IRC-Galleria

CHARISMA KYSYY TAAS
Toukokuun 28.päivänä Lee Grady puuttui jälleen väittelyyn Lakelandistä uudella nasevalla artikkelilla. Hän otsikoi sen näin: ”Vetoomus yhtenäisyyden puolesta aikana, jolloin on erimielisyyttä” (An Appeal for Unity in a Divisive Season). Artikkelin alkupuolella hän käsitteli kiinnostavasti herätysten ”sekaisuutta”: ”Herätys on sekaista. Niin kernaasti kuin haluaisimmekin sen saapuvan puhtaassa ja siistissä paketissa, historiasta tiedämme, että Pyhän Hengen vuodatusten seuralaisena on usein pyhä kaaos. Yhdessä nurkassa voi tapahtua parantumisia ja uskoon tulemisia ja toisessa demonisia manifestaatioita. Herätysten aikana voi näkyä ihmeitä ja sekasortoa. Pyhyys ja harhaoppisuus voivat puhjeta esiin yhtä jalkaa [...]” Oma vastaukseni tähän tuolloin oli: ”Kyllä, herätykset ovat usein sekaisia, mutta ne ovat sekaisia sen REUNAMILLA, eivät tapahtuman ytimessä ja keskiössä. Kuten monet lukijat tietävät, olen monta vuotta tutkinut herätysten historiaa, ja uudessa kirjassani on kokonainen luku manifestaatioista herätyksissä [...] Mutta tosiasia on, että jos demoninen eksytys on suorastaan keskeistä siinä, mitä julistetaan tai välitetään osallistujille, tällöin kyse ei ole enää vain ”sekaisesta” herätyksestä, vaan vaarallisesta väärennöksestä. Oikeissa herätyksissä puhdas parannuksenteon, pyhityksen ja ristin julistus on aina keskiössä […] Nyt ei ole kyseessä liike, jossa ongelmia on reunamilla. Ongelmat ovat aivan liikkeen ytimessä, toisin sanoen niissä keskeisissä asioissa, joita salin edestä julistetaan ja välitetään eteenpäin ihmisille. Ja niin on ollut alusta saakka, mikä tekee Lakelandistä ratkaisevan erilaisen kuin oikea herätys. Toivon, Lee, että huomaat, miten tärkeä ero tämä on.”

Charisman päätoimittaja näytti jälleen käyttävän isoimman osan uudesta artikkelistaan keskitiellä kulkemiseen. Kun hän kuitenkin taas loppupuolella antoi kuulua, hän ei säästellyt sanojaan:
”[...] hengellisten johtajien täytyy tarttua kaikkiin Lakelandin herätyksen nostattamiin vaikeisiin asioihin. Näitä ovat:
1. Raamatulliset periaatteet enkeleiden suhteen. Jotkut ihmiset profeetallisessa leirissä puhuvat toistuvista käynneistä taivaassa, ’kolmannen taivaan ilmestyksistä’ ja pitkistä keskusteluista sellaisten enkeleiden kanssa, jotka käyttävät nimiä Emma, Lupaus ja Muutoksen tuulet. Ovatko nämä todellakin Jumalan lähettämiä henkiä vai väärän valkeuden edustajia?
2. Oikea teologia kuolleiden suhteen. Profeetallisessa leirissä jotkut vakuuttavat käyneensä keskusteluja kuolleiden kristittyjen kanssa, esim. apostoli Paavalin kanssa. Onko tämä kristillisen kokemuksen rajoissa vai henkien esille manaamista?
3. Pastoraalinen ohjaus epätavallisissa hengellisissä manifestaatioissa. Liikkeen joistain piireistä on kerrottu epätavallisista merkeistä ja ihmeistä, joita on koettu seurakuntien kokouksissa. Esim. yhtäkkiä ilmestyy kultapölyä, höyheniä, jalokiviä ja öljyä. Samaan aikaan osallistujat tärisevät lattialla, nytkähtelevät holtittomasti ja käyttäytyvät kuin päihtyneet. Kuinka suojella ihmisiä vääriltä manifestaatioilta ja demonien vaikutukselta ja samalla jättää tilaa aidoille kohtaamisille Jumalan kanssa?
4. Selkeät periaatteet langenneiden pastoreiden eheyttämiseen. Yhden nimekkään langenneen evankelistan, Paul Cainin, ilmaantuminen Lakelandin herätykseen toukokuussa nostatti vahvoja reaktioita monilta eri tahoilta kautta seurakuntien [...]”
Jälleen rohkeita ja nasevia kysymyksiä Lee Gradyltä, joka yritti suojella kallisarvoisia lampaita. Tuolloin Lee oli karismaattisten kristittyjen joukossa käytännöllisesti katsoen ainoa huomattava johtaja, joka halusi asettaa itsensä alttiiksi näiden ongelmien takia. Eikä tämä myöskään jäänyt viimeiseksi kerraksi. Seuraavina kuukausina Charisman päätoimittaja pani Lakelandin ”nyrkkisankarille” vastaan kirjoituksissa, jotka oli otsikoitu näin: ”Pam! Pam! Kun rukouspalvelu muuttuu väkivaltaiseksi”(Bam! Pow! When Prayer Ministry Gets Violent) (kohteena olivat
Todd Bentleyn edesottamukset, kun hän rukoili ihmisten puolesta) ja ”Aidon herätyksen tuntomerkit – osa yksi ja kaksi”(The Marks of Genuine Revival – Part one and Two). Lakeland oli silti vielä kaukana pääteasemastaan. Se oli vielä valtoimenaan kiitävä juna, jota karismaattisen maailman laaja enemmistö tuki. Emme voineet muuta kuin varoittaa niitä, jotka suostuivat kuuntelemaan. Mutta sen jälkeen kun koitti 23. 6. 2008, varoittamisesta tuli entistäkin vaikeampaa. Tuona päivänä nimittäin kaikki kuuluisat johtajat siunaten ”valtuuttivat” (commissioned) Todd Bentleyn suorassa TV-lähetyksessä. Vähänpä silti tiesimme, että tämä oli lopun alkua.

SUURI ”VALTUUTUS”
Näin Charisma-lehti uutisoi sen, mitä tapahtui Lakelandissä tuona kohtalokkaana 23. päivänä: ”Hengelliset johtajat valtuuttavat Todd Bentleyn Lakelandin herätyksessä [...] Johtajat mainostivat erikoiskokouksen olevan yksi herätyshistorian suurimmista hetkistä.” Artikkeli jatkui: ”Seremoniaan osallistuneita johtajia olivat (C. Peter) Wagner; Harvest Rock -seurakunnan pastori Ché Ahn Pasadenasta, Kaliforniasta; John Arnott Kanadasta Toronto Airport Christian Fellowship -seurakunnasta; Bethel-seurakunnan pastori Bill Johnson Reddingistä, Kaliforniasta ja MorningStar Ministriesin perustaja Rick Joyner Pohjois-Carolinan Charlottesta.” Myös muut merkkihenkilöt, jotka eivät olleet paikalla, antoivat tukensa matkan päästä. Kuten Peter Wagner kirjoitti pian jälkeenpäin: ”Valitettavasti piispa Bill Hamonin täytyi perua tulonsa matkustusvaikeuksien takia”, ja ”Ché, Bill ja John panivat kätensä Toddin päälle sekä voitelivat hänet erityisellä uudella ’virvoitu!’-öljyllä, jota Chuck Pierce (joka oli tuolloin Afrikassa) oli tilaisuuteen lähettänyt.” Karismaattisen maailman johtavaksi apostoliksi monien tunnustama Wagner johti seremoniaa ja nimitti sitä ”apostoliseksi asettamiseksi” (”apostolic alignment”). Hän antoi kaikkien TV-kameroiden ja kaikkien ihmisten edessä seuraavan lausunnon: ”Sillä apostolisella auktoriteetilla, jonka Jumala on minulle antanut, julistan Todd Bentleylle:
- Voimasi lisääntyy
- Arvovaltasi lisääntyy
- Suosiosi lisääntyy
- Vaikutuksesi lisääntyy
- Ilmestyksesi lisääntyvät.
Julistan myös, että:
- Tämän palvelutyön kautta virtaa uusi yliluonnollinen voima
- Uusi elämänvoima tunkeutuu tähän Jumalan työhön [...]”
Myöhemmin Wagner kutsui tätä ”uraauurtavaksi tapahtumaksi” ja totesi, että ”Olemme nyt, kuten sen ymmärrän, toisella apostolisella aikakaudella [...]” (Toisin sanoen, todellisten apostolien ”uudella aikakaudella”.) Yksi tärkeimmistä tässä tilaisuudessa puhumassa olleista ”Toronto-johtajista” oli Stacey Campbell, ja ne, jotka näkivät taltioinnin tästä ”valtuutuksesta”, saattoivat myös huomata, kuinka hänen päänsä heilui niin villisti – kirjaimellisesti viuhtoi edestakaisin – että häntä oli vaikea kuulla. Tätä toki tapahtui liikkeen piirissä alinomaa, ja sen väitettiin olevan ”Pyhän Hengen” aikaansaamaa.

Todd Bentley sanoi myöhemmin: ”En ole kirkkohistorioitsija, mutten tiedä, että historiassa olisi ollut mitään muuta ajankohtaa Apostolien tekojen jälkeen, jolloin niin monia eri apostoleja ja niin monia eri profeettoja sekä liikkeitä ja johtajia [olisi ollut edustettuina].” Täytyy sanoa, etten pitänyt Todd Bentleyn kommenttia erityisen nöyränä, etenkin myöhempien tapahtumien valossa. Mielestäni yksi kaikkein tuskallisimmista toteamuksista oli silti se, mitä luki Charisman artikkelin loppupuolella: ”Kristilliset johtajat, jotka yksityisesti ovat ilmaisseet huolestuneisuutensa Bentleyn palvelutyöstä, torjuivat Charisman pyynnön kommentoida asiaa julkisesti.” Näin kirjoitin tuolloin tästä julkisen kommentoinnin karttamisesta: ”Huomasitteko viimeistä virkettä? Vaikka jotkut kristilliset johtajat ovat ilmaisseet huolestuneisuutensa yksityisesti, he todellakin kieltäytyivät mahdollisuudesta puhua siitä suoraan julkisuudessa! Mihin tässä jätetään lammasparat? Ovatko johtajat niin huolestuneita omasta maineestaan, että pelkäävät puhua suoraan tällaisella tärkeällä hetkellä? Miten historia tulee arvioimaan sellaista? Eikö se yksinkertaisesti ole ihmispelkoa? Ja eikö tämä ole tarkalleen se syy, miksi karismaattinen liike ensinnäkin on kovin sekaisin? Olemmeko täysin unohtaneet vanhan sanonnan, että pahuus kukoistaa, kun hyvät eivät tee mitään?” Kuitenkin tästä ”taistelupuheesta” huolimatta henkilökohtaisesti järkytyin kesäkuun 23:nnen tapahtumista. Oli totta, että varoituksemme levisivät laajalti, mutta en ollut koskaan tuntenut olevani niin yksin. Näytti siltä, että karismaattisen maailman ”suurimmat pamput” olivat nyt avoimesti meitä vastaan. Olin syvästi lannistunut. Tähän mennessä meillä oli Amazon-verkkokaupassa kirja nimeltä True & False Revival (”Oikea ja väärä herätys”) ja tein kirjaimellisesti mitä suinkin voin varoittaakseni Kristuksen ruumista. Kaikki vaikutti kuitenkin turhalta. Joka viikko asiat näyttivät menevän vain ojasta allikkoon. Tartuntatauti oli nyt maailmanlaajuinen – ja levisi nopeammin kuin koskaan. Mutta Jumala oli kaikkea muuta kuin lannistunut. Asiat muuttuivat pian tykkänään. Itse asiassa – syistä, joita käsittelen myöhemmin – olen vakuuttunut, että Jumala tarkoituksellisesti odotti, kunnes Toddin ”valtuutus” oli suoritettu, ennen kuin alkoi hajottaa tätä ylen määrin ylistettyä spektaakkelia, Lakelandin ”herätystä”. Ja kun hajottaminen alkoi, oli kirjaimellisesti ällistyttävää, kuinka nopeasti se tapahtui. Jumalaa ei ivata.

SURULLISENKUULUISA HAASTATTELU
Yhdysvaltalainen TV-yhtiö ABC näytti 9.6.2008 myöhäisillan Nightline-uutisohjelmassaan erikoislähetyksen Lakelandin herätyksestä. Vaikka Lakelandiä nimitettiin siinä ”kansainväliseksi sensaatioksi” ja monien ihmisten näytettiin tulevan kaikkialta maailmasta Lakelandiin, ohjelma ei tosiaankaan ollut myötämielinen Todd Bentleylle. Järkyttävintä kristityille katsojille oli se, että kun Nightline pyysi ”vain kolmea” lääketieteellisesti todistettua parantumista, heille annettiin varsin hajanaista tai toteennäyttämätöntä tietoa. Nightlinessa todettiin lopuksi: ”Ainuttakaan Bentleyn ihmeeksi väittämää tapausta ei pystytty todentamaan.” Tämä oli herätyksen ihailijoille erityisen järkyttävä lausunto. Ohjelmassa esiintyi myös kristittyjä, jotka kyseenalaistivat sirkusmaisen ilmapiirin ja sen, että Todd Bentley huusi usein: ”Pam!” rukoillessaan ihmisten puolesta. Yhdessä yössä tapahtui suuri muutos. Bentley lähti Lakelandistä joksikin aikaa ja palasi vasta 18.7. Asiat eivät kuitenkaan enää koskaan olleet entisellään. Oliko oikeasti totta, että todistettavissa olevia ihmeitä oli niin vähän? Entä väitteet kuolleista heräämisistä ynnä muista? Yksi Peter Wagnerin omista ”apostoleista”, Robert Ricciardelli, lopetti vaitiolonsa ja puhui suoraan ensimmäisen kerran julkisuudessa 14.7. ja 16.7. Hän oli ns. ”markkinapaikka-apostoli” (marketplace apostle) Peter Wagnerin ”Kansainvälisessä apostolien koalitiossa” (International Coalition of Apostles, ICA). Hän myös kirjoitti Charisma- lehteen ja oli Lee Gradyn ystävä. Hän totesi 16.7. internetblogissaan näin: ”Totuus on, että Lakelandissä paranee hyvin harvoja. Olemme työskennelleet Charisma-lehden päätoimittajan Lee Gradyn kanssa saadaksemme selville, kuinka monta väärää parantumisraporttia on julkaistu totena.” Lakelandissä tapahtuneista ”kuolleista heräämisistä” Robert kirjoitti toiseen blogiin: ”Olemme tutkineet yli 20 kuolleista heräämistä koskevaa väitettä, koska haluamme raportoida heräämisistä medialle, eikä niitä pystytä näyttämään toteen [...]”

Omalla keskustelufoorumillamme RevivalSchool.com:issa Robert lisäsi seuraavat huomautukset julkisesti: ”[...] emme ehkä jää ICA:han, jos Peter ja johtajisto eivät uudelleen harkitse yksin tein tekemäänsä päätöstä hypätä mukaan Lakeland-virtaan, kun monet meistä varoittivat häntä tekemästä sitä [...] Suurin pulma Lakelandissä on se, että kunnioitettavaa ja mahtavaa Jumalaamme ei pelätä ja että parannuksenteko ja nöyryys puuttuu. Monet ovat vaihtaneet totuuden valheeseen ja ovat sisällön sijaan valinneet kokemukset. Enkelit, transsit ja kolmas taivas ovat keskipisteenä, mistä ne ovat syrjäyttäneet evankeliumin.” Hän jatkoi: ”Voitelun välittäminen eteenpäin, sen keskeisyys, että ihminen tuo esiin muuta kuin evankeliumia, on ällistyttävää ja surullista [...] Jos Peter Wagner, Bill Johnson ja jotkut ’karismaniassa’ arvostetut ’Kuka kukin on’ -henkilöt sanovat sen kaiken olevan hyvää, tällöinhän ihmiset kelpuuttavat sen. Jotkut ovat alkaneet katsoa YouTubea ja hankkia muuta tietoa ja ruvenneet muuttamaan käsitystään. Jotkut menevät niin pitkälle, että väittävät sitä eksytykseksi, toiset sanovat sen olevan Jumalan työtä, joka kaipaa oikaisua [...] Minun mielipiteeni on, että se oli ihmisen järjestämää ja demonien vaikuttamaa aivan alusta saakka. Bentley on vain karismaattisen / apostolisen / profeetallisen trendin tulosta, joka ei ole samassa linjassa totuuden luotilangan kanssa [...] Kirjoitin Charisma-lehteen artikkelin, että kaikkea, mitä voidaan ravistella, ravistellaan, ja sitä tapahtuu paljon juuri nyt [...]”

KATASTROFI PAHENEE
Varsin pian tämän jälkeen Bentley ilmoitti, että lähtisi Lakelandin herätyksestä pysyvästi 23.8. jälkeen. Mutta sitten hän pudotti toisen aikamoisen pommin: hän ja hänen vaimonsa olivat eroamassa. Ja kävi ilmi, että kuvioissa oli mukana ”toinen nainen” – yksi hänen naispuolinen työntekijänsä, johon hänelle oli kehittynyt suhde. Koko painajainen alkoi sitten saada karmivan tunnelman. Ja suuret johtajat, jotka vain viikkoja aiemmin olivat seisseet korokkeella valtuuttamassa Bentleyn ja profetoimassa hänelle, näyttivät hädin tuskin tietävän, mitä tehdä – he olivat niin vaivaantuneita. Toddin avioliiton hajoaminen nostatti massiivisen sokkiaallon koko karismaattiseen liikkeeseen kautta maailman. Monet olivat syvästi järkyttyneitä. Lee Grady puhui monien karismaatikkojen puolesta kirjoittaessaan: ”Olen surullinen. Olen pettynyt. Olen vihainen.” Hänen artikkelinsa otsikko oli: ”Elämää Lakelandin jälkeen: sekasortoa selvitellään” Tässä on joitain muita otteita hänen kirjoituksestaan: ”Todd Bentleyn ilmoitus, että hänen avioliittonsa päättyy, on suistanut liikkeen syöksykierteeseen – ja kysymyksiin on saatava vastauksia […] Lakelandin herätyksen ensimmäisestä viikosta lähtien monet arviointikykyiset kristityt esittivät kysymyksiä Bentleyn uskomuksista ja menettelyistä. Heitä huolestutti, kun hän sanoi puhuvansa enkelille hotellihuoneessaan. He kokivat jonkin olevan hullusti, kun hän käytti T-paitaa, jossa oli luurangon kuva. He ihmettelivät, miksi Jumalan palvelija peitti ihonsa tatuoinneilla. Heitä kauhistutti kuulla hänen kuvailevan, kuinka hän rukoillessaan erään miehen puolesta hyökkäsi tämän kimppuun ja iski niin, että tältä irtosi hammas [...]”

Miksi God TV sanoi ihmisille, että kaikki Todd Bentleyn kritisointi on demonista? Tämä on kulteille ominaista manipulointia pahimmillaan. Raamatussa kerrotaan, että berealaiset olivat jaloja / avarakatseisia uskovia, koska he tutkivat päivittäin kirjoituksista nähdäkseen ”pitikö kaikki paikkansa” (Apt. 17:11 ) [...] Meitä käsketään koettelemaan henget […] Miksi joukko arvostettuja pastoreita pani kätensä Bentleyn päälle 23.6. ja julkisesti vihki hänet (hänen tehtäväänsä)? Tiesivätkö he hänen henkilökohtaisista ongelmistaan?[...] Uskon että Wagner, Ahn, Johnson ja Arnott eivät tienneet Bentleyn ongelmista, ennen kuin he vihkivät hänet [...] Mutta uskon heidän, samoin kuin Bentleyn ja God TV:n omistajien, olevan Kristuksen ruumiille velkaa suoran, julkisen anteeksipyynnön [...]” Valitettavasti anteeksipyyntöä ei ollut tulossa – paitsi Dutch Sheetsiltä, joka itse ei edes ollut valtuuttamistilaisuudessa. Loput enimmäkseen näyttivät tyytyvän puikahtamaan vikkelästi ulos koko katastrofista tai pysyttelemään erossa siitä jollain tavalla. Anteeksipyyntöjä oli hyvin vähän. Ja ympäri maailman monet johtajat, jotka olivat olleet innoissaan Lakelandistä ja johtaneet väkeään sinne, lopettivat vain yhtäkkiä kokonaan puhumasta siitä. Melkein mitään anteeksipyyntöjä ei koskaan julkaistu. Luulen että nyt voitaisiin yksinkertaisesti kysyä: ”Voiko Jumala ikinä luottaa sellaisten johtajien paimentavan hänen kallisarvoisia lampaitaan?” Henkilökohtaisesti olin niin ällistynyt ja järkyttynyt tästä asioiden saamasta äkillisestä käänteestä, että tuskin tiesin, miten reagoida. Jotkut voisivat luulla, että ilahtuisin, kun yhtäkkiä sainkin oikeutuksen. Olinhan loppujen lopuksi junnannut itsepintaisesti tässä yksinäisessä vastustuskamppailussa tähän mennessä jo 14 vuotta – ollen yleisesti ottaen koko ajan häviöllä. Jotkut ehkä saattaisivat ajatella, että minulla oli oikeus omakehun puuskaan. Mutta ei se ollut niin. Minusta tuntui yksinkertaisesti tyhjältä. Koin saaneeni oikeutuksen, kyllä. Mutta Toddin avioliiton päättymisessä ei ollut mitään riemuitsemista. Tällaisen tragedian, kun kristityn avioliitto päättyy näin, pitäisi aiheuttaa surua, ei koskaan iloa. Olin järkyttynyt ja surullinen koko seurakunnan puolesta tämän murheellisen sekasotkun takia. Silti ei ole epäilystäkään, että silloin kukistui valtavalla tavalla sen henkivallan linnake seurakunnassa. Enkä usko, että linnake koskaan toipuu. Liian monet ihmiset kyseenalaistavat nyt koko asian. Neljätoista vuotta ”Kundalinia” oli ollut neljätoista vuotta liikaa. Vuosia, jotka kulkusirkat ovat syöneet, todellakin. Mutta vielä tällöinkään painajainen ei päättynyt.

RICK JOYNERIN OSUUS
Aina Lakelandiin asti olin henkilökohtaisesti yrittänyt käsitellä aika hellävaraisesti Rick Joyneria. Kun jätin profeettaliikkeen vuoden 2004 lopulla, kirjoitin: ”Jotkut kysyivät minulta Rick Joynerista ja MorningStar Ministriesistä. Miten Joyner ja MorningStar Ministries istuvat tähän kaikkeen? Ilmeisesti Rick on aina onnistunut pitämään hieman välimatkaa tämän liikkeen pahimpiin ylilyönteihin ja kiistoihin. (Paitsi silloin kun hän liittyi Maltan ritareihin, ikivanhaan katolilaiseen ritarikuntaan. Tämä muuten on luultavasti syynä siihen pari vuotta sitten liikkeessä vallinneeseen villitykseen, jossa ihmisiä ’lyötiin ritariksi’ miekalla.) Olen lukenut joitain Joynerin kirjoja ja niissä on asioita, joista pidän, mutta se, että hän on pysytellyt pienen välimatkan päässä, ei vapauta häntä kantamasta vastuuta profeetallisuuden nykyisestä sekamelskasta. Tosiasia on, että Rick Joyner on miltei kaikkien tässä äskettäisessä konferenssissa nähtyjen huomattavien johtajien hyvin läheinen ystävä. Hän palvelee heidän rinnallaan säännöllisesti ja tuntee heidät erittäin hyvin. Koska hän on liikkeen isähahmo, jos hän olisi tuonut ojennusta liikkeeseen, siitä olisi otettu vaari, mutta selvästikin hän jätti sen tekemättä. Näin ollen häntä täytyy pitää vastuussa asioiden tilasta yhtä paljon kuin ketä tahansa muuta. Enkä hämmästyisi, jos samanlainen eksytys päätyisi MorningStarin konferensseihin. (Niissä vaikuttaa joukko samoja ihmisiä). Valitettavasti olen siis joutunut poistamaan internetsivuiltani kaikki Rick Joynerin artikkelit tai linkit häneen, ja sama pätee kaikkiin muhinkin.” Kuitenkin vasta kun Rick Joyner ilmoitti julkisesti tukevansa Lakelandiä, ilmaisin suorasanaisesti näkemykseni hänen toiminnastaan.

JOYNER ”PELASTAA” TODDIN
Maaliskuun 9. päivänä 2009 Rick Joyner ilmoitti, että Todd Bentley oli nyt eronnut Shonnahista ja mennyt uusiin naimisiin työntekijän kanssa, johon hänellä oli suhde Lakelandin herätyksen aikana. Rick Joyner ilmoitti myös, että Bentley oli siirtynyt Joynerin toimipaikkaan Pohjois-Carolinaan, missä hän kävisi läpi ”eheyttämis- ja ennallistamisprosessin”. Päämääränä oli, että hän palaisi jälleen aktiiviseen palvelutyöhön. Lee Gradyä puolestaan tuntui raivostuttavan tapa, jolla asiaa käsiteltiin. Artikkelissa otsikolla ”Niljaisen armon traaginen skandaali” (The Tragic Scandal of Greasy Grace) hän kirjoitti: ”Kaikessa Bentleystä ja Lakelandin herätyksen kuolemasta käydyssä keskustelussa odotan saavani kuulla säkkivaatteen repeytymistä riekaleiksi. Meidän pitäisi itkeä. Meidän pitäisi reväistä rikki sydämemme, kuten Jumala käski Israelia, kun kansa lankesi syntiin (ks. Joel 2:13–14). Opastaakseen ymmällään olevaa seurakuntaa johtajiemme olisi pitänyt arvostella julkisesti Lakelandin katastrofia ja samaan aikaan auttaa Toddia ja Shonnahia eheytymään. Emme ole surreet tätä ivanäytelmää. Emme ole järkyttyneet ja kauhistuneet, että keskuudestamme on nimetty sellainen synti. Käyttäydymme niin kuin kevytmielisesti otettu avioero ja naimisiinmeno uudelleen olisivat vähäpätöisiä rikkomuksia, kun tosiasiassa ne ovat niin vakavia moraalisia laiminlyöntejä, että ne voivat aiheuttaa jääväämistä [...]”

SUURI PALUU JULKISUUTEEN
Vain kymmenen kuukautta myöhemmin, tammikuussa 2010, Rick Joyner ja Todd Bentley ilmoittivat, että Todd palaa palvelemaan; hän puhuisi Joynerin suuressa konferenssikeskuksessa. Ja siitä lähetettiin TV-ohjelmaa suorana maailmanlaajuisesti. He vihjasivat jo, että tämä oli ”uuden herätyksen” alku. Lähetin heti lukijoillemme sähköpostitse varoituksen, jonka otsikkona oli ”Kundalini-varoitus – kiireellinen” (Kundalini Warning – Urgent). Kirjoitin siinä näin: ”Näin juuri videon, jossa Rick Joyner ilmoitti Todd Bentleyn paluusta: tämä palvelee joka ilta MorningStarissa, Pohjois- Carolinassa, ja nyt he järjestävät niin kutsuttuja ’herätyskokouksia’, jotka ovat pelottavan samanlaisia kuin Lakelandissä. He ilmoittivat myös, että nämä suurkokoukset suoratoistetaan joka ilta heidän uudella TV-kanavallaan – ja he mainostavat sitä laajamittaisesti. Korkean tason kristilliset johtajat varoittivat Rick Joyneria varsin selvästi siitä, ettei hän tekisi sitä, mitä nyt tekee – tuo Todd Bentleyn takaisin parrasvaloihin [...] Ilmeisesti vain manifestaatiot merkitsevät [...] Emmekö ymmärrä, että monissa väärissä uskonnoissa on ’kätten päällepanosta’ oma versionsa, joka saa aikaan juuri sentyyppisiä manifestaatioita? Kun näkee videolta näitä ’kriya’- tai muita Kundalini-tyyppisiä manifestaatioita, voisi usein vannoa katselevansa jotain nykyajan seurakunnan kokousta, jossa ’välitetään’ eteenpäin jotain. (Ja sanon tämän henkilönä, joka uskoo vahvasti armolahjoihin. En vain usko, että vieraat voitelut saavat soluttautua Kristuksen ruumiiseen! Kundalinin ja todellisen Pyhän Hengen välillä on suuri ero) […] Kyseessä on voimakas henkivalta, ja sillä on monien nimekkäiden kristillisten palvelujärjestöjen ja toimijoiden tuki. Itse asiassa juuri nämä miehet ja naiset ovat vastuussa siitä, että sen sallitaan levitä läpi Kristuksen ruumiin. Eräänä päivänä he ovat toimistaan tilivelvollisia Jumalalle.”

Tämän kirjoituksen jälkeen Todd Bentley on edelleen palvellut säännöllisesti puhujalavalla MorningStarissa, Pohjois- Carolinassa, ja kokoukset on näytetty suorina TV-lähetyksinä ympäri maailman. Hän on myös alkanut koota uudelleen kannattajakuntaa palvelutyönsä tueksi. Kuten kirjoitin tammikuussa 2010 hänen paluustaan: ”He yrittävät juuri nyt aloittaa uudelleen koko toiminnan. Auttakaa levittämään tätä varoitusta.” Kuten uskon sinun ymmärtäneen, toiminta on kuitenkin paljon laajempaa kuin vain Todd Bentleyn tai Rick Joynerin työ. Maailmassa on yksinkertaisesti VALTAVAT määrät pastoreita, jotka toimivat yhä tässä samaisessa hengessä. Ja he ovat saaneet surutta tehdä niin vuosikaudet, koska ”suuret nimet” ovat joko sallineet sen tai aktiivisesti tukeneet sitä. Tämän täytyy varmasti olla yksi kirkkohistorian suurimmista skandaaleista. Siksi Kristuksen ruumiissa tarvitaan vallankumous ja toinen uskonpuhdistus. Jumalalla ei lopun aikoina yksinkertaisesti voi olla seurakunnassaan johtajia, jotka eivät lainkaan arvioi ja koettele. Jumala ei voi suvaita sitä. Ja siksi suuri ravistelun aika on käsillä. En ole yksin sanoessani, että täytyy tapahtua valtava muutos – ja sen täytyy todella kohdata ensin johtajistoa. Huolimatta Lakelandin romahduksen aikaansaamasta sokkiaallosta, joka heijastui kaikkialle maailmaan, useimmat toimijat niissä piireissä eivät näyttäneet suuresti muuttuvan tai tekevän parannusta hengestä, jossa olivat toimineet. Puuha jatkui tavalliseen tapaan. Kundalini-henki on yhä elossa ja voi hyvin. He kuitenkin menettivät paljon uskottavuutta ja tukea. Ehkä se olikin kaikki, mitä saattoi toivoa. Mutta loppujen lopuksi uskon, että meidän täytyy huolehtia tämän hengen karkottamisesta pois seurakunnasta. Sitä ei saa hyväksyä seurakunnassa, eikä sille pidä antaa sijaa. Kun saastainen henki on hyökännyt ihmisen kimppuun ja asettunut häneen, sanomme ihmisen tarvitsevan vapauttamista sen pois karkottamiseksi. Ja tavallisesti ensimmäinen askel on parannuksenteko, katumus. Kristuksen ruumis tarvitsee nykyään vapautusta. Uskon että tarvitaan myös suurta katumusta. Emme voi leikkiä tällä laajalti seurakuntaan tunkeutuneella, uskoakseni New Age -tyyppisellä hengellä. Kundaliniin ei voi suhtautua kevyesti. Ja se jyllää yhä Kristuksen ruumiissa – kuten huomataan, kun tarkastellaan esim. John Crowderin ja monien muiden toimintaa. Jotain on tehtävä. Ja uskon Jumalan alkaneen toimia. Massiivinen puhdistus on meneillään.

6. VAROITTAVIA NÄKYJÄ
Vuosien varrella on saatu monia näkyjä tai profetioita, joiden tarkoitus on ollut varoittaa Kristuksen ruumista tismalleen sen tyyppisestä eksytyksestä, jonka on nähty tunkeutuvan seurakuntaan viimeisten 16 vuoden aikana. Seuraavassa on useita merkittävimpiä ja oivaltavimpia niistä, mitä olen löytänyt: Stanley Frodsham, 1965. NÄKY TULEVASTA EKSYTYKSESTÄ Alla on katkelma profetiasta, jonka antoi vuonna 1965 Stanley Frodsham, Hengellä täyttynyt sananjulistaja ja kirjailija. Hän on kirjoittanut tunnetun teoksen ”Smith Wigglesworth, uskon apostoli”. ”[...] Älkää ihailko ihmisiä. Sillä monet, jotka saavat väkevän voitelun, mitä seuraavat ihmeet ja merkit, nostetaan korkealle, ja he putoavat tien oheen. En tee tätä mielelläni; olen varustanut heidät siihen, että he kestäisivät. Kutsun monia tähän palvelutehtävään ja varustan heidät, mutta muistakaa, että monet lankeavat. He ovat kuin kirkkaita valoja, ja ihmiset iloitsevat heistä. Mutta viettelevät henget saavat heidät valtaansa, ja he johtavat monet kansastani harhaan. Kuunnelkaa tarkasti näitä asioita, sillä viimeisinä aikoina tulee vietteleviä henkiä, jotka kääntävät monia voidelluistani pois. Monet lankeavat erilaisten himojen takia ja koska synti rehottaa. Mutta jos etsitte minua uutterasti, panen Henkeni teihin. Kun joku kääntyy oikealle tai vasemmalle, te ette käänny heidän kanssaan vaan pidätte katseenne täysin Herrassa. Tulevat päivät ovat erittäin vaarallisia, vaikeita ja pimeitä, mutta moniin kaupunkeihin tulee minun Henkeni mahtava vuodatus. Kansaani täytyy varoittaa uutterasti näistä edessä olevista päivistä. Monet poikkeavat seuraamaan vietteleviä henkiä. Monet viettelevät jo minun kansaani. Ne, jotka tekevät vanhurskauden, ovat vanhurskaita. Monet peittelevät syntejään teologisilla sanoilla. Mutta varoitan teitä viettelevistä hengistä, jotka opettavat kansaani pahaan. Monet tulevat mukanaan vietteleviä henkiä ja tarjoavat hekumallisia houkutuksia. Tulette huomaamaan, että sen jälkeen kun olen pitänyt jälleen huolta kansastani, tiestä tulee yhä kapeampi ja kapeampi ja harvempi kulkee sitä tietä. Mutta älkää antako eksyttää itseänne, vanhurskauden tiet ovat minun teitäni. Sillä vaikka Saatana tulee valon enkelinä, älkää kuunnelko häntä, sillä ne, jotka tekevät ihmeitä, mutta eivät puhu vanhurskautta, eivät ole minusta. Varoitan teitä vahvasti, että aion tuomita taloni ja seurakunnassani ei ole tahraa eikä ryppyä, kun tulen. Haluan avata silmänne, niin että saatte hengellistä ymmärrystä, jottei teitä eksytetä, vaan saatte vaeltaa edessäni vilpittömin sydämin, rakastaen vanhurskautta ja vihaten pahoja teitä. Katsokaa minuun, niin autan teitä havaitsemaan Hengen silmin ne ihmissilmille näkymättömät, jotka vaanivat pimeydessä. Antakaa minun johdattaa teitä näin, niin että voitte havaita pimeyden voimat ja taistella niitä vastaan. Se ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, sillä jos taistelette siten, ette saa aikaan mitään. Mutta jos annatte minun olla johdossa ja taistella pimeyden voimia vastaan, ne voitetaan ja kansani saa vapauden. Kehotan teitä tutkimaan ahkerasti Kirjoituksia näistä lopun ajoista. Sillä ne asiat, joista on kirjoitettu, tapahtuvat todella. Kansani pariin tulee kasvavassa määrin eksyttäjiä, jotka tuovat julki totuutta ja saavat ihmisten suosion. Koska ihmiset tutkivat kirjoituksia ja sanovat: ’Se, mitä nämä puhuvat, on totta.’ Sitten, kun eksyttäjät ovat voittaneet ihmisten sydämen puolelleen, sitten ja vasta sitten Saatana tunkeutuu kansaani. Varo viettelijöitä. Älkää eksykö. Sillä pettäjä työskentelee ensiksi voittaakseen monien sydämet puolelleen ja esittää vasta sitten salakavalat oppinsa. Ette osaa arvioida, ketkä ovat minusta ja ketkä eivät, kun he aloittavat julistamisen. Mutta etsikää minua jatkuvasti, ja sitten kun nämä opit tuodaan esiin, saatte sydämeenne todistuksen, etteivät ne ole minusta. Älkää pelätkö, sillä olen varoittanut teitä. Monet joutuvat harhaan. Mutta jos vaellatte pyhyydessä ja vilpittömyydessä Herran edessä, silmänne avautuvat ja Herra suojelee teitä. Jos jatkuvasti katsotte Herraan, tiedätte, milloin oppi muuttuu, eikä se vie teitä mukaansa. Jos sydämenne on vilpitön, suojelen teitä, ja jos jatkuvasti katsotte minuun, puolustan teitä. Vanhurskauden lähettilään täytyy olla tällainen: hänen elämänsä pitää käydä yksiin Sanan kanssa ja hänen huulensa puhua sitä, mikä on kokonaan totta, eikä se saa olla mitään sekoitusta. Kun sekoitus ilmaantuu, silloin tiedätte, ettei puhuja ole vanhurskauden lähettiläs. Pettäjät puhuvat ensin totuutta, sitten vääryyttä peittääkseen omat syntinsä, joita he rakastavat. Siksi kehotan ja käsken teitä tutkimaan Kirjoituksia, jotka käsittelevät vietteleviä henkiä, sillä tämä on lopun aikojen yksi suurista vaaroista. Haluan, että olette lujasti juurtuneita minun sanaani eikä julistajiin, ihmisiin, niin ettei teitä harhauteta niin kuin niin monet harhautetaan. Pitäkää vaari itsestänne, älkääkä seuratko vietteleviä henkiä, joita jo ilmaantuu. Kysykää uutterasti minulta, kun kuulette jotain, mitä ette ole nähneet sanassani, älkääkä ihailko ihmisiä, julistajapersoonia – sillä juuri tällä keinolla Saatana tuhoaa monia minun kansastani.”

Richard Smith, NÄKY HAPPOPILVESTÄ (Katkelmia) ”Sain tämän epätavallisen selkeän näyn torstaiaamuna 29.9.1994 […] Tätä edelsi ajanjakso, jolloin olin huolestuneena vuodattanut sydäntäni seurakunnan tilasta Jeesukselle, joka on taivaallinen esitaistelijamme. Näin edessäni suuren leijuvan mustan pilven, joka kuljetti mukanaan paljon nokea ja muita saasteita. Sen rikinkatkuinen löyhkä paljasti, ettei se ollut mikään luonnollinen pilvi, vaan pikemminkin sentyyppinen happopilvi, joka syntyy jonkin kemiantehtaan tai öljylaitoksen räjähdyksestä. Tämä happopilvi liikkui omin voimin suunnaten nopeasti kohti alavaa vedetöntä aavikkotasankoa, joka oli kivikkoisten vuorten juurella. Tasanko oli täynnä kaikentyyppistä väkeä, jonka ymmärsin edustavan Englannin kristittyä väestöä. Useimmat olivat valkoihoista anglosaksista alkuperäisväestöä, mutta myös eri etnisten vähemmistöjen jäseniä näkyi. He kuvastivat Englannin maahanmuuttajaväestöä. NELJÄ RYHMÄÄ. Lähemmin tarkastellessani saatoin nähdä, että tämä suuri ihmisjoukko oli jakautunut neljään pääryhmään. Ensimmäinen niistä oli ryhmä, joka oli lähimpänä pilveä ja joka ilmeisesti joutuisi sen vaikutuksen alaiseksi. Tätä nimenomaista ryhmää voidaan kutsua nimellä päihtyneet. Heidän takanaan, toisiinsa tiiviisti sekoittuneina olivat toinen ja kolmas ryhmä. Niitä voidaan kutsua nimellä pelokkaat ja vihaiset. Vielä kauempana takana, pienen välimatkan päässä oli pienempi ryhmä, joka tunnetaan nimellä valmistautuneet. Yksi asia oli kuitenkin ilmiselvä – happopilvi oli tulossa kaikkien neljän ryhmän päälle huolimatta siitä, halusivatko ne sitä vai eivät. Tässä kohdin havaitsin happopilven lähestyvän lännen suunnalta. Ensimmäisen ryhmän reaktio pilveen oli, että he nauroivat, karkeloivat ja lauloivat. Muutamat heistä makasivat vatsallaan ja päästelivät kaikenlaisia eläinten ääniä. Jotkut olivat niin suunniltaan ilosta, että muodostivat jopa tanssiletkan, joka kongan tahdissa keikkuen kiemurteli suoraan pilveen. Vavahdin, kun tajusin heidän virheensä. Tämä ryhmä oli jo päihtynyt pilven etuosasta erittyvistä näkymättömistä kaasuista ja erehtyi olettamaan, että saastepilvi oli Jumalan läsnäoloa merkitsevä virvoittava sadepilvi. He eivät tajunneet, mikä pilvi todelliselta luonteeltaan oli [...]
1) Happopilvi ei edusta pelkästään sitä, mikä nykyään tunnetaan Toronto-ilmiönä, vaan myös kaikkea, mitä siitä vielä nousee. Toronto-ilmiö on niin sanotusti vain pilven etureuna. Se valmistaa tietä jopa vielä äärimmäisemmille paholaisen manifestaatioille. Lyhyesti sanottuna ”Toronto” voidaan käsittää pikemminkin jonkin alkuna kuin loppuna.
2) Se, että pilvi liikkui omin voimin, tarkoittaa, että siinä oli henki, ja sitä saattoi luonnehtia vain vihamieliseksi ja vieraaksi. Se oli monien muiden pilvessä asuvien henkien johtava henki. Lisäksi tämä vieras henki oli saanut Jumalalta luvan koetella tämän maan kristittyjen uskollisuutta. Jyrkässä jakautumisprosessissa, joka haavoittaa monia, tulee todella selväksi, kuka seurakunnassa on uskollinen Jeesukselle ja kuka ei. Jotkut niistä, jotka kuuluvat kolmeen ensimmäiseen ryhmään, tulevat saamaan vielä muutaman mahdollisuuden tehdä parannus. Hetken aikaa on olemassa mahdollisuus saattaa suhde Jumalaan kuntoon. Kaikki kristityt eivät suinkaan selviydy pilven kohtaamisesta. Jotkut luopuvat uskostaan, kun taas toiset luhistuvat pysyvästi fyysisesti ja henkisesti. Jotkut jopa menettävät henkensä. Aloin ymmärtää, että happopilvi oli myös Jumalan tuomion pilvi, jonka täytyy käydä seurakunnan yli, kunnes paha pakotetaan pois siitä. Vasta happopilven tehtyä työnsä seurakunta voi olla tarpeeksi puhdas vastaanottamaan Jumalan läsnäolon pilven. Tämä pilvi vuorostaan tuo lisää puhdistumista ja paljon kaivatun herätyksen. Tämän toisen pilven tulemisen aika ei kuitenkaan ole vielä. Siksi kaikki toiveet välittömästä herätyksestä ovat ennenaikaisia. Kokonaisuutena ottaen tämä tarkoittaa, ettei Toronto-ilmiö merkitse virvoituksen aikaa vaan pikemminkin ehkä ensimmäistä vaihetta ERITTÄIN vakavasta tuomiosta, joka kohtaa tämän maan seurakuntia. Jumalan kansan valtaosa todellakin annetaan Saatanan haltuun lihan tuhoamiseksi. Vain ne, jotka ovat uskollisia Herralle kaikessa, välttyvät tältä tuomiolta – vaikka he voivat järkyttyä sen seurauksista.”

Robert I. Holmes, NÄKY JOELIN ARMEIJASTA JA GIDEONIN ARMEIJASTA
Katkelmia australialaisen Storm-Harvestin perustajalta. ”Sain hätkähdyttävän näyn lokaluun lopulla vuonna 1996. Katselin korkealta paikalta, ja näin mahtavan armeijan. Se marssi pitkässä rivissä, kuin suurena jonona, joka kiemurteli läpi viidakon. Se näytti ihan käärmeeltä. Ja sen edellä oli sotalippu, jossa luki ’Joelin armeija’. Se jätti jälkeensä tuhoväylän, jonkinlaisen viidakkoa halkovan tien. Minulle tiedotettiin, että tämä armeija oli ’nyt marssimassa’ tai oli jo liikekannalla. Toisella puolella, piiloutuneena tiheään aluskasvillisuuteen näin myös pataljoonan. Tämä ryhmä seisoi hiljaa, odottaen viidakossa. Se oli kokoontunut neliön muotoon ja odotti ohjeita. Tämän pienemmän joukon edessä oli lippu, jossa luki ’Gideonin armeija’.

JOELIN ARMEIJA
Joelin armeijaa on tehty laajalti tunnetuksi hyvänä armeijana, seurakunnan armeijana. Monien helluntailaisten ja huomattavien evankelikaalisten seurakuntien lauluissa jopa siteerataan Joelin taistelukuvauksia viittaamassa seurakuntaan. Minulla ei kuitenkaan ole samanlainen käsitys. Minusta Joelin armeija (suomalaisissa käännöksissä se on ’kansa’ tai ’sotajoukko’) on kauheiden sirkkojen armeija, ’suuri ja väkevä kansa [...] Maa on sen edessä kuin Eedenin puutarha, sen jäljessä kuin eloton aavikko’ (Joel 2:2,3). Tämä vastaa näkemääni kuvaa. Joel sanoo, että ne ovat kuin ’väkevä sotajoukko, taisteluun valmis. Kansat vapisevat niiden edessä’ (5, 6). Miksi kansat kauhistuvat tätä armeijaa? Koska se on tuomion välikappale. Huomaa, ettei raamatunkohdassa sanota: ’Jumalan viholliset vapisevat niiden edessä’. Eikä se myöskään tarkoita sitä, että paholainen pelkää niitä. Nimenomaan kansat pelkäävät niitä. Tämä armeija koostuu kalvajasirkoista, heinäsirkoista, syöjäsirkoista ja tuhosirkoista (Joel 1:4). Se ei kuvaa Kristuksen morsianta. Ilmeisesti armeija ensin tuhoaa Jumalan omaa kansaa tai tuo tuomion sitä vastaan, koska myöhemmin Joelin kirjassa Jumala lohduttaa kansaansa sanomalla: ’Minä hyvitän TEILLE ne vuodet, jolloin sadon söivät sirkat ja niiden toukat, vaeltajasirkat ja kalvajasirkat, tuo suuri sotajoukko, jonka lähetin teidän kimppuunne’ (Joel 2:25). Sotajoukko on selvästi Jumalan tuomion välikappale, joka on suunnattu sekä hänen seurakuntaansa että kansoja vastaan, ei seurakunnan suuri ja hyvä armeija! Joelin armeijaan viittaavat kohdat sekoittavat joitakuita, koska niissä sanotaan Herran johtavan tätä omaa armeijaansa. Hän hallitsee sitä. Mutta se ei tee tästä armeijasta seurakuntaa yhtään enempää kuin se teki Babyloniasta tai Assyriasta seurakunnan! Jeremia kuvailee Babylonin olevan Jumalan oma välikappale, hänen palvelijansa (Jer. 25:9) samoin kuin Jesaja kuvaa Assyrian olevan ase Jumalan kädessä (Jes. 7:20). Jumala käytti niitä, niin kuin hän käyttää Joelin kuvaamaa armeijaa, ojentamaan ja nuhtelemaan katumatonta Israelia. Samalla tavoin Joelin armeija marssii lopun aikoina, nuhdellakseen ja ojentaakseen katumatonta seurakuntaa sekä hävittääkseen ja tuhotakseen sitä. Minuun teki vaikutuksen, että tämä armeija oli ’nyt marssimassa’. Tätä nykyä vastuksina on vain yksi maailmanlaajuisesti merkittävä liike. Se on vaikuttanut jo moniin seurakuntiin, tunnustuskuntiin ja ryhmittymiin. Olen aiemmin nimittänyt sitä ’siunausliikkeeksi’. Siihen kuuluu Howard-Brownen palvelutyö, Toronton siunaus, Sunderlandin vuodatus ja Pensacolan herätys. Minusta nämä ovat kaikki yhtä ja samaa liikettä eri muodoissa.

GIDEONIN ARMEIJA
Toisesta näkemästäni armeijasta piirtyy kuitenkin tykkänään erilainen kuva. Tämä on täysin valmistautunut armeija, joka odottaa ohjeita. Se ei ole vielä liikekannalla. Pataljoonan (sotaväessä noin 10 000 miestä) nimi oli Gideonin armeija. Se edustaa puhdistuneita, valittuja, jäännösseurakuntaa. Tämä toinen armeija ei vielä marssi. Se on vakaa, keskittynyt, tasapainoinen ja odottaa ohjeita. Sille EI ole annettu marssikäskyä! Gideonia ja hänen miehiään kehotettiin: "Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista [...] Minä olen sinun kanssasi, ja sinä voitat midianilaiset [...] (Tuom. 6:14, 16). Huomaa, että Jumala antoi suoran käskyn nujertaa Israelin viholliset, eli seurakunnan ollessa kyseessä nujertaa paholainen ja hänen voimansa – ei seurakuntaa!”

7. KRISTITYILLÄKÖ SISÄLLISSOTA?
Rick Joyner julkaisi vuonna 1996 artikkelin otsikolla ”Sisällissota seurakunnassa” (Civil War in the Church), ja teema sisältyi joihinkin hänen suosituimpiin kirjoihinsakin. Hän julkisti kehotuksen ”taistella, kunnes saataisiin täydellinen voitto”. Täydellisen voiton määritelmähän tässä sodassa on ”veljien syyttäjien linnakkeiden täydellinen kukistaminen seurakunnasta”. Tällä hän tuntui tarkoittavan niiden kukistamista, jotka halusivat koetella henget tai varoittaa eksytyksestä. Ja näitä ihmisiä vastaan käytäisiin ”suuri sota”. Kun Lakeland alkoi, sisällissodan kannattajat vaativat taas äänekkäästi tätä sotaa. (Vaikka nyt, kun kaikki on luhistunut, haluaisin kovasti tietää, kuka heidän mielestään oikeastaan ”voitti”). Juuri ennen kuin Lakelandin herätys romahti totaalisesti heinäkuussa 2008, Lee Grady käsitteli tätä sotaisaa suhtautumista artikkelissa, jonka otsikkona oli ”Onko karismaatikkojen sisällissota vältettävissä” (Can We Avoid a Charismatic Civil War?) Alla on katkelmia siitä: ”Myönnän, etten 10 vuotta sitten juuri kiinnittänyt huomiota näihin sisällissodan ennustuksiin. Mutta hätkähdin todellisuuteen toukokuussa sen jälkeen, kun nostin internet-kolumnissani esiin vilpittömiä kysymyksiä joistain Bentleyn opeista ja menetelmistä. Vaikka iloitsin hänen intohimoisesta ja palavasta otteestaan ja kiitin Jumalaa parantumisista, joista raportoitiin Lakelandistä, minut leimattiin heti herätyksen kritisoijaksi ja karkotettiin vanhoillisten leiriin [...] Nyt tajuan, että jotkut todella haluavat sotaa. He haluavat karismaattisen liikkeen jakautuvan kahtia. He antavat ymmärtää, että kaikki ne, jotka eivät sataprosenttisesti hyväksy nykyistä liikettä Lakelandissä, ovat ’vanhoja viinileilejä’, joita Jumala ei voi käyttää tulevassa herätyksessä. Haluan vedota kaikkiin karismaatikkoihin, että he harkitsevat uudelleen koko sisällissota-ajatusta. Sapelien kalistelun ja asevaraston kokoamisen sijaan meidän täytyy ehkä askeltaa päinvastaiseen suuntaan [...] Hyväksykäämme toinen toisemme […] Varoittakaamme toinen toisiamme [...] Rukoilkaamme toistemme puolesta [...]”

Alla ovat omat kommenttini, jotka lähetin silloin vastaukseksi Gradyn artikkeliin: ”Olen aivan yhtä lailla ’kristittyjen sisällissotaa’ vastaan kuin Lee Grady, mutta hänen lähestymistavassaan on muutamia asioita, joista en voi olla yhtä mieltä. Kun Rick Joyner vuonna 1996 julkaisi sisällissotaprofetiansa, kirjoitin siitä jopa artikkelin otsikolla MIKSI VASTUSTAN SISÄLLISSOTAA. (Artikkeli on nyt aika vanhentunut, mutta olen nykyään aivan yhtä lailla sitä vastaan kuin silloin.) En ole koskaan uskonut sellaiseen sisällissotaan – etenkin kun se pohjimmiltaan oli profeetalliselle / Toronto- leirille kehotus yrittää karkottaa seurakunnasta ne, jotka vastustavat heitä. Sisällissota vaikutti minusta aina kertakaikkisen harkitsemattomalta ja turmiolliselta menettelytavalta – kehottaa nyt sellaista vain, koska ihmiset vastustavat tai kyseenalaistavat liikkeeseen liittyviä manifestaatioita. Onko se mikään syy yrittää karkottaa heidät? Tämä suretti ja järkytti minua melkoisesti. Mutta Lee on oikeassa. Ilmassa on nykyään paljon aggressiota – ja näin käy aina, kun tämäntapaisia liikkeitä nousee esiin. Molempien osapuolten kannattajat tulevat aggressiivisiksi ja ilkeiksi. Huomasin sen Toronton yhteydessä ja huomaan sitä nyt. Yhtäkkiä kaikki haluavat lyödä toisiaan. Asiasta halutaan tehdä henkilökohtainen […] Haluanko hyökätä Lakelandin tai Todd Bentleyn kimppuun sillä tavoin? Ei, sellaisessa en halua lainkaan olla osallisena. Uskon että pystymme ottamaan ongelmat esiin, esittämään tosiasioita ja koettelemaan henget ilman, että turvaudumme sellaisiin konsteihin. Emmekä sitä paitsi taistele verta ja lihaa vastaan vaan hengellistä eksytystä vastaan ’korkeuksissa’. Joten en ole ’sodassa’ Todd Bentleyä vastaan. Aion olla niin kohtelias ja järkevä kuin pystyn ja samaan aikaan esittää TOTUUDEN siitä, mitä pidän vaarallisena harhaoppina. Tässä kohdin Lee Grady ja minä jo alamme olla eri mieltä [...] Kuulostaa niin rakkaudelliselta ja suvaitsevaiselta puhua yhteydestä ja sanoa sellaista kuin: ”Emmekö me kaikki voi vain mennä sovussa eteenpäin?” Mutta tällainen ei ole oikeaa raamatullista, TOTUUTEEN perustuvaa yhteyttä.

Tosiasiassa Jeesus sanoi: ’En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.’ Joskus tärkeiden asioiden takia tapahtuu vääjäämättä jakautuminen tai ero, jota ei voi välttää ja joka itse asiassa voi olla kertakaikkisen välttämätön [...] Sitä tapahtui Jeesukselle alinomaa. Näin ollen saatan hyvin uskoa, että karismaattinen liike voi jotenkin jakautua. Mutta älköön se tapahtuko, koska me itse ajamme ihmisiä pois, heitämme lokaa tai hyökkäämme ihmisten kimppuun tylysti tai katkerasti. Julistakaamme totuutta rakkaudessa, ja jos jakautumisen on määrä tapahtua, tehköön sen Jumala itse [...] ” Uskonko siis, että pian Lakelandin alkamisen jälkeen Jumala itse alkoi toimia syrjäyttääkseen väärennöksen, puhdistaakseen seurakuntansa ja aloittaakseen suuren uskonpuhdistuksen seurakunnassa? Kyllä, uskon. Tarkalleen niin olen uskonut jo pitkän aikaa: että massiivinen johtajien ravistelu oli tulossa Kristuksen ruumiiseen. Että Jumala itse tulisi laittamaan talonsa järjestykseen, ottamaan laivan uudelleen haltuunsa, niin sanotusti. Kuten klassisessa Vanhan testamentin paralleelissa, saulilaisen johtamisaikakauden täytyy päättyä ja daavidilaisen alkaa. (Kulisseissa on paljon daavideja odottamassa.)

VALTAVA VAHDINVAIHTO
Seuraava saattaa kuulostaa julmalta, mutta siinä ei ole mitään henkilökohtaista. Uskon yksinkertaisesti, että se, mitä tapahtui Lakelandissä, oli seurakunnan nykyhistorian kaikkein tyrmistyttävin ja odottamattomin ”nolaus”. Ja TV-kameroiden avulla se tapahtui aivan koko kristikunnan edessä. En puhu nyt pelkästään Todd Bentleystä. Puhun koko karismaattisuuden nimekkäimmistä ”apostoleista ja profeetoista”. Kun he nousivat lavalle tukemaan liikettä ja vain pari viikkoa myöhemmin näimme koko liikkeen alkavan murentua ja hajota pahimmalla mahdollisella tavalla – se oli jotain, mitä en koskaan elämässäni ole ennen nähnyt. En usko, että olemme koskaan nähneet Jumalan sillä tavalla käyvän oman nimekkäimmän johtajistonsa, koko joukon, kimppuun. Yksilöitä on kyllä langennut, mutta tällaista ei ole koskaan tapahtunut. On sanottava, että näky oli moni tavoin surullinen ja pelottava. Jumala ei leiki enää. Hän tarttuu asioihin kovin ottein. Mitä siis on luvassa seuraavaksi? Raamattu sanoo meille: ”Sota Saulin suvun ja Daavidin suvun välillä tuli pitkälliseksi. Mutta Daavid vahvistui vahvistumistaan, Saulin suku heikontui heikontumistaan [...]” (2 Sam. 3:1). Uskoakseni juuri tämä on nyt tapahtumassa. Se on juuri se prosessi, joka Raamatussa on profetoitu: ”[...] valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle (toiselle), joka tekee sen hedelmiä” (Matt. 21: 43). Jumala on saanut tarpeekseen seurakunnassaan jylläävästä eksytyksestä. Varaudu siihen, että tämä vahdinvaihto tapahtuu johtajiston jokaisella tasolla – paikallisista johtajista aina kansainvälisiin johtajiin asti. Katsopa vain. Se on jo käynnissä. Aika on tullut, että esiin nousevat hyvät paimenet – daavidit –– joita on valmistettu monta vuotta erämaassa tätä aikaa varten. Ja kuten sanoin, heitä on monia. Mikä on ’hyvä paimen’? Joku joka ruokkii lampaita ‘hyvällä ruoalla’ ja joka antaa elämänsä lampaiden puolesta suojellakseen lampaita susilta. Varaudu siihen, että tästä eteenpäin Daavidin suku, hyvien paimenten suku, vahvistuu vahvistumistaan ja Saulin suku heikkenee heikkenemistään. Herra itse aloittaa taistelun, taistellakseen Totuuden puolesta. Ja voi niitä, jotka seisovat hänen tiellään! Olen vakuuttunut siitä, että näemme Jeesuksen pian ottavan seurakuntansa rajusti uudelleen takaisin itselleen – ja sen tehdäkseen uskon hänen monissa tapauksissa käyttävän ’Herran sanoja’– profeettoja ja sanansaattajia, jotka välittävät läpitunkevan, ravistelevan sanan. Jumala ottaa rajusti takaisin Ruumiinsa. Tämä ravistelu on jo alkanut. Kuten olemme nähneet, seurakunnassa on otettu liikaa vapauksia. Liian monet ovat käytelleet liian helposti profeetan ja apostolin titteleitä. Pian saadaan selville, kuka sai tittelinsä ja asemansa julkeudella ja kuka on aito. Näiden viimeisten aikojen profetoidaan olevan koko historian kaikkein eksyttävin, viettelevin ja vaarallisin ajanjakso. Ja Jumalan täytyy saada ymmärtäviä johtajia, jotka osaavat luotsata hänen kansaansa sellaisilla petollisilla vesillä.

RICK JOYNER VASTAA
On ironista että, vuosia sitten Rick Joyner kirjoitti artikkeliini ”Miksi vastustan sisällissotaa” (Why I Oppose the Civil War) vastauksen, jonka hän tuolloin julkaisi. On aika kiinnostavaa lukea hänen kommenttinsa, kun otetaan huomioon viimeaikaiset tapahtumat. Hänen kirjeensä oli päivätty 28.8.1996: ”Hyvä Andrew, Arvostan, että lähetit minulle artikkelisi ”Miksi vastustan sisällissotaa”. Uskon kyllä ymmärtäväni kantasi […] Saulin ja Daavidin sukujen välinen sota jatkui pitkään [...] (2 Sam 3:1) […] Valitettavasti tämä sota on jo edessämme. Sinä olet jo näyttänyt, minkä puolen valitset, mutta oletko todella valinnut sen puolen, jolla sinun pitäisi olla? Me emme taistele verta ja lihaa vastaan, ja Luoja varjelkoon, ettemme pitäisi keitään veljiä vihollisina, vaikka he olisivat eksytyksen vankeina, mutta kuten todistin äskettäin Keski-Euroopassa, tämä on jatkunut nyt pitkään. Seurakunnan tämänhetkinen uudistus raastaa monia sydämiä ja järjestöjä, samoin kuin aiemmat ovat tehneet, mutta totuus voittaa. Lopputulos, jopa Saulin ja Daavidin sukujen välillä, tulee olemaan niiden välinen todellinen liitto. Ystävällisin terveisin. Hänessä Rick Joyner.” Toivon ja rukoilen, että Rick Joyner on oikeassa tästä lopulta koittavasta ”liitosta”. Mutta valitettavasti hän vaikuttaa olleen se, joka ikävä kyllä päätyi taistelemaan ”väärällä puolella”.

TOTUUS ”JOELIN ARMEIJASTA”
Kuten ystäväni Robert Holmes osoitti Joelin armeijaa ja Gideonin armeijaa koskevassa näyssään, Raamattu julistaa avoimesti, että Joelin armeija on tuholaissirkkojen armeija, joka juuri ennen aitoa herätystä pyyhkäisee halki maan tuhoten ja hävittäen siitä kaiken hyvän. Siksi minua on aina kummastuttanut, miksi River-liike haluaa kutsua itseään nimellä ’Joelin armeija’. Joelin kirjassa näemme, että Jumala itse päästää valloilleen tämän suuren, kaiken ahmaisevan tuholaissirkkaarmeijan, ajaa sitten sen pois ja vuodattaa myöhemmin Henkensä ”kaiken lihan päälle”. (Jos et usko minua, lue Joelin kirja itse. Asia on hyvin selvä. Siitä ei yksinkertaisesti ole kiistelemistä.) Miksi siis Joelin armeijaan liittymisen sanottiin olevan niin oli niin toivottavaa? Ja miksi Paul Cain kuulemma sai näyn, jossa oli Kansas Cityn profeettojen rakennuksen yllä sanat ”JOELIN ARMEIJAA KOULUTETAAN”, kun hän alkujaan tuli tekemisiin heidän kanssaan? Onko mahdollista, että tämä tuholaisarmeija on nyt viimeisten 16 vuoden aikana tehnyt ”hävitystyönsä”? Salliko Jumala sen tarkoituksellisesti koetellakseen seurakuntaa ja sen johtajia? Ja onko hän parhaillaan karkottamassa tätä invaasiota mereen? Vuosia sitten, ennen Toronton-siunausta, eräs uusiseelantilainen ystäväni näki vaikuttavan unen. Siinä hän oli suuressa auditoriossa, joka oli täynnä ihmisiä. Monet heistä olivat hengellisesti lihavia ja liikaa ruokittuja (mukaan lukien monet johtajat), kun taas loput vaikuttivat heihin verrattuina pieniltä. Hän näki ihmisten kaatuvan, nauravan ja itkevän ym. auditorion etuosassa, ja hänelle selkeästi puhutut sanat selitykseksi siitä, mitä hän näki, olivat: ”LAODIKEALAINEN HERÄTYS”. Hän huomasi, että juuri ne isokokoiset liian ruokitun näköiset ihmiset olivat niitä, jotka alkoivat eritoten olla tämän nauramisen, itkemisen ja kaatumisen ”lumoissa”. Unessa ystäväni vietiin istumaan pienten ihmisten joukkoon. Ja kun hän katseli, suuri kuilu alkoi ilmestyä isokokoisten ihmisten (jotka olivat yhä uppoutuneet ”laodikealaiseen herätykseen”) ja pienten ihmisten välille, joita vedettiin vakaasti pois tältä tapahtumapaikalta, kunnes näiden kahden ryhmän välille oli avautunut ammottava kuilu. Yhtäkkiä suuri nuorten ihmisten aalto pyyhkäisi kaikkialle näiden pienten ihmisten ympärille, ja nuoret alkoivat palvella heitä Jeesuksen Kristuksen voimassa. Hän tiesi tämän olevan aidon herätyksen alku. Tämän unen vahvistaa tunnettu allegoria ”Pako kristikunnasta” (Morningstar julkaisi sen monta vuotta sitten), jossa myös on kaksi herätystä – väärä ja aito). Se näyttää myös sopivan täydellisesti siihen, mitä kuvataan Joelin kirjassa.

JÄRKYTTÄVIÄ TOSISEIKKOJA LUSTEESTA
Tunnemme kaikki tietenkin Jeesuksen vertauksen rikkaviljasta ja vehnästä (eli nisusta ja lusteesta). Lusteet ovat heinäkasveja, jotka näyttävät aivan vehnältä, kunnes tulee sadonkorjuuaika, jolloin ne paljastuvat väärennöksiksi. Vastikään sain tietää lusteista seikkoja, jotka todella järkyttivät ja hämmästyttivät minua. Useimpien raamatuntutkijoiden mukaan vertauksessa mainittu luste on myrkkyraiheinä, jota kasvaa runsaasti Israelin alueella. Englanninkielisessä Wikipediassa siitä kerrotaan näin: ”Se näyttää vehnältä aina tähkän puhkeamiseen asti. Se kasvaa rikkaruohona vehnäpelloilla. Sen ranskankielinen nimi on ’ivraie’ [...] joka kuvastaa kasvin luonteenomaista piirrettä: se aiheuttaa ihmiselle sellaisen olon, kuin hän olisi pahasti humalassa, ja voi aiheuttaa kuoleman. Tähän piirteeseen viittaa myös kasvin tieteellinen nimi Lolium temulentum (temulentus = juopunut)[...] Kasvi mainitaan vehnän ja rikkaviljan vertauksessa Matteuksen evankeliumissa.” Mainitaanko tätä lusteiden yhteyttä juopumukseen muualla? Kyllä, monet Raamatun sanakirjat ja ensyklopediat sanovat tarkalleen samaa. Itse asiassa raamatun tietosanakirja Faussett Bible Cyclopedia sanoo: ”vehnäjauhojen seassa (se) aiheuttaa huimausta, päihtymystä ja halvausta” ja toteaa, että myrkkyraiheinän tiedetään olevan ainoa vahingollinen heinäkasvi. Jättimäisillä internetsivuilla Botanical.com kerrotaan: ”Sen tiedetään aiheuttaneen kaikki juopumuksen oireet: yleistä tärinää, mitä seuraa kyvyttömyys kävellä, puheen hankaloituminen ja oksennus. Tämän takia ranskalaisten nimitys sille on ’ivraie’ sanasta ’ivre’ (juopunut, juovuksissa ym.).” Kaikista rikkaruohotyyppisistä heinäkasveista lusteet ovat ilmeisesti ainoita, jotka saavat aikaan tällaisen kuolemanvaarallisen, ”juopumisen” kaltaisen vaikutuksen. Hämmästyttävää, eikö vain? Vehnän ja lusteen vertauksessa Matteuksen evankeliumin 13. luvussa Jeesus sanoo, että hänen vihollisensa kylvää lustetta oikean vehnän joukkoon. Sitten hän sanoo: ”Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.” (Matt. 13:30) Minun ei varmaan ole tarpeen korostaa mahdollisia yhtäläisyyksiä nykyajan juopumus/River -liikkeeseen. Miten hälyttävä ajatus – jos sillä on yhteyttä siihen, mitä nykyään olemme nähneet!

8. OIKEA JA VÄÄRÄ HERÄTYS
Yksi niistä asioista, jotka ovat todella häirinneet minua viimeisten 16 vuoden aikana, on se, miten sana ’herätys’ ja kaikki, mitä se edustaa, on täysin rappeutunut. Koska olen tutkinut herätyksiä monta vuotta, se tuntuu minusta täydeltä irvikuvalta. Mikä sitten varsinaisesti on oikea herätys, historiallisesti ajateltuna? Yksinkertaisin tapa selittää se on: ”JUMALA LASKEUTUU ALAS”. Kyllä, Jumala laskeutuu alas kaikessa valtaistuinsalin majesteettisuudessaan ja pyhyydessään. Profeetta Jesaja kertoo meille tarkalleen, millaista tämä pyhä valtaistuinsali-läsnäolo on: ”Minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella [...] He huusivat toinen toiselleen: - Pyhä, pyhä, pyhä on HERRA Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan. Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua” (Jes. 6:1-5). Juuri tämä kunnioitusta herättävä Jumalan pyhä läsnäolo on läpitunkevaa jokaisessa oikeassa herätyksessä ja saa ihmiset lankeamaan kasvoilleen maahan tekemään parannusta. Nykyään meillä on varsin joutavanpäiväinen, pinnallinen käsitys siitä, mitä herätys on, mutta oikea herätys on aina ollut tämä kaikkivaltiaan Jumalan sanoinkuvaamattoman pyhyyden invaasio. Ja se on aina johtanut huutoon: ”Jumala armahda minua syntistä.” Oikea herätys on kautta vuosisatojen ollut puhtauden, pyhyyden ja parannuksenteon tulvaa, jonka tarkoituksena on puhdistaa seurakunta ja saattaa siinä ennalleen kaikki, mitä sen on tarkoitettu olevan maan päällä. Kuten kuuluisa herätyssaarnaaja ja lähetystyöntekijä Jonathan Goforth sanoi: ”Emme voi kyllin voimakkaasti korostaa vankkaa käsitystämme siitä, että kaikki, mikä seurakuntaa estää, johtuu synnistä.” Ja Azusa-kadun herätyksen Frank Bartleman kirjoitti: ”Herätyksen syvyys määräytyy tarkalleen siitä, kuinka syvää on katumuksen henki.” Jonathan Edwards Amerikan Ensimmäisestä suuresta herätyksestä oli tunnettu kuuluisasta saarnastaan ”Syntiset vihaisen Jumalan käsissä” (Sinners in the Hands of an Angry God). Tiedetään, että kun hän saarnasi siitä, ”kuulijoita näytti painavan kumaraan kauhea varmuus omasta syntisyydestä ja vaarasta. Ahdistunutta ääntä ja itkua kuului niin paljon, että saarnaajan oli pakko pyytää ihmisiltä hiljaisuutta, jotta hänen ääntään pystyttäisiin kuulemaan.” Monien nähtiin tukeutuvan pylväisiin ja penkinreunoihin, aivan kuin he olisivat jo tunteneet olevansa luisumassa helvettiin.

Toinen johtaja tässä herätyksessä oli Gilbert Tennent. Hänen julistuksestaan sanottiin, että hän ei näyttänyt lainkaan välittävän miellyttää kuulijoita loistokkaalla elehdinnällä, esitystavalla tai kielenkäytöllä, vaan tähtäsi suoraan heidän sydämeensä ja omatuntoonsa tuodakseen pintaan heidän turmiollisen itsepetoksensa, näyttääkseen heille heidän lukuisat salaiset, tekopyhät uskonnolliset temppunsa ja karkottaakseen heidät kaikista petollisista turvapaikoista [...] Hänen julistuksensa oli usein kauhistavaa ja voimakkaan syvällekäyvää.” Tämäntapaisen julistuksen tulokset olivat usein hyvin voimallisia. Kuten yksi pastori huomautti: ”Suuret joukot huusivat ääneen sielunsa hädässä. Useat raavaat miehet kaatuivat kuin olisi tykillä ammuttu ja kuula osunut heidän sydämeensä.” Tällaista on miltei aina ollut luonteeltaan oikea herätysjulistus aina Apostolien teoista nykyaikaan asti. Helluntaina Pietari syytti Messiaan ristiinnaulitsemisesta juutalaisia vasten kasvoja, mikä sai heidät tuntemaan ”piston sydämessään” ja huutamaan: ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” (Apt. 2:36-37). Ja Raamattu sanoo, että 3000 ihmistä kääntyi sinä päivänä kuultuaan tämän Hengen täyteisen saarnan. Myöhemmin Apostolien teoissa kerrotaan, miten Paavali julisti pelottomasti maaherra Felixille: ”Mutta kun Paavali puhui Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, halujen hillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, Felix pelästyi [...]” (Apt. 24:25). Aivan oikein – tosi herätyssaarnaaminen on ”synnistä, vanhurskaudesta ja tuomiosta julistamista”! (Joh. 16:8). Mikään vähempi ei kelpaa. Se on voimakasta julistusta, rohkeaa julistusta, Ja meidän sukupolvemme ei ole kuullut melkein mitään sen kaltaista. Sellaista oli muinoin Finneyn, Whitefieldin ja Wesleyn kaltaisten herättäjien saarnaaminen. Ja sellaista julistusta pitää kuulla jälleen meidän aikanamme. Aito herätys on pyhän Jumalan valtavan läsnäolon saapumista. Kuten Amy Carmichael sanoi 1905-1906 Intianherätyksestä: ”Pian puolet seurakunnasta, koko salin etuosa, oli kasvoillaan lattialla huutaen Jumalaa, jokainen poika ja tyttö, mies ja nainen, välittämättä muista. Ääni oli kuin aaltojen pauhu tai voimakas tuuli puissa [...] Rukouksen hurrikaani jatkui yli neljä tuntia.”

”KUOLEMA” ENNEN YLÖSNOUSEMUSTA
Aito herätys saa Jumalan lapset polvilleen. Mutta syvällisen puhdistumisen jälkeen monissa herätyksissä on seuraavaksi nähty se, että juuri anteeksiannon kokeneet ovat iloinneet, ylistäneet ja riemuinneet niin ylitsevuotavasti, että sivustakatsojat ovat usein hämmästelleet, kuinka he ovat huutaneet Jumalalle kunniaa, ylistäneet ja laulaneet estottomasti jne. On kuitenkin tärkeää muistaa, että sellaista ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä” ihmisen on todella mahdollista kokea vain, jos on käynyt murtuneisuuden ja syvän katumuksen tietä. ”Kuoleman” on aina oltava, ennen kun voi olla ”ylösnousemus”. Jos kohtaamme nykyään liikkeen, jossa ei ole vahvaa ristin julistamista, synnin tuomitsemista tai Herran pyhyyttä, silloin tiedämme, ettei kyseessä ole aito herätys. Meidän tarvitsee etsiä kipeästi Jumalaa suuren ja aidon herätyksen puhkeamiseksi aikanamme! Tarvitsemme jälleen Johannes Kastajan kaltaisia julistajia. Tarvitsemme oman aikamme gofortheja ja wesleyjä. Kamppailetko rukoillen ja painitko Jumalan kanssa sellaisen vuodatuksen saamiseksi, ystäväni? Saako tämä sukupolvi kokea totuuden ja puhdistuksen aallon, ennen kuin on liian myöhäistä? Kenties Jumala kutsuu SINUA olemaan juuri sellainen julistaja. Rukoile ja kamppaile Herran edessä. Raasta taivaita, jotta Jumala laskeutuu alas. Vain taivaasta lähetetty herätys vastaa seurakunnan kipeään tarpeeseen tänä aikana.

EPÄAITOJA JA VÄÄRIÄ MANIFESTAATIOITA
On hyvin tärkeää huomata, että melko epätavallisia asioita voi tapahtua, kun aito Jumalan Pyhä Henki laskeutuu ihmisten päälle. Tällöin voidaan kokea aivan samaa kuin Apostolien teoissa: valtavaa tuskanhuutoa synnin takia tai vavistusta Jumalan pelon takia, ilonpurkauksia anteeksiantamuksen takia, suuri joukko voi puhua kielillä, voidaan saada unia, näkyjä jne. Ratkaisevaa on, onko niissä mukana tuntu Jumalan pyhyydestä ja totuudesta ja tuottavatko ne hyvää hedelmää (eli vanhurskaita tuloksia ihmisten elämässä), kuten pyhää elämää ja suurempaa nälkää Jumalan puoleen. Emme voi automaattisesti jättää pois laskuista jotain vain sen takia, että se on epätavallista. Meidän täytyy koetella henget. Herätyksen johtohahmoille koko epäaitouden ongelma voi olla varsin arkaluonteista aluetta. Epäaitoa on usein aidon herätyksen laitamilla, mutta jos se ei aiheuta laajamittaisia ongelmia, tällöin on ehkä parasta, että johtajat eivät kiinnitä siihen liikaa huomiota. (Jos yrittää kovaäänisesti oikaista suhteellisen pieniä ongelmia, ihmiset voivat joskus tulla liian epäluuloisiksi KAIKKEA epätavallista kohtaan, ja siten myös Pyhän Hengen toiminta hankaloituu.) Jos epäaitoa tulee suorastaan tulvimalla, johtajien voi olla tarpeen avoimesti ojentaa sitä käyttäen kaikkea sitä arvovaltaa, minkä Jumala on heille antanut. Uskon että aidoissa herätyksissä johtajat varovat tarkkaan, etteivät rohkaise sielullisuutta millään tavoin. En todellakaan voi kuvitella heidän käyttävän sellaisia tunteisiin vetoavia konsteja, joita nykyään nähdään niin usein. Ne ovat räikeitä, sielullisia ja pintapuolisia ja kietovat ihmiset lämpöiseen ja positiiviseen hyvänolon suojakoteloon – kaikkea sellaista Jumala vihaa. Ja silti siitä on tullut viime vuosina aivan liian yleistä. Kokemukseni mukaan hyvin harvat kristityt osaavat enää edes tehdä eroa tällaisen ja aidon kristillisyyden välillä. Aito herätystyö inhoaa tällaista sielullisuutta, ”hypetystä” ja tunteiden manipulointia. Aidossa herätystyössä julistus (ja laulaminen) ei varmasti ole ihmispersoonan, nokkeluuden tai esiintymistaidon osoittamista vaan pikemminkin ”Hengen ja voiman osoittamista” (1 Kor. 2:4).

VIMMA SAADA ”KOKEMUKSIA”
Kun ”manifestaatio-liike” tunkeutui seurakuntaan 1990-luvun puolivälissä, usein sen väitettiin olevan jollain lailla ”juuri kuin aikaisemmat herätykset.” Henkilönä, joka on vuosia tutkinut herätyksiä ja kirjoittanut niistä, täytyy sanoa, että väite on kertakaikkisen absurdi. Eniten tämä omituinen uusi liike muistutti itse asiassa niitä VÄÄRENNÖKSIÄ, joilla usein oli tapana tunkeutua aitoihin herätyksiin – ja joskus turmella ja tuhota ne. Kuten tunnettu herätyssaarnaaja John Wesley julisti: ”Herätys on aluksi aito ja puhdas, mutta muutaman viikon päästä varo väärennöksiä.” Varsin tärkeä tosiseikka on, että itse asiassa kaksi historian suurimmista herätyksistä suistui raiteiltaan ja päättyi ”manifestaatio-liikkeiden” takia, jotka aikoinaan pyyhälsivät niiden yli, ja kolmannelle oli täpärällä käydä samoin. Sekä Ensimmäinen suuri herätys Yhdysvalloissa että vuoden 1904 Walesin herätys itse asiassa tuhoutui tällä tavoin, ja Toinen suuri herätys Kentuckyssa oli vähällä ajautua haaksirikkoon samasta syystä. Kyllä, toistan, mitä juuri sanoin: Kaksi näistä Jumalan valtavista herätyksistä loppui, koska niihin ilmaantui omituisia manifestaatioita tulvimalla. Monien muiden Jumalan antamien herätysten ovat myös joutuneet kamppailemaan samanlaisten sisään pyrkivien manifestaatioiden kanssa. Monet tunnetuista herätyssaarnaajista ovat kommentoineet, kuinka vaikeaa oli pitää herätys oikeilla raiteilla ja estää paholaista tuomasta siihen tämäntapaisia ilmiöitä. Kuten John Wesley sanoi: ”Älkää huolestuko siitä, että Saatana kylvää lustetta Kristuksen vehnän joukkoon. Niin on aina ollut, etenkin kaikissa merkittävissä Hengen vuodatuksissa, ja niin tulee aina olemaan, kunnes paholainen kahlitaan tuhanneksi vuodeksi. Siihen asti hän aina matkii Kristuksen Hengen toimintaa ja pyrkii toimimaan Kristuksen Hengen toimintaa vastaan.” Usein se, kun uskovat etsivät ”kosketusta”, siunauksia tai kokemuksia sen sijaan, että etsisivät Jumalaa Jumalan itsensä takia, aiheuttaa epäaitoja manifestaatioita. Jotkin näistä väärennöksistä ovat pelkästään lihallisia, kun taas toiset voivat olla suorastaan demonisia – etenkin, jos niihin liittyy itsehillinnästä luopuminen tai jonkinlainen villi meno. Kuten tunnettu herätyssaarnaaja Charles Finney totesi: ”Jumalan Henki johdattaa ihmisiä älyn avulla, ei pelkillä vaikutelmilla [...] Tunnen muutamia tapauksia, joissa ihmiset ovat saattaneet itsensä perin naurunalaisiksi ja ovat vahingoittaneet suuresti omaa sieluaan ja Jumalan asiaa, kun ovat antautuneet seuraamaan vaikutelmia innokkaasti ja fanaattisesti.”

Yhdysvaltain sekä Ensimmäisessä suuressa herätyksessä (1730-1740) että Toisessa (1800-luvun alussa), samoin kuin joissain viimeaikaisemmissa helluntailaisissa herätyksissä, on usein ollut yleistä, että ihmiset ovat kaatuneet Jumalan voimasta. Kuten voit kuvitella, se on tuona aikana aiheuttanut kosolti väittelyä. Uskon kuitenkin sen olleen enimmäkseen Jumalasta. Huomaa että näissä suurissa herätyksissä oli keskeistä etupäässä synnintunto, parannuksenteko ja pyhittyminen, ei manifestaatioiden tavoittelu. Juuri synnintunto, parannuksenteko ja pyhittyminen ovat herätyksen todellinen tunnusmerkki. Kuten helluntailainen edelläkävijä Frank Bartleman (Azusakadun herätys) kirjoitti: ”Aito ’helluntai’ tuottaa valtavan synnintunnon, kääntymisen Jumalan puoleen. Epäaidot manifestaatiot tuottavat vain innostusta ja ihmettelyä [...] Mikä tahansa toiminta, joka korottaa Pyhää Henkeä tai armolahjoja enemmän kuin Jeesusta, päätyy lopulta fanatismiin.” Pahinta vahinkoa Ensimmäisessä suuressa herätyksessä Amerikassa aiheuttivat sellaiset herätysmieliset saarnaajat kuin James Davenport ja muut, jotka saivat huonoa mainetta kohtuuttomalla julistuksellaan ja käytöksellään – mikä varmasti auttoi lakkauttamaan koko herätyksen. Kuten Boston Evening Post -sanomalehti kirjoitti Davenportista: ”Hänellä ei ole taitoa nostattaa innostusta muuten kuin keuhkojensa kiihkeällä kuormittamisella ja yliampuvilla kehonsa kiemurteluilla, mikä, samalla kuin se useimmissa kirvoittaa naurua ja närkästystä, aiheuttaa se joissain toisissa suurta herkistystä, kiljuntaa, itkua, pyörtymisiä ja kohtauksia [...] He näyttivät enemmän riehakkaalta juomarijoukolta raisun ilonpidon jälkeen kuin raittiilta kristityiltä, jotka olivat palvoneet Jumalaa [...]” Tällainen meno ja muu touhu aiheutti pian koko herätyksessä sellaista kiistaa, että Suuri herätys päättyi katkeriin riitoihin ja erimielisyyksiin. Se on varmasti yksi paholaisen kaikkien aikojen suosituimmista menetelmistä tappaa herätykset tehokkaasti. Herätys oli kestänyt vain kolme tai neljä vuotta. James Davenport itse asiassa pyysi julkisesti anteeksi näitä ylilyöntejä vuonna 1744, mutta silloin oli jo aivan liian myöhäistä ja herätys oli ohi.

Vain noin 50 vuotta myöhemmin Toinen suuri herätys, joka keskittyi Kentuckyyn, oli tipalla kärsiä samanlaisen kohtalon. Kuten tavallista, ensin se oli valtavaa synnintuntoa ja katumusta. Ja sellaisena se suurelta osin pysyi alussa. Ihmiset kaatuivat suuressa synnintunnossa, ja heidän huutonsa halkoivat ilmaa. Sitten jonkin ajan kuluttua he saivat kokea niin ihanan anteeksiantamuksen, että iloitsivat ylitsevuotavasti. Kaikki tämä on herätyksissä täysin normaalia. Mutta noin vuoden kuluttua, kun herätys saapui Cane Ridgeen ja telttakokoukset kasvoivat, alkoi ilmetä perin omalaatuisia manifestaatioita, ja hetken aikaa ne miltei dominoivat herätystä. Tämä melkein ajoi karille koko liikkeen läntisissä osavaltioissa. Kuten huomattava historiankirjoittaja Keith J. Hardman toteaa: ”Cane Ridgessä alkoivat nostaa päätään myös ne ylilyönnit, jotka oli yleisesti tuomittu [...] siitä lähtien, kun James Davenportin ja muiden villi meininki ja eriskummallisuudet olivat niittäneet huonoa mainetta Uuden-Englannin Suurelle herätykselle 1740-luvulla. Useimmat herätykseen myönteisesti suhtautuvat evankelistat pitivät ylilyöntejä varsin vastenmielisinä [...]” Kentuckyn herätyksen onneksi nämä omalaatuiset manifestaatiot alkoivat kadota, ennen kuin ne onnistuivat aiheuttamaan korvaamatonta vahinkoa. Läheltä piti kuitenkin. Kuten Hardman jatkaa: ”Myöhemmissä telttakokouksissa huuto, itku ja kaatuminen olivat ainoat fyysiset reaktiot, joita sykähdyttävä sananjulistus nostatti. Noissa varhaisissa telttakokouksissa ilmeni ajoittain kuin vuorovesi tunnemaininkeja, joiden myötä kouristuksenomaisista fyysisistä liikkeistä tuli kuitenkin melko yleisiä. Hysteeristä naurua, yksittäisiä transseja, ”haukkumisen” harjoittamista ja ”nytkähtelemisiä [...]” T.W. Caskey, silminnäkijä, kuvailee seuraavasti näitä varhaisia manifestaatioita, jotka olivat tuhota herätyksen: ”Jonkin selittämättömän hermostollisen reaktion johdosta koko seurakunta ratkesi välistä railakkaihin naurukohtauksiin, ja kun se alkoi, ei mikään voima pystynyt estämään tai hillitsemään sitä, kunnes se talttui omia aikojaan. Joskus muulloin taas hermostollinen kiihtymys pani lihakset nykimään ja nytkähtelemään kauhistuttavaan tahtiin, kunnes se lopulta laantui tavanomaiseksi tanssimiseksi. Kuten ’pyhää naurua’, sitä oli yksinkertaisesti mahdotonta hallita, kunnes se hiipui omia aikojaan. Kun mies alkoi nauraa, tanssia, huutaa tai nytkähdellä, hän ei pystynyt mitenkään lopettamaan, ennen kuin uupunut luonto raukesi kuolemankaltaiseen tajuttomuuteen [...]” Sama kirjoittaja jatkaa kertomalla, kuinka joukko ihmisiä alkoi vähitellen kyseenalaistaa, oliko moinen todella Pyhän Hengen työtä. He alkoivat tutkia paljon enemmän Raamattua ja koetella paljon useammin henget, kuin mitä aiemmin olivat tehneet, ja nämä eriskummalliset manifestaatiot rupesivat loppumaan. Onneksi, koska ne olivat olleet lähellä tuoda huonoa mainetta ja aiheuttaa katastrofin koko liikkeelle. Ilman niitä herätys saattoi sen jälkeen rientää eteenpäin. Herätystä jatkui seuraavat kuusi vuotta – ehkä pitempäänkin. Toisin kuin Ensimmäisessä suuressa herätyksessä, tällaiset ylilyönnit eivät onnistuneet nitistämään herätystä totaalisesti. Totuus kuitenkin on, että näillä varhaisilla Kentuckyssa koetuilla manifestaatioilla oli huono maine vielä vuosikymmeniä jälkeenpäin, ja monien mielessä ne tahrasivat koko herätys-käsitteen. Omana aikanamme jopa musiikkihistorioitsija Steve Turner kirjoittaa Kentuckyn telttakokouksista, että ihmiset ”menivät transsiin, kiemurtelivat maassa ja jopa haukkuivat kuin koira”. Hän ei mainitse, että alun perin nämä kokoukset olivat olleet vahvaa julistusta ja syvää katumusta. Useinhan juuri omalaatuiset ja vahingolliset asiat muistetaan pisimpään. Mikä sääli!

Historia näyttää, että väärennökset ja ylilyönnit ovat usein tuppautuneet aitoon herätykseen sen loppupuolella, kun paholainen on yrittänyt päästä sisään herätykseen ja tuhota sen täydellisesti tai saattaa sen huonoon valoon. Niin tapahtui myös vuoden 1904 Walesin herätykselle – ja Ensimmäiselle ja Toiselle suurelle herätykselle, kuten näimme. Walesin herätys kesti vain 18 kuukautta! Nyt pitäisi olla ilmiselvää, että sellaiset herätyssaarnaajat kuin Finney, Wesley, Bartleman, Roberts jne. eivät kerta kaikkiaan MITENKÄÄN olisi suvainneet sellaista ”manifestaatioliikettä” kuin se, mitä viimeisten 16 vuoden aikana on nähty – siinä kun ei juuri korosteta katumusta tai pyhitystä vaan pikemminkin omalaatuisia ja kummallisia manifestaatioita. Olemme itse asiassa nähneet viime aikoina kokonaisia liikkeitä, jotka ovat muodostuneet juuri niistä ilmiöistä, joita he yrittivät PITÄÄ POISSA omista herätyksistään! Väärennökset ovat kaapanneet vallan. Minusta on äärimmäisen huvittavaa, kun nykykirjoittajat yrittävät todistaa näiden manifestaatioiden olevan oikeutettuja viittaamalla menneisiin herätyksiin ja sanomalla: ”Näitä tapahtui myös silloin.” Kyllä, niin tapahtuikin! Niitä nähtiin, kun väärennökset ja ylilyönnit yrittivät vyöryä sisään herätykseen ja tuhota Jumalan aidon työn. Kaikki suuret herätyssaarnaajat sanoisivat näin. Monista samantapaisista eksytyksistä on selvästi tullut aivan liian yleistä nykyajan profeetallisessa ja karismaattisessa liikkeessä. Itse asiassa herätyshistoriaa tutkineena minun on sanottava, että molemmissa liikkeissä näkyy nykyään monia tunnusmerkkejä, joita tavataan sellaisissa Jumalan aloittamissa herätyksissä, jotka ovat ”langenneet”. Emmekö tajua, että iso osa lopun ajoille profetoidusta eksytyksestä nousee varmaankin SEURAKUNNAN SISÄLTÄ? Kristittyjen on nyt omana aikanamme tärkeää harjoittaa arviointikykyään niin paljon kuin mahdollista. Minä itse tietenkin uskon Pyhän Hengen liikehdintään ja armolahjoihin ja Jumalan antamiin aitoihin merkkeihin ja ihmeisiin. Ja varmasti niillä on tärkeä osansa missä tahansa aidossa herätyksessä – juuri niin kuin niillä oli Apostolien teoissa, joka pursuaa kaikenlaisia parantumisia ja ihmeitä. Mutta Raamattu sanoo selvästi, että lopun ajat ovat eksytyksen aikaa. Ja tällaisina aikoina aito herätys voi säilyä vain, jos se on juurtunut syvälle Jumalan totuuteen, pyhyyteen ja ymmärrykseen.

AIDOT JA VÄÄRÄT APOSTOLIT
Viimeinen asia, jota meidän täytyy käsitellä, ennen kuin jätämme tämän aitoa ja väärää herätystä käsittelevän luvun, on nykyajan liike, joka tunnetaan nimellä Uusi apostolinen reformaatio (New Apostolic Reformation), ja muut vastaavanlaiset liikkeet ympäri maailman. En toki ole apostoli-käsitettä vastaan, niin kuin en ole profeettakäsitettäkään vastaan, kunhan apostolit ja profeetat vain ovat aitoja. Mutta minulla on todella pulmia, kun kyse on karismaattisista ”hyvä veli”-verkostoista, jotka jakavat Kristuksen ruumiin ”alueisiin” hallitsemista varten – ja painavat käyntikortteihin sanan ”apostoli”, voidakseen muodostaa hierarkioita seurakunnan hallintaan. Ovatko nämä henkilöt aidosti ja oikeasti ”Uuden testamentin” apostoleja? En usko. Ja luulen nimenomaan sen, että Jumala saattoi kiusalliseen asemaan ja nöyryytti heidän liikettään julkisesti Lakelandissä, voivan kertoa paljon. Ei voida kieltää, että juuri nämä Bentleyä julkisesti valtuuttamaan kokoontuneet ”uudet apostolit” menivät harhaan niin rankasti. Minun mielestäni siinä Jumala lausui, mitä ajattelee heidän ”apostolisesta” liikkeestään! Nämä kaverit eivät silti ota opikseen. He ovat edelleen vauhdissa – muodostamassa yhä laajempia ”verkostoja” asettaakseen seurakuntaan hierarkioita. Uskon Jumalan vihaavan sellaista. Älä ylläty nähdessäsi Jumalan toimivan jälleen vavahduttavan äkkiarvaamatta, kun hän saattaa sen kaiken järkkymään. Nämä kaverit eivät vieläkään ole tajunneet. On pöyhkeyden huippu nimittää itseään seurakunnan apostoliksi, ellei itse Jumala ole kutsunut siihen. Ilmestyskirjan 2. luvussa Jeesus antoi erityistä kiitosta Efesoksen seurakunnalle: ”Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi” (Ilm. 2:2). Eikö ole korkea aika, että nykyseurakunta tekee saman?