Taas kerran katson kuinka ilta vaihtuu yöksi,
jonka jälkeen tulee taas uusi päivä..
Ajatus siitä kuinka yksi vuorokausi haihtuu ilmaan jättäen sydämmeen taas syvemmän viillon..
Minkä takia olet siellä mistä en voi sinua tavoittaa,
miksi olla poissa kun en voi edes koskettaa..
Kuinka kauan näin on ollut, miten kauan tämä vielä kestää..
Kuinka monta viiltoa täytyy tulla vielä sydäntä vuodattamaan,
että suru ja tuska viimein loppuisi..
Auta minua,
tule ja vie viillelty sydämmeni..
Korjaa ja anna takaisin,
toivoen että olet liittänyt osan itseäsi siihen..
Silloin voisin kantaa osaa sinua aina mukanani,
ei tarvitsisi enää pelätä..
Astu ovestani luokseni,
täällä on joku joka on odottanut sinua ihan liian kauan..
~LW~