Elämäni on tottavieköön liian kiireistä tätä nykyä.
Tuli heitettyä Mikan kanssa kunnon pyrähdys ulkona, aurinkokin paistoi kuumasti vaikka viime päivinä on ollut kylmä. Haukottelen minkä kerkiän ja olo on todella omituinen, kuin olisi kuume nousemassa. En tiedä, harmittaa kovasti tämä täysin pöljä olo. Välillä on kurkussa oksennuksen maku ja sitten taas kaikki on okei. Plääp.
Jotkut ihmiset ympärilläni huolestuttavat minua jutuillaan. Miksi ihmisen on niin vaikea olla onnellinen ja tyytyväinen, vaikka elämässä päällisin puolin on kaikki hyvin? Olen ollut koko päivän poissaoleva ja ajatuksineni kaukana muualla missä minun olisi pitänyt olla.
Välillä sydäntäni silitetään silkkihansikkaiden kanssa ja välillä tökätään orapihlajan piikki lihakseen. Ja taas toisinpäin. Suuri pyörremyrsky jossakin usvan takana..
ääööää. Vastaus on sammakko!
....
...
..
;_; Älkää kuunnelko.
You cant beat me, you cant hurt me, you cant toutch me!
Meikätyttö kuuntelee taas heviä. Masentavaa musiikkia kertakaikkiaan.