IRC-Galleria

Siellä täällä asfaltin välistä kasvaa kukka,
joka susta muistuttaa.
Etin paikkaani maailmassa, löysinki palan taivasta.
Kulkuri matkalla taas, jääny tielle.
Ku jokainen meist se tarvii jonku sen viereen.
Jonku jonka kaa tehä asioist virallista.
Eikä juttu oo pelkästään pinnalista.
Mäkin oon mies jo, en enää teini.
Voin jättää mun herutusgeimin perutuspeiliin.
Tarviin jonkun joka pitää mua aisoissa,
ku se osuu kohalleen, sen voi vaistota.
Pitkä matka takan, eikä osumaa.
Ei oo kiire mihinkää, en aio rupee hosumaan.
Mul on paljon annettavaa, ei tavaraa tai rahaa,
mut jotai yhen kaa kahestaa jaettavaa.
En tiedä löydänkö koskaan munlaistani,
samanlaista ku minä, mun naistani.
Mun vaikee asettua aloilleni,
minkä kulkuri mahtaa jaloilleen.


Jos saat otteen musta, niin pidä kiinni.
Älä päästä irti, tai mä putoan taas.
Sain otteen susta, ja pidän kiinni.
en aio päästä sua putoomaan.

Matkalla sun luo, oot mua vastassa.
Mun kädet hiessä, perhosia vatsassa.
Erilaiselta tuntuu täl kertaa,
vaik ei ookkaa paljoo mihi vertaa.
Et oo niin kuin muut, oot omaa luokkaas.
Eteeni kun tuut, sen taas huomaan,
et en saa sanoiksi, mitä mä tunnen suhun.
Kuuntelen Illiä, ja tajuun vihdoin mist se puhuu.
Outo fiilis, samal vähä pelottavaa.
Pelkkä sun läsnäolos on mulle rauhottavaa.
Saan susta energiaa, ja saan sut nauramaan.
Otetaan iisii, edetään rauhassa.
En uskonut löytäväni laistasi,
samanlaista kun minä, mun naistani.
Mä koitan asettuu aloilleen,
minkä kulkuri mahtaa jaloilleen.


Ei nousta vielä, odottakoon muut asiat.
Nautitaan hetki, ku huikka tiimalasista.
Navat vastakkain, omilla puolilla.
Ei riitoja, ei huolia.
Ote susta, ku ote elämästä.
Mä en oo lähdössä tästä.
Näin kulkuri muuttaa suuntaa.
Oon tässä jo sun kaa.

Siellä täällä asfaltin välissä kasvaa kukka,
joka susta muistuttaa.
Etin paikkaani maailmassa, löysinki palan taivasta.

Ihan mahtava viikko takana! Nyt on Vaasan yö nähty ja rentouduttu ihan kympillä. Eilen oli jopa osittainen lumppudisko, tosin ilman kolmatta lumppua ja hieman lyhyempi ilta, mutta disko silti.
Elämä hymyilee.

Noni. Nyt on koirat hoidossa ja junan lähtöön 2,5 tuntia. Pitäisi ehkä alkaa pakkaamaan.

Vielä 10,5 tuntia junan lähtöön, ja vajaa 15 tuntia Vaasaan rantautumiseen. Jeij! Palaan torstaina entistäkin energisempänä JAMKOn pikkujoulunviettoon.

Huomenna Vaasaan!

Tää kämppä ei oo ehkä ikinä ollu näin siisti. Nyt vois tulla kauheesti vieraita käymään.

Ja mä TISKASIN! KOKONAAN!

...mä TISKAAN!
Oon tänään muutenkin ollut hirmuisen ahkera. Oon lakaissut (kun ei edelleenkään sitä prkleen imuria ole), mopannut, pessyt pyykkiä, laittanut tavaroita paikalleen, pessyt koirat ja yrittänyt putsata liettäkin (tosin huonolla menestyksellä, kun sille kävi pieni äksidentti tuossa taannoin).
Tää on jo aika huolestuttavaa. T o d e l l a huolestuttavaa.

Vielä reilu 6 tuntia...

Kaikilt joskus lähtee läheisii,
tulee uusii läheisii
Niin se vaa menee
Se on elämää
Tää on mun tarina

Tää rauhattomuus vain
oke, rauhattomuus
jäi jälkeen onnestain
Onni muuttuu suruks
Hän mennyt on pois
-Ihmiset lähtee pois-
Kyynel poskellain
-Mul on ikävä sua-
Hän on mennyt pois.

Se oli vuos -89 istuin isäni sylis
Mun maailma oli ekan kerran täysin sekasin
Pois raiteilt. Kohtasin ekan kerran kuoleman
Ja vaik pyysin takas en nähny rakast ukkii huomenna
Mut mä olin vast nuori poika
noin kahdeksan ja puoli enkä osannu huolii noita
suurii surui mun maailmaa vaivaamaan
Sen tajus vast aikanaan, et -hän on mennyt pois-
Ja mummil on sua ikävä, se aina puhuu sust
ja kuinka olit hyvä mies, en muuta ookkaan kuullu sust
Ja nyt mun paappa on huonos kunnossa
Ja mummulkin on kaikkee vaivaa
mut mä toivon et siel ylhääl olis nyt jo tungosta
eikä kukaan olis poistumassa täältä vähään aikaan
Tuntuu niin tyhjält tää maailma
jos ei oo rakkait lainkaan.


Tää rauhattomuus ain
jäi jälkeen onnestain
Hän mennyt on pois
-Pois mun luota, hyvään suojaan-
Kyynel poskellain
-Mul on ikävä sua-
Hän on mennyt pois.

En enää ollu niin nuori, mutten oikeen muista mitään
Oli vaikeit aikoi ja mä olin just muuttanu
pois stadist ja olin snadisti uhattu
eli tavallaan hyvä puoli mutten myöskään muista isää
Tai no sen mitä nään valokuvista
mut tuntuu niinku kyse ois valovuosista
ja on tuskaa miettii, et mä en nää sun kaa huomista
ja ettet tiedä lapsenlapsistas
-Hän on mennyt pois- Etkä sä enää palaa
ja antasin mitä vaan et saisin sua viel kerran halaa
No mut mä tiedän et sä katot mun perään
ja suojelet mua ja pidät huolen et mä herään
pois unesta, koska jos
uni jatkuu ja jatkuu niin sit ollaan kusessa
Ja äiti pelkää, et pojast tulee isänsä kaltanen
pelimies, muttei peli -sana
siin niinsanotussa hyväs mielessä
vaan et must tulis ”pelaan mun kaikki setelit” -mies
Mut se ei haittaa mua mä rakastan sua aina
ja nään sut joku päivä kun tuun sinne sun paikkaas



Nyt onki taas kulunu kymmenen vuotta
ja ne menee niin nopee ettei ehi ees huomaa
Mut mä oon sentään saanu elää ne kymmenen
taas lisää, kaikille ei ees sitä suoda
Kaikki on huonosti, vauva itkee vuotees
ja äiti ei kuule on sammuneen olohuonees
Vauva on kuumees, ei tällast tapahdu Suomes
”Ai ei?” Äiti otti liikaa ja kummatkin kuolee
Taas yks elämä loppu ennenku alkokaan
ja siks kun toinen sielu ei jaksanu valvoa
Mä ymmärrän et joskus tulee jokasen vuoro
Joillain aiemmin kuin toisil, se on luonto
Mun ukki oli vanha ja isä aikuinen
Mut miks mun ikäset tai vast muutama kuiset
Aina ku oon kuunnellu Avaimen Markusta
oon toivonu etten kuulis omast ystäväst arkussa
Siks Teemu saat kyyneleet mun silmiin
Miettii menneisyyttä. Katsoo ylös pilviin
Liian aikasin poistuu liian moni nuori
Ihan liian moni..

Kiitos kaikesta, nyt ei enää satu.