Joskus yläasteella kun ei tarvinnut murehtia muusta kuin koulusta ja siitä meneekö esitelmä hyvin.
Muistaako joku vielä sen ihmisen joka ei ottanut mitään vakavasti ja joka ei huolehtinut mistään.
Muistaako joku sen ihmisen, jolla oli motivaatiota ja halua tehdä asioita?
Sen ihmisen joka sai läksyt tehtyä ja loisti koulussa, sen ihmisen joka ei pelännyt olla mitä on.
Ja jos pelkäsikin, niin pystyi jotenkin suplimaan itsensä näppärästi taas kuiville.
Muistaako joku vielä sen ihmisen joka eli ja nautti ja jolla oli aikaa muille?
Muistaako joku vielä sen ihmisen, joka meni muiden mukana sen enempää ajattelematta ja samalla koki kaiken?
Ja sen ihmisen, joka oli onnellinen ja tyytyväinen itseensä ja elämäänsä?
Sen ihmisen, joka ennen olin?