetyksi. Elisan käytöksen ja myöskin Saulin käytöksen kautta, tulemme tietämään, että sisälliset aistit voidaan myöskin saada hereille soiton kautta, esimerkiksi, kun Elisaa pyydettiin profeteeraamaan Israelin ja Judean kuninkaille moabilaisia vastaan, sanoi hän: "Mutta tuokaa minulle ensin soittaja." Ja kun soittaja soitti hänelle, tuli häneen Herran henki ja hän ennusti: (2 Kuning. 3: 15.) Että he taisivat parantaa kätten päälle laskemisella, ja että he sitä harjoittivat, todistetaan (2:sen Kuning. 5: 11.) Naeman, syyrialainen, toivoi, että Elisa voi hänessä parantaa spitalin, laskemalla kätensä kipeitten paikkain päälle.

Monissa paikoin luemme kuinka pyhäin ruumiit tekivät ihmeitä ja parantivat sairaita kauvan jälkeen kuin he olivat haudoissaan maanneet. Sellainen seikka kerrotaan Elisankin ruumiista, josta tapauksesta luemme Kuningasten 2:sen 13; 20: "Koska Elisa oli kuollut, ja he olivat hänet haudanneet, tuli moabilaisten sotajoukko maakuntaan sinä vuonna. Ja se tapahtui, että he hautasivat yhtä miestä, ja koska he saivat nähdä sotajoukon, heittivät he miehen Elisan hautaan; ja koska hän sinne tuli ja sattui Elisen luihin, tuli hän eläväksi ja nousi jaloillensa." Van.liasta ajasta ilmenee, että miehet antautuivat ennustustoimiin ja heillä oli ne lahjat, mutta meidän päivinämme ovat naiset enimmäkseen varustettu ennustuslahjoilla; mutta oli niitä kumminkin entiseenkin aikaan naisia, joilla sellaisia lahjoja oli, ja joista raamatussa puhutaan, esimerkiksi Endorin noitavaimo, joka voi ennustaa ja kuolleita kutsua esiin, ja jota Samuel puhutteli. Profetissa Hulda, josta mainitaan (Kuning. 2-22; 14), ja profetissa Deborah, Labidothin vaimo j.n.e.

Tarkastelkaamme vielä Israelin kansaa heidän historiansa mukaan vanhassa testamentissa, ja lainatkaamme myöskin vielä huomiota itäisten kansain entisyydelle, ja verratkaamme sen ajan taikatemppuja nykyisiin, niin me huomaamme paljon erilaisuutta. Alussa jo mainitsin, että Israelin kansa seisoi yksinään valosoihtuna pakanakansain seassa, ja kuinka heidän ihmetyöt, noitumiset ja taikatemput olivat erilaisempia kuin muilla kansoilla. Vaikka juutalaiset olivat kauvan Egyptissä, niin kovin vähän egyptiläistä noitahenkeä tarttui heihin, tarkoitamme sellaista noitahenkeä, missä käytettiin luonnollisia voimia ja ihmisten keksintöjä. Israelilaisten ihmetyöt olivat enimmäkseen pyhän riemun aikaansaamia, ja he pitivät ala-arvoisena muukalaista taikomista ja rankaisivat noitia, jotka tempuillan esiin toivat jotakin yliluonnollista. Pakanuudessa oli sen sijaan täysi luottamus noitatemppujen tekijöihin, ja kun olivat pimeydessä, eivätkä käsittäneet mitään pyhempää, se oli heiltä peitossa entisyytensä mystillisyydeltä. Esimerkiksi Egyptin Athorissa, Hesiochin Theogonian mukaan, yötä jumaloitiin ja pyhitettiin pyhällä hiljaisuudella; mutta israelilaiset pyhittivät päivää ja valkeutta ja lauloivat kiitosvirsiä Jumalalleen. Vanhan ajan pakanamaailma käsitti näkyväisen luonnon kaikkihallitsevaksi ja katselivat he kaikkea maalliselta kannalta. Todellisempi ja pyhempi yliluonnollisuus (magiia) oli salattu tuolta, erehtyväiseltä kansalta, peitetty ikäänkuin harsolla, jonka Iäpi vaan moniaita valon säkeitä pääsi. Valoa näytettiin pimeydelle, mutta pimeys ei sitä käsittänyt. Hamberger sanoo: "Pakanuus voi ottaa kiinni ainoastaan harvoista valonsäkeistä, eli toisin sanoen valon heijastuksista, sillä heille ei valo suoranaisena säkeenä tullutkaan; mutta Jumalan valitut, Semin lapset, joka on ihmiskunnassa valittu kansa, ja joiden vuoksi muutkin kansakunnat ovat armon saaneet, he saivat iloita Herran suoranaisesta valkeudesta ja heissä Herra vaikutti. "Sillä sinä olet pyhä kansa Herralle sinun Jumalalles; sinun on Herra sinun Jumalas valinnut omaksi kansaksensa kaikista kansoista, kuin asuvat maan päällä."

Olisi väsyttävää ja myöskin liiallista ruveta kertomaan tässä kaikkia. profeettain näkyjä. Mutta ihmeellisimpiä emme kuitenkaan jätä kertomatta. Samuelin 1-16 me löydämme Saulin historian, ja kuinka Saul, jälkeen kun Herran henki oli eronnut hänestä, tuli umpimieliseksi ja sairaaksi, ja hän saatiin ilahutetuksi ainoastaan soitolla. "Ja Herran henki läksi Saulista ja paha henki vaivasi häntä Herralta. Niin sanoivat Saulin palvelijat hänelle: katsos, paha henki vaivaa sinua Jumalalta. Meidän herramme sanokoon nyt palvelijoillensa, jotka hänen edessänsä seisoivat, että he etsisivät miestä, joka taitais soittaa harppua: koska paha henki tulee Jumalalta sinuun, että hän soittais kädellänsä, niin sinä paranet. Niin Saul lähetti sanansaattajat Isaille, sanoen: lähetä minun tyköni sinun poikas David. Koska paha henki tuli Saulin päälle, otti David kanteleen ja soitti kädellänsä; niin Saul virvoitettiin ja tuli paremmaksi, ja paha henki läksi hänestä." Kun Saul näki Filistealaisten sotajoukon, vapisi hänen sydämensä, ja hän kysyi Herralta, mutta Herra ei hänelle vastannut, "ei unessa, ei valkeuden, eikä profeettain kautta." Jos profeetta eli unennäkijä nousee teidän seassanne, ja antaa teille merkin eli ihmeen, j.n.e. Saul oli yksi niistä, joka etsi merkkejä ja ihmeitä, sillä hän kerran tiedusteli Samuelin hävinneistä aaseista; toisella kerralla puhutteli hän Endonin noitavaimoa, ja kolmannella kerralla luotti hän petollisiin unennäkijöihin. Noitavaimo sanoi Saulille: "Miksis minulta tiedustelet, kun Herra on lähtenyt pois sinusta, ja valtakuntas on käsistäsi kadonnut."

Samuel oli horrosnäkijä lapsuudestaan asti ja hänen kirjoissaan löydämme monia profeetallisia ennustuksia. Merkillisimmät niistä ovat Samuelin ja Davidin ilmestykset. Saulikin yritti ennustelemaan siihen asti, kun Herran enkeli hänestä erosi. Historia vanhasta kuningas Davidista on merkillinen, joka ei voinut itselleen saada ruumiin lämpöä vaatteittenkaan avulla. Niin hakivat hänen palvelijansa hänelle neitsyen, joka korjaisi häntä ja makasi hänen sylissänsä, niin että hän lämpimäksi tulisi. (1 Kuning. 1-1.)

Kaikista vanhan testamentin profeetoista ei ollut yhtään, joka olisi ollut onnistuneempi kuin Elias, jonka nimeä pyhänä pidettiin. Hänestä löydämme mahtavan todistuksen magneetillisesta välityksestä. Hän toi ilmi suurimpia elämän totuuskappaleita, ja hän antoi elämää sillekin, joka nähtävästi kuollut oli, historia, josta tahdomme tässä vähän kertoa: "Sen jälkeen tapahtui, että perheen emännän poika sairasti, ja hänen sairautensa oli niin raskas, ettei henkeä hänessä silleen ollut. Ja hän sanoi Eliaalle: mitä minun on sinun kanssas, sinä Jumalan mies? Sinä olet tullut minun tyköni, että minun paha tekoni muistettaisiin ja minun poikani kuolis. Hän sanoi hänelle: tuo minulle poikas. Ja hän otti hänet hänen sylistänsä, ja vei hänet ylistupaan, kussa hän asui, ja pani omaan vuoteeseensa ja huusi Herran tykö ja sanoi: Herra minun Jumalani! oletkos niin pahoin tehnyt tätä leskeä vastaan, jonka tykönä minä holhotaan, ettäs tapat hänen poikansa? Ja hän ojensi itsensä kolmasti nuorukaisen päälle ja huusi Herran tykö ja sanoi: Herra minun Jumalani, anna tämän nuorukaisen sielu tulla häneen jälleen, ja hän virkosi. Ja Elias otti pojan ja kantoi ylistuvasta alas huoneeseen ja antoi äidillensä ja sanoi: katso, sinun poikas elää. (Kuning. 1-17; 17-24.)

Sitten seuraa historia Bileamin täydellisistä somnabulisista ilmestyksistä. Hän kun oli näkijä, oli hän kuitenkin itsestään jaettu kahtia, sillä koetti palvella Jumalaa ja mammonaa. Hänen omatuntonsa teki hänessä omituisia muutoksia. "Ja Jumalan viha nousi häntä vastaan kun hän matkalle lähti ja Herran enkeli asettui hänen eteensä". Nyt muutti hän sisällisen huomionsa aasiin, joka myöskin näki enkelin seisovan tiellä, ja niin tavoin alkoi omituinen keskustelu. Aasi, joka muutenkin on jäykkä, itsepäinen ja taipumaton eläin, pyrki mieluummin pehmeille nurmikentille, kuin että kävellä kivikkoista, epätasaista tietä, ja kun voimaa ja kuria käytettiin, asettui aasi seinää vasten, että Bileamin jalka rutistui. Siitä kiivastui Bileam ja löi aasia sauvallaan, ja koska siinä ei ollut sijaa kääntyä oikeaan eikä vasempaan, lyykistyi aasi maahan Bileamin alla, ja hän löi sitä taaskin. Vihdoin aasi puhui Bileamille ja näytti hänelle hänen raakantaista menettelyään, ja kun Bileam siitä ikäänkuin heräsi, näki hän taas enkelin seisovan tiellä ja hänen huomionsa kääntyi pois aasista. Mutta silloin hänen omatuntonsa murti hänet ja hän tunnusti syntinsä ja aikoi palata takaisin. Herran enkeli lupasi hänen kuitenkin jatkaa matkaansa sillä ehdolla, että hän puhuu ainoastaan Jumalasta ja tekee hänen ohjauksensa jälkeen, jonka Bileam tekikin, huolimatta siitä, kuinka paljon Balak häntä vietteli, ja hän ei enää mennyt etsimään noitatemppuja, vaan käänsi kasvonsa ja meni pois. Sen sijaan, että hän olisi kironnut israelilaisia, siunasi hän heitä ja ennusti myös myöskin Kristuksen tulemisesta. (Moos. 4-24.)

Tällä pakanallisella profeetalla ei ollut todellista pyhää henkeä, mutta hän ennusti niinkuin ennustavat meidän aikamme kläärvojantit, s.o. horrosennustajat. Hänkin, kuten nykyisetkin, eroitti itsensä kaikesta joksikin aikaa ennenkuin rupesi ennustamaan, että hän olisi kaikista ulkonaisista vaikuttimista vapaa. Sitä eivät todelliset profeetat tee. Hän sai sisälliset tuntemisensa avatuksi sulkemalla ulkonaiset aistit. "Näitä sanoo se, joka kuulee Jumalan puheen joka lankee, ja hänen silmänsä avataan." On aivan varma, että enkeli miekkansa kanssa oli näky, joka ilmestyi ainoastaan Bileamille, ja koska aasin puhe ei hänessä mitään ihmettelyä herättänyt, todistaa varmasti, että hän ei ollut hereillä. Arabialaisten kirjoitusten mukaan kutsuttiin Bileamia "mieheksi, jolla on suletut silmät", ja siitä johtuu Tholuckin mielipide hänestä, kun sanoo hänen tilaansa magneetilliseksi horrokseksi. Bileami käytti myös ulkonaisia keinoja horrostilaan päästäkseen, jota oikeat profeetat-eivät koskaan tee. Häntä kuletettiin paikasta paikkaan, niin että hän voi nähdä näkyjä, jotka miellyttivät Balakia. Hän käytti myöskin luonnollista noitavoimaa, sillä kirjoitettu on: "Ja koska Bileam näki kelpaavan Herralle, että hän siunasi Israelia, ei mennyt hän pois, niinkuin ennen, etsimään ilmoitusta, vaan käänsi kasvonsa korpeen päin." Usein myöskin olivat Bileamin horrokset, näyt ja ennustukset epävarmoja, ja hänen lauseensa omituisia, joista ei voitu tarkoituksen perille päästä, niinkuin esim.: "Hän pani maata niinkuin tarkka jalopeura, ja niinkuin syömäri jalopeura." Tämä väärä profeetta palasi sitten majalleen, mutta ilmestyy taas jälempää Midianilaisten leirillä, jossa hän vihdoin tuli miekalla lävistetyksi niiltä, jotka Mooses lähetti sotimaan heitä vastaan.

Kuningasten ja tuomarien aikakautena tarkoittivat näyt ja ilmestykset samaa. Samuelin 1-28, 7, me luemme: "Silloin sanoi Saul palvelijoillensa: etsikäät minulle vaimo, jolla noidan henki on." Heidän aikanaan kutsuttiin noidaksi niitä, joita nyt kutsutaan profeetoiksi.

Moos. 4-27: 18-22, kun Mooses pyytää Herran antamaan hänelle uskollisen palvelijan, on kirjoitettu: "Ota Josua Nunin poika sinun tykös, joka on mies, jossa henki on, ja pane sinun kätes hänen päällensä, ja pane sinun kunniastas hänen päällensä j.n.e. Ja hänen pitää papin Eleatsarin eteen astuman, hänen pitää kysymän neuvoa hänen edestänsä valkeuden säädyllä Herran edessä", j.n.e. Olen edellä jo tuonut todistuksia raamatusta ja näyttänyt, että unennäkyjä ja profeetallisia ilmestyksiä pidettiin samassa arvossa, ja että unennäkijä ja profeetta olivat samasta arvosta. "Ja koska Saul näki Filistealaisten sotajoukon, pelkäsi hän ja hänen sydämensä oli suuresti hämmästynyt. Ja Saul kysyi Herralta, ja ei Herra mitään hänelle vastannut, ei unen, ei valkeuden, eikä profeettain kautta" (1 Sam 28-6). Me luemme Moos. 5-13: 1-4: "Jos profeetta eli unennäkijä nousee teidän seassanne, ja antaa teille merkin eli ihmeen, ja se merkki eli ihme tapahtuu, niin josta hän puhui sinulle, sanoen: käykäämme ja noudattakaamme vieraita jumalia, joita et sinä tunne ja palvelkaamme heitä: niin ei sinun pidä kuuleman sen profeetan eli unennäkijän sanoja, sillä Herra teidän Jumalanne koettelee teitä, tietääksensä, jos te rakastatte Herra teidän Jumalaanne kaikesta teidän sydämestänne ja kaikesta teidän mielestänne." Tästä me opimme, että ne, jotka eivät olleet profeettoja, ja jotka eivät olleet puhtaat sydämestä, olivat kumminkin näkijöitä ja ennustajia. ja voivat tehdä ihmeitä.

Somnobulistisia riemutiloja esiintyy usein Mooseksen kirjoissa, ja hän selvästi niistä puhuu. Mirian ja Aaron puhuivat Moosesta vastaan sentähden kuin hän nai mustaihoisen ethiopialaisen, ja he sanoivat Moos. 4:nen kirjan 12, 2-8: "Puhuuko Jumala ainoastaan Mooseksen kautta? eikö hän myös puhunut meidän kauttamme? Ja Herra kuuli sen. Niin Herra tuli alas pilven patsaassa ja seisoi majan oven edessä, ja kutsui Aaronin ja Miriamin, ja he molemmat menivät ulos. Ja hän sanoi: kuulkaat nyt minun sanojani: jos joku on teidän seassanne profeeta, minä Herra ilmoitan minuni hänelle näyssä, ja unessa puhuttelen häntä. Vaan ei niin minun palvelijani Mooses, joka koko minun huoneessani uskollinen on. Hänen kanssansa puhun minä suusta suuhun ja näkyväisesti, ja ei tapauksilla, ja hän näkee Herran muodon." Niin se oli israelilaisten ja muidenkin kansain suhteen, samoin kuin nytkin on meidän magneettisten ilmestysten suhteen, että tapaukset ilmestyvät ainoastaan horrostilassa tai unen näössä, mutta korkeamman henkien yhteyden. ylemmän ennustustaidon avulla, kun tunto on puhdas, niinkuin Mooseksella oli, voi näkyjä nähdä luonnollisessa tilassakin.

Mooseksen persoonalliset keskustelut Jumalan kanssa, ja hänen voima nähdä Kaikkivaltiasta hänen omassa persoonallisessa muodossaan, ovat kaikki kuvannollisia, ja ei niitä sovi ottaa sanallisessa merkityksessään. Sillä Jumala puhuu ainoastaan ilmestysten kautta, ja valon kautta eikä suullisella sanalla; ja ei myöskään Jumala voi nähdä luonnollisilla silmillä, sillä Hän sanoo toisessa paikassa: "Ei yksikään voi minua nähdä ja elää." Tuolla erotetaan taivaallinen ja maallinen, ja että taivaallinen valo tulee ainoastaan puhtaimmasta lähteestä: se on, henkinen lahja ja ilmestys tulee ihmiselle Jumalasta, vaikkka hän ei Jumalaa persoonallisesti näe; mutta Hänen lähestymisensä on sen mukaan kuinka sen kukin järjellään ymmärtää, tahi käsittää sen valon, sattui se sitten läheiseen, tai kaukaiseen, vahvaan tai ohueen, kovaan tai pehmeään esineeseen j.n.e. Sitä lähestymistä ymmärsivät kuitenkin profeetat ja hurskaat miehet kaikkina aikakausina, mutta he eivät voineet jakaa sitä valoa, jota he olivat saaneet muulla kielellä kuin heidän aikana puhuttiin, vaikka ilmestykset, joiden kautta heille puhuttiin, olivat paljoa helppotajuisemmat, kuin mitä tavallinen puhelu voi olla. Jumalan lähestyminen on korkeamman valon vaikutuksesta, jonka kautta henki tulee kirkastetuksi. Jumala, ollen kaiken keskustana vaikuttaa myöskin keskustaan, se on ihmisen sisässä, ihmisen henki-osassa, ja ulkonainenkin, se on, ulkomuodonkin puhdistus siitä aikanansa seuraa. Todisteeksi Jumalan hengen äärettömästä voimasta mainitsemme kuinka kansa tuli parannetuksi tulisten käärmeiden puremasta, kun Mooses käski heidän katsoa vaskista käärmettä, jonka hän asetti seipään nenään, ja josta puhutaan Moos. 4:nen kirjan 21, 4-9: "Ja kansa suuttui ja puhui Jumalata ja Moosesta vastaan. Niin Herra lähetti kansan sekaan tuliset käärmeet, jotka kansaa purivat, niin että paljon kansaa Israelista kuoli. Niin tuli kansa Mooseksen tykö ja sanoivat: me teimme syntiä, puhuen Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa nämä käärmeet ottamaan pois meidän seastamme. Ja Mooses rukoili kansan edestä. Ja Herra sanoi Mooselle: tee sinulles tulinen käärme, ja nosta se merkiksi ylös, ja tapahtuu, että se, joka purtu on, koska hän katsoo sen päälle, niin hän elää."

Bileamin näyt ja ennustukset ovat myöskin merkillisiä. Bileamin tykö lähetti Balak viettelijöitä, että hän kiroaisi Israelin, mutta Jumalan henki puhui Bileamille, ja kun vietteliät häntä lähestyivät, sanoi hän: "Jos Balak antaisi minulle huoneensa täyden hopeata ja kultaa, niin en minä sittenkään taida Herran minun Jumalani sanaa käydä ylitse tekemään vähää eli paljoa." (Moos. 4-22.)

Moos. 4:nen kirjan 24: 4, 15, 16, 17, 19, kertomus Bileamin näyistä ja ennustuksista joissa hän myöskin mainitsee Kristuksen tulemisesta: "Ja Jumalan henki tuli hänen päällensä, ja hän toi edes puheensa, ja sanoi: näitä sanoo se mies, jonka silmät avatut ovat. Näitä sanoo se, joka kuulee Jumalan puheet, se, joka sen Kaikkivaltiaan ilmoitukset näkee, joka lankee, ja hänen silmänsä avataan; näin sanoo se, jolla ylimmäisen tieto on joka näkee kaikkivaltiaan ilmestyksen. Minä katselen häntä, vaan en läheltä. Tähti nousee Jaakopista, ja valtikka tulee Israelista, ja Jaakopista tulee hallitsia." Bileami oli pakanallinen mies ja hänen historiansa todistaa, että ihmeitä voivat tehdä ja näkyjä nähdä muutkin eikä ainoastaan hurskaat miehet. Balak, Moabilaisten kuningas, pelkäsi Israelilaisia ja sentähden pyrki hän ystävyyteen midianialaisten kanssa. Mutta koska moabilaiset ja midianilaiset eivät tahtoneet aseelliseen taisteluun ryhtyä israelilaisten kanssa, päättivät he noitatempuilla koettaa, ja koska heillä oli noita keskuudessaan, antoivat he kutsun Bileamille, joka oli tunnettu ihmetöistään ja taikatempuistaan. Sanansaattajat saapuivat Bileamin tykö arvokkailla lahjoilla varustettuna (sillä Bileam teki palvelusta inoastaan rahan edestä), ja vaateivat häntä kiroamaan Israelin kansan. Bileam pyysi heitä viipymään seuraavaan aamuun; mutta seuraavana aamuna nousi hän ja ilmoitti sanansaattajille, että Jumala ei sallinut hänen kiroamaan israelilaisia, eikä myöskään antanut hänen seurata heitä heidän maalleen, sillä "se kansa on Jumalan suosittu." Balak luullen, että hän ei ollut tarpeeksi lahjoja lähettänyt, lähetti yhä arvokkaampia lahjoja, että Bileam tulisi hänen luokseen ja että hän kiroaisi Israelin. Bileam oli kevytmielinen, osaksi uskoon luottava, osaksi epäröivä, osaksi rehellinen, mutta myöskin osaksi kierä, ja hän uskoi osaksi pyhään ennustusvoimaan, mutta luotti myöskin alhaisiin noitatemppuihin, jonka tähden sanoi hän Balakin sanansaatajille: "Jos Balak antaisi minulle huoneensa täyden hopiata ja kultaa, niin en minä sittenkään taida Herran minun Jumalani sanaa käydä ylitse tekemään vähää elikkä paljoa." Mutta sittenkin, vaikka hän oli puhunut Herransa kanssa yöllä, nousi hän seuraavana aamuna, satuloi aasinsa ja päätti seurata moabilaisia prinssejä, ja jälestäpäin kertoi heille kuinka he voisivat johtaa Israelin kansan pakanuuteen.

Tilan puute estää puuttumasta laajempiperäiseen selontekoon tuon merkillisen seikan todenperäisyydestä; mutta se totuus, että naaraspuoli, niin ihmisissä kuin eläimissäkin, voi raskautetussa tilassa ollessaan luoda synnyttämäänsä jonkin erityisen muodon, on paljon perusteellisempi kuin moni uskoisi mahdolliseksi. Suuri joukko materialisteja, joiden mukaan aine ja aistillisesti huomattava on ainoana perustuksena koko ilmiö-rnaailmalle, ja jonka mukaan henkisetkin ilmiöt syntyvät aineellisista vaikutuksista, ja että ei mitään ole peitetty tulevaisuudessa, mitä he eivät voi järjellä käsittää, eivät milloinkaan tule käännetyiksi; ja ne, jotka luottavat ylempiin vaikutuksiin, korkeampaan valoon temppelissä, ja että arvollisempaa elämää jatkuu tämän maallisen elämän jälkeen, eivät tarvitse mitään käännöstä heistä tapahtuvaksi.

Mooseksella itsellään, suurella Jumalan miehellä oli monta merkillistä ilmestystä. Ne ilmestykset olivat osaksi unia ja osaksi riemutilassa olevia näkyjä, ja siitä syystä opetettiin hän kaikkiin Egyptiläisiin salaisuuksiin, ja kaikkiin heidän taikatemppuihinsa, joissa hän pian oli kaikkia muita etevämpi. Hänen erinomaisen pyhyytensä ja viisautensa vuoksi tuli hän kansansa pelastajaksi, Faraon ikeen alta. Hänen näkynsä olivat monenlaatuiset. Hänen taitonsa johtaa kansaansa oli suoranainen seuraus siitä, että hänen kansansa ymmärsi, hän näki heidän sisällisen olemuksensa ilman ulkonaista tiedustelua. Jos me arvostelemme tuota hänen taitoaan sisällisen näkövoiman kannalta, niin täytyy meidän tunnustaa, että se oli puhtaasti salaperäinen taikavoima, jonka avulla hän kansaansa johti; mutta jos se oli seuraus Jumalan suoranaisesta käskystä (sillä raamatun mukaan puhui Jumala persoonallisesti Moosekselle useinkin), niin löydämme siitä sen totuuden, että autuas sielu, joka vastaanottaa pyhiä vaikutuksia, voi myöskin tehdä pyhiä ja ihmeellisiä tekoja.

Ensimäinen erityisemmästi huomattava Mooseksen ilmestyksistä tapahtui Horebin vuorella, silloin, jolloin hän vielä oli paimentamassa holhoojansa Jethronin karjaa, ja josta puhutaan Moos. 2:sen kirj. 3:2:
"Ja Herran enkeli näkyi hänelle pensaassa, tulen liekissä; ja hän näki, ja katso, pensas paloi tulesta ja ei kuitenkaan kulunut. Ja Mooses sanoi: minä käyn tuonne, ja katson tätä suurta näkyä, miksei pensas pala ylös? Koska Herra näki hänen menevän katsomaan, huusi Jumala häntä pensaasta ja sanoi: Mooses, Mooses. Hän vastasi: tässä minä olen. Hän sanoi: älä lähesty tänne; riisu kenkäs jaloistasi; sillä paikka jossas seisot, on pyhä maa."

Mooses, profeetallinen näkijä, joka ymmärsi kansansa heikkoudet oli täynnänsä uskonnollista harrastusta, ja lahjoitettu vilkkaalla mielikuvituksella, tuli holhoojansa kotiin Midianissa, jossa hänellä oli aikaa ja tilaisuutta, paimenena ollessaan, rikastuttaa uskonnollisia mietelmiään, niin että hän riemutilassaan pääsisi näkemään sitä mikä on luonnollisilta silmiltä peitetty, ja voisi suunnata tiensä siten tullakseen kansansa johtajaksi ja paimeneksi. Hänen sielunsa keskusta oli avoimena Jumalan hengen vaikutuksille, jotka ensin esiintyivät hänelle palavassa pensaassa, joka ei kuitenkaan kulunut, ja jonka hengen kanssa hän puhui levollisesti. Me huomaamme myöskin Mooseksen sisällisestä henkisestä taistelusta, että hänellä oli toivoa ja pelkoa, oli suurta heikkoutta, mutta myöskin ääretöntä tahdon lujuutta; alistumista, pyhyyttä ja tottelevaisuutta; luottamusta uskoonsa ja vihdoin semmoista intoa, että pitäen kaikki maalliset valitukset turhina, hän vihdoin kaikki voitti. Vaikka hän oli noin varustettu jumalallisilla voimilla, niin että hän pystyi hillitsemään luonnon elementtejä ja pakotti ne todistamaan Jumalan suuruudesta ja kunniasta niillä ihmeillä, joita hän teki. Senlaisessa riemutilassa voi Mooses olla kauvan vuorella ja eroittaa itsensä kansastaan matkoillaan aarniometsissä, ja sittenkin vielä häntä jumaloitiin ihmeiden miehenä. Mooseksen näyt tarkoittivat nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Hän julisti Jumalan käskysanat vuorelta ja hän myöskin ennusti uhritarjoukset kultaiselle vasikalle; hän näki, että hän voi valmistaa Israelin lapset puhtaaseen Jumalan palvelemiseen, ja varjella heitä erehdyksistä ja epäjumalain palvelemisesta ainoastaan siten, että hän vie ne kauas erämaahan, joten pakanallisten kansain tavat ja vaikutukset ei heihin ylety. Ylläolevain todisteiden lisäksi on tarpeellista ainoastaan huomauttaa moniaita Mooseksen näkyjä; hänen lahjansa, taitonsa siirtää ilmestysvoimaa muihin, ja se kaikki luokittaa magnetisiksi tapahtumiksi; me voimme jättää pois ne monenlaiset uhrikappaleet, siunauksen vedellä, öljyllä ja verellä ja kätten päälle laskemisen y.m.s. ja myöskin ne jyrkät kiellot, ettei saa ottaa mitään osaa pahojen henkien luokse kutsumiseen, noitatemppujen tekoon ja kuolleiden puhuttamiseen.

Moniaiden seikkojen nojalla tahdomme mainita Mooseksen ihmeellisestä sauvasta, joka on kuvaavaa magnetisesta voimasta. Sillä sauvallaan teki Mooses ihmeitä Faraon edessä. Mooses teki myöskin ihmeitä paljaalla kättensä ojentamisella, esim. kun hän meren jakoi (Moos. 2:sen kirjan 14, 16): "Mutta nosta sinä sauvas, ja ojenna kätes meren ylitse, ja eroita se yhdestä, että Israelin lapset kävisivät keskeltä merta kuivaa myöten, ja Mooses ojensi kätensä ja meri jakaantui. Ja kun egyptiläiset heitä takaa ajoivat, ojensi Mooses taas kätensä ja meri palaantui entiselleen, ja koko Faraon sotajoukon ylitse, jotka heitä olivat seuranneet mereen: niin ettei yksikään heistä päässyt." Edelläkerrottu seikka Mooseksen voimasta ja mitä hän voi tehdä ihmeellisellä sauvallansa, on suuresta merkityksestä. Sillä hänen sauvallaan iski hän kiveen Refidinissä ja vettä tulvi sieltä janoa kärsivälle kansalle (Moos. 17: 5): "Ja Herra sanoi Moosekselle: mene kansan edellä, ja ota kanssas muutamia Israelin vanhimmista, ja sinun sauvas, jolla sinä löit virtaa, ota sinun kätees ja mene, ja sinun pitää lyömän kalliota, ja siitä pitää vedet juokseman, niin että kansa siitä juoda saa." Ja kun Amalek tuli ja soti Israelia vastaan, Mooses sanoi Josualle (Moos. 2:sen kirjan 27, 9-11): "Valitse meille miehiä, mene ja sodi Amalekia vastaan; huomenna minä seison mäen kukkulalla, ja pidän Jumalan sauvan kädessäni. Ja tapahtui, että koska Mooses piti kätensä ylhäällä, voitti Israel; mutta koska hän kätensä laski alas, voitti Amalek."

Ennustusvoiman saivat myöskin muut Israelin hurskaat vanhimmat heidän puheluistaan Mooseksen kanssa, sillä on kirjoitettu Moos. 4:nen kirjan 11, 23, 29: "Herra sanoi Moosekselle: onko Herran käsi lyhetty? Nyt sinun pitää näkemän, jos minun sanani jälkeen tapahtuu sinulle, eli ei. Ja Mooses meni ulos ja sanoi kansalle Herran sanat, ja kokosi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimmista ja asetti heidän ympäri majaa. Niin tuli Herra alas pilvessä, ja puhui hänen kanssansa, ja otti siitä hengestä, joka oli hänen päällänsä, ja antoi seitsemällekymmenelle vanhimmalle miehelle. Ja tapahtui, koska henki lepäsi heidän päällänsä, niin he ennustivat; vaan ei sitte enää kertoneet. Mutta kaksi miestä jäi vielä leiriin, yhden nimi oli Eldad ja toisen nimi oli Medad, joiden päällä myös henki lepäsi: sillä he olivat myös kirjoitetut, vaan ei he vielä olleet käyneet ulos majan tykö, ja he ennustivat leirissä. Niin juoksi yksi nuorukainen ja ilmoitti Moosekselle, ja sanoi: Eldad ja Medad ennustavat leirissä. Niin vastasi Josua Nunin poika, Mooseksen palvelija, jonka hän valinnut oli, ja sanoi: minun Herrani Mooses, kiellä heitä! Mutta Mooses sanoi hänelle: oletko sinä minun edessäni kiivas? Joska Jumala, että kaikki Herran kansa ennustaisi! Ja antais Herra henkensä tulla heihin!"

Kun Jaakop ei enää tahtonut paimentaa Labanin lampaita, vaan halusi mennä pois vaimonsa ja lastensa kanssa, sanoi Laban hänelle, Moos. 3: 27-43: "Ja Laban sanoi hänelle: anna minun löytää armo sinun edessäs, minä ymmärrän, että Herra on siunannut minun sinun tähtes. Ja sanoi vielä: määrää siis sinun palkkas minulle, ja minä annan. Mutta Jaakop sanoi hänelle: sinä tiedät, kuinka minä olen palvellut sinua, ja kuinka paljon sinun karjaas on minun haltuuni annettu, Sinulla oli vähän, ennenkuin minä tulin, mutta nyt se on paljoksi kasvanut, ja Herra on siunannut sinun, minun jalkajuonteni kautta. Koska minä siis oman huoneeni parasta katson? Ja Laban sanoi: mitäs minä sinulle annan? Ja Jaakop sanoi: ei sinun pidä mitään antaman minulle. Mutta jos sinä tämän minulle teet, niin minä vielä tästä lähin kaitsen ja varjelen sinun laumaas: Minä käyn tänä päivänä kaiken sinun laumas lävitse, erottaen sieltä kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat, ja kaikki hallavat karitsain seassa, ja kirjavat ja pilkulliset vuohten seassa, mitä sitten kirjavaksi ja pilkulliseksi tulee se olkoon minun palkkani. Niin minun vanhurskauteni on todistava tästedes minusta, koska se siihen tulee, että minun pitää palkkani sinun nähtes saaman: niin että kaikki, jotka ei ole pilkulliset taikka kirjavat vohlista, eikä hallavat karitsoista, se olkoon varkaus minun tykönäni. Niin sanoi Laban: katso, josko se olisi sanas jälkeen. Ja sinä päivänä eroitti hän pilkulliset ja kirjavat kauriit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet, kaikki joissa jotakin valkeutta oli, ja kaikki hallavat karitsat, ja antoi ne lastensa haltuun. Ja asetti kolmen päiväkunnan matkan itsensä ja Jaakopin vaiheelle; ja Jaakop kaitsi niitä, jotka Labanin laumasta jäivät. Mutta Jaakop otti viheriäisiä haapasia sauvoja, mandelpuisia ja plataneapuisia; ja kuori niihin valkiat juonteet, sen valkian paikan paljastamisella, kuin sauvain päällä oli. Ja pani ne sauvat, jotka hän kuorinut oli, lauman eteen, vesiruuhiin ja juoma-astioihin, joihin he tulivat juomaan, että he juomalle tultuansa siittäisivät. Ja niin laumat siittivät niiden sauvain päällä, ja kantoivat pilkullisia, juonteisia ja kirjavia. Niin Jaakop eroitti karitsat, ja asetti lauman päät, siinä valkiassa laumassa, niitä pilkullisia ja hallavia päin'; ja teki itsellensä eri lauman, ja ei laskenut niitä Labanin lauman sekaan. Ja koska se varhain kantava lauma oli sikoillansa, pani Jaakob sauvat laumain silmäin eteen ruuhiin: että he siittäisivät sauvain päällä.. Mutta koska ne hiljain juoksivat, niin ei hän pannut niitä sisälle, Niin tulivat äpöiset Labanille ja varhain kannetut Jaakopille. Siitä tuli mies sangen äveriääksi, niin että hänellä oli paljon lampaita ja piikoja ja palvelijoita, ja kameleja ja aaseja."

Tämä todistaa ihan varmisti, että lampaat ja vuohet voi saada siittämään karitsansa sen näköisiksi kuin olivat ne kirjavat sauvat, jotka Jaakop pani lauman eteen ruuheen kun ne joivat. Näinä päivinä se ajatus, että äiti voi siittää lapsen sen näköisen kuin se henkilö, jota hän mielistyneenä katselee, pidetään hullunkurisena; mutta kumminkin se teoriia, luonnollisuudessaankin, on aivan täydellisesti todistettu, sillä hyvin useinhan on lapsen muoto ja taipumukset kokonansa erilaiset kuin vanhempansa. Se totuus, että lampaat ja vuohet, kuin ne näkivät ne esineet, mitkä Jaakop oli asettanut heidän eteensä, sai heidät siittämään erilaisia karitsoita kuin he itse olivat, on syvästä merkityksestä. Joko Jaakop tiesi kokemuksesta sen asian, eli ilmoitettiin siitä hänelle unessa, sillä me luemme Moos. 31: 10: "Ja tapahtui lauman siittämisen ajalla, nostin minä silmäni ja näin unessa: ja katso kauriit, jotka nousivat laumain päälle, olivat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat." Veden kanssa, jota ne joivat, ja jossa he samalla näkivät oman kuvansa, loivat he kirjavien sauvain värin karitsoihinsa.