Jos jonain päivänä tuntuu siltä että itkettää...soita minulle.
En
lupaa, että saan sinut nauramaan, mutta voin itkeä kanssasi.
Jos
jonain päivänä tuntuu siltä, että juoksisit karkuun,
älä epäröi soittaa
minulle. En lupaa pyytää sinua pysähtymään,
mutta voin juosta kanssasi.
Jos jonain päivänä et halua kuunnella ketään, soita minulle.
Lupaan
olla vierelläsi. Ja lupaan olla todella hiljaa.
Mutta jos jonain
päivänä soitat? ja en vastaa... tule nopeasti
tapaamaan minua, ehkä
tarvitsen sinua.
Jos joskus en huomannut sinua... olen pahoillani.
Jos joskus ajattelin olevani isompi ja parempi kuin sinä,
anna
anteeksi.
Minä pidän sinusta, älä koskaan unohda sitä.
Huonojen ja
hyvien aikojen jälkeen, olen aina täällä sinulle.
Olen pahoillani
kaikesta väärästä mitä ikinä olen tehnyt.
Kirjoitan, jos huomista ei
koskaan tulisikaan?
Entä jos en koskaan pystyisi sanomaan hyvästi tai
antamaan
sinulle isoa halausta?
Entä jos en ikinä voisi sanoa olen
pahoillani ja pidän sinusta?
Jos huomista ei koskaan tulisikaan?