Tänään olin Merin kanssa tuolla Barbaarissa, (Paikallinen nuorten ajanvietto paikka/kahvila jne.) pari tuntia ehdittiin olemaan siellä kun Merin kaveri, Bea, ilmestyi paikalle ja jostain kumman syystä puraisi kättäni.
Jotain viistoista minuutia kauttaviiva puolituntia myöhemmin kullalleni Merille iski armoton nälkä ja hän otti käteni käteensä ja alkoi vain jäystämään sitä, kuin muuta ruokaa ei olisi päivän aikana saanut.
Ihan panee miettimään tällainen että mahtaako siellä lastenkodissa oikeasti ruokaa saada, vai ollaankohan siellä tällä vesi et leipä linjalla.
Aika surullista oikeastaan.