IRC-Galleria

Paperitähdet ne himmeää loistoa yllemme luo,
Katsellen maailman reunalla ohi menevää aikaa
Vierelläsi kuuna loistossasi kylven taivaissa,
Lämmittäen aurinkona lämpöisenä minua niin kylmää
Kädet kietoen ympärille kauniiseen aamuun,
Päivä kohtaa yön suuren rakkauden niin ihanan

~Lady-Wolf~

Se oli kaunis kevät päivä
Säteet auringon sinkoili pinnalta jään
Isä toiveikkaana taivaalle katsellen
Viritti liidintään

Isä koskaan kertonut ei
Että vuodet menneet häneltä voimia vei
Ei edes pyytänyt ymmärtämään
Että hän tahtoi vain yli sinisen taivaan lentää
Isä lähti ikävä jää

Viimeinen lento niin hieno niin hento
Lempeät tuulet isän saattoi matkaan
Hän oli vapaa niin kuin sudenkorento
Lennolla jolta ei palannutkaan

Ei isä koskaan ehtinyt kertomaan
Mitä mielessä liikkuikaan
Silti minä tiedän sen ikuisen kaipauksen
Niitä tunteita minäkin tunnen

Hetken tuulet ehti häntä kuljettaa
Vähän aikaa oli vapaa, piti ilmojen valtikkaa
Ja sitten ihan kuin yllättäin
Kai hän lensi pilviin
Puhtaan valkoisiin
Ainakin toivoisin niin

Viimeinen lento…

Viimeinen lento niin hieno niin hento
Aurinko säteillään muistot kultaa
Hän oli vapaa niin kuin on sudenkorento
Isä lähti tuulten matkaan

On kai sen oltava niin
Jään kyyneliin
On kai sen oltava niin, oltava niin
Olkoon se niin

Sotilas tuntematon kulkee
Ei muista mutta tuntee
Aamulla tulimeren
Kuumilla aalloilla keinuneen

Juurelle puun hän istuu
Kuvaa tyttönsä katselemaan
Silmiä se kirvelee
Kun on nähnyt liikaa

Mutta enemmän se koskee
Kun kotiin kirjoittaa

Niin kaunis on hiljaisuus
Ja kauniimpaa on kaipaus
Kun muistoissa hetken olla saa
Silmän isku on ikuisuus
Niin kaunis on hiljaisuus
Siellä jossain säilyy salaisuus
Sielu on surusta suunniltaan
Kun ei rakkainta nähdä saa

Hälle kerrottiin että kotiin
Kohta kuljetaan kuka ties
Mutta muistoissaan hän jos tänne jää
Niin hän on hävinnyt mies

Hän tietää miltä se tuntuu
Kun hiljaisuuteen jää
Ja savuverhon sameaan huntuun
Kaikki entinen häviää

Mutta niin kauan kuin hän kulkee
Elämä jättää jälkiään

Niin kaunis on hiljaisuus…

'Tell them we’ve gone too far'

Haluisin teidät pehmoleluiksi turvaamaan uneni ja pääsisin leikkii kanssanne
Pullottaa sielunne pieniin koristepulloihin ja laittaa kirjahyllyyni
Haluaisin omistaa teidät kaikki olla yhes aina ja ikusesti
Ommella teidät kiinni ihteeni eikä koskaan purkaamaan alkaisi
Talutella hihnoista enkä koskaa päästäisi irtikkään
Eikö olekkin suloista miten omistushaluinen joku on ja joku joka todella välittää
Tahtosin teidät kaikki siitä ei ole epäilystäkään ja viereeni ikuisesti olemaan

~Lady-Wolf~

Mä mitää ala leikkiin
Kaunis sana ei saa mua polvileen
Heti aatteleen 'Tuossa se on mun elämäni mies !'
Ota muut mut älä muhun tuhlaa aikaas
Et saa vaikka itkisit anelisit polvillas, minua
En ole jumala jota palvoo en piru jota pelätä

Joten jätä sanas väliin ja satuile muille etkö ymmärrä
Vaatis vähän enemmän sultakin ymmärrystä
Moni sanoo täs on se joka sua pitää ku kukkaa kämmenel
En usko satuihin en tyhjiin sanoihin ala uskomaan
Jos todella tahtoo se pitää näyttää ei leikkimään jäädä

Polvilleen anelee 'Ota mut !' niin saisin kaiken
Kato, en ole ku muut jotka lankee heti polvilleen sanoista
'Mut mitenkä muutenkaa lähestyyn noi outoo ihmistä?'
Se vaatii taitoo sellasta jota kovi moni ei hallihe
Olen pirullinen tiedän sen

Pyytää anteeks voi aina tekojaan ja anteeksi tule ain antaan
Mut en oo sinisilmänen muide pilli mukaa menevä
Mut jos ymmärtää voisit mua edes vähä kattoo silmiin
Kaikkee sitä mikä meidä ympäril pyörii ei tarkota kaikkee
Jokaine elää vaa kerra ja jokaine yrittää parhaansa

~Lady-wolf~

Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en oo pyytäny mitään sinulta - varsinkaan.
Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en haluu et sä kaadat kaiken paskan mun niskaan.

Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en oo pyytäny mitään sinulta - varsinkaan.
Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en haluu et sä kaadat kaiken paskan mun niskaan.

Nää seinät kaatuu mun päälle, tääl on liian vähän tilaa.
Mua ahdistaa, enkä mä kestä tätä olotilaa.
Älä pilaa mun elämää, älä pilaa tätä kaikkee.
Mä hajotan kaiken ympäriltä, olo on niin vaikee.
En pysty syömään, en pysty ajattelemaan.
En pysty keskittyyn mihinkään, enkä tee mitään.
Mä pidän kännykkää kädessä, numerot edessä.
Muistuttaa mua susta, en kestä tätä ahdistusta.

Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en oo pyytäny mitään sinulta - varsinkaan.
Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en haluu et sä kaadat kaiken paskan mun niskaan.

Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en oo pyytäny mitään sinulta - varsinkaan.
Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en haluu et sä kaadat kaiken paskan mun niskaan.

Mä oon itkenyt kaks viikkoo, enkä kestä enää.
Meen pilkun jälkeen aina sänkyy, enkä pysty herään.
Mä kerään valokuvii susta, niitä on jo ihan liikaa.
Nään unia sinusta, enkä kestä tätä piinaa.
Seinät lähestyy mua, tää mesta kutistuu kokoon.
Mul on pää kipee, lääkkeet ei auta tähän oloon.
Elämäss ei oo toivoo, mikä mua enää estää.
Mä en oo niin vahva, ett voisin tän kestää.

Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en oo pyytäny mitään sinulta - varsinkaan.
Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en haluu et sä kaadat kaiken paskan mun niskaan.

Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en oo pyytäny mitään sinulta - varsinkaan.
Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en haluu et sä kaadat kaiken paskan mun niskaan.

Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en oo pyytäny mitään sinulta - varsinkaan.
Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en haluu et sä kaadat kaiken paskan mun niskaan.

Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en oo pyytäny mitään sinulta - varsinkaan.
Mä en oo pyytäny mitään mitä sinulta saan.
Mä en haluu et sä kaadat kaiken paskan mun niskaan.

Sinä olet aurinko
minä olen kuu
sinun valosi lämpöinen minusta heijastuu
tämän kesän päivät ja yöt me taivaita
matkataan
ja joka hetki yhä enemmän toisiimme uskotaan
kun sinuun sukellan et hukuta minua
kun lennät korkealla en kadota sinua
kaikki taiat kesäyön me yhdessä todistetaan ja
joka hetki yhä syvemmin toisimme kietoudutaan.

kerto

Kesä yhdessä katsellaan nämä hetket taivaissa leijaillaan
kauaksi katoaa kaikki muu kun
kun aurinko paistaa niin loistaa kuu
ja kaksi kiertolaista rakastuu

Tämä hehkuva maa jonka Aurinko lämmittää
sen lempeä kuutamo aina yöksi viilentää
nämä kesän päivät ja yöt ovat meidän tarinaa
ja joka hetki yhä enemmän toisiimme rakastutaan

kerto
Kesä yhdessä katsellaan nämä hetket taivaissa leijaillaan
kauaksi katoaa kaikki muu kun
kun aurinko paistaa niin loistaa kuu
ja kaksi kiertolaista rakastuu

Kaunis sinitaivas valkopilvineen tai yön tumma vaippa
kaikkine tähtineen
taikovat unelmia joihin yhdessä kurkotetaan
salaisimpiin satuihin sinun kanssasi sukelletaan

Kesä yhdessä katsellaan nämä hetket taivaissa leijaillaan
kauaksi katoaa kaikki muu kun
kun aurinko paistaa niin loistaa kuu
ja kaksi kiertolaista rakastuu

Ei koskaan enää. Arvet sydämeen siitä ikuisesti jää. Mä kiroon sut alimpaan helvettiin.

Sun kauneutesi mut uskomaan sai tunnen poltteen kuuman rinnassain. Kaiken, mitä mä sain annoin sinulle ja sä valehtelit minulle.
Arvet sydämeen siitä ikuisesti jää.
Tulit mua vastaan meidän pihatiellä.
Kuka toi on sun vierellä?
Mä kiroon sut alimpaan helvettiin.
Vihaan sun kuvaa, heitän kamasi pois.
Tuotit kipua mulle vaikka kauan tunnettiin!

kertosäe:
Mä toivon tätä sulle: kuole, kuole!
Haavoistani tuska: nuole, nuole!
En haluu nähdä sinua koskaan enää!
Älä tule lähelleni vaan lähde menemään!
(2x)

Sä sait mut paljon tuntemaan ja paljon sinua vihaamaan
Tunnusta kaikki, katso mua silmiin.
Sä tapoit mun uskon elämään.
Miks menit minua pettämään,
syvät haavat sydämeen jättämään?
Anteeksi en koskaan suostu antamaan.
En sua päin katsokkaan.
En haluu susta koskaan kuullakkaan.
Vihaan sun kuvaa, sua ei enää oo!

kertosäe

Syvä ahdistus painaa mieltä ja kehoa. Mikään ei tehoa, mä vain ajattelen sinua ja minua.
Mikä meni pieleen? Sun kaunis kuvasi jää syvälle mun mieleen.
Ja kaiken mitä mä sain ja koin, mä annoin sulle ja sä valehtelit, vannoit rakkauttas mulle.
Olen ikuisesti katkera.
Maailma järkkyy! Paine on niin vitun kova, että kaikki särkyy!

kertosäe

Me esta gritando ya se que no se entera
El corazón escucha tu cabeza
Pero a donde vas me estas escuchando
Que hay de tu orgullo que habíamos quedado

La noche empieza y con ella mi camino
Te busco a solas con mi mejor vestido
Pero a donde estas que es lo que ha pasado
Que es lo que queda después de tantos años

Miro esos ojos que un día me miraron
Busco tu boca tus manos tus abrazos
Pero tú no sientes nada
Y te disfrazas de cordialidad.

Ni una sola palabra
Ni gestos ni miradas apasionadas
Ni rastro de los besos que antes me dabas
Hasta el amanecer
Ni una de las sonrisas
Por las que cada noche
Y todos los días sollozan estos ojos
En los que ahora te ves

Como un juguete que choca contra un muro
Salgo a encontrarte y no pierdo en cuanto busco
Una oportunidad un milagro un hechizo
Volverme guapa y tu guapo conmigo

Frente a los ojos que un día me miraron
Pongo mi espalada y algunos cuantos pasos
Y me apunto otra derrota
Mientras mi boca dice nunca más

Ni una sola palabra
Ni gestos ni miradas apasionadas
Ni rastro de los besos que antes me dabas
Hasta el amanecer
Ni una de las sonrisas
Por las que cada noche
Y todos los días sollozan estos ojos
En los que ahora te ves

No puede ser no soy yo me pesa tanto el corazón
Por no ser de hielo cuando el cielo me pide paciencia

Ni una sola palabra
Ni gestos ni miradas apasionadas
Ni rastro de los besos que antes me dabas
Hasta el amanecer
Ni una de las sonrisas
Por las que cada noche
Y todos los días sollozan estos ojos
En los que ahora te ves

Ooh, ooh, palabras