IRC-Galleria

Einari hän polkupyörän löysi aitan alta, pyörän joka jäänyt oli vaarivainajalta. Pyörä oli hyvin huono kuntoinen, mutta Einari hän kuntoon laittoi sen.

Sitten hän ajeli pitkin raittia, meni kioskille osti sieltä spraittia. Spraitin joi ja aikoi mennä lukemaan aljaa, mutta isot pojat tarjosivat ykköskaljaa.Einari hän sanoi, en kaljaa juo. Pojat sanoi, taitaa olla kiire äidin luo. Einari hän katsoi vähän aikaa Mäkis Jaskaa, sanoi sitten pullo kalja, spraitti onkin paskaa.

Pojat sanoi; sullahan on umpikumirenkaat, miten tolla fillarilla naisten kanssa hengaa, eihän sun mukaas lähde tyttö uhkee, naiset siitä tykkää kun jätkän kumit puhkee. ja sullahan on feminiinimankeli, ei putkellesi istu kukaan enkeli.

Einari vitutti, hän tahtoi pullon aata, Jaska möi ja Einarilla käsi hipoi maata. Pyörällään ajamaan hän ei suostunut, sanoi, se kun perkele on ruostunut. Vielä pullon pari joi ja odotteli yötä, lähti sitten kotiinpäin ja matka tuotti työtä. Jaksanut ei poika rukka kotiin saakka polkee, piti aina vähän ajan päästä löysätä vyön solkee.

Kaikki otti päähän, eikä Eikka huomannutkaan, jarruttaa kun tuli mäen vaarallinen mutka. Ja nyt on iloinen Einari, se kun pyörä Einari se - Ja nyt on iloinen Einari, se kun pyörä Einari se - Ja nyt on iloinen Einari, se kun pyörä Einari se -

Minä tulin viidakosta, ojasta ja allikosta, matalasta aitiosta, katsoit kuinka suuntaa hain. Vaeltelin valtateitä, salkku täynnä seppeleitä. Älä sylistäi mua heitä, nyt kun seison jaloillain.

Ajetaamme tandemilla, melutaan ja syljeskellään. Kotikylän tanhuvilla, kysellään missä häät pidetään.

Olen käynnyt Tiibetissä, Moskovassa, Rööberissä. Mietiskelin aina missä syy on etten jäädä voi. Pipo päässä pakkasella, kotiin kelpaa hoiperrella, kesäöitä kuulustellaan, perkeleet kun suissa soi.

Ajetaamme tandemilla, melutaan ja syljeskellään. Kotikylän tanhuvilla, kysellään missä häät pidetään.

Olen myynnyt nostureita, kaupitellut kaakeleita, matkustellut mantereita, kunnes mieleen kirkastui. Kylähullu maailmalta, kotiin suksi palmun alta, yhä näytit kauniimmalta, jälleen tälleen rakastuin.

Ajetaamme tandemilla, melutaan ja syljeskellään. Kotikylän tanhuvilla, kysellään missä häät pidetään.

Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on sellainen työmiehen lauantai. Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on sellainen työmiehen lauantai.

Sunnuntai aamuna kun hän kotiin saapuu, pari litraa vettä heti kurkkuhun kaatuu. Vaimonsa edessään heti tekojansa katuu, kunnes koittaa arkinen maanantai. Seitsemältä töihin ja neljältä kotiin, se on sellainen työmiehen maanantai, Seitsemältä töihin ja neljältä kotiin, se on sellainen työmiehen maanantai.

Joka aamu seitsemältä töihin hän menee, hiki päässä perheellensä elatuksen hakee. Satoi taikka paistoi, töissä hänet näkee, kunnes koittaa viimein lauantai. Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on sellainen työmiehen lauantai. Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on sellainen työmiehen lauantai.

Vesi on hyvää ja asperiini maistuu, höyryt kun vähitelleen päästä jo haihtuu. Viikon sisään lompakkokin laihaksi vaihtuu, kunnes koittaa viimein se lauantai. Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on sellainen työmiehen lauantai. Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on sellainen työmiehen lauantai.

Niin minä, neitonen sinulle laulan kuin omalle kullalleni.

Jos olis valta niin kuin on mieli, niin ottaisin omakseni.

Kullalleni minä laulelen ja kellekkäs sitten muille.

En minä laula kallioille enkä metsän puille.

Kun puhalletaan tulta tähän
sammuvaan hiileen,
se savullansa meitä tukehduttaa.
Ja jos vain muistellaan,
jäädään kiinni ikuisuuteen.
Eikä eletä ollenkaan,
kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan,
rohkeempaa on luovuttaa.

Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.

Kun nyt jutellaan,
voidaan hyvin katsoa silmiin,
on nähty nämä seinät ennenkin.
Mut ei saa koskettaa,
ne aamut meidät imee vain kuiviin.
Ei tästä tule näin valmiimpaa,
ehkä on jo aika irroittaa,
kai saa nyt luovuttaa.

Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen nyt teen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.

Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.

Kyllä minä tiedän, kuinka kehomme kietoutuu.
Kyllä minä muistan, kelle ihosi tuoksuu.
Jos tulevatkin vuodet käsiimme
vain rikkoutuu.
En jaksaisi olla, anna mun olla ja unohtaa…

Willie Nelsson vanhalla ääneellään radiossa repii auki rakkautta
joka sävel saattuu mun sisimpään
potti polulta oikennutta
olin väärässä, nyt tiedän sen
mutta erehtyy kai joskus jokainen
kun Willie kuumasta kaipuusta laulaa taas
mietin mahdunko maailmaas

mahdunko maailmaas
sovinko sydämees
vai täyttääkö sen tänään toinen
mahdunko maailmaas
sovinko sydämees
varmaan kysyä sulta sen voinen
mahdunko maailmaas
sovinko sydämees
saanko tilaisuuden toisen

olen yksin tyhjyyttä tulvillaan
tunnen surua suunnatonta
olen mennyt uniini uudestaan
tehnyt virhettä liian monta
lue huulilta kun kuiskaan sen
sua rakastan sinusta luovu en
kun Willie hunnusta huumasta laulaa taas
mietin mahdunko maailmaas

chorus

lue huuliltain kun kuiskaan sen
sua rakastan sinusta luvu en
kun vili hullusta huumasta laulaa taas
mietin mahdunko maailmaas

chorus

Oli kevät ja kuljin tietä pitkin, olin niin yksin että melkein itkin.
Silloin sinä siihen jostain ilmestyit, hymyilit ja kohdalleni pysähdyit.
Sanoit iloksi tää muuttuu vielä usko vaan, minä hölmö menin uskomaan.

Minä rakastuin oitis, olin mennyttä miestä, sydän hyppi kuin hullu,
kädet kostuivat hiestä, jalat nousseet ei tiestä, olin mennyttä miestä,
järki pakeni mun päästä kokonaan.

Minä pyysin sua kahvikupposelle, tunsin hetkisen olevani pelle,
mutta silloin sanoit "sehän sopii juu", mietin nyt tää poika ihan tukehtuu,
katsoit minua ja nauroin, enkä tiennytkään, mitä silloin menin tekemään.

Minä rakastuin oitis, olin mennyttä miestä, sydän hyppi kuin hullu,
kädet kostuivat hiestä, jalat nousseet ei tiestä, olin mennyttä miestä,
järki pakeni mun päästä kokonaan.

Sanoit iloksi tää muuttuu vielä usko vaan, minä hölmö menin uskomaan.

Minä rakastuin oitis, olin mennyttä miestä, sydän hyppi kuin hullu,
kädet kostuivat hiestä, jalat nousseet ei tiestä, olin mennyttä miestä,
järki pakeni mun päästä kokonaan.

Mennyttä miestä, mennyttä miestä, mennyttä miestä.

Minä rakastuin oitis, olin mennyttä mietä, sydän hyppi kuin hullu,
kädet kostuivat hiestä, olin mennyttä miestä, jalat nousseet ei tiestä,
järki pakeni mun päästä kokonaaaaaaaaaaaaaan.

Mennyttä miestä.

En tieda mika sussa oikein kiinosti
mut mulla silloin valahti etta empahan pistais vastaankaan
kuljeskelemista ihan kahdestaan nyt on styylattu kuukaus
niin jykeva on rakkaus
mun kaveritkin kattoo ihan kummissaan
ja miettii varmaan olenko ma tosissaan no enhan ma ole pahemmin
muiden kanssa ollut muiden kanssa sua ennemmin nyt on styylattu kuukaus
niin jykeva on rakkaus
muistat kai mita juteltiin kun himaan pain kuljettiin
sa kerroit miten sua tympasee jatkat jotka makeilee
ma luulin ett pikkuhiljaa muutuinkin jotain kai ma tassa opinkin
kovanaama enaa esita en jos suoraan sanon se toi mulle helpotuksen
sen on tehnyt taa kuukaus niin jykeva on rakkaus
muistat kai mita juteltiin kun himaan pain kuljettiin
sa kerroit miten sua tympasee jatkat jotka makeilee
ma luulin ett pikkuhiljaa muutuinkin jotain kai ma tassa opinkin
kovanaama enaa esita en jos suoraan sanon se toi mulle helpotuksen
sen on tehnyt taa kuukaus niin jykeva on rakkaus

Tein sulle kotiviinin
mansikoista vain
kirsikoista omenoista
rakkaus rinnassain

Hän kutsui minut luokseen käymään yllättäin
oli arki-ilta syksyinen ja satoi vain
häntä tuskin tunsin mutta lähdin kuitenkin
en saanut puhutuksi ovisummeriin
mut avasi kuitenkin

Tein sulle kotiviinin mansikoista vain
kirsikoista omenoista rakkaus rinnassain
annoin sen käydä kauan, ehkä liikaakin
voit maistaa lasillisen, toisenkin
mmm mmm toisenkin

Mun silmäluomet painoi raskaina ja niin
en saanut puhutuksi kieli tarttui kii
kun koitin nousta löytänyt en jalkojain
sä kaadoit lisää kotiviiniäsi vain
mun lasiin, nauroit vain

Tein sulle kotiviinin mansikoista vain
kirsikoista omenoista rakkaus rinnassain
auta mua löytämään tää aika ikuisuus
on meillä siihen uusi tilaisuus
mmm mmm tilaisuus

Kun heräsin niin melkein sokaistuin
aurinko paistoi silmiin korkealta niin
mä löysin lattialta takin ryppyisen
ja pari kolikkoa, vielä lähtis en
mmm mmm lähtis en

Tein sulle kotiviinin mansikoista vain
kirsikoista omenoista rakkaus rinnassain
ei tarvitse sun enää mennä minnekään
jos tahdot huomiseksi vielä jäät
mmm mmm vielä jäät

Elo ihmisen huolineen ja murheineen,
se on vain väliaikainen
Ilon hetki myös helkkyvine riemuineen
se on vain väliaikainen

Tämä elomme riemu ja rikkaus,
sekä rinnassa riehuva rakkaus
ja pettymys tuo, totta tosiaan,
väliaikaista kaikki on vaan

Tuoksu viehkeinkin kauneimman kukkasen,
se on vain väliaikainen
Aika kultaisen, heljimmän nuoruuden,
se myös väliaikainen

Sinun tyttösi hempeä kauneus
sekä perseen purppurapunerrus
ja hymynsä tuo, totta tosiaan,
väliaikaista kaikki on vaan

Hurma viinin mi mieltäs nostattaa,
se on vain väliaikainen
ja se heili, joka helyt meillä ostattaa,
se on myös väliaikainen

Tämä elomme riemu ja rikkaus,
sekä rinnassa riehuva rakkaus
ja pettymys tuo, totta tosiaan,
väliaikaista kaikki on vaan

Tämä elomme riemu ja rikkaus,
sekä rinnassa riehuva rakkaus
ja pettymys tuo, totta tosiaan,
väliaikaista kaikki on vaan

Tämä elomme riemu ja rikkaus,
sekä rinnassa riehuva rakkaus
ja pettymys tuo, totta tosiaan,
väliaikaista kaikki on vaan

http://www.youtube.com/watch?v=1FYLj67cZFM <-- Tuossa noppee versio vuonna -82 :P