Niin kaikki on nyt selvää
Kun viimein saapuu hän
Huuruun ikkunaan hän piirtää sydämmen
Eikä anteeksi hän pyydä
Vaan pyytää enemmän
Hän tahtoo että unohtaisin sen
Kuin lapsi painajaisen
Hän jättänyt on kaiken
Tuo päivät tummuneet
Kun tuntenut mä häntä enää en
Ois piilottanut kaiken
Lakaissut ois sirpaleet
Ja nyt vieressäni istuu hymyillen
Mua katsellen
kertosäe:
Niin hän taas tuo liekki rinnassaan
Mua saapuu katsomaan
Vain käsivarsiltaan voi nähdä jäljet pimeyden
Kun hän taas tuli tuuli purjeissaan
Vain tahtoo unohtaa
Minut viedä mukanaan
Vaan yksin vietän tämän perjantain
Niin se on kai rakkautta vain
Rakkautta vain
Hänen vierellään mä valvoin
Häntä uneen peittelin
Ja nyt hän on taas täynnä elämää
Hänen murheensa mä kannoin
Vaan nyt huomaan kuitenkin
Että kaipaan omaan huoneen hämärään
Kun en jaksa enempää
kertosäe (2x)