Silmänsä loistivat ennen
kuin tähdet
hylkää nyt heti, jos
mukaan sen lähdet
loukattu sydän ei armoa
anna
jatkaa yksin vaan
Prinsessan kruunu on jäätä
ja tuhkaa
ei enää koskaan rakkaus
uhkaa
pettynyt ei sitä mukanaan
kanna
enää milloinkaan
Ei kenenkään
hän on syntynyt yksin
kulkemaan
Ei kenenkään
hän on oppinut sydämen
sulkemaan
Ei kenenkään
Ei päästä ketään lähelleen
vaan jää ikuiseen
yksinäisyyteen
Öisin on pimeää helpompi
sietää
Synkempää matkaa huominen
tietää
Eilisen valo ei kauas
kanna
se sammuttaa
Ei saa häntä ihmisiin
luottamaan
ei suostu näyttämään
tunteitaan
sen pelkää sattuvan
liikaa, sydämeen...