Sä et tajua miten paljon sä voit satuttaa,
yhdellä sanalla,
yhdellä katseella,
en mä jaksa välittää,
siitä mitä muut ajattelee,
vain sillä on väliä mitä sinä ajattelet,
en mä jaksa hengittää,
en mä jaksa olla jos sä et oo,
jos sä meet pois,
mä olen unessa,
syvässä loputtomassa unessa,
se ei koskaan tule loppumaan.
Aina kun et ole luonani,
elämä on merkityksetöntä,
minulla on ikävä sinua,
aina, olitpa vieressäni,
istuinpa sylissäni,
minulla on aina ikävä,
en koskaan saa sinusta kyllikseni.
Kaikki mitä teet on ihanaa,
kaikki mitä sanot on täydellistä,
se miten katsot hurmaa minut,
lumoaa polvet altani.
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
Kuulen
kuinka ikävä
jo vaativasti koputtaa oveen.
Mutta vielä en avaa sitä.
"Minä rakastan vielä",
huudan sille.
Avain kilahtaa
ja ikävä raottaa ovea.
Se kävelee taakseni
ja laskee kylmän kätensä olalleni.
Rakkaus lähti,
pakkasi laukkunsa
ja sulki oven.
Uusi huonetoverini
on ikävä,
kylmä ja kalpea.